Olen taustaltani monipuolisesti luterilainen ja rapiat päälle. On körttiläisyyttä, evankelisuutta, viidesläisyyttä ja nyt viime aikoina karismaattisia vaikutteita uskonnollisesti neutraalin lapsuudenkodin päälle. Seksuaalisesti heti puberteetissa pamahdin voimakkaasti homoksi ja heti perään riparilla uskoon, joissa sitten oltu vaihtelevalla menestyksellä.
Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja. En ole muuttunut rukouksesta. Kun olen kuullut, että itsetyydytys on kuolemansynti, on melkein itku päässyt ajatellessani lopullista kohtaloani. Varsinkaan teininä ja opiskeluaikana se ei ollut ainoastaan kerran päivässä toimintaa, joka oli pakon sanelemaa.
Helsinkiläisenä olen silloin tällöin tullut kosketukseen homomaailman kanssa, kerran myös jonkun Aslanin keskusteluryhmän kautta. Kaikki kokemukset ovat olleet tavalla tai toisella epätyydyttäviä, vaikka olen niihin vilpittömällä mielellä lähtenyt. Ne eivätkä ole johtaneet mihinkään positiiviseen lopputulokseen, sen enempää tyyliin ”living happily ever after” kuin ”paranemiseenkaan”.
Tiedän, että jotkut tulkitsevat Raamatun homoseksikiellon siten, että se koskee ainoastaan anaaliyhdyntää (älä makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan). Tällöin kahden miehen eroottinen seksuaaliseen tyydytykseen johtava hieronta olisi hyväksyttävää.
Ajatella, millaista olis heterona, jos joka kerta, kun olis ollut hyvää seksiä (omassa kotona siis), niin ei tarttis tuntea häpeää, vaan vois ajatella, että tulipa taas noudatettua Jumalan lakeja. Tulisi sitä vähemmästäkin hurskaaksi ja vois uudella innolla kirjoittaa tänne, millaisia ne homot oikein on!
Oma elämäntapani on johtanut siihen, että olen äärimmäisen yksin. Siinä kristillisessä yhteisössä, jossa pääasiassa käyn, minua monet pitävät jonkinlaisena kummajaisena. Olen ulkonaisesti sopiva aviomieskandidaatti ja ikäni puolesta minun pitäisi olla aviossa ja perheenisä, mutta käyn tilaisuuksissa aina yksin. Toki siellä sitten tapaa ihmisiä. Tunnen myös aivan fantastisen naisen, joka on myös kiinnostunut minusta, mutta minulla ei ole oikeutta mennä mukaan johonkin, mihin minusta ei kuitenkaan ole!
Monessa suhteessa asiani ovat hyvin. Jumala on siunannut minua terveydellä, hyvällä ammatilla ja työpaikalla, joten en mitenkään väitä olleeni pahnan pohjimmaisena, kun talentteja jaettiin. Homoseksuaalisuutta lukuun ottamatta minulla olisi hyvä elämä! Ja kaikkein tärkeintä minulle olisi se, että Jumala pitäisi minusta kiinni eikä koskaan hylkäisi homouden eikä muun syyn takia!
Pyydän anteeksi, jos tämä keskustelu on jo käyty, mutta en löytänyt sellaista, ja minulle tämä on ainakin ensimmäinen kerta. Luin kyllä evl. pastorin fantastisen kirjoituksen aiheesta ”Voiko oikeasti olla homo ja uskovainen”. Kiitos sulle siitä, ja mahtavaa tietää, että sellaisia pappeja on. Sun ammatissa on ehkä helpompi löytää positiivisia puolia homoudesta kuin mulla, mutta tietenkin pyhien kirjoitusten äärellä sullakin on ollut omat taistelusi.
Jos samoin uskovia ihmisiä on, miten olette asian ratkaisseet vai oletteko ylipäätään ratkaisseet? Yksi tapa päästä lähemmäksi Jumalaa voisi olla rukoilemalla yhdessä.
Tämmösissa ajatuksissa on joulu mennyt ja vuosi vaihtunut, miten teillä?
Eihän tämä nyt tänne ruokapalstalle kuulu, mutta tämä on ainoa kanava, jossa tuntuu, että minua kuunnellaan. Minulla ei oikeastaan ole muita.
Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja. En ole muuttunut rukouksesta. Kun olen kuullut, että itsetyydytys on kuolemansynti, on melkein itku päässyt ajatellessani lopullista kohtaloani. Varsinkaan teininä ja opiskeluaikana se ei ollut ainoastaan kerran päivässä toimintaa, joka oli pakon sanelemaa.
Helsinkiläisenä olen silloin tällöin tullut kosketukseen homomaailman kanssa, kerran myös jonkun Aslanin keskusteluryhmän kautta. Kaikki kokemukset ovat olleet tavalla tai toisella epätyydyttäviä, vaikka olen niihin vilpittömällä mielellä lähtenyt. Ne eivätkä ole johtaneet mihinkään positiiviseen lopputulokseen, sen enempää tyyliin ”living happily ever after” kuin ”paranemiseenkaan”.
Tiedän, että jotkut tulkitsevat Raamatun homoseksikiellon siten, että se koskee ainoastaan anaaliyhdyntää (älä makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan). Tällöin kahden miehen eroottinen seksuaaliseen tyydytykseen johtava hieronta olisi hyväksyttävää.
Ajatella, millaista olis heterona, jos joka kerta, kun olis ollut hyvää seksiä (omassa kotona siis), niin ei tarttis tuntea häpeää, vaan vois ajatella, että tulipa taas noudatettua Jumalan lakeja. Tulisi sitä vähemmästäkin hurskaaksi ja vois uudella innolla kirjoittaa tänne, millaisia ne homot oikein on!
Oma elämäntapani on johtanut siihen, että olen äärimmäisen yksin. Siinä kristillisessä yhteisössä, jossa pääasiassa käyn, minua monet pitävät jonkinlaisena kummajaisena. Olen ulkonaisesti sopiva aviomieskandidaatti ja ikäni puolesta minun pitäisi olla aviossa ja perheenisä, mutta käyn tilaisuuksissa aina yksin. Toki siellä sitten tapaa ihmisiä. Tunnen myös aivan fantastisen naisen, joka on myös kiinnostunut minusta, mutta minulla ei ole oikeutta mennä mukaan johonkin, mihin minusta ei kuitenkaan ole!
Monessa suhteessa asiani ovat hyvin. Jumala on siunannut minua terveydellä, hyvällä ammatilla ja työpaikalla, joten en mitenkään väitä olleeni pahnan pohjimmaisena, kun talentteja jaettiin. Homoseksuaalisuutta lukuun ottamatta minulla olisi hyvä elämä! Ja kaikkein tärkeintä minulle olisi se, että Jumala pitäisi minusta kiinni eikä koskaan hylkäisi homouden eikä muun syyn takia!
Pyydän anteeksi, jos tämä keskustelu on jo käyty, mutta en löytänyt sellaista, ja minulle tämä on ainakin ensimmäinen kerta. Luin kyllä evl. pastorin fantastisen kirjoituksen aiheesta ”Voiko oikeasti olla homo ja uskovainen”. Kiitos sulle siitä, ja mahtavaa tietää, että sellaisia pappeja on. Sun ammatissa on ehkä helpompi löytää positiivisia puolia homoudesta kuin mulla, mutta tietenkin pyhien kirjoitusten äärellä sullakin on ollut omat taistelusi.
Jos samoin uskovia ihmisiä on, miten olette asian ratkaisseet vai oletteko ylipäätään ratkaisseet? Yksi tapa päästä lähemmäksi Jumalaa voisi olla rukoilemalla yhdessä.
Tämmösissa ajatuksissa on joulu mennyt ja vuosi vaihtunut, miten teillä?
Eihän tämä nyt tänne ruokapalstalle kuulu, mutta tämä on ainoa kanava, jossa tuntuu, että minua kuunnellaan. Minulla ei oikeastaan ole muita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuosta jumalallisesta kalaohjeesta, täytyykin tehdä sitä oitis! Oliko se niin että silakka pyöräytetään ennen paistoa sinun peräreijässäsi?
En tiennytkään että olet kaiken lisäksi uskovainen!