etsintä
NASA:n kunnianhimoisin tavoite on päästä kuvaamaan kohdetta 13,6 miljardin valovuoden päästä. Silloin katseltaisiin maailmankaikkeuden syntyhetkeen. On aivan sama mihin suuntaan katse suunnattataan, kunhan kohde löytyy tuolta etäisyydeltä, ollaan tuossa alkuhetkessä.
Ihmettelen vain, olemmeko tuossa pisteessä itsekin mukana( aine, josta me olemme koostuneet) ja onko esimerkiksi havaittavan maailmankaikkeuden piste, jonka löydämme tuolta etäisyydeltä toisaalta pohjoiselta ja toisaalta eteläiseltä taivaalta ( jolloin niiden välinen etäisyys on 27,2 miljardia valovuotta) samaa kohdetta.
Kumpaakaan noista kaukaisista kohteista ei enää ole. Kun maailmankaikkeus laajeni kohteet jäivät kauas taakse ja valo sieltä on nyt saavuttanut maapallon ja kertoo, mitä siellä oli tuolloin.
Jos alkuräjädys näkyy jostakin suunnasta, eikö sen pitäisi näkyä sitten kaikista suunnista , jolloin olisimme ikäänkuin menneisyyden materiaalin koteloimia.
Ilmapallovertaus vähentaa ulottuvuukisa. Maapallokin mielestäni käy tähän. Jos asetamme pallon päiväntasaajavyöhykkeelle jättiläispeilit pallon vastakkaisille puolille ja olisimme toisella kalotilla, niin voisimme tarkastella toista kalottia katsoessamme kumpaan tahansa peiliin. Joko pohjoiseen tai etelään.
Toisaalta, jos peilejä olisi ympäri päiväntasaajaa, muodostuisi toisesta kalotista nauhamainen kuva, se näkyisi, mihin suuntaan vain katsoisikin. Eikö?
Maailmankaikkeuteen pitää lisätä esimerkkiin yksi ulottuvuus lisää. Aika.
Miksei sitten 13,6 miljardin valovuoden päässä näy yhtenäinen materiaaliseinämä?
NASA:n kunnianhimoisin tavoite on päästä kuvaamaan kohdetta 13,6 miljardin valovuoden päästä. Silloin katseltaisiin maailmankaikkeuden syntyhetkeen. On aivan sama mihin suuntaan katse suunnattataan, kunhan kohde löytyy tuolta etäisyydeltä, ollaan tuossa alkuhetkessä.
Ihmettelen vain, olemmeko tuossa pisteessä itsekin mukana( aine, josta me olemme koostuneet) ja onko esimerkiksi havaittavan maailmankaikkeuden piste, jonka löydämme tuolta etäisyydeltä toisaalta pohjoiselta ja toisaalta eteläiseltä taivaalta ( jolloin niiden välinen etäisyys on 27,2 miljardia valovuotta) samaa kohdetta.
Kumpaakaan noista kaukaisista kohteista ei enää ole. Kun maailmankaikkeus laajeni kohteet jäivät kauas taakse ja valo sieltä on nyt saavuttanut maapallon ja kertoo, mitä siellä oli tuolloin.
Jos alkuräjädys näkyy jostakin suunnasta, eikö sen pitäisi näkyä sitten kaikista suunnista , jolloin olisimme ikäänkuin menneisyyden materiaalin koteloimia.
Ilmapallovertaus vähentaa ulottuvuukisa. Maapallokin mielestäni käy tähän. Jos asetamme pallon päiväntasaajavyöhykkeelle jättiläispeilit pallon vastakkaisille puolille ja olisimme toisella kalotilla, niin voisimme tarkastella toista kalottia katsoessamme kumpaan tahansa peiliin. Joko pohjoiseen tai etelään.
Toisaalta, jos peilejä olisi ympäri päiväntasaajaa, muodostuisi toisesta kalotista nauhamainen kuva, se näkyisi, mihin suuntaan vain katsoisikin. Eikö?
Maailmankaikkeuteen pitää lisätä esimerkkiin yksi ulottuvuus lisää. Aika.
Miksei sitten 13,6 miljardin valovuoden päässä näy yhtenäinen materiaaliseinämä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Jos asetamme pallon päiväntasaajavyöhykkeelle jättiläispeilit pallon vastakkaisille puolille ja olisimme toisella kalotilla, niin voisimme tarkastella toista kalottia katsoessamme kumpaan tahansa peiliin. Joko pohjoiseen tai etelään.
Toisaalta, jos peilejä olisi ympäri päiväntasaajaa, muodostuisi toisesta kalotista nauhamainen kuva, se näkyisi, mihin suuntaan vain katsoisikin. Eikö?"
Vastakkaista kalottia ei voisi nähdä yhdellä peilivyöhykkeellä. Peilivyöhykkeitä pitäisi olla kolme ja niiden pitäisi leijua korkealla avaruudessa.