Vaimoni on suuttunut sukulaisilleni, ja on ilmoittanut ettei enää halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Lisäksi myöskään lapsemme ei saa enää tavata heitä (isovanhempiaan) enkä mielellään minäkään.
Pelkkä välien katkaisu ei riitä, vaan myös sukunimemme on vaihdettava jottei mikään yhdistä meitä vanhempiini. Hän haluaa että kaikki meistä (hän, minä ja lapsemme) vaihtavat sukunimeä. Hänen puolestaan voimme joko ottaa hänen tyttönimensä tai tai sitten jonkun "ihan uuden" nimen, pääasia että nykyinen nimi vaihtuu. Sukunimemme ei ole mitenkään erikoinen, vaan ihan tavallinen suomalaisperäinen sukunimi. Vaimoni otti sukunimeni vapaasta tahdostaa mennessämme naimisiin.
Suuttumus on muhinut pikku hiljaa vuosien aikana ja nimenomaan vaimoni puolella kunnes vähän aikaa sitten "keitti lopullisesti yli". Riita ei ole kaksipuoleinen, vaan vaimoni ei vain voi sietää minun sukulaisiani. Mielestäni syynä on sukulaisteni tahdittomuus ja ylipäänsä persoonien yhteensopimattomuus, eikä mikään yksittäinen törkeä teko, perintöriidat tms.
Vaimon vaatimus on siis että joko yhteydet katkaistaan ja nimi vaihtuu tai sitten seuraa avioero. Itse en haluaisi taipua kumpaankaan, mutta vaihtoehtoja ei kuulemma ole. Mitä tässä pitäisi tehdä? En missään nimessä halua erota, mutta nimen vaihtaminen ja etenkin sukulaisten sulkeminen pois tuntuu minusta pahalta. Vaimo ei ole riidasta tai nimenmuutosasioista puhunut tietääkseni kenellekään vaan on pitänyt "kulisseja yllä". Tekisi mieleni pyytää esim. hänen vanhempiaan sovittelijoiksi asiassa, mutta pelkään että tällaisesta tempusta seuraa vain entistä hurjempi suuttuminen.
Pelkkä välien katkaisu ei riitä, vaan myös sukunimemme on vaihdettava jottei mikään yhdistä meitä vanhempiini. Hän haluaa että kaikki meistä (hän, minä ja lapsemme) vaihtavat sukunimeä. Hänen puolestaan voimme joko ottaa hänen tyttönimensä tai tai sitten jonkun "ihan uuden" nimen, pääasia että nykyinen nimi vaihtuu. Sukunimemme ei ole mitenkään erikoinen, vaan ihan tavallinen suomalaisperäinen sukunimi. Vaimoni otti sukunimeni vapaasta tahdostaa mennessämme naimisiin.
Suuttumus on muhinut pikku hiljaa vuosien aikana ja nimenomaan vaimoni puolella kunnes vähän aikaa sitten "keitti lopullisesti yli". Riita ei ole kaksipuoleinen, vaan vaimoni ei vain voi sietää minun sukulaisiani. Mielestäni syynä on sukulaisteni tahdittomuus ja ylipäänsä persoonien yhteensopimattomuus, eikä mikään yksittäinen törkeä teko, perintöriidat tms.
Vaimon vaatimus on siis että joko yhteydet katkaistaan ja nimi vaihtuu tai sitten seuraa avioero. Itse en haluaisi taipua kumpaankaan, mutta vaihtoehtoja ei kuulemma ole. Mitä tässä pitäisi tehdä? En missään nimessä halua erota, mutta nimen vaihtaminen ja etenkin sukulaisten sulkeminen pois tuntuu minusta pahalta. Vaimo ei ole riidasta tai nimenmuutosasioista puhunut tietääkseni kenellekään vaan on pitänyt "kulisseja yllä". Tekisi mieleni pyytää esim. hänen vanhempiaan sovittelijoiksi asiassa, mutta pelkään että tällaisesta tempusta seuraa vain entistä hurjempi suuttuminen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hän nyt pompottaa teitä kaikkia. Hän voi hyvin ottaa oman tyttönimensä käytöön ja sanot että se riittää. Jossakin täytyy olla tälläkin ihmisellä raja. Jos nyt annat periksi, saat antaa periksi ihan jokaisessa hänen vaatimuksessaan, onkohan se oikeaa elämää.
Perheessä asiosita sovitaan yhdessä, ei toisella saa olla yksinvaltaa.
Vaimosi on nyt terapian tarpeessa, joten menette yhdessä ja annat hänen kertoa siellä ihan omin sanoin asiat.Samoin tuot esiin, että nimen vaihto ei sinua ja lapsiasi koske.
Eihän hänen tarvitse itse olla sukulaistesi kanssa tekemisissä, mutta itse ja lapset olette, sillä on kohtuutonta erottaa vanhemmat lapsestaan ja lapsenlapsistaan, elleivät he ole rikollisia tai muutoin niin sairaita, että on vahinkoa tuottavia toiselle.
Minulle tulee mieleen vain kaksi vaihtoehtoa. Joko vaimollasi on nyt jotain muuta tilanteen taustalla, koska avioerolla ei yleensä uhkailla kovin kevyesti. En tarkoita, että kyseessä tarvitsisi olla esim. suoranainen halu erota tai avioliiton ulkopuolinen suhde, vaikka sellaisten aiheuttama syyllisyys saattaa joillakin kääntyä hyökkäävyydeksi, jotta saataisiin toisesta osapuolesta "syyllinen". Mutta jotain kummallista kuitenkin luulisi taustalla olevan.
Tai sitten vaimosi mielenterveys ei ole ihan parhaissa kantimissa, jotta hän saa noin kovan raivon aikaiseksi ja vielä kuvitelman, että voi asettaa tuollaisia ehtoja.
Mitäkö tehdä? Onko teillä keskinäinen puheyhteys tallella vai meneekö heti murjottamiseksi tai huutamiseksi? Jos on, voisit yrittää ihan järjellä keskustellen selvittää, miksi vaimo kuvittelee voivansa asettaa tuollaisia ehtoja. Ehkä hän sitä kautta tajuaisi asian itsekin. Tai jos keskusteluyhteyttä ei ole, voisit yrittää tarjota mahdollisuutta lähteä ammattiauttajan puheille. Siis perheneuvontaan, parisuhdeterapeutille tms. Sekin voisi toimia herätteenä, tai ainakin ammattilaisen näkemyksen saaminen asiaan. Jos vaimo ei ole siihen halukas, mene ainakin itse kyselemään jostain apua. Kerro tilanne ja yritä selvittää, miten voisit ihmissuhdeasiantuntijan näkemyksen mukaan saada vaimolle viestin perille.
Minä suutuin aikoinaan mieheni veljelle ja hänen vaimolleen, niin että vannoin etten enää ikinä halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Lapsia meillä ei vielä sillon ollut. Appivanhemmat olivat "minun puolellani" tässä riidassa ja kaikki ymmärsivät (paitsi mieheni veli vaimoineen) minun kantani. Mieheni meinasi aluksi että hänkään ei aio olla enää missään tekemisissä heidän kanssaan, koska kohtelevat minua niin törkeästi, mutta tässä asiassa puhuin mieheni ympäri. Vetosin hänen veljensä lapsiin, jotka ovat viattomia aikuisten riitoihin, joilla pitäisi olla mahdollisuus silti olla väleissä setänsä kanssa. Vaikka MINÄ olen riidoissa heidän kanssaan, ei minun MIEHENI tarvitse olla riidoissa heidän kanssaan. Minulle riitti se että minun ei tarvinnut heitä nähdä.
Tosin tämäkin riita tuli sovittua myöhemmin, kunnes tuli taas uusi riita ja niin edelleen...
Omasta mielestäni minä olen tietenkin se "normaali" osapuoli, yritän olla sillälailla "hissunkissun" heidän seurassaan, ettei tule mitään sanomista, mutta kun sitä sanomista voi tulla ihan järjettömistä asioista!
Mutta aloittajalle; vaikka minä olin kuinka vihainen, en milloinkaan olisi voinut vaatia miestäni hylkäämään sukulaisiaan. Ainakaan tuollaisissa tavallisissa riidoissa. Eri asia tietty sitten jos taustalla olisi jotain rikollista esim. raiskaus tai pahoinpitely. Silloin tietenkin välit poikki totaalisesti.
Vaimosi vaatimus voi olla paikallaan, sinä et vain näe sukulaistesi tökeröä käytöstä kun olet kasvanut itse samassa. Sitä en tajua, miksi sinä sitten poikkeat mädistä perunoista....
Jos vaimosi joutuu kokemaan samaa kuin esim. miten itse koen mieheni sukulaiset, en voisi tuomita tuota vaatimusta mitenkään.
Meillä onneksi mieheni myöntää itsekin sen, miten moukkamaisesti ja loukkaavasti sukulaisensa käyttäytyy ja on valmis jättämään heidät omaan arvoonsa. En onneksi ole ottanut vielä miehen sukunimeä ja liittynyt vihkivalalla perheeseen. Ja jos minusta on yhtään kiinni, en siihen enää liitykään. Meillä on tällä hetkellä vaan projektina muuttaa mahdollisimman kauas heistä.
On outoa ettet pysty näkemään asiaa vaimosi kannalta, ja arvioimaan sitä missä sukulaisesi ovat menneet jo yli. Totta on että vaimosi saattaa nyt reagoida vain suutuspäissään, ja rauhoittuu myöhemmin, mutta tämän pitäisi olla silti selvä hätähuuto itsellesi. Voi olla aihetta tukeutua nyt vaimosi vanhempiin. Sekin auttaa jos hän saa ymmärrystä sieltä puolen.
Jos itse on kasvanut kulttuurissa jossa ei esim. ole tapana loukata ketään, arvostella tai muuten puuttua toisten henkilökohtaisiin asioihin, voi olla vaikeaa sopeutua junttiporukkaan joille moinen käytös on arkipäivää. Sen itsekin olen huomanut.
Minä en voi sietää mieheni veljeä, joka on tahditon, epäreilu ja ylipäätään niin nuija, ettei keskustelusta tule muuta kuin riitaa kun en jaksa kaikkea vääntää rautalangasta. Hän oli myös kateellinen onnellisesta avioliitostamme ja yritti kerran järjestää tökeröä tapaamista "miesten kesken", johon oli kutsunut pari baarista bongaamaansa typykkää. Loukkaannuin siitä verisesti ja myös mieheni ällistyi tempausta ja piti silloin terveellisen suhdekatkon veljeensä. Olen sulkenut tämän veljen täysin pois elämästäni, enkä suostu olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan.
No, en ole suvun kanssa naimisissa vaan mieheni. Minusta olisi kohtuutonta vaatia, ettei mies saa olla sukunsa kanssa tekemisissä. Minä voin pättää vain omasta suhteestani heihin ja siitä, ettei veli saa käydä meillä silloin kun itse olen kotona.
Eli: Pidä nimesi ja myös lapsesi saavat pitää nimensä 18-vuotiaaksi. Sen jälkeen saavat itse päättää. Vaimo saa ottaa tyttönimensä takaisin, jos haluaa. Voit tavata sukulaisiasi, mutta vaimon ei tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Avioparin kesken kun täytyy aina neuvotella ja löytää 50/50 kompromissi. Vaimosi vaatii 100/0 tilannetta omaksi edukseen. Se ei ole oikein.
Ensimmäisessä viestissä kuvaamani tilanne jatkuu yhä. Meillä oli hetken aikaa rauhallisempaa, ja toivoinkin asian unohtuneen tai vaimon leppyneen vaatimuksissaan. Eilen kuitenkin syttyi uusi riita, ja vaimo ilmoitti olevan edelleen vanhalla kannallaan: joko sukunimi vaihdetaan ja sukulaisiini ei olla enää yhteydessä tai sitten erotaan.
Yritin ehdottaa kompromissia: hän ja lapset vaihtavat sukunimensä (vaimon tyttönimeen, varmaan järkevintä), minä pidän omani. Hänen ei tarvitse olla missään tekemisissä sukuni kanssa, minä pidän yhteyttä niin kuin pidän. Tämä ei kuitenkaan käy, kuulemma joko hänen vaatimustensa mukaan tai ero.
Toisaalta nimi on vain nimi, mutta toisaalta minunkin tapauksessani nimenomaan sukunimi on se nimi johon identifioin itseni. Nimi ei ole erikoinen, mutta kun ikäluokassa on samaa etunimeä runsaasti niin sukunimestä on vuosi(kymmeni)en aikana tullut kutsumanimi...
En enää itse osaa arvioida tätä tilannetta. Kumpi meistä on itsekkäämpi? Vaimo joka haluaa eroon kaikesta joka muistuttaa häntä loukanneista ihmisistä, vai minä joka haluan pitää kiinni nimestäni avioeronkin uhalla?
No tuliko ero tämän asian takia?
Vaimosi on kyllä ihan selvästi kohtuuton tässä asiassa. Sinä olet tarjonnut kompromissia mutta hän vaatii kaikkea. Se ei ole aikuisten kypsää asioista sopimista vaan uhkailua. Ja se ei taas kuululu parisuhteeseen. Itse ajattelen myös että vaimosi uhkaa erolla koska uskoo että et uskalla ajaa asioita niin pitkälle. Mutta itse kyllä katsoisin sen "kortin" loppuun. Ilmoita siis seuraavan kerran kun uhkavaatimus ilmoitetaan että kun ei kerran kypsä kompromissi kelpaa niin se on sitten ero. Luultavasti vaimoltasi loksahtaa leuka kun uskallat pitää kannastasi loppuun asti. Mutta jos hän eron ottaa sen vuoksi että et taivu kokonaan hänen tahtoonsa noin henkilökohtaisessa asiassa, ei hänen rakkautensakaan sinua kohtaan voi olla kovin syvää ja pysyvää.
Vaimosi ei ole aikuistunut. Tulee mieleen veljeni nainen joka käski katkaista välit koko sukuun. Lapsetkaan eivät saa nähdä meitä. Syy on se että korotin kerran ääntäni, kun hän soitti minulle valituspuhelun. Valituksen aiheena oli se, että hän joutuu hoitamaan omaa lastaan viikonlopun koska olen sotkenut veljeni ja hänen "viikonloppusuunnitelmat". Hän olisi halunnut kaupungille ostoksille ja hauskanpitoon. Omat suunnitelmat olin tuonut julki heille jo 2 kuukautta aiemmin.
Luulen että oikea syy löytyy hänen häikäilemättömästä luonteestaan, itsekeskeisyydestään ja lapsellisuudestaan, kuten AP:n tapauksessa. Itsekeskeisyys tietysti nousee ylimmäksi. Viha puretaan muihin, vaikka hän itse on juossut vieraissa miehissä, huutaa jatkuvasti lapsilleen eikä ole onnellinen veljeni kanssa. Ainoa yhteinen syy pysyä yhdessä on ollut rahan nyhtäminen. Siksi he ovat yhdessä, ja siksi myös toisen suku kuvottaa... Koska pinnan alla hän on tyytymätön elämäänsä, kenties katuu valintojaan eikä muutenkaan viihdy nahoissaan.
Lapsille ei ole eduksi vieraantua suvustaan. Joka suvussa on ihmisiä joista ei pidä. Jotkut kykenevät ymmärtämään tämän, jotkut taas haluavat että elämä menee "just niinkun mä haluun".
Vaimosi on se itsekäs, et sinä suinkaan! ;))
Hankala tapaus tuntuu olevan vaimosikin, näköjään sukusi lisäksi..
Paras neuvo taitaa olla kuule nyt se, että anna pölyn laskeutua..
Eli älä ala käsittelemään asiaa sen enempää.
Naiset on sellaisia tuuliviirejä välillä, että menee aikaa, kun mieli muuttuu, mutta muuttuu kuitenkin.
Sinä tietenkin olet sukusi kanssa tekemisissä ja lapsetkin, kohtuutonta on tuollaiset vaatimukset vaimoltasi, itse hänen ei tietenkään tarvitse ja parempikin niin, ettei ole tekemisissä, jos kemiat ei kerran kohtaa..
Kannattaa varmaan valaista sitä kotiväkeäsikin, etteivät häiritse vaimoasi, ettei tilanne ihan riistäydy käsistä!
Itse olin puhumatta eräälle sukulaiselle yli 10 vuotta ja kartoin tilanteita, ettei törmättäisi, mutta lopulta sitten tervehdimme ja emme ole koskaan käsitelleet vanhaa asiaa, eikä ole tarviskaan.
Tikulla silmään, joka vanhoja kaivelee.
Jos vaimosi jankkaa asiaa, älä ota mitään kantaa siihen.
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikös ne miehet niin käsittele muutenkin asioita vaimon kanssa? Mitäs tuosta välität!
Se Vaimo mitään eroa saa aikaiseksi yksinään tuollaisen asian takia.
Pidä nimesi!
Vaimosi tarvitsee täysin ulkopuolisen neutraalia apua.Tuollaisten vaatimusten asettelu ei ole oikein normaalia. Tuntuu todellakin että hänellä on liian alhainen itsetunto ja toisen ei tarvitse sanoa kovin ristiriitaisesti (monesti aivan tahtomattaan tai tarkoittamattaan mitään pahaa!) kun se asia väärinymmärretään ja saa aikaan valtavan pahan olon.
Olivatpa vaimosi syyt mitkä tahaansa, on kaikista todennäkoisintä että se paha olo on aina ollut hänen sisällään. Nyt vain jokin mitäton ja tai tahaton asia suklulaistesi puolelta on laikaissut sen.
Hyvä kuitenkin ettei hän ole ajatuksiaan levitellyt muille kuin sinulle. Nyt on korkein aika hakea apua, ennekuin hän tulehduttaa kaikkien ilmapiirin. Sillä välin, hän voi täysin hyvin, halutessaan, jäädä pois perhevierailuista. Mutta hän ei todellakaan saisi evätä lastesi oikeutta tavata isovanhempiaan (elleivät he ole vaaraksi lapsillenne).
Avioliitto on sen verran voimakas instituutti ettei sitä noin vain voi käyttää uhka-aseena.
No et todellakaan mene vaihtamaan sukunimeäsi vain siksi, että vaimo on suutahtanut!
Mitäs sitten, jos vaimo kuitenkin haluaa jostain muusta syystä erota? Olisiko sinun sitten kiva sinkkuilla ex-vaimon tyttönimellä? Ihan älytöntä.
Tilanne on aika paha, yksityiskohtia tietämättä on vaikea sanoa mitä tulisi tehdä mitä ei.. Mutta kun aikuisista ihmisistä on kyse niin..
Kuulostaa kohtuuttomalta sekin, että lapset ei saa olla tekemisissä isovanhempien kanssa ?!
Itse en pitänyt anopistani hän kun ei ollut ollut läsnä puolisoni elämässä millään tavalla, isovanhemmat ja muut ihmiset oli hänet kasvattaneet.
Sitten kun me menimme naimisiin, hänestä kehkeytyi mummi...
Ja niin lastaan rakastava äiti. ..
Niin ohjeita on vaikea antaa, mutta kuulostaa kohtuuttomalta tuo hänen vaatimuksensa ellei jotain ihan peruuttamatonta tekoa ole tapahtunut.
En suostuisi moiseen, eikö voi vain olla niin, ettei vaimosi olisi heidän kanssaan tekemisissä.
Meillä anoppi pistää lapset tuijottamaan telkkua tuntitolkulla.
Ollaan sanottu, että telkkkua ei mielellään päiväsaikaan ollenkaan.
Ei mitään vaikutusta, vaikka omien lasten telkun kattelua rajotettiin.
Voisko joku kertoo, mikä on logiikka?
Että jos ite kieltää niin fine, mutta jos miniä pyytää niin ihan sama...
Sama toistuu asiassa kuin asiassa ja muutenkin lapsille syötetään ihme juttuja.
Onneksi lapset osaa jättää ne jutut omaan arvoonsa.
Enemmän niille merkitsee se, joka niistä todella välittää ja huolehtii,
kuin se, joka yrittää manipuloida perhettä eroon. Narsisti mikä narsisti,
joka ei kuitenkaan lasten kanssa kahdestaan pärjää.
Lisäksi vähän huolestuttaa alkoholin käyttö.
Joskus kun lapsia menee hakemaan, näyttää ettei
ko. henkilö enää ole täysin tolkuissaan. Lapsetkin juoksee
jalkoihin niin sydäntäsärkevästi ripustautuen, että välillä miettii,
että onko jättänyt lapset kokonaan heitteille. Jotain varmasti on
pielessä, joko mielenterveysongelmia, lääkkeitä tai päihteitä, mistä
sen nyt ulkopuolinen voi tietää.
??? No haloo! Miksi jätät lapset sinne, jos kerran eivät edes halua olla siellä?
Olet todellakin jättänyt lapset heitteille...
Lapset menee, kun haluaa mennä.
Laita hyvä mies sellainen akankeuhko vapaille markkinoille kiireimmiten. Koeta saada todistajat hänen mielipiteilleen ja henkiseen kylmyyteen, sekä siihen, että hän yrittää kasvattaa lapset samaan henkeen. Sitten vain hakemaan yksinhuoltajuutta. Sairashan tuollainen ihminen on.