Miten miestä voi ohjata/opettaa kotitöihin?

eipä muu taida auttaa, jos on kyse aikuisesta.

Älä sinä aloita vaan hyyssäämään. Olet sitten muutaman vuode kuuttua täällä itkemässä kun saa tehdä kaikki ja ukko ei tee mitään.

Yritä kertoa miehellesi että olet hänen vaimo etkä äiti, ja tarvitsevasi miestä etkä lasta rinnallesi.
Jokainen mies haluaa tuntea itsensä mieheksi, eli muutos tapahtuu jos ne itse tajuaa miten heidän oma käytöksensä potkii heitä munille.

Ei ole mitään neuvoa. Olen vaihtanut miestä, mutta ongelma ei siitä muuksi muuttanut.

Olen edelleen taloudenhoitaja ja siivoja siitä huolimatta, että minulla on enemmän työtunteja ja 30% enemmän palkkaa kuin nykyisellä miehelläni. Edellinen mieheni vetosi siihen, että hänellä oli enemmän työtunteja ja 30% enemmän palkkaa...

Tuttavapiirissämme on vain yksi sisäsiisti mies. Muut jättävät taloustyöt kymästi naiselle, kerrostaloasunnossakin, missä "miesten töitä" ei edes ole.

Lähes kaikilla naisilla on kummallinen harha että toista voi opettaa tai muuttaa, asia nyt vain on niin että ihmistä ei voi muuttaa kuin ihminen itse.

Yksi hyvä neuvo on, että jätä kylmästi miehen tavarat, vaatteet, astiat,ym. rauhaan.
Älä kajoa niihin..
Peset vain omat pyykkisi, omat käyttämäsi astiat, oman puolesi vuodevaatteet ja teet vain omat ruokasi..
Kyllä pikkuhiljaa alkaa mieskin osallistua, kun vaatteet loppuu, astiat aina paskaiset ja sänkykin löyhkää..
Kun tulee asiasta sitten puhetta, sovitte kirjaimellisesti, kumpi tekee ja mitä.

Miehelläni oli tapana jättää kaikki kenkänsä pitkin eteisen lattiiaa. Siinä oli lenkkareita, nahkakenkiä, talvikenkiä, sisätossuja. Yleensä 8-10 paria sikin sokin. Hän ei siis koskaan siivonnut tai vienyt roskista, mutta nämä eteisen kengät olivat jopa vaarallisia kompastuskiviä keskellä lattiaa. Päätin sitten, että niitä kenkiä en enää laita paikoilleen.

Mies sitten kutsui taas kerran tuttavapariskuntia syömään. Ja minä kauppaan, siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Yksin tietenkin. Tapansa mukaan mies tuli vasta puoli tuntia vieraitten jälkeen. Istuimme kaikki jo olohuoneessa viinilasillisella illan isäntää odottelemassa.

Mies pihisi kiukusta ja komensi minut keittiön puolelle. Hän oli raivoissaan: "kuinka sä oot VOINUT jättää KAIKKI MUN KENGÄT keskelle eteisen lattiaa! Meillä on VIERAITA! HALOO! Kellään ole noin sotkuista akkaa!"

Sillojn pätin erota ja jättää hänet sotkuineen lääväänsä.

En tiedä mikä tuollaiseen auttaisi...minulle on selvää että asiat hoidetaan yhdessä; viimeiset 25 vuotta. Mistä helvetistä tuollaisia avuttomia tulee???!!! Ei tosin ratkaise mitään mutta olikohan hän tuollainen jo suhteenne alussa?
Jospa niillä on hyvä kroppa, rahaa, statusta tai muuta sellaista mikä korvaa tuon omatoimisuuden puuteen....

asenteella, että sinun täytyy saada hänet tekemään niin kuin sinä haluat, et saa häntä varmaan koskaan liikkeelle.

Ehkä opettelisitte yhdessä? Miettikää mikä on vähäisin määrä mitä noita hommia voi tehdä. Tarkoittaa että sinun tulee sietää aikamoinen määrä tekemättömiä töitä. Sinunkin tulee miettiä, miksi mitäkin tehdään. Voit järjestää osan huoneistosta omaan malliisi, tuolla edellä esim. tuo työpöytäjuttu oli oikein hyvä.

Tehkää aluksi sopimus, mitkä työt ovat tärkeitä ja mitkä eivät – etenkin miehesi mielestä. Voi olla että huomaatte (miehesi huomaa) että järjestystä pitää välillä tarkistaa. Yllättäen kodinhoitoon ym. tarvitaan paljon taitoja, joita ei huomaa. Anna siis hänelle tilaa oppia, joten älä vaadi, komenna tai käske. Ohjaa hänet itse oivaltamaan. Älä kiitä äläkä arvostele vaan arvosta. Huomio, hymyile ja kannusta. Miehet nauttivat siitä että saavan naiset hyvälle tuulelle joten se on paras kiitos.

Muista että miehesi joutuu opettelemaan, joten hän ei tee mitään oikein. Ota hänet mukaan; kysy mitä hän haluaa syödä ja menette kauppaan ja kyselet ostetaanko tuota vai tuota. Valmistatte se yhdessä – opetellen. Ellei hän suostu, älä todellakaan osta ruokaa ja valmista sitä kuin itsellesi. Samoin siivoaminen, pyykinpesu jne. Kokeile uudestaan.

Iloitse jokaisesta pienestäkin onnistumisesta hänen kanssaan. Tee jotain sitten hänen mielikseen – paitsi kotitöitä. Älä ole kärsimätön, äläkä missään nimessä leiki kaiken tietävää ja osaavaa. Olemassa ei ole mitään itsestäänselvyyksiä. Jos nolaat hänet kerrankin, juttu loppuu siihen välittömästi.

Et ole äiti etkä ole hänelle auktoriteetti. Olet kaveri joka opettelee ja mokaa ihan samalla tavalla kuin hänkin. Huomauta että jos hän haluaa sinun vastaavan kaikesta, silloin hänellä ei ole valtaa päättää tietyistä asioista. Eikä hänellä ole valtaa muuttaa niitä. Samoin ole valmis tekemään myös niitä, mitkä ovat kuuluneet miehellesi. Opettele niitä samalla tavalla kuin miehesi opettelee kotitöitä. (Meillä näitä ovat tietyt autonhuoltoon liittyvät asiat, kuten renkaan vaihdot ; )

Ennen kaikkea muistakaan huumori!

nuo asiat pitää saada toimimaan heti suhteen alussa, eikä sitten kolmen vuoden päästä.

Tuohan on ihan naurettava selitys, "en osaa". Siis kuka "ei osaa" esimerkiksi imuroida?! Dippainssitutkinnonko se vaatii, laittaa töpseli seinään ja pistää toimeksi. Saamaton laiska ukko sulla on eikä mikään uusavuton - ja sinä annat sen olla sellainen.

Ja näitä uusavuttomia poikakultia tulee lisää. Eräs ystävättäreni ei vaadi pojiltaan mitään kotitöitä. Kysyin kerran, että miltäs näitten tulevista vaimoista sitten tuntuu, kun mies ei osaa tehdä mitään. Ystävätär vastasi, että "ei ole mun ongelmani, haastatelkoon tyttöystävä pojan kotitaloustaidot etukäteen, jos se on niin tärkeää". Hänen oma miehensä on kylläkin harvinaisen siisti järjestyksen ihminen ja se on hänestä tietenkin mukavaa. En edes jaksanut ryhtyä väittelemään, sillä kanta oli niin ehdoton.

Ihmisistä löytyy aina, sukupuolesta riippumatta, tyyppi, joka kantaa aina vastuun muidenkin puolesta ja sen vuoksi ap ei pääse puolisonsa tekemättömyydestä eroon muuta kuin kokeilemalla tietysti tämän palstan vinkit puhumisesta työharjoitteluun. Omalla kohdallani kuitenkin homma toimii kun en vaan stressaa asiasta ja minkä puoliso jättää niille sijoilleen saa siihen myös jäädä. Ja sen, minkä teen, teen vain itseni takia.

Vuosien saatossa homma toimii. Puolisoni on ottanut hoitaakseen kotitöitä, jotka tekee paremmin kuin minä. En myöskään ole sanallakaan kommentoinut, jos opettelee uutta. Keittiön ei tarvitse olla juuri siinä ortningissa kuin minä tahdon, vaan sinne kyllä mahtuu puolisokin touhuamaan omalla laillaan. Jos sotkua jää, niin kyllä ne muutamassa päivässä on hänen toimestaan siivottu.

Kolmas vaihtoehto on tilata siivooja. Yleensä kotityöt alkavat kiinnostamaan kun lasketaan yhdessä, mitä se olkkarin maton imurointi vieraalla kustantaa.

Jep!
Ongelmia tuleekin, jos toinen on kovinkin siisti ja toinen porsas!
Itselläni oli jo huusholli ja lapsi ennästään ja asiat kondiksessa.
Sitten tuli tuo mies elämääni, joka muuten on ihana, mutta täysi tumpelo kotihommissa.
Hermothan sen kanssa meinaa mennä välillä, mutta olen itsekkin sen oppinut jo
vuosien saatossa, että mäkätykset ei kannata.
Noudatan itsekkin tuota neuvoa, että kun sitä herran omaisuutta alkaa olla niin, että niihin meinaa kompastua, otan aikaa vartin ja kerään kaikki sen romut suoraan tietokoneensa päälle ja käsken siitä siivota ne paikoilleen.
Imuroinnissa olen onnistunut sillätavalla, että laitan imurin valmiiksi lattialle, töpselin seinään ja sanon meneväni kauppaan ja sillä aikaa pitää olla imuroituna.
Pölyjä en pyyhi hänen koneeltaan, enkä hänen telkkaristaan, vaan jätän luutun siihen pyyhittyäni pölyt muualta ja sanon, että siivoopi pölyt jos vaivaapi.
ja yleensä ne pyyhkii...vaivaa varmaan itseäänkin tahmasia nappuloita koneeltaan käsitellä, kun syö mielellään koneen ääressä.
Muistelen kyllä kaiholla sitä aikaa, kun pojan kanssa kahdestaan asuttiin
ja oli aina niin siistiä...
Mutta tämähän on kuitenkin nyt oma valintani..

Mikäli haluat miehesi tekevän kotitöitä kanssasi, niin sinun on silloin oltava valmis itse opettamaan kotitöiden ja ruuanlaittoa hänelle, jos hän ei ole opetellut ja oppinut, niin aina voi opettaa lempeästi ja kärsivällisesti,mieheni ei osannut mitään kotitöitä, koska on ollut rock-muusikko.Kyllä hän nyt osaa tehdä kotityöt ja laittaa ruokaa... Onneksi olen opettanut, koska oma terveyteni romahti ja olen nyt pyörätuolipotilas jne...

sulle 2-vuotta aviossa !

Oletpa sinä tyhmä,mä oon 26-vuotta ollut ulkomailla ja mun duunissa ei ehtinyt,
ku kääntyy kotonaTietenkän en osannut kotititä,enkä ruuanlaitosta yhtikäs mitään!
Sit yhtenäpäivänä,kun vaimo selitti ruuanlaitosta yms, huusin vaimoll että, opeta mua laittaa niin mä laitan! Vaimo ryhtyi tuumasta toimeen ja alkoi kärsivällisesti opettamaan ja nyt kyllä vaimon mukaan homma käy... Mun mielestä se on ihan naisesta kiinni, oppiiko mies vai ei. ????????

Joten otappa kauha kauniisen käteen ja opeta miehellesi,kotitit ja ruuanlaittoa.!

Teet vain kaiken mutta vain itselle eli peset vain omat vaatteet ja ruuat vain itselle niin kyllä se oppii jos haluaa. Miesten pitäisi asua vuoden yksin omassa kämpässä niin oppii. Itsellä miehenä ei ole vaikeuksia tehdä kotitöitä vaikka oma äitini ne kaikki teki kun oli kotiäitinä. Olen asunut yksin aja kun parisuhteessa viimeset 25 vuotta niin osaan tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja siivota ja niin edelleen. Vaikka lapsena ei ole tarvinnut tehdä niin sehän on vain asenteesta kiinni. Tekeväthän kaikki töissä töitäkin vaikka niitä ei ole lapsena opetettu. Ei muuta kun laittat miehen tekemään ja et suostu itse tekemään niin kyllä se oppii.

No tuliko tuo sitten ihan yhtäkkiä yllätyksenä?Tuollaset asiat,kun siisteys ja kotitöitten tekeminen ja/tai tekemättömyys pitäisi kyllä tulla esiin ennen naimisiinmenoakin.Jos äijä on asunut yksinään ja siellä on käynyt siivooja tai äiti pitämässä huushollia yllä tai äijä asunut täydessä kaaoksessa,niin pitäs jo kertoo jotain!Sellanen EI kyllä itse oma-alotteisesti ala niitä kotitöitä tekemään,vaikka miten olis naimisiin onnellisesti menty.Eikä sitä miestä voi muuttaa.Muuttuu ite jos muuttuu.
Ukko pihalle tai palkkaa siivooja ja ukko maksaa jos ei kotityöt maistu.Ja vähän harkintaa siihen minkälaisen puoliskon itellenne otatte!

Kiitos neuvoista, mutta kun miestäni ei huvita opetella ruoanlaiton saloja, puhumattakaan siivoamisesta tai vaatehuollosta.

Olisihan se pitänyt nähdä että äiti siellä kotona kaikki teki ja miehet vaan nautiskeli vapaa-ajasta. Mieheni mielestä kotityöt kuuluu naiselle ja hänellä ei ole haluja eikä kiinnostusta "akkojen hommiin".

Miesten töitä meillä ei ole koska autot viedään huoltoon ja siellä myös renkaat vaihdetaan. Taulujen yms. kiinnitykset saan hoitaa itse tai palkata ulkopuolisen apuun, miehelläni kun ei pysy pora kädessä. Samoin pihatyöt ei miestä hetkauta, nekin kuuluu naisten tehdä. Tänä talvena kun lunta on tullut riittävästi ja olin kolme päivää kuumeessa niin piha näytti siltä kuin täällä ei asuisi kukaan. Ei tähän mieheen töiden tekemättä jättäminen auta tai keskustelu. Hän kun ei kerta kaikkiaan huomaa tiskaamattomia astioita tai siivoamisen tarvetta.

Yrityksiini keskustella aiheesta hän tokaisi, mitä valitat ennen naiset ei valittaneet vaan tekivät mukisematta kotityöt eikä yrittäneet tuputtaa niitä miehilleen. Että sillälailla!

jos mies ei sinua neítsyenä saanut vaan muiden miesten nussimana niin miehen ei kuulu osallistua siivoamiseen tai mihinkään muuhunkaan miehen arvolle sopimattomaan puuhaan. ulkomailla miehillä on palvelijat siivoamaan neitsyenä ottamilleen naisille, Suomessa muiden nussimat naiset ovat osansa valinneet silloin kun muille jakoivat tussuaan ja saavat siivota sen miehen asuntoa kenen luona kulloinkin sattuvat olemaan pantavana.

neitsyenä naimisiin= taloudenhoitaja, puutarhuri ja kokki hommataan talouteen vain siinä tapauksessa. lutka toimikoon taloudenhoitajana, ruokapalkalla tai ilmaiseksi

Suomessa naiset ovat kuin eläimiä seksuaalimoraaliltaan. Eläimetkään ei pane niin monen eri kumppanin kanssa kuin suomalaisnaiset.

Jos aviomies on iso vauva, niin voi vain syyttää itseään. Aika hankalaa se on opettaa toista tekemään kotitöitä kun hänellä ei selkeästikkään ole mitään halua tehdä mitään kotitöitä.

Joku houkuttelu, kehuminen ja kannustaminen voisi auttaa...vähän niin kuin vauvojen kasvatuksessa. Lahjomiseen ja kiristämiseen tuskin kannattaa lähteä, mutta ihan pakosta harkitse näitäkin jos et omilta töiltäsi millään jaksa tehdä kotitöitä.

Olen ollut nyt kolme päivää kuumessa vuodepotilaana ja seisomaan noustessa huimaa. Kävin aamulla keittiössä laittamassa teetä ja totesin, että siellä oli kaamea kaaos. Mies on koko viikonlopun aijan vain syönyt ja sotkenut. Yleensä minä siivoan, mutta nyt en pystynyt. Olen muutenkin vain käyttänyt yhtä mukia ja pessyt sen välillä, joten mitään sotkua en ole saanut aikaan.

Mies tuli keittiöön ja sanoin, että voisitko siivota nämä jälkesi, ettei keittiö jää tänne haisemaan. Mies katsoi minua hitaasti, aivan kuin olisin täysin aivoton eikä hän voinut uskoa kuulemaansa. Siten hän napautti, että kyllähän minä siivoiasinkin jos et olisi siinä tiellä!

Sanoin sitten vain, että tiedät ihan hyvin että olet yksin täällä sotkenut ja minä en valitettavasti pysy tänään tolpillani sotkujasi siivoamaan, joten ole niin hyvä ja siivoa tämä keittiö, ettei se jää haisemaan ja likaiset astiat homehtumaan.

Kyllä hän sen sitten siivosi ja tuli sen jälkeen kehuja kalastamaan sänkyni äärelle. Minun siis piti kiittää miestä siitä, että hän siivosi omat sotkunsa ja pyytää anteeksi, etten itse kuumeeltani jaksanut.

Vaan entäpä jos miehelle on aivan se ja sama onko päällä puhtaiset vai paskaiset vaatteet, pääseekö saunan jälkeen puhtaisiin lakanoihin vai jo kolme viikkoa sitten perseelle haisseisiin lakanoihin?
Mies on kyllä lapsuudessaan tehnyt kotoa ”mitä äiti sanoi että nyt teet tän” mutta kun kysyn mitä tällaiset asiat sitten olivat, hänellä ei ole mitään mielikuvaa mihin tehtävät ol edes liittyneet.
Eli on siis ollut käytössä tällainen suorita tehtävä ja poista se päästä-malli eikä hän ole vuosien aikana sisäistänyt mitään tekemäänsä, tehnyt vain mitä sanottu silloin kun on sanottu.
Väitti kivenkovaan ettei heillä ole kotona lakanoita vaihdettu, mutta anoppilassa tuli puheeksi kuinka kerran viikossa on aina vaihdettu.
Mies oli kuin halolla päähän lyöty, ettei ole hahmottanut jonkin asian tapahtuvan kerran viikossa koko elämänsä ajan.

Siis tässähän on menty metsään jo siinä kohtaa kun aviota edes moisen vätyksen kanssa on harkittu, saati että se on toteutettu. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Itse ainakin otin miehen siitä joka hanskasi kotityöt jo valmiiksi. Mutta ehkä vanha koirasi oppii vielä uusiakin temppuja. Itse en jaksaisi kouluttaa eikä onneksi sille tarvetta olekaan.

Tää paska hokee tuota pieleen menemistä!

Vaikeaa on aikuista opettaa. Kannattaa mennä naimisiin miehen kanssa, joka on asunut jo omillaan jonkin aikaa, eikä suoraan äidin helmoissa. Yleensä kun opiskelemaan lähdetän, se paikkakunta ei välttämättä ole kotipaikkakunta. Eli olisit ottanut miehen, joka on opiskellut ammattiin muualla kuin kotipaikkakunnallaan.
Toki jotkut on kyllä jo kotona opetettu ottamaan vastuuta kotitöistä, mut jotkut vanhemmat tekee tässä kohtaa pahan virheen ja passaavat piloille poikakultiaan.

Sillä, että lakkaa passaamasta aikuista ihmistä. Kyllä niitä kotitöitä "oppii" tekemään, kun kaikki ei tule valmiina. Voi vaatia

Tarjoat keppiä ja porkkanaa. Jos kotityöt sujuvat niin illalla päästät hetkeksi katsomaan jalkapalloa. Jos taas luutu ei ala heilua niin sidot straponin vyötärölle ja ilmoitat että täällä harrastetaan seksiä kunnes kotityöt taas alkavat maittaa.

Tämän vuoden merkkipaalu. Vaimoni valmisti eilen lounaan jota söimme myös tänään. Kolmannen tupla-aterian laitoin pakasteeseen.
Kun sopivassa yhteydessä kerron suunnittelevani, ostavani tarvikkeet ja valmistavani kaikki ateriamme niin vaimoni tekee vuosittain ainakin sen yhden aterian etten pääsisi kehumaan valmistavani kaikki.

Viimeiset 25 vuotta ovat mennet merkeissä joissa vaimoni on enimmillään, joskus aloittanut moppauksen minun mattojen ulostamisen ja imuroinnin jälkeen. Tietenkin otan häneltä mopin ja hoidan valtaosan työstä.

Emme ole sopineet mitään mutta, sekä sapuskahuollossa, että siivouksessa olen pätevämpi ja varsinkin viimemainitussa, tehokkaampi.
Haluan, että pitkäaikaisella kumppanillani on hyvä olla ainakin niiltä osin mihin minä voin vaikuttaa.