Mummo sekaantuu liikaa

kaksi plus kaksi

Mieheni äiti meni sekaisin ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Ennen saimme elää rauhassa, sitten alkoi kyttäys raskausaikana mm. ruokavaliostani ja huushollin pidosta. Mutta pahin oli edessä päin, lapsen synnyttyä alkoi helvetti.

Mummo pakkasi jo laitokselle. Kun tuli ensimmäisen kerran kotiimme katsomaan vauvaa, oli varustautunut käsidesin voimalla, jonka jätti oven suuhun muille tulijoille. Imetyksestä tuli painajaista, anoppi hommasi imetystukea, rintapumpun ja ikuisesti mieleeni painuneet sanat "Minäkin pystyisin imettämään". Hän tuppasi kotiin, kun olimme päiväunilla, istui jopa rappusilla vahtimassa vauvan päiväunia kun hän nukkui ulkona.

Onneksi tajusin pistää pelin poikki, harmittaa vaan että välimme eivät koskaan palautuneet ennalleen. Joitakin asioita ei vaan voi unohtaa.

120

6204

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Toimit oikein!

      Niinpä! Onneksi tajusit pistää peli poikki. Se, että välit eivät ole palautuneet hyviksi, ei ole sinun syysi. Sinä olet toiminut juuri oikein.

      Tietysti voit yrittää puhua mummolle, mikä mieltäsi painaa ja pitää puolesi. Hän joko suostuu ymmärtämään asian tai sitten ei. Voit ehkä korostaa, että tiedät hänen kyllä tarkoittaneen pelkkää hyvää.

    • ....................

      Kamalaa! Kuulostaa siltä, että hän halusi alkaa elää uutta nuoruutta sinun vauvasi kautta. Ihan sairas toi " minäkin pystyisin ihmettämään" komentti. On se vaan kumma miksi juuri jotkut anopit kohtelevat miniöitään niin huonosti ja arvostelevat heidän huushollin pitoaan. Ei voi käsittää mikä siinä on. Tai no voi...se taitaa olla se vanha kunnon vallanhimo. Teit aivan oikein kun pistit pelin poikki, ei kellään ole oikeutta tehdä tuollaista ei edes mummouden nimissä.

      • Äiti kertaa kaksi

        Niin, kyllähän ne vauvat ovat niin ihania ja viimeisen päälle suojeltavia olentoja kaikkien mielestä, varsinkin mummojen. Mutta hyvää he kuitenkin suurimmalta osalta tarkoittavat, itse tuoreena äitinä on vain niin tarkkakorvainen kaikille kommenteille ja ns. arvosteluille. Itsekin loukkaannuin herkästi, kun joku vanhempi sukulainen sanoi jotakin. Nyt ajan päästä olen tajunnut, että ehkä minussa itsessänikin on ollut "vikaa", kun olen ollut niin herkkä arvostelulle, sitä vaan yrittää olla niin täydellinen äiti, elämä on pudottanut minutkin pilvilinnoista... Nyt lapsemme ovat jo 9 ja 5 vuotiaita, suurin osa aikoinaan kuulluista loukkauksista olen jo unohtanut, mutta en kaikkea. Esim. eräs sukulaisnainen oli sitä mieltä, että lapsilla ei saa olla alle 3 vuotiaanakaan hetken rauhaa, siis itsenäistä leikkiä, vaan heitä pitää koko ajan kehittää jotenkin, mm. lukea ja opettaa heille kaikkea mahdollista, "treenata" siis. Oli vielä sitäkin mieltä, että pväkoti on paras paikka pienellekin, kun siellä koko ajan tehdään jotakin hyödyllistä, taisi olla vaan kateellinen, kun olin kummankin kanssa 3 vuotta kotona hoitovapaalla. Sitten hänelle syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, jota hänen tyttönsä todellakin koko ajan kuljetti jossakin ja kotonakin oli tekemistä koko ajan, treenasi siis. Mummo oli tosi tyytyväinen, kehräsi suorastaan ja elvisteli, miten lasta koko ajan kuljetetaan ym. Nyt lapsi on 5 v. ja aina kun näen hänet, huomaan hänessä outoa käytöstä, hän ei ole hetkeäkään paikalla ja pälyilee kaikkia hänelle outoja ihmisiä kulmien alta. Huolettaa kyllä, en ole sanonut mitään. Lapsi ei edes aina halua harrastuksiinsa, kun väsyttää kuulemma illalla pväkodin jälkeen, hän harrastaa lähes joka ilta. En ihmettele ollenkaan...

        Meidän tytöllä taas on ollut aina rauha kasvaa, häneltä ei ole vaadittu "temppuja" pienestä pitäen, hän on saanut kehittyä omaan tahtiinsa ja saanut paljon lempeää rakkautta. Koulu menee loistavasti, mutta se ei ole meille vanhemmille pääasia, vaan se, että hänellä on henkisesti hyvä olla. Olen kovin tyytyväinen, ettemme ole lähteneet kilpaan siitä, kenen lapsella on eniten ja hienoimpia harrastuksia, joillekin vanhemmille se on tosi tärkeää, antaisivat aikaa ennemmin. Meillä käydään kerran viikossa Zumba-jumpassa, kumpikin omassa ryhmässään, sekään ei ole pakollista, jos väsyttää.

        Mukavaa ja antoisaa elämää lapsiperheille, ei tämä kauan kestä, kun lapset lähtevät jo omilleen ja sitten odotetaan, että milloinhan näkisi lapsiaan taas...

      • :o)

        Mulla tulee ihan yhden ystävän äiti mieleen - sen pitäisi tyyliin aina saada tietää kaikki muiden tekemisistä ja olla se joka aina häärää pääjehuna kun on esim. jotain juhlia suunniteltavana & järjestettävänä!

        Kun ystävä sai esikoisensa ja satuin visiitille sairaalaan samaan aikaan kun hänen vanhempansa, niin siinäpä vasta oli meille muille ahdistava tuokio, kun tämä (jo ennestään 3-kertainen mummi) "jyräsi" - kahvitkaan ei olisi saanut juoda rauhassa, vaan kun vauva ynähti ja raotti silmiään, niin äkkiä kahvit huiviin ja sitten oli heti lasta ruvettava mummin mukaan imettämään. No eihän vauvalla sitten edes ollut nälkä, vaan jatkoi uniaan. Mummi sitten vaan tylysti ilmoitti, että nyt olisi jätettävä vauva vanhempineen rauhaan ja poistua. Työnsi minutkin tyyliin ovesta ulos ja sanoi ystävälleni, että kun kotiutuvat, niin ME sitten harjoitellaan sitä imettämistä...! Sanoi vielä mulle, että ehkä imettäminen tulee olemaan hankalaa tyttärensä rintavarustuksen muodon takia...huhhuh...on saanut hyvin imetettyä kaikki lapsensa ilman äitinsä avustusta, joten kuka siinä viimesenä pääsikään nauramaan!

        Tämän henkilön käytös on ajoittain niin lamaannuttavaa kaikessa pöyristyttävyydessään, ettei siinä osaa sillä hetkellä edes reagoida oikealla tavalla, eli protestoimalla tai sanomalla suorat sanat...!

        Eli osaa ne äiditkin olla raivostuttavia, ei ainoastaan anopit! :o)

      • ikuinen vela
        Äiti kertaa kaksi kirjoitti:

        Niin, kyllähän ne vauvat ovat niin ihania ja viimeisen päälle suojeltavia olentoja kaikkien mielestä, varsinkin mummojen. Mutta hyvää he kuitenkin suurimmalta osalta tarkoittavat, itse tuoreena äitinä on vain niin tarkkakorvainen kaikille kommenteille ja ns. arvosteluille. Itsekin loukkaannuin herkästi, kun joku vanhempi sukulainen sanoi jotakin. Nyt ajan päästä olen tajunnut, että ehkä minussa itsessänikin on ollut "vikaa", kun olen ollut niin herkkä arvostelulle, sitä vaan yrittää olla niin täydellinen äiti, elämä on pudottanut minutkin pilvilinnoista... Nyt lapsemme ovat jo 9 ja 5 vuotiaita, suurin osa aikoinaan kuulluista loukkauksista olen jo unohtanut, mutta en kaikkea. Esim. eräs sukulaisnainen oli sitä mieltä, että lapsilla ei saa olla alle 3 vuotiaanakaan hetken rauhaa, siis itsenäistä leikkiä, vaan heitä pitää koko ajan kehittää jotenkin, mm. lukea ja opettaa heille kaikkea mahdollista, "treenata" siis. Oli vielä sitäkin mieltä, että pväkoti on paras paikka pienellekin, kun siellä koko ajan tehdään jotakin hyödyllistä, taisi olla vaan kateellinen, kun olin kummankin kanssa 3 vuotta kotona hoitovapaalla. Sitten hänelle syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, jota hänen tyttönsä todellakin koko ajan kuljetti jossakin ja kotonakin oli tekemistä koko ajan, treenasi siis. Mummo oli tosi tyytyväinen, kehräsi suorastaan ja elvisteli, miten lasta koko ajan kuljetetaan ym. Nyt lapsi on 5 v. ja aina kun näen hänet, huomaan hänessä outoa käytöstä, hän ei ole hetkeäkään paikalla ja pälyilee kaikkia hänelle outoja ihmisiä kulmien alta. Huolettaa kyllä, en ole sanonut mitään. Lapsi ei edes aina halua harrastuksiinsa, kun väsyttää kuulemma illalla pväkodin jälkeen, hän harrastaa lähes joka ilta. En ihmettele ollenkaan...

        Meidän tytöllä taas on ollut aina rauha kasvaa, häneltä ei ole vaadittu "temppuja" pienestä pitäen, hän on saanut kehittyä omaan tahtiinsa ja saanut paljon lempeää rakkautta. Koulu menee loistavasti, mutta se ei ole meille vanhemmille pääasia, vaan se, että hänellä on henkisesti hyvä olla. Olen kovin tyytyväinen, ettemme ole lähteneet kilpaan siitä, kenen lapsella on eniten ja hienoimpia harrastuksia, joillekin vanhemmille se on tosi tärkeää, antaisivat aikaa ennemmin. Meillä käydään kerran viikossa Zumba-jumpassa, kumpikin omassa ryhmässään, sekään ei ole pakollista, jos väsyttää.

        Mukavaa ja antoisaa elämää lapsiperheille, ei tämä kauan kestä, kun lapset lähtevät jo omilleen ja sitten odotetaan, että milloinhan näkisi lapsiaan taas...

        "Niin, kyllähän ne vauvat ovat niin ihania ja viimeisen päälle suojeltavia olentoja kaikkien mielestä,"
        nyt kyllä turhaan yleistät.. et taida tajuta ettei kaikkia kiinnosta sinappitehtaat.. :)

      • psykkaa
        ikuinen vela kirjoitti:

        "Niin, kyllähän ne vauvat ovat niin ihania ja viimeisen päälle suojeltavia olentoja kaikkien mielestä,"
        nyt kyllä turhaan yleistät.. et taida tajuta ettei kaikkia kiinnosta sinappitehtaat.. :)

        Psykologiassa on tutkittu että vauvat herättävät suojeluhalua.

      • Teki niin tai näin

        niin aina miniän mielestä anoppi tekee kaiken väärinpäin. Menkääpä joskus miniät vähän itseenne ja miettikää, millaisia itsekeskeisiä, narsistisia tyranneja te myös itse saatatte parhaimmillanne olla.
        Ja jos ette muuten, kuin haukkumalla anoppianne, pysty osoittamaan erinomaisuuttanne, niin kannattaisiko pikimmiten laittaa ostoslistalle uudet, vähänkäytetyt hoksottimet!

      • äiti,miniä ja anoppi
        Teki niin tai näin kirjoitti:

        niin aina miniän mielestä anoppi tekee kaiken väärinpäin. Menkääpä joskus miniät vähän itseenne ja miettikää, millaisia itsekeskeisiä, narsistisia tyranneja te myös itse saatatte parhaimmillanne olla.
        Ja jos ette muuten, kuin haukkumalla anoppianne, pysty osoittamaan erinomaisuuttanne, niin kannattaisiko pikimmiten laittaa ostoslistalle uudet, vähänkäytetyt hoksottimet!

        Anopinkin mielestä miniä tekee kaiken väärinpäin. Mistä näitä tämmöisiä miniöitä ja anoppeja tulee? Sietää molempien osapuolten katsoa vähän omaa napaansa laajemmalle, vaikka nykyminiät ovat selvästi nokkavampia kuin ennen. Enää ei kunnioiteta ketään tai mitään.
        Se on selvää, että kyllä ne kakarat siitä kasvaa ja mitä tekeekään taas uudensukupolven anopit ja mummot. Samaa sontaa tykkää seuraavan polven akat.

      • Oikeassa
        äiti,miniä ja anoppi kirjoitti:

        Anopinkin mielestä miniä tekee kaiken väärinpäin. Mistä näitä tämmöisiä miniöitä ja anoppeja tulee? Sietää molempien osapuolten katsoa vähän omaa napaansa laajemmalle, vaikka nykyminiät ovat selvästi nokkavampia kuin ennen. Enää ei kunnioiteta ketään tai mitään.
        Se on selvää, että kyllä ne kakarat siitä kasvaa ja mitä tekeekään taas uudensukupolven anopit ja mummot. Samaa sontaa tykkää seuraavan polven akat.

        olet! Miten tuon kierteen voisi katkaista? Itse pian tulevana anoppina toivon, että osaan visusti pysyä kaukana poikani perheestä, mutta kuitenkin tarvittaessa lähellä. Elän omaa elämääni ja suunnittelen itsekkäästi asumista talvikuukausina ulkomailla. Mutta saanko siitä haukkumiset? Näin nimittäin kävi ystävälleni, jonka miniä piti anoppinsa muuttoa muille maille vierahille täysin tuomittavana. Miten siis olla? Nyt olisi tarvetta kristallipallolle ; )

      • vierastaako?
        Oikeassa kirjoitti:

        olet! Miten tuon kierteen voisi katkaista? Itse pian tulevana anoppina toivon, että osaan visusti pysyä kaukana poikani perheestä, mutta kuitenkin tarvittaessa lähellä. Elän omaa elämääni ja suunnittelen itsekkäästi asumista talvikuukausina ulkomailla. Mutta saanko siitä haukkumiset? Näin nimittäin kävi ystävälleni, jonka miniä piti anoppinsa muuttoa muille maille vierahille täysin tuomittavana. Miten siis olla? Nyt olisi tarvetta kristallipallolle ; )

        Poikani ensimmäinen lapsi on jo 8 kuukautta vanha. En ole vielä lasta nähnyt. Olenko minä huono ukki, kun en ole tuppaantunut heille kylään? Välini ovat ihan hyvät poikani ja hänen vaimonsa kanssa. Tosin meillä on aika pitkä välimatka kotiemme välillä. Soittelemme viikottain, ja kuvia lähettelemme netin kautta. Myöskin skypen kautta olemme näköyhteydessä.

      • kevättä ilmassa
        vierastaako? kirjoitti:

        Poikani ensimmäinen lapsi on jo 8 kuukautta vanha. En ole vielä lasta nähnyt. Olenko minä huono ukki, kun en ole tuppaantunut heille kylään? Välini ovat ihan hyvät poikani ja hänen vaimonsa kanssa. Tosin meillä on aika pitkä välimatka kotiemme välillä. Soittelemme viikottain, ja kuvia lähettelemme netin kautta. Myöskin skypen kautta olemme näköyhteydessä.

        Kysy sitä pojaltasi. Mutta kukin tyylillään. Eikai ole olemassa mitään yhtä ja oikeeta tapaa etenkin jos käytäntö sopii kummallekkin. Ja välimatka aika iso pointti koko hommassa. Kyllä välit ainakin parempana pysyy,jos on välimatkaa edes hiukan kaikinpuolin. Nykyään voi onneks pitää yhteyttä muutenkin kuten skypellä. Onneks on valveutuneita ja osaavia isovanhempia,jotka sellasia käyttää. Ja kyllä se lapsi vierastas sittenkin,vaikka näkis joka viikko. Semmosia ne siinä iässä on,ainakin meillä on ollut.

      • nokkavuuttako
        äiti,miniä ja anoppi kirjoitti:

        Anopinkin mielestä miniä tekee kaiken väärinpäin. Mistä näitä tämmöisiä miniöitä ja anoppeja tulee? Sietää molempien osapuolten katsoa vähän omaa napaansa laajemmalle, vaikka nykyminiät ovat selvästi nokkavampia kuin ennen. Enää ei kunnioiteta ketään tai mitään.
        Se on selvää, että kyllä ne kakarat siitä kasvaa ja mitä tekeekään taas uudensukupolven anopit ja mummot. Samaa sontaa tykkää seuraavan polven akat.

        kenenkähän kasvattamia noi nokkavat nykyminiät ovat. Näkyy näillä anopeilla olevan tyttäriäkin ja heillä anoppi!?

      • oppi ikä kaikki
        Oikeassa kirjoitti:

        olet! Miten tuon kierteen voisi katkaista? Itse pian tulevana anoppina toivon, että osaan visusti pysyä kaukana poikani perheestä, mutta kuitenkin tarvittaessa lähellä. Elän omaa elämääni ja suunnittelen itsekkäästi asumista talvikuukausina ulkomailla. Mutta saanko siitä haukkumiset? Näin nimittäin kävi ystävälleni, jonka miniä piti anoppinsa muuttoa muille maille vierahille täysin tuomittavana. Miten siis olla? Nyt olisi tarvetta kristallipallolle ; )

        Ei tarvita muuta kuin ihmisyyttä. Jos anoppi on kaikinpuolin terve, mikä estää olemasta kuulolla ja jos välit poikaan ovat normaalit ja poika normaali, pitäisi homma luonnistua. Apua tarvitsevat varmasti, mutta ei päällepäsmäriä, joka alkaa leikkiä jotakin outoa suvun johtajaa! Eli joillekin näkyy nousevan uusi rooli päähän, niin että kaikelle kansallekin pitää kuuluttaa, kuin urheiluselostajan, mikä vaihe on meneillään.

        Ensimmäinen muistettava vauvan synnyttyä on suuri herkkyysmuutos miniässä, joten ihmisyyden lisääntymistä tarvitaan anopissa rutkasti hänen ollessaan apuna.
        Nyrkkisääntö ensimmäinen: Jos haluat auttaa lasta, auta hänen äitiään.

      • Vieraiksi jäävät
        Oikeassa kirjoitti:

        olet! Miten tuon kierteen voisi katkaista? Itse pian tulevana anoppina toivon, että osaan visusti pysyä kaukana poikani perheestä, mutta kuitenkin tarvittaessa lähellä. Elän omaa elämääni ja suunnittelen itsekkäästi asumista talvikuukausina ulkomailla. Mutta saanko siitä haukkumiset? Näin nimittäin kävi ystävälleni, jonka miniä piti anoppinsa muuttoa muille maille vierahille täysin tuomittavana. Miten siis olla? Nyt olisi tarvetta kristallipallolle ; )

        Pakkaa rohkeasti laukkusi ja lähde talvikausiksi ulkomaille. Niin minäkin asun ja hieno homma on. Aikanaan oma anoppini ei laittanut tikkuaristiin poikansa lasten puolesta. Lapset ei koskaan päässeet "mummolaan" yökylään. Niinpä heille ei syntynytkään minkäänlaista isovanhempi-lapsenlapsi suhdetta. Tyttären lapsia kyllä hoidettiin ja pidettiin vaikka kuinka paljon.

        Nyt omalle miniälle alkaisi kelpaamaan lastenlasten tapaaminen, mutta kun se ei ollut alusta asti suotavaa, niin mummokin tottuu siihen, että lapset on olemassa, mutta ei mummoa varten. Itse sain olla paljon mummolassa ja voin sanoa, että lapselle ei maailmassa parempaa paikkaa ole , kuin oma mummola.

      • Millaisia miniät
        nokkavuuttako kirjoitti:

        kenenkähän kasvattamia noi nokkavat nykyminiät ovat. Näkyy näillä anopeilla olevan tyttäriäkin ja heillä anoppi!?

        Tyttärien anoppihan se yleensä paha-anoppi onkin!

      • mummapumma
        Teki niin tai näin kirjoitti:

        niin aina miniän mielestä anoppi tekee kaiken väärinpäin. Menkääpä joskus miniät vähän itseenne ja miettikää, millaisia itsekeskeisiä, narsistisia tyranneja te myös itse saatatte parhaimmillanne olla.
        Ja jos ette muuten, kuin haukkumalla anoppianne, pysty osoittamaan erinomaisuuttanne, niin kannattaisiko pikimmiten laittaa ostoslistalle uudet, vähänkäytetyt hoksottimet!

        Kyllä se niin on ,että luonto tikanpojan puuhun ajaa. Jos nuori on vastuullinen, kyllä hän tenavansa osaa hoitaa ilman mummojakin. Jokaisella on oma aikansa hoitaa pikkuisia, ja kyllä meidän mummojen tulee se suoda seuraavalle sukupolvelle liikoja kärvistelemättä. Aika aikaansa kutakin. On turhaa haukkua nuoria ihmisiä erilaisesta tavasta elää. Nyt on nyt ja ennen oli ennen. Ei hevosvaunutkaan enää Helsingissä kulje, eikä helmitaululla opetella laskemaan.

      • jeboude
        Vieraiksi jäävät kirjoitti:

        Pakkaa rohkeasti laukkusi ja lähde talvikausiksi ulkomaille. Niin minäkin asun ja hieno homma on. Aikanaan oma anoppini ei laittanut tikkuaristiin poikansa lasten puolesta. Lapset ei koskaan päässeet "mummolaan" yökylään. Niinpä heille ei syntynytkään minkäänlaista isovanhempi-lapsenlapsi suhdetta. Tyttären lapsia kyllä hoidettiin ja pidettiin vaikka kuinka paljon.

        Nyt omalle miniälle alkaisi kelpaamaan lastenlasten tapaaminen, mutta kun se ei ollut alusta asti suotavaa, niin mummokin tottuu siihen, että lapset on olemassa, mutta ei mummoa varten. Itse sain olla paljon mummolassa ja voin sanoa, että lapselle ei maailmassa parempaa paikkaa ole , kuin oma mummola.

        Eikai kukaan lapsenlapsi mummoaan varten ole? Ja eikös alussa lapset olekkin aika tiiviisti äitensä helmoissa noin niinkuin yleistäen? Aika marttyyrimaista touhua lähteä ulkomaille,kun ei kelvannu heti alussa. Entäpä lapset?

      • nyssykkä
        Äiti kertaa kaksi kirjoitti:

        Niin, kyllähän ne vauvat ovat niin ihania ja viimeisen päälle suojeltavia olentoja kaikkien mielestä, varsinkin mummojen. Mutta hyvää he kuitenkin suurimmalta osalta tarkoittavat, itse tuoreena äitinä on vain niin tarkkakorvainen kaikille kommenteille ja ns. arvosteluille. Itsekin loukkaannuin herkästi, kun joku vanhempi sukulainen sanoi jotakin. Nyt ajan päästä olen tajunnut, että ehkä minussa itsessänikin on ollut "vikaa", kun olen ollut niin herkkä arvostelulle, sitä vaan yrittää olla niin täydellinen äiti, elämä on pudottanut minutkin pilvilinnoista... Nyt lapsemme ovat jo 9 ja 5 vuotiaita, suurin osa aikoinaan kuulluista loukkauksista olen jo unohtanut, mutta en kaikkea. Esim. eräs sukulaisnainen oli sitä mieltä, että lapsilla ei saa olla alle 3 vuotiaanakaan hetken rauhaa, siis itsenäistä leikkiä, vaan heitä pitää koko ajan kehittää jotenkin, mm. lukea ja opettaa heille kaikkea mahdollista, "treenata" siis. Oli vielä sitäkin mieltä, että pväkoti on paras paikka pienellekin, kun siellä koko ajan tehdään jotakin hyödyllistä, taisi olla vaan kateellinen, kun olin kummankin kanssa 3 vuotta kotona hoitovapaalla. Sitten hänelle syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, jota hänen tyttönsä todellakin koko ajan kuljetti jossakin ja kotonakin oli tekemistä koko ajan, treenasi siis. Mummo oli tosi tyytyväinen, kehräsi suorastaan ja elvisteli, miten lasta koko ajan kuljetetaan ym. Nyt lapsi on 5 v. ja aina kun näen hänet, huomaan hänessä outoa käytöstä, hän ei ole hetkeäkään paikalla ja pälyilee kaikkia hänelle outoja ihmisiä kulmien alta. Huolettaa kyllä, en ole sanonut mitään. Lapsi ei edes aina halua harrastuksiinsa, kun väsyttää kuulemma illalla pväkodin jälkeen, hän harrastaa lähes joka ilta. En ihmettele ollenkaan...

        Meidän tytöllä taas on ollut aina rauha kasvaa, häneltä ei ole vaadittu "temppuja" pienestä pitäen, hän on saanut kehittyä omaan tahtiinsa ja saanut paljon lempeää rakkautta. Koulu menee loistavasti, mutta se ei ole meille vanhemmille pääasia, vaan se, että hänellä on henkisesti hyvä olla. Olen kovin tyytyväinen, ettemme ole lähteneet kilpaan siitä, kenen lapsella on eniten ja hienoimpia harrastuksia, joillekin vanhemmille se on tosi tärkeää, antaisivat aikaa ennemmin. Meillä käydään kerran viikossa Zumba-jumpassa, kumpikin omassa ryhmässään, sekään ei ole pakollista, jos väsyttää.

        Mukavaa ja antoisaa elämää lapsiperheille, ei tämä kauan kestä, kun lapset lähtevät jo omilleen ja sitten odotetaan, että milloinhan näkisi lapsiaan taas...

        Olipa kaunis kirjoitus. Kunpa kaikki vanhemmat ajattelisivat noin, eikä lasten tarvitsisi koko ajan "suoriutua". Liiallinen meneminen ja vouhkaaminen häiritsee laspen kehitystä.
        Kyllä lapsi nauttii siitä, ettei koko ajan ole aikataulutettua pakko-ohjelmaa. Mieliuista on ihan vaikka köllötellä äidin ja isin kanssa sängyllä ja laulella.
        Ja uskonpa myös niin, että lapsi, jota koko ajan riepotetaan "viialasta toijalaan" on useammin myös kipeä (eli nuhaa, yskää, kuumetta jne). Keho siinä vaeltamisessa stressaantuu. Ei hetken rauhaa.

        Meillä poika 1,9 v. Päivät perhepäivähoidossa eikä muuta ylimääräistä. ja saa kasvaessaankin sitten aikanaan ihan itse päättää millaiseen oravanpyörään lähtee. Hyvä on varmaan joku harrastus olla, mutta sen ei tarvitse se mikään hieno ja kallis harrastus olla. Jotain vaan, mikä on mielekästä ja josta ei tule liikoja paineita. Kouluhan kuitenkin aikanaan vie lapsilta aika lailla "mehuja".

      • Sydän säröillä
        Teki niin tai näin kirjoitti:

        niin aina miniän mielestä anoppi tekee kaiken väärinpäin. Menkääpä joskus miniät vähän itseenne ja miettikää, millaisia itsekeskeisiä, narsistisia tyranneja te myös itse saatatte parhaimmillanne olla.
        Ja jos ette muuten, kuin haukkumalla anoppianne, pysty osoittamaan erinomaisuuttanne, niin kannattaisiko pikimmiten laittaa ostoslistalle uudet, vähänkäytetyt hoksottimet!

        Miniät osaavat tosiaan olla myös inhottavia. Aviomiehestä on tullut "jeesmies ja anteeksi, anteeksi mies, kun ei uskalla muuta olla. Perheessä ei isän sanalla tunnu olevan mitään merkitystä, äiti sanelee kaiken. Myös sen ettemme poikani vanhempina ole kyllin hyviä isovanhemmiksi. Miniä osoittaa sen varsinkin minulle todella tunteita loukkaavalla, sadistisella tavalla, jossa suhde lapsenlapsiin on tavalla tai toisella aina välikappaleena.

        Minusta aikuisen lapsen kuuluu rakentaa oma elämänsä itse enkä ole puuttunut siihen.
        Olen vain sitä mieltä että pienet lapset antsaisisivat kaiken rakkauden joka olisi tarjolla kodin ulkopuoleltakin kun se vain sallittaisiin ottaa vastaan.
        Lapsen rakkaus äitiin ei siitä vähene, koska se on aina ehdotonta.
        Lisäksi lapsella pitäisi olla tuttu turvaverkosto siltäkin varalta ettei kaikki sujukaan suunnitelmien mukaan.

    • linga

      Voi jessus! Itselläni on kolmen viikon päästä laskettu aika, ja samanmoisia oireita alkaa näkyä meikäläisen anopissa! Kaikista paras on ollut tähän mennessä, kun päätimme ukon kanssa, että lapsi menee sitten omaan sänkyyn omaan huoneeseen nukkumaan jahka syntyy niin anoppi tuli oikein omakätisesti siirtämään pinnasängyn meidän makuuhuoneeseen, koska eihän se nyt sovi että lapsi nukkuu omassa huoneessaan.... Katsotaas miten käy!

      Tsemppiä sulle, ei se maailma kaadu vaikka anopin kanssa oltaisiin vähän etäisempiä. Itseäni ainaki jurppii jo nyt tuommonen käytös.

      • kylläsesiitä

        Jos anopilla ei ole muuta elämää, niin tällainen käytös on vaarana. Onko mitenkään mahdollista, että miehesi puhuisi asiasta äitinsä kanssa nyt heti? Miehesi pitäisi nimenomaan keskustella äitinsä kanssa eikä vain tokaista jotain yhdellä lauseella. Pojan pitäisi myös jälkikäteen kontrolloida onko sanoma mennyt perille. Miehet nimittäin kuittaavat tällaiset asiat helposti, että ne ovat niitä akkojen juttuja, joihin hän ei sekaannu, mutta älä anna periksi. Minkälaiset välit sinulla on omaan äitiisi?

      • sebaloutse

        Mo!
        Tuli mieleen sängyn laittamisesta omaan huoneeseen yksi juttu.. nimittäin itse taisin aikoinaan (7v. sitten) suunnitella samaa. Lopulta kuitenkin homma meni niin, että poika nukkui vieressäni. Yöt meni helposti alusta saakka, kun vauveli alkoi inahdella, niin imetin heppulin siinä vieressä, röyhäytys ja jatkamaan unia. Minä olen siis koko vauva-ajan nukkunut ihan kohtuullisen hyvin ja lisäksi on ollut ihanaa kun vauva köllitellyt vieressä :) Näin myös kuvittelen äitien tehneen muutaman miljoonaa vuotta..No, tietysti sitä omaa tapaansa pitää usein parempana kuin muiden tapoja, vaan täytyy kyllä sanoa, että olen ihmetellyt monien ystävieni "yötrafiikkia" vauvojen kanssa. Etenkin jos vauva on toisessa huoneessa, niin on aina pakko lähteä kävelemään puolnukuksissa ja sitä kun tekee aikansa, niin on varmaan tosi väsy...jotkut ovat myös imettäneet vain muutaman kuukauden ja se on johtanut öisiin maitopullonlämmitysoperaatioihin -huoh! (Toki kaikilla ei vaan maitoa kertakaikkisesti tule :( ) Eli ennenkuin naulaatte häkkisängyn omaan huoneeseensa kiinni ;) niin harkitse vielä, lapsesikin tähden. Se pieni ihminen on tottunut olemaan jatkuvassa ihokosketuksessa kanssasi, joten muutos siitä "itsenäisesti omaan huoneeseen nukkumaan" on valtava. Ja se "täytyy sen joku päivä kuitenkin tottua" on kyllä huono peruste. Sinä "jonain päivänä" esimerkiksi vuoden päästä vauvasi on jo ihan eri tavalla kypsä nukkumaankin eri huoneessa. Onnellista loppuodotusta ja nauttikaa läheisyydestä vauvelisi kanssa :)

      • =/
        sebaloutse kirjoitti:

        Mo!
        Tuli mieleen sängyn laittamisesta omaan huoneeseen yksi juttu.. nimittäin itse taisin aikoinaan (7v. sitten) suunnitella samaa. Lopulta kuitenkin homma meni niin, että poika nukkui vieressäni. Yöt meni helposti alusta saakka, kun vauveli alkoi inahdella, niin imetin heppulin siinä vieressä, röyhäytys ja jatkamaan unia. Minä olen siis koko vauva-ajan nukkunut ihan kohtuullisen hyvin ja lisäksi on ollut ihanaa kun vauva köllitellyt vieressä :) Näin myös kuvittelen äitien tehneen muutaman miljoonaa vuotta..No, tietysti sitä omaa tapaansa pitää usein parempana kuin muiden tapoja, vaan täytyy kyllä sanoa, että olen ihmetellyt monien ystävieni "yötrafiikkia" vauvojen kanssa. Etenkin jos vauva on toisessa huoneessa, niin on aina pakko lähteä kävelemään puolnukuksissa ja sitä kun tekee aikansa, niin on varmaan tosi väsy...jotkut ovat myös imettäneet vain muutaman kuukauden ja se on johtanut öisiin maitopullonlämmitysoperaatioihin -huoh! (Toki kaikilla ei vaan maitoa kertakaikkisesti tule :( ) Eli ennenkuin naulaatte häkkisängyn omaan huoneeseensa kiinni ;) niin harkitse vielä, lapsesikin tähden. Se pieni ihminen on tottunut olemaan jatkuvassa ihokosketuksessa kanssasi, joten muutos siitä "itsenäisesti omaan huoneeseen nukkumaan" on valtava. Ja se "täytyy sen joku päivä kuitenkin tottua" on kyllä huono peruste. Sinä "jonain päivänä" esimerkiksi vuoden päästä vauvasi on jo ihan eri tavalla kypsä nukkumaankin eri huoneessa. Onnellista loppuodotusta ja nauttikaa läheisyydestä vauvelisi kanssa :)

        Ja turvallisempaa, että se vauva nukkuu omassa sängyssä kuin vanhempien vieressä. Tunnen yhden perheen, jossa vauva nukkui vanhempiensa välissä ja toinen unissaan pyörähti vauvan päälle ja henki pois.

        Minä ainakin ottaisin ennemmin vauvan sängyn samaan huoneeseen, kuin samaan sänkyyn aikuisten kanssal

      • Äiti ja lapsi
        =/ kirjoitti:

        Ja turvallisempaa, että se vauva nukkuu omassa sängyssä kuin vanhempien vieressä. Tunnen yhden perheen, jossa vauva nukkui vanhempiensa välissä ja toinen unissaan pyörähti vauvan päälle ja henki pois.

        Minä ainakin ottaisin ennemmin vauvan sängyn samaan huoneeseen, kuin samaan sänkyyn aikuisten kanssal

        Poika nukkui ensimmäiset 7 kk vieressä, vaihdoin vain puolelta toiselle sitä mukaa, kun oli rintaa imenyt tyhjäksi. Nukuin kyljelläni poika kainalossa ja pojan takana oli rullattu pyyhe jossa sai pidettyä (ylempää) kättä. Tein nukkuma asennosta vakaan ja mahdollisimman mukavan, että pystyin nukkumaan paikallani, etten kierähdä vauvan päälle.
        En tosin ajatellut tekeväni näin, mutta poika päätti majoittua ruuan viereen, ja siihen sitten sopeuduin ja nukuin hyvää REM-unta, vauva ruokaili omia aikojaan en aina edes juuri herännyt siihen ja saatoin itse nukkua ennen kuin vauva nukahti. REM-uni on tutkittu juttu ja auttaa äitiä jaksamaan ja myös isää!
        Patjan on oltava sopivan jämäkkä ei pehmeä -EI VESISÄNKY tai vastaava! Meillä oli veisänky, ossa isä nukkui ja me toisessa huoneessa - ehkä turvallisuus on näin parempi muutenkin.

      • mk

        Siirrä takaisin lapsen sänky omaan huoneeseen ja laita itkuhälyytin niin saat pikkuisen nukkumisrauhaa. Helpommalla pääset jos lapsi nukkuu ensimmaiset puolivuotta vanhempien makuuhuoneessa koska lapsi pitää imettää 2-4 tunnin välein kun se syntyy ja siiyä se väsymys tulee kun herää öisin vaikka 3 tunnin välein lasta syöttämään ja niin edelleen mutta pidä pääsi mitä olette päätäneet.

      • Todennut

        Nyt on uohdettu kolmas osapuoli: vauva.
        Hän ilmoittaa hyvinkin määrätietoisesti aikanaan, missä hän haluaa nukkua.
        Ja tiedätkö mitä!
        Se ilmoitus menee perille ja vaatimus täytetään.
        Siihen ei anopilla (eikä sinullakaan) ole mitään sanomista.

      • hohhoijakkaa..
        Äiti ja lapsi kirjoitti:

        Poika nukkui ensimmäiset 7 kk vieressä, vaihdoin vain puolelta toiselle sitä mukaa, kun oli rintaa imenyt tyhjäksi. Nukuin kyljelläni poika kainalossa ja pojan takana oli rullattu pyyhe jossa sai pidettyä (ylempää) kättä. Tein nukkuma asennosta vakaan ja mahdollisimman mukavan, että pystyin nukkumaan paikallani, etten kierähdä vauvan päälle.
        En tosin ajatellut tekeväni näin, mutta poika päätti majoittua ruuan viereen, ja siihen sitten sopeuduin ja nukuin hyvää REM-unta, vauva ruokaili omia aikojaan en aina edes juuri herännyt siihen ja saatoin itse nukkua ennen kuin vauva nukahti. REM-uni on tutkittu juttu ja auttaa äitiä jaksamaan ja myös isää!
        Patjan on oltava sopivan jämäkkä ei pehmeä -EI VESISÄNKY tai vastaava! Meillä oli veisänky, ossa isä nukkui ja me toisessa huoneessa - ehkä turvallisuus on näin parempi muutenkin.

        Anteeksi, mutta et voi valita nukkuvasi REM-unta tänään syvän unen sijaan. Uni kulkee sykleissä nukahtamisesta heräämiseen saakka ja sisältää muutakin kuin sitä REM-untasi. Nukut syvää unta suurimman osan yöstä, REM-vaiheessa näet yleensä ne unet, jotka muistat aamulla.

        Ennen kuin lähdet faktoina asioita jakelemaan, niin opettele asia ensin.

      • :)
        mk kirjoitti:

        Siirrä takaisin lapsen sänky omaan huoneeseen ja laita itkuhälyytin niin saat pikkuisen nukkumisrauhaa. Helpommalla pääset jos lapsi nukkuu ensimmaiset puolivuotta vanhempien makuuhuoneessa koska lapsi pitää imettää 2-4 tunnin välein kun se syntyy ja siiyä se väsymys tulee kun herää öisin vaikka 3 tunnin välein lasta syöttämään ja niin edelleen mutta pidä pääsi mitä olette päätäneet.

        "Lapsi pitää imettää 2-4 tunnin välein"

        Ei meillä tarvinnut.. Vauva nukkuin ensimmäiset 6kk yöt heräilemättä ilman syöttöjä välissä. Ei tietenkään kaikilla ole yhtä helppo tapaus kuin meillä, mutta tunnen muutaman muunki, joilla yhtä helppo tapaus, että eipäs yleistetä! :)

      • äiti ja lapsi
        hohhoijakkaa.. kirjoitti:

        Anteeksi, mutta et voi valita nukkuvasi REM-unta tänään syvän unen sijaan. Uni kulkee sykleissä nukahtamisesta heräämiseen saakka ja sisältää muutakin kuin sitä REM-untasi. Nukut syvää unta suurimman osan yöstä, REM-vaiheessa näet yleensä ne unet, jotka muistat aamulla.

        Ennen kuin lähdet faktoina asioita jakelemaan, niin opettele asia ensin.

        No, voi kauhistus!
        Sanotaan sitten näin; lapsi vieressä nukuin hyvin ja imetys sujui myös jopa juuri heräämättäkin. Mutta,tarkistan asian.
        Muistaakseni luin asiasta miten uni jatkuu keskeytymättä ja näin on mahdollista nukkua sikeästi ja siihen kuuluu myös REM-vaihe unessa. Se, että huomasin asian käytännössä toimivan todisti artikkelin olevan totta.
        Sillä olin virkeämpi, kuin olisin herännyt imettänyt ja mennyt nukkumaan uudestaan ja tehnyt näin monta kertaa yössä. Niin on sanomattakin selvää, että uni on katkonaista ja aamulla on todella väsynyt.
        Kokemus opettaa ...

      • lapsi opetta

        Etkö voi oikeiden asiantuntijoiden kanssa neuvolassa keskustella kaikesta vauvajärjestelyistä. Kyllä odotusaika valmistaa äidin sellaiseen ymmärrykseen, että pikkusänky olisi tullut sänkysi viereen ilman anoppiakin. Äiti ja lapsi ovat nääs sellaisessa symbioosissa, että heräilette ja nukutte samaa rataa.
        Itse pidin neljännen lapsen välissämme ensimmäisen vuotensa. Mutta koska myös tiedossani oli paikkakunnalla tukehtunut vauva, keksin laittaa ison matalan höyhentyynyn petiimme ylös ja nukuimme itse melkein tyynyn verran alempana.
        Vauva oli myös keskospieni ja pidin häntä ensimmäisen kk:n kapalossa ja imetin 2 tunnin välein. Oli rankkaa, mutta vauva kasvoi. Imetin 2½ vuotta.

      • jeboude
        :) kirjoitti:

        "Lapsi pitää imettää 2-4 tunnin välein"

        Ei meillä tarvinnut.. Vauva nukkuin ensimmäiset 6kk yöt heräilemättä ilman syöttöjä välissä. Ei tietenkään kaikilla ole yhtä helppo tapaus kuin meillä, mutta tunnen muutaman muunki, joilla yhtä helppo tapaus, että eipäs yleistetä! :)

        Oi,ompa teillä ollut helppo vauveli :) Meillä on kyllä ollut se 2-4 tuntia alussa väliä kaikkien kohdalla imetyksissä. Kaikki on niin erilaisia,toiset nukkuu paremmin ja pärjää vähemmällä sapuskalla,toiset tarvis kokoajan. Sen takia onkin aika hankala jonkun ulkopuolisen alkaa sanelemaan toisen puolesta. Esim Anopin;)

    • isotaimen

      Olisi ollut miehesi vastuulla pistää peli poikki kun oli kyse hänen äidistä. Meidät miehet Suomessa on kasvatettu liian kilteiksi. En ymmärrä miksei voi vaimolleen tai äidilleen tykittää, että "nyt prkl riittää!!!". :)

      • mahtisananenko?

        Mies,eihän se tule kysymykseenkään,muutoihan sinä menettäisit ns,tavaraluoton ja molempien naistesi myötätunnon.

    • Kevättä ilmassa

      Antakaa anoppienne hössöttää. Painukaa itse päiväunille imetyksen jälkeen ja antakaa anopin hoitaa lapsenlapsi sillä aikaa. Valvokoon pienen unta rappusilla.
      Voi myös sanoa ihan suoraan ja asiallisesti,että on ihanaa,että olet innoissasi ja osallistuva mummo,mutta sovitaan vierailut etukäteen. Rajat voi vetää ilman välien katkaisemista. JA toisaalta voi koitta tulla itse puolitiehen vastaan. On myös sellaisia mummoja,jotka eivät halua eikä jaksa osallistua. EVVKK niin sanotusti. Minulla on kokemusta näistä molemmista, anoppi se ns.tungettelija. Aluksi se ärsytti todella paljon,aiheutti kitkaa ja riitaa. Halusin itse omia vauvani ja ärsytti se,että tultiin kysymättä neuvomaan ja kylään. Nykyään olen tullut puolitiehen vastaan. Annan hänen hösätä omiaan,touhuta ja samalla olen oppinut iloitseen avusta nyt kahden pienen äitinä. Anoppi on puolestaan vihdoin oppinut sen,ettei hän voi tulla ovemme taakse sopimatta asiaa meidän kanssa ensin. Haluamme säilyttää yksityisyytemme.

      Luulisi,että kun anoppinne saavat muutamia kertoja oikein kunnolla hoitaa vauvaa,ruusunpunaiset unelmat vauvanhoidon ihanuudesta ja helppoudesta katoavat ja tilalle astuu realismi;) Se ei ollutkaan niin helppoa ja ihanaa sekä yksinkertaista,kun mummo muisteli;D Meillä anopin kanssa kävi näin,kun pyysimme lapsenvahdiksi tarpeeksi usein,anopinkin into laantui. Tsemppiä vauvojen ja anoppien kanssa!

      • äiti on äiti

        Joo, mut hei jos anoppi alkaa äidiksi ja jopa tarjoaa tissiä on raja vedettävä!!!! Jos siitä menee välit poikki ei se ole uuden perheen vika. Asioista pitäisi voida sopia ja puhua.
        Auttaminen hienovaraisesti on ok, mutta ei tuorretta äitiä saa mollata vaan kannustaa. Perheen pitää saada kasvu rauha, neuvoillaan kehuskeleva anoppi voi saada asiat sekaisin etenkin jos kehutaan muille miten minä neuvoin ja... onneksi imetys usein saa ja antaa rauhan oppia äidiksi.

      • Todennut

        Ohjeet mummulle minuuttipelillä. Neuvola neuvoo ihan toisin kuin mummun aikaan.
        Nyt pitää noudattaa kello kädessä ja kirjaimellisesti mukaan ojennetussa luettelossa mainitut asiat ruokailusta nukkumiseen.
        Oma eka lapsenlapsi jopa pestiin ihan eri tavoin kuin miljoonia vuosia aikaisemmin oli ollut tapana. Nyt kasteltiin pumpulituppo öljyssä ja pyyhittiin pienokainen puhtaaksi. Neuvolan ohje!

        On kyllä sanottava, että tätä ei kauan kestänyt, eikä toisilla lapsilla edes yritetty. Mutta mitäs sitä innokkaalle mummolle kertomaan! Sen kun pyyhkii öljyllä vauvelia.

        Kaikkinainen huudattaminen tietysti kiellettävä. Lapsi ei saa kärsiä. Sitähän se itku aina osoittaa. Jotain on unohdettu kun lapsi itkee. Sylissä ei kuitenkaan saa pitää, koska selkä vahingoittuu. Siis vauvan selkä, mummon selästä viis!

        Tee vain mummon tehtävä niin monimutkaiseksi, että innostus alkaa laantua. Vaikka kyllä sinä vielä joskus toivotkin, että auttava enkeli tulisi ja päästäisi sinut hetkeksi vapaalle.

      • Kevättä ilmassa
        äiti on äiti kirjoitti:

        Joo, mut hei jos anoppi alkaa äidiksi ja jopa tarjoaa tissiä on raja vedettävä!!!! Jos siitä menee välit poikki ei se ole uuden perheen vika. Asioista pitäisi voida sopia ja puhua.
        Auttaminen hienovaraisesti on ok, mutta ei tuorretta äitiä saa mollata vaan kannustaa. Perheen pitää saada kasvu rauha, neuvoillaan kehuskeleva anoppi voi saada asiat sekaisin etenkin jos kehutaan muille miten minä neuvoin ja... onneksi imetys usein saa ja antaa rauhan oppia äidiksi.

        Tottakai,olen kanssasi samaa mieltä tästä.

      • mikä on parasta ?
        Todennut kirjoitti:

        Ohjeet mummulle minuuttipelillä. Neuvola neuvoo ihan toisin kuin mummun aikaan.
        Nyt pitää noudattaa kello kädessä ja kirjaimellisesti mukaan ojennetussa luettelossa mainitut asiat ruokailusta nukkumiseen.
        Oma eka lapsenlapsi jopa pestiin ihan eri tavoin kuin miljoonia vuosia aikaisemmin oli ollut tapana. Nyt kasteltiin pumpulituppo öljyssä ja pyyhittiin pienokainen puhtaaksi. Neuvolan ohje!

        On kyllä sanottava, että tätä ei kauan kestänyt, eikä toisilla lapsilla edes yritetty. Mutta mitäs sitä innokkaalle mummolle kertomaan! Sen kun pyyhkii öljyllä vauvelia.

        Kaikkinainen huudattaminen tietysti kiellettävä. Lapsi ei saa kärsiä. Sitähän se itku aina osoittaa. Jotain on unohdettu kun lapsi itkee. Sylissä ei kuitenkaan saa pitää, koska selkä vahingoittuu. Siis vauvan selkä, mummon selästä viis!

        Tee vain mummon tehtävä niin monimutkaiseksi, että innostus alkaa laantua. Vaikka kyllä sinä vielä joskus toivotkin, että auttava enkeli tulisi ja päästäisi sinut hetkeksi vapaalle.

        Näin on, kyllä mummia ja vaariakin tiukanpaikan tullen tarvitaan.
        Nyky vanhemmat osaavat kasvattaa lapsensa,heiltä ei kielletä mitään lapset sanelevat mitä tehdään ja vanhemmat hyväksyvät kaiken.

        Suoraan sanoen lapset ovat tälläisessä perheessä todellisia riiviöitä.
        Kun miniäni valitti, että on kauheaa kun lapset ei usko mitään eikä kielloista välitetä. Totesin vain hänelle "lukeneelle ihmiselle" olisko vanhat konstit parempia, kun pussilinen uusia. Miniäni vastaus oli."ne on aikansa eläneitä oppeja."
        En mistään hinnasta jäisi näiden lasten kanssa pitemmäksi aikaa.
        Katsokaa nuoret vanhemmat peiliin ja miettikää oletteko aina oikeassa.

    • selvat sanat

      sanokaa suoraan, että teidän elämään ei saa puuttua, se on parasta, sillä sitä luulee näin itsekkin mummina, että pitää auttaa ja neuvoa kun on vanhempi ihminen ja kokemusta.
      Parasta, ettei mene välit poikki, itse olin vaan helpottunut kun sanottiin, että sinä älä puutu tähän.
      Monet mumit luulee että pitää hoitaa koko perhettä, jos lapsenlapsia pyydetään pariks tunniks hoitamaan, mummit voi jopa syytellä toisiaan jos ei toinen mummi tarpeeksi osallistu.
      Itse näin kokeneena, suosittelen, että sanotte kuka tässä kodissa määrää.

    • kaksinkertainen anop

      Kyllä se varmaan niin onkin että anopit nokkineen joka asiassa. Mutta kyllä he etupäässä kaikkea hyvää tarkoittavat, se tyyli tuntuu teistä nuorista vaan kamalalta. Se raja menee välillä yli äyräiden, kannattaisi ottaa härkää sarvista ja puhua asiat selviksi, molemmat. Tulette ihan varmasti jossain vaiheessa tarvitsemaan anopin apuakin. Keskustelkaa, tapelkaa vaikka mutta, älkää panko välejä poikki. Kumpikin katuu. Onnea teille kaikille niin nuorille äideille kun anopeillekin.

    • Kevättä ilmassa

      Kyllä olen samaa mieltä kahden edellisen kanssa. Sukupolvien välinen kuilu tekee sen,että voi olla vaikea ymmärtää toista ja toisen tapaa toimia. Silti,anoppi haluaa vain ja ainoastaan hyvää lapselapselleen ihan kuten miniäkin.

      Ei tarvitse heti olla niin kärkäs ja olla laittamassa välejä poikki. Siitä kärsii lapsikin. Juuri lapsen saaneena,etenkin ekan kanssa hormoonit hyrrää ja itselle voi tulla leijonaemo-reaktioita --joskus vähän ylilyödysti. Toisinaan anopin tyyli voi herättää epävarmuuden tunteita muutoinkin uudessa tilanteessa tuoreelle äidille.

      Kyllä ne asiat siitä puhumalla suttaantuvat. Anopit ja omat äidit ovat mieletön tukipilari ja apu,se kannattaa aina muistaa.

    • pirima

      Niinpä niin. Olen taas niitä mummoja joka ei mene kutsumatta poikani perheeseen. Sain hyvän vihjeen ollessani eräänä jouluna poikani luona, miniäni ei huomannut minun seisovan selkänsä takana joten kuulin kun hän tokaisi muille jouluvieraille " en pidä siitä että anoppi asuisi lähellä että kun ei koskaan tiedä milloin putkahtaa ovesta sisään , haluan olla rauhassa perheeni kanssa" Tämän kuultuani pukkasin häntä selkään ja sanoin " Kuulehan , ei sitä koskaan tiedä vaikka asuisin joskus tien toisella puolella" ( asuin silloin 180km:n päässä) kyllähän se joulumielen vei sillä hetkellä. Noh....meni vuosi kun muutin 3km:n päähän, ja nyt on kyllä kelvannut lapsen hoito, mutta mielellään mummolassa ,ei hänen kotonaan. Kyllähän se mielessä tuon sanominen pyörii, tuntee itsensä niin tarpeettomaksi. Annan kaikille mummoille hyvän neuvon, älkää tyrkyttäkö niitä hyviä neuvoja miniöille ja soittakaa jos aiotte piipahtaa niitä paaperoita katsomaan. Sen olen oppinut etten koskaan mene "miniälään" kutsumatta.

    • nyt äiti,huom,mummo.

      mielestäni toikin asia on kaksipiippuinen juttu. turha on tehdä mummoista "hirviömummoja" vaan ajatella asia positiivisena, on hyvä että on auttavia käsiä siinä vaihees kun lapset on pieniä. ja se että mummo valvoo vaunujen vieres pihalla. on merkki siittä että lapsesta pidetään huolta. se antaa lapselle itselleenkin tukiverkoston . sellanen lapsi ei palellu kapakan ulkopuolelle kun mamma pistäytyy keppananalla, hukuttamas murheitaan rankan lasten hoidon jälkeen. sellanen lapsi ei myöskään tuu nokituksi lintujen toimesta..eikä kissat istu vaunuis. vaan hyssyttäjä seuraa silmä ja korvat tarkkana nukkuvaa, jokaista inahdusta. ennen vanhaan oli lapsilla tukiverkostot...isovanhempia likellä. ja sillon ei puhuttu synnytyksenjälkeisistä masennuksista eikä kaapatuista muksuista. tuore äiti ei tiedä mitä tekee jos ajaa mummon "pois hoitoringistä" sanoisin ett sillon kun apua tarvii ei sitä kunnalta saa tai kaupungeilta. ja jos oikeen pahaksi menee.. kamalin vastaus ois moisen avu tarvittijan suhteen se ett samainen mummo sanois. - kun oot lapsia tehny, hoida ne kaas tai -että nyt on naistenkans bing ilta. mut soitellaan myöh.
      uskon ett alkuperäinen nyky äiti tietää ett aikanaan sitä murehtii enemmän muksujaan kun tuoreena äitinä. maailma ei oo ihan paha paikka, mut paljon kerkee tapahtua ennenkun lapsi on aikunen ja osaa itse tehä elämäänsä. usein toi alku tekee äitistä jopa mustasukkaisen lapsensa suhteen ja se on väärin sekin. lapsi kuuluu koko perheen ja suvun piiriin. tuntemaan varmuutta että hänestä pidetään huolta. joskus on vaan niin että lapselle muodostuu isovanhemmista likisempiä kun omista vanhemmista. lapsi osaa kyllä aina ja aikanaan ottaa huomioon kaikki läheiset. ei tukiverkosto joka koostuu suvusta ja läheisistä oo tässä maailmassa paha asia. voimia ja enkeeitä kaikille pienien lapsien äiteille. ja kärsivällisyyttä mummoille ja papoille. vauvat on aina sulosia .

      • koulutustasuomal

        Tuo on aivan oikein kaikki, mutta... kuten on äideissä ns avuttomia, niin on mummoissakin. Paha on se, kun vähän laitapuolenkin kulkijana ollut mummo rohkaistuu jyrkästi "neuvomaan" valistunutta ja osaavaa äitiä. Hän saa jotakin outoa vahvuutta nähdessään fiksun miniänsä synnytyksen jälkeen normaaliheikossa tilassa valuvine maitoineen ja heiluvine hormooneineen.
        Voisi sanoa tilaisuuden tekevän varkaan. Elikkä pitäisi tällainen osata ennakoida niin, että ristiäiskutsulla mahdollistetaan seuraava tapaaminen, kun vauva on näytetty kotiin tultaessa.
        Vielä pahempi vaihtoehto on, kun sekä anoppi että miniä ovat yhtä avuttomia.

        Jos maahamme saadaan kehitettyä opetusohjelmat esikoistaan odottaville äideille jonkinlaisena vauva-lastenhoitokoulutuksena, pitäisi siihen liittää ehdottomasti isovanhemmillekin suunnattua koulutusta.

    • T

      Minä potkaisin meidän anopin ulos meiltä joulun alla kymmenisen vuotta sitten kun alkoi arvostelemaan vaimoni esikoisemme imettämistä. Väitti että lapsi on nälkiintynyt mikä oli ihan puuta heinää.

      Meni parisen vuotta ennenkuin se uskalsi tulla meille uudestaan. On pitänyt turpansa kiinni meidän lastenkasvatuksesta sen jälkeen ja nykyään sen kanssa menee ihan hyvin.

    • EX- miniä ja exvaimo

      ...niin ethän muuta voinut..te perheenä päätätte miten elätte...itsekin samaa kokeneena ...minä vain olin ujo ja arka ja eroon se johti koska miehestä ei ollut vastusta komentavalle äitilleen...onneksi poikani jo aikuinen itse en puutu hänen päätöksiinsä sen opin sain...menen jos apua pyytää muuten olen vieraana..ja elän oma elämääni...ei anopillla mitään asiaa nuorenparin buoneeseen..niiku anoppi meilläki änkes..huh

      • EX-miniä exvaimo

        siis ei anopilla mitän asiaa nuorenparin makuuhuoneeseen.. normaali keskustelu ei vaikuttanut mitään anoppiini...ku oli selviö että minä olen aina väärässä...se asetelma...ja kaikille suvulle minua ,moitti ja kertoi kuinka mitäkin tein ja mitä jäi tekemättä..kun itse tuntui olevansa täydellisyys...no erosimme ..käräjillä oli sukua hänenkin puoleltaan sanomassa..miksi miniää morkkaa joka käänteessä ja että mies ei puolustanut minua..totta sanoivat ja vihat saivat..anopilta..mieheni sanoi joskus myöhemmin että äidissään syy ,elämä meni säpäleiksi...rakkaus tuhottiin...kun ainut aikuinenpoika minun oma eikä äitin...eikö raamatussaki ole että mies erotkoon äidistään tai jotain...no ei toiminut meillä.vieläkin jaksan ihmetellä..ja ihmistä ei voi omistaa niin se on..

      • =/
        EX-miniä exvaimo kirjoitti:

        siis ei anopilla mitän asiaa nuorenparin makuuhuoneeseen.. normaali keskustelu ei vaikuttanut mitään anoppiini...ku oli selviö että minä olen aina väärässä...se asetelma...ja kaikille suvulle minua ,moitti ja kertoi kuinka mitäkin tein ja mitä jäi tekemättä..kun itse tuntui olevansa täydellisyys...no erosimme ..käräjillä oli sukua hänenkin puoleltaan sanomassa..miksi miniää morkkaa joka käänteessä ja että mies ei puolustanut minua..totta sanoivat ja vihat saivat..anopilta..mieheni sanoi joskus myöhemmin että äidissään syy ,elämä meni säpäleiksi...rakkaus tuhottiin...kun ainut aikuinenpoika minun oma eikä äitin...eikö raamatussaki ole että mies erotkoon äidistään tai jotain...no ei toiminut meillä.vieläkin jaksan ihmetellä..ja ihmistä ei voi omistaa niin se on..

        Mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa (sama tietty toisinkin päin). Vapaa lainaus.

    • ei vaan tajuu

      En kyllä nyt ymmärrä, mikä tekee tästä anopista jotenkin hirviömäisen. Ruokavalion kyttäys voi olla ihan vain huolta siitä, että miniä oikeasti syö terveellisesti. Monet KUVITTELEVAT tekevänsä niin, mutta totuus on kaukana siitä. Jospa anoppi huomasi tämän? Ja helpostihan ihan normaali asioista kysely tulkitaan joksikin ihme kyttäykseksi...

      Kenen mielestä on oikeasti törkeää, että isovanhemmat tulevat laitokselle vauvaa ja vanhempia katsomaan?! Itse pidän sitä täysin normaalina, jopa suotavana. Ei siis mitään pöyristyttävää tuossakaan.

      Käsidesin käyttö on myös suositeltavaa pikkuvauvaperheessä vieraiden kesken. Olipa ystävällistä, että mummo jätti oman pullonsa perheelle, jolla sellaista ei ilmeisestikään ollut. Ehkä oppivat itsekin sitä käyttämään ja näin vähentämään sairastumisia epidemia-aikaan...

      Kuulostaa myös mukavalta, että joku on kiinnostunut tukemaan imetysongelmissa. Olisiko ollut parempi, että mummo olisi tokaissut jotain mokoman pelleilyn lopettamisesta ja käskenyt ruokkia vauvaa kunnolla, vastikkeella? Kommentti "minäkin pystyisin imettämään" taas on voitu tulkita TÄYSIN väärällä tavalla. Itse olisin moisen lausahduksen jälkeen kysynyt, mitä mummo sillä oikein meinasi. Tuskinpa tosiaankaan mitään ilkeää. Ehkäpä vain tuli just sillä hetkellä mieleensä, että hän on itse asiassa aika nuori mummo ja voisi ikänsä puolesta imettää itsekin.

      Kotiini en minäkään halua vieraita ilmoittamatta. Tästä voi aikuinen ihminen nätisti huomauttaa toiselle aikuiselle ihmiselle; ei siitä tarvitse hernettä nenään vetäistä puolin eikä toisin. Ja mitä pahaa on istua rappusilla, kun vauva vetelee sikeitä? Ehkä mummo halusi ottaa aurinkoa ja ihailla lapsenlastaan, tai sitten hän oli jo aistinut kireän ilmapiirin, jota pakeni ulos hetkeksi.

      En tosiaankaan ymmärrä, mikä tuossa olisi sen arvoista, että "pistetään peli poikki" ja katkaistaan hyvät suhteet. Niin paljon näillä palstoilla valitetaan, kun mummot eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan! Nyt, kun joku sitten on vähän aktiivisempi tapaus, ei sekään ole hyvä juttu. Tuntuu, että monilla olisi tässä kyllä kasvun paikka.

      Näin kirjoittaa kohta lapsensa synnyttävä miniä, jolla on loistavat välit anoppiinsa. Välillä tietenkin jotkut asiat ärsyttävät, mutta ei kai niistä nyt tarvitse hermostua turhaan? Anoppi aivan varmasti tarkoittaa vain hyvää ja haluaa lapsenlapselleen parasta. Rajat toki täytyy vetää kunkin itselleen sopivalla tavalla, mutta ei varmaan tarvitsisi ylireagoida.

      • Mummu vaan...

        Tässä oli asiaa.Ei kummankaan miniän eikä anopin tarvitse olla niin tiukkapipoja vaikka kieltämättä sellaisiakin on.Kumpikin voi antaa hieman periksi niin sopu säilyy.

    • kevättä ilmassa

      Oletteko itse koskaan ajatelleet,miltä tuntuu saada eka lapsenlapsi? Miltä tuntuu,kun OMA lapsi saa lapsensa? Kuinka sitä itse sekoaa! Se kannattaa pitää mielessä vuosien kuluttua. Ehkä pieni sekoilu sallittakoon niin äideille kuin anopeillekkin.

    • Xaan80

      Esikoinen syntymän myötä tapahtui miehen äidissä muutos. Alkoi kommentoimaan kaikkea ja mikä pahinta, usein negatiiviseen sävyyn. Kotimme ovet pitäisi olla aina auki hänelle, loukkaantuu jos kerromme että vierailu ei nyt käy koska meillä on joku meno, tulee muita vieraita tms. Eli ihan oikea syy!

      Pahimmalta on tuntunut lapsemme ulkonäköön, kasvuun ja tekemisiin liittyvät kommentit, osa suorastaan asiattomia. Lisäksi hänen hankkimansa vaatteet ja lelut (yht. noin 5kpl) on aina "hienoja, laadukkaita", muista saattaa todeta että "onpa ruma paita" tai "tuossa kirjassa on niin rumia kuvia". Tämäkin tuntuu pahalta, etenkin jos kyse on ollut joiden muiden antamista lahjoista.

      Ehkä anoppi tarkoittaa hyvää antaessaan ohjeitaan mitä moninaisempiin asioihin, mutta en voi olla tuntematta että silläkin hän haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan ja minun "typeryyttä". Lievimmilläänkin se tuntuu turhalta hössötykseltä; ymmärrän että äidit sortuvat hössöttämään aikuisten lastensa ympärillä, mutta on todella rasittavaa kun ympärillä hössöttää ihminen jolta sitä ei enää kaipaisi. Ehkä anoppi tunsi että lapsemme syntymän jälkeen olen vahvemmin osa heidän perhettään ja siksi tämä tunkeileva tuttavallisuus - mutta en vain osaa suhtautua siihen huolenpitona tms. Varsinkaan lapseen kohdistuneiden kommenttien vuoksi. Niiden takia ei edes tee mieli antaa lasta anopille hoitoon.

    • kevättä ilmassa

      Niinpä. Kyllä siinä saa anoppi ja kaikki muutkin tarkkana olla,mitä mielipiteitään tuo esiin tässä kohtaa,kun on kyseessä lapsiperhe. Se on nimittäin niin kovin räjähdysherkkä aihe,kuinka lapsensa kasvattaa,hoitaa,ruokkii jne. Hyviä ja toimivia tapoja on monia! Jokainen valitsee omalle perheelleen sopivimman. Siksi kenenkään on vaikea lähteä sitä arvioimaan toisen puolesta,mikä ratkaisu paras. Toisille se todellakin sopii parhaiten,että lapsi nukkuu omassa huoneessaan,voihan olla,että äiti/isä saa nukuttua ne pätkänsä paremmin,kun ei kuuntele jokaista vauvan inahdusta. Vauvaa hellitään ja otetaan syliin sitten,kun herää ja hoivaa kaipaa. Arviot perheen ruokailutottumuksista,valinnoista eri asioiden suhteen voivat todellakin loukata ja syvästi. Tottakai on tärkeää muistaa molemminpuolinen sallivuus ja tilananto. Mummo voi kertoa olevansa käytettävissä,mutta koska ei halua tungetella,odottaa,että perhe itse kertoo tarpeestaan. On hyvä muistaa ihan normaalit hyvät tavat ---ei kenenkään(edes oman lapsen)perhettä sovi arvostella pikkujuttujen takia(eri asia joku todellinen lasten kaltoinkohtelu)eikä kylään ole tapana ryykätä kutsumatta/ilmoittamatta. Vanhemmat itse määräävät perheestään ja lapsenkasvatuksestaan ja päättävät siitä. Mummot on arvokkaana tukena ja tuovat lapsen elämään iloa ja jatkuvuuden tunnetta,parhaimmillaan.

      Nämä ovat vaikeita asioita ja varmasti aina puheenaiheena. Siihen liittyy niin paljon monimutkaisia asioita ja ilmiöitä,kun anoppi ja miniä kohtaavat saatika kun rakastavat samaa miestä ja lapsikin tulee kuvioon. Kunpa kumpikni osapuoli muistaisi tulla puolitiehen vastaan. Me miniät voimme ehkä hieman löysätä,rentoutua ja koittaa ottaa vastaan tarjottu apu,anopit sen sijaan voivat ehkä antaa tilaa perheelle,muistaa olla hyvin hienotunteinen kaikessa onnessaan ja ilossaan. Arvostelu,kritisointi ja päällepäsmäröinti on varma tapa tuhota kaikki se hyvä,mitä tässä suhteessa voisi olla. Päteehän tämä muihinkin ihmissuhteisiin.

      • koookeee musta

        Vauva-aika ja koko imetysaikakin on äidille iso muutosprosessi henkisesti ja fyysisesti. Tässä tilassaan kuten jo odotusaikanaankin on on äidin iloisena pitäminen sivullisten ykköstehtävä. Tämä on tuoreen isän erittäin tärkeää muistaa. Siis ensimmäinenkin pahan mielen aiheuttaja pitää laittaa suurennuslasin alle ja ryhtyä sen mukaisiin toimenpiteisiin.

        Sivulliset voivat onnistua saamaan jopa pysyvän sairauskierteen vauvalle, kun masentavat äitiä!

    • ........

      onhan mummoja jotka ei sitten meinaa millään jaksaa enää hoitaa pieniä lapsia, vaikka pitävätkin lapsenlapsista, tämä varmaan aika yleistäkin, mutta tätä ei sanota ääneen.
      Kyllä sitä vanhempana haluaa olla ihan rauhassa, eikä ole yksinäinen eli turha huolehtia myöskään mummoista, hekin haluaa elää ilman että puututaan heidän elämään.
      Pitäs aina muistaa, että kysytään mielipide ensin ja toimitaan vasta sitten.

      Vaarit sein viis veisaa, ja elävät omaa elämää siksi ei tule mitään riitojakaan.

    • joskus minustakin tu

      Mistäköhän johtuu että se paha mummo on aina miehen äiti ei koskaan naisen??

      • ninpänin

        Mustasukkaisuudesta. Kaksi naista jotka rakastaa samaa miestä. On aina mahdoton yhtälö.

      • äiti,miniä,anoppi
        ninpänin kirjoitti:

        Mustasukkaisuudesta. Kaksi naista jotka rakastaa samaa miestä. On aina mahdoton yhtälö.

        Vaimo ei voi sietää sitä, että sitä rakasta miestä on anoppi imettänyt ja pyllyn pyyhkinyt ja ennenkaikkea kauemmin tuntenut ja tuntee edelleenkin. Anoppi tietää vatsantoiminnan heikkoudet, jokaisen nypyn ja näpyn miehen kropassa. Anopilla ja miehellä on tiivis yhteys, kun ovat äiti ja lapsi suhteessa olleet alusta alkaen. Vaimo on miehelle aina vasta toinen nainen äidin jälkeen jos on ollut hyvä äiti-lapsi suhde. Huonot suhteet ovat eri asia.

      • älä soita

        Tosi on, miehen äiti on aina se huonompi. Nainen kertoo omalle äidilleen lapsista asioita, joita ei kerrota miehen äidille ollenkaan. Myöskään mies ei saa kertoa omalle äidilleen mitään, ei sopia mitään. Heti tulee pyyhkeitä.
        Tosi outoa on se, että nainen saa olla omaan äitiinsä yhteydessä vaikka 2 kertaa päivässä, mutta mies ei saa edes soittaa äidilleen, ettei vaan tule sanomista.

        Liiittyyköhän se johonkin vaistoihin tai suvunjatkumiseen.

      • Naistenpäivää!
        äiti,miniä,anoppi kirjoitti:

        Vaimo ei voi sietää sitä, että sitä rakasta miestä on anoppi imettänyt ja pyllyn pyyhkinyt ja ennenkaikkea kauemmin tuntenut ja tuntee edelleenkin. Anoppi tietää vatsantoiminnan heikkoudet, jokaisen nypyn ja näpyn miehen kropassa. Anopilla ja miehellä on tiivis yhteys, kun ovat äiti ja lapsi suhteessa olleet alusta alkaen. Vaimo on miehelle aina vasta toinen nainen äidin jälkeen jos on ollut hyvä äiti-lapsi suhde. Huonot suhteet ovat eri asia.

        Toinen puoli asiaa on se,että toisaalta taas nainen,johon mies sitoutuu tulee väistämättä äidin ja pojan väliin. Niinhän sitä sanotaankin,että nainen katkaisee miehen ja äidin välisen "napanuoran" lopullisesti,jossei se sitä ennen ole tapahtunut.

        Myös äidin voi olla vaikea hyväksyä sitä,että hänen poikansa elämässä on nyt toinen "ykkösnainen",jolle hänen tulee olla ensisijaisesti lojaali ja jonka kanssa tekee päätökset yhdessä ihan samalla tavalla kuin tytär liittyy ensisijaisesti mieheensä ja on lojaali tälle/omalle perheelleen,ei ensimmäisenä omalle isälleen.

        Olen huomannut, että erityisesti vahvat ja hallitsevat "jokapaikan höylä"-äitien on vaikea sulattaa sitä,etteivät enää pääsekkään päättämään poikansa elämästä samoin kuin ennen vaimon tuloa.

        Miksi anoppi ja miniä sitten usein ajautuvat kinaamaan ja ovat mustasukkaisia rakastamastaan miehestä? Useinhan sitä valitsee äitinsä/isänsä kaltaisen kumppanin itselleen. Tässä sitten kaksi samanluonteista naista kilpailee rakastamansa miehen rinnalla ykköspaikasta.

        Viisas on anoppi,joka oivaltaa vetäytyä asiallisen matkan päähän niin henkisesti kuin fyysisesti,ymmärtää tässä vaiheessa,että oma pikku poika on jo iso mies eikä tarvitse äitiään samallatavalla kuin ennen. Oma rakas poika jakaa elämänsä ja kotinsa nyt toisen naisen kanssa. Viisas miniä tunnustaa miehen äidin paikan miehen äitinä ja antaa sille arvoa,onhan hän kasvattanut miehen,johon miniä on saattanut rakastua. Kyllähän siinä kummatkin saavat varmasti peiliin katsoa! Voi meitä naisia;)

      • kevättä ilmassa
        älä soita kirjoitti:

        Tosi on, miehen äiti on aina se huonompi. Nainen kertoo omalle äidilleen lapsista asioita, joita ei kerrota miehen äidille ollenkaan. Myöskään mies ei saa kertoa omalle äidilleen mitään, ei sopia mitään. Heti tulee pyyhkeitä.
        Tosi outoa on se, että nainen saa olla omaan äitiinsä yhteydessä vaikka 2 kertaa päivässä, mutta mies ei saa edes soittaa äidilleen, ettei vaan tule sanomista.

        Liiittyyköhän se johonkin vaistoihin tai suvunjatkumiseen.

        Meillä mies ei itse kerro mitään omalle äidilleen,liittyneekö luonteeseen ja sukupuoleen. Olen tästä monasti huomauttanut. Sen sijaan itse puhun lähes päivittäin omien vanhempieni kanssa(olen hoitovapaalla)puhelimessa ja kerron perheemme kuulumiset. Miehen äiti jaksaa tästä pahottaa mielensä ja olen useasti asiasta miehelle sanonut,että hänkin voisi äitiään päivittää kuulumisissa samallatavalla. Mutta ei.

        Meillä ei siis ainakaan ole minusta kiinni se,ettei mies puhu äidilleen. Se suututtaa minuakin,koska tehtävähän jää sitten minulle muistaa aina molempien puolesta molemmat äidit ja mummot.

        Soittamisesta minä muistutan aina miestäni. Ei soittaisi äidilleen sitten kirveelläkään ja puhelut on usein tylyjä ja lyhyitä. Nyt olen laittanut soittamaan lasten kanssa sillä varjolla,että lapset tahtoo soittaa mummolle. Kyllä minusta olisi mukava,jos mies äitiinsä yhteyttä pitäisi ja kuulumisia kyselisi ihan oma-aloitteisesti. Olen kuullut näin olevan muissakin perheissä,mies laiskempi pitämään yhteyksiä.

        Mitä sopimisiin tulee,meillä on kaikkia koskien sellainen diili,että kumpikaan ei lähde itekseen sopimaan mitään muiden kanssa,mikä perhettämme koskee ilman että toinen on siitä tietoinen. Ihan käytännön syistäkin. On aika noloa,kun appivanhemmat paukkaavat kahville,etkä itse ole ollut tästä tietoinen ja oletkin sopinut muuta menoa esimerkiksi. Tottakai sitä sovitaan perheen ja omat menot ensin vaimon kanssa,etenkin kun lapsia on. Sillain se homma toimii molempiin suuntiin. En minäkään voi lähteä sopimaan mieheni pään menoksi mitään ellen ensin häneltä asiaa tiedustele. Ihan normaali parisuhteeseen liittyvä sopimus,mielestäni.

      • nykypäiväätämäkin
        äiti,miniä,anoppi kirjoitti:

        Vaimo ei voi sietää sitä, että sitä rakasta miestä on anoppi imettänyt ja pyllyn pyyhkinyt ja ennenkaikkea kauemmin tuntenut ja tuntee edelleenkin. Anoppi tietää vatsantoiminnan heikkoudet, jokaisen nypyn ja näpyn miehen kropassa. Anopilla ja miehellä on tiivis yhteys, kun ovat äiti ja lapsi suhteessa olleet alusta alkaen. Vaimo on miehelle aina vasta toinen nainen äidin jälkeen jos on ollut hyvä äiti-lapsi suhde. Huonot suhteet ovat eri asia.

        Niin hyvä, ettei pois saa lähteä vielä 60-päiviä vietettyäänkään. Ei, lähistöllä pitäisi pysyä. Vain tyhmät pojat (jo isoisä) jättävät eläkkeellelähtiessään äitinsä!
        Mutta, kun sillä on koko ikänsä ollut se sama itsekäs sanonko mikä...ja pakotti lähteeeeen! ÄÄÄÄÄÄÄ

      • Mummi itsekin

        Minun anoppini oli rakastava ja huolehtivainen ihminen. Laspenlapset olivat hänen hellässä hoidossan aina tarvittaessa.
        Oma äitini ei edes syliin ottanut. Lapset oudoksuivat häntä.

        Äitini ei ollut äidillinen ihminen. Kadehdin aina muiden lasten koteja, joissa oli ihan toinen tunnelma kuin meillä.

        Olen aina yrittänyt ottaa mallia anopistani.

    • aaamu

      Oma mummoni, isäni äiti, asui meillä koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Hän puuttui joka asiaan - minun ja siskoni pukeutumiseen, käyttäytymiseen, uravalintoihin, harrastuksiin, ruoanlaittoon... Äitini ei varsinaisesti hänestä koskaan pitänyt, eikä isänikään. He pitivät puolensa ja meidän puoliamme mummon yrittäessä määrätä meidän kaikkien elämästä, mutteivät päässeet väliin esimerkiksi koulupäivien jälkeen ennen kuin vanhempani tulivat töistä, jolloin mummo oli arvostelemassa pukeutumistani, ystäviäni ja kukaties mitä. Varmasti vanhempani tosin arvostivat lastenhoitoapua ollessamme pieniä, mutta kaikkia neuvoja he eivät olisi suvainneet. Mummon poismuutto ei tullut kyseeseen, sillä isäni isän kuoltua sai hän sisarustensa osuudet kotitalosta sillä ehdolla, että pitäisi mummosta huolen.

    • Äääkk

      Tuliko mummosta zombie?

      • ei yksinkertainen mu

        Ensimmäisestä vauvastani anoppi vei minut tuuleen ja tuiskuun ns työhön.
        Sai kuumehouruisaksi ja kätilön tullessa lääkkeineen Anoppi ilmoitti kätilölle onnellisena vievänsä vauvan omalle puolelleen - toki rakkaan poikansa avustuksella hoitaen. Oli tosi tomera kätilö melkein irroitti anopin kädet korista ja sanoi korin pysyvän paikoillaan, koska antibioottikuuri ei estä imettämistä.
        Kestettävää jakui vielä kolmen vauvan kanssa, joista viimeisen kotiintulon jälkeen anoppi taas "hoiteli" minut sänkyyn ensimmäisen tavoin, mutta tällöin se olikin jo sitten vähiten mainitsemisen arvoista!

        Aloittajalle sanoisin: ole onnellinen jos vain niin vähällä pääset, että välit eivät palaudu. Itselläni olisi vaadittu vähintään avioero, että eroon olisin päässyt.

      • Emmimummi
        ei yksinkertainen mu kirjoitti:

        Ensimmäisestä vauvastani anoppi vei minut tuuleen ja tuiskuun ns työhön.
        Sai kuumehouruisaksi ja kätilön tullessa lääkkeineen Anoppi ilmoitti kätilölle onnellisena vievänsä vauvan omalle puolelleen - toki rakkaan poikansa avustuksella hoitaen. Oli tosi tomera kätilö melkein irroitti anopin kädet korista ja sanoi korin pysyvän paikoillaan, koska antibioottikuuri ei estä imettämistä.
        Kestettävää jakui vielä kolmen vauvan kanssa, joista viimeisen kotiintulon jälkeen anoppi taas "hoiteli" minut sänkyyn ensimmäisen tavoin, mutta tällöin se olikin jo sitten vähiten mainitsemisen arvoista!

        Aloittajalle sanoisin: ole onnellinen jos vain niin vähällä pääset, että välit eivät palaudu. Itselläni olisi vaadittu vähintään avioero, että eroon olisin päässyt.

        Jäävätkö pojat roikkumaan äideissään vai mistä johtuu tuo että anopit hääräävät miniöidensä ohi? Itselläni on vain tyttäriä, joiden taitoja perheidensä äiteinä ihailen. Vävyihini olen kovin ihastunut, kunnon miehiä ovat. Mutta toisen tyttären anoppi on muuttunut ihan mukavasta ihmisestä perherauhaa kalvavaksi hirviöksi, jonka harrastukseksi on näköjään tullut miniänsä itkettäminen. Keinot ovat vähemmän moraaliset. Tämä anoppi on tosin itse mielialalääkityksellä ja tietää itsekin ongelmansa. Mutta se ei estä häntä heittelemästä epäilyjä ja syytöksiä, ja ulottanut ne koskemaan myös minuun ja mieheeni kasvattajina. Tyttäreni yrittää kuitenkin tasoitella tilannetta niin että lapset saisivat kokea tämänkin mummin rakkauden. Kaikki yritämme sopeutua tilanteeseen ja ylläpitää rauhaa jos mahdollista.

    • Eräs anoppi

      Oikein teit, kun selvitit anopille, ettet hyväksy hänen käytöstään. Olen jo 64 v., mutta muistan oman anoppini sekaantumisen lastenhoitoon. En sanonut hänelle mitään asiasta, mutta sisäisesti olin kiukkuinen ja salasin sen. Onneksi välimatka oli 100 km, mutta puhelin soi usein. Toisen lapsen kanssa sain onneksi olla rauhassa, anoppi kuoli kun tytär oli pieni. (Tosin en hänen kuolemaansa toivonut). Ajattelin silloin, että en sekaannu lasteni lasten kasvatukseen.Olen hoitanut sairaita lapsenlapsia ja keskustellut lääkkeistä ym. miniäni kanssa, koska olen terveydenoitoalalla. Olen kuitenkin huomannut, että oma miniänikään ei muuten halua neuvoja. Anopit, ei sekaannuta liikaa lastemme perheiden elämään. Nykyajan miniät ovat fiksuja naisia ja lastenhoito- ja kasvatuskin muuttuvat vuosien mittaan!

    • eräsäitikin

      Jos on vain yli-innokas mummo.. voihan sellaisen antaa anteeksi. Oma äitini on alkoholisti-valehtelija-mummo.. ja se ei olekaan helpoppoa.

      Ymmärrä tuhtumuksesi, mutta hyvä että olet pistänyt lopun sellaiselle.
      Käsidesi on ihan normaalia monessa perheessä, varsinkin hoitaja-äideillä, kun on koulussa opetettu käsien siisteys-- tosin saippuakin kelpaa ennen vauvan tapaamista.

      Antakaa isoäidin nauttia isoäitiydestä, mutta vaatikaa kunnioittamaan teidän kasvatusta ja tapoja. Yhteydenottoja voi tulla, mutta kun olet varma että te vanhempina päätätte, jätä miehellesi äitinsä ojentaminen, ja keskity sinä vain taustalle.. pääset helpommalla.

      Et ole todellakaan ainot, jota anoppi tai oma äiti neuvoo:) Mutta ehkä vain se ei riitä välien katkaisemiseen..

    • pallopaa

      Pakko sanoa, että älkää sitten pahoittako mieltä jos joku isoäiti ajattelee että nyt on minun vuoro elää elämääni. Eikä ole kiinnostunut niin paljon lapsenlapsestaan. Käy kyllä silloin tällöin, mutta ei ole koko ajan ostamassa lahjoja tai hoitamassa

      Tuttavapiirissä on eräs saanu itsekkään ihmisen maineen, kun ei hössötä viimeisen päälle. Itselläki ottaa päähän kun ei pysty kavereiden kanssa oikein enää juttelemaan. Niiden maailma pyörii vaan lasten ympärillä ja minulla ainoana sinkkuna on omat juttuni.

      • ljldskgjnkd

        Joo samoin!
        Olen suunnitellut muuttavani Espanjaan tai Thaimaaseen jonne lastenlapset toki ovat tervetulleita käymään, mutta muuten saa nuori pari aivan kaikessa rauhassa hoitaa jälkikasvunsa. Rahanikin olen ajatellut käyttää itseeni, enkä jätä perinnöksi edes biohajoavia roskapusseja.

      • mummumääkin
        ljldskgjnkd kirjoitti:

        Joo samoin!
        Olen suunnitellut muuttavani Espanjaan tai Thaimaaseen jonne lastenlapset toki ovat tervetulleita käymään, mutta muuten saa nuori pari aivan kaikessa rauhassa hoitaa jälkikasvunsa. Rahanikin olen ajatellut käyttää itseeni, enkä jätä perinnöksi edes biohajoavia roskapusseja.

        Pidä toki rahasi mutta miksi mahtailet niillä? Omituista äidinrakkauutta!

      • outoperhe

        Miksi pitäisi pahoittaa mielensä?

        Minulla ei ole vielä lapsia, mutta äitini on läpi elämäni sanonut ettei häntä kiinnosta sitten pätkänkään vertaa olla mikään mummo jos aion hankkia joskus lapsia, äitiys tulee mummouden edellä. Äiti on ollut aina sitä mieltä, että oma lapsi on tärkeämpi kuin lapsenlapset ja on sanonut aina lapsenlapsillaan kehuville mummoille että minullapa on oma lapsi, olkoonkin sitten aikuinen.

        Minulle tämä on täysin ok, ja kun vertaa esim. anoppiin niin paljon normaalimpaa käytöstä. Miehellä on entisestä suhteestaan lapsi ja anoppini näkee lasta useammin kuin lapsen isä. Anoppi ei pidä koskaan mitään yhteyttä poikaansa, vaan pelkästään tähän lapseen. Hän on ikäänkuin korvannut oman poikansa lapsenlapsellaan. Anoppi sanoi kerran, ettei häntä kiinnosta pätkääkään poikansa asiat, aikuinen kun on ja lapsenlapsi on niin paljon tärkeämpi jne. Mielestäni koko kuvio on sairas kun olen tuota jo useamman vuoden seurannut sivusta, anoppi ilmeisesti yrittää jotenkin korvata tekemiään virheitä lapsenlapsen kanssa, omalle pojalleen kun ei jaksanut olla aikoinaan äiti. Vaikka ihminen olisi kuinka aikuinen, niin ei se tarkoita sitä että äidin tulisi kääntää selkänsä.

        Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu, jos saamme miehen kanssa yhteisen lapsen. Anoppi on joko niin suuresti ensimmäisen lapsenlapsensa lumoissa, ettei tulokas jaksa kiinnostaa tai sitten alkaa samanlainen hyysääminen, jolloin joudun sanomaan suorat sanat anopille. Joka tapauksessa, aion omaksua itse äidin roolin johon ei tarvita isoäitejä sitä täyttämään.

      • asian style
        outoperhe kirjoitti:

        Miksi pitäisi pahoittaa mielensä?

        Minulla ei ole vielä lapsia, mutta äitini on läpi elämäni sanonut ettei häntä kiinnosta sitten pätkänkään vertaa olla mikään mummo jos aion hankkia joskus lapsia, äitiys tulee mummouden edellä. Äiti on ollut aina sitä mieltä, että oma lapsi on tärkeämpi kuin lapsenlapset ja on sanonut aina lapsenlapsillaan kehuville mummoille että minullapa on oma lapsi, olkoonkin sitten aikuinen.

        Minulle tämä on täysin ok, ja kun vertaa esim. anoppiin niin paljon normaalimpaa käytöstä. Miehellä on entisestä suhteestaan lapsi ja anoppini näkee lasta useammin kuin lapsen isä. Anoppi ei pidä koskaan mitään yhteyttä poikaansa, vaan pelkästään tähän lapseen. Hän on ikäänkuin korvannut oman poikansa lapsenlapsellaan. Anoppi sanoi kerran, ettei häntä kiinnosta pätkääkään poikansa asiat, aikuinen kun on ja lapsenlapsi on niin paljon tärkeämpi jne. Mielestäni koko kuvio on sairas kun olen tuota jo useamman vuoden seurannut sivusta, anoppi ilmeisesti yrittää jotenkin korvata tekemiään virheitä lapsenlapsen kanssa, omalle pojalleen kun ei jaksanut olla aikoinaan äiti. Vaikka ihminen olisi kuinka aikuinen, niin ei se tarkoita sitä että äidin tulisi kääntää selkänsä.

        Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu, jos saamme miehen kanssa yhteisen lapsen. Anoppi on joko niin suuresti ensimmäisen lapsenlapsensa lumoissa, ettei tulokas jaksa kiinnostaa tai sitten alkaa samanlainen hyysääminen, jolloin joudun sanomaan suorat sanat anopille. Joka tapauksessa, aion omaksua itse äidin roolin johon ei tarvita isoäitejä sitä täyttämään.

        Miksi kaikki on tehty niin vaikeaksi täällä Suomessa.

        Itselläni on kokemuksia myös eräästä Aasian maasta ja siellä tuntuu kaikki vain sujuvan kuin itsestään. Kaikki rakastavat pieniä lapsia ja jokaisella lapsella on vähintään 10 läheistä "mummia", "vaaria" tai enoa, tätiä jne jotka kilvan tekevät lapsen elämän mahdollisimman hyväksi. Ei ole tätä ydinperheen tuomaa yksinäisyyttä ja preussilaista organisointia.

        Aasialaiset välttävät ottamasta puheeksi asioita jotka voivat ärsyttää tai loukata kanssaihmistä joten yhdessäolo on iloista ja rentoa. Valitettavasti suomalaiseen kanssakäymiseen näyttää usein liittyvä jonkin sortin nokittelu ja oman itsensä korostaminen toisten kustannuksella. Ja siitä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä ja riitaa.

      • viva Finlandia?
        asian style kirjoitti:

        Miksi kaikki on tehty niin vaikeaksi täällä Suomessa.

        Itselläni on kokemuksia myös eräästä Aasian maasta ja siellä tuntuu kaikki vain sujuvan kuin itsestään. Kaikki rakastavat pieniä lapsia ja jokaisella lapsella on vähintään 10 läheistä "mummia", "vaaria" tai enoa, tätiä jne jotka kilvan tekevät lapsen elämän mahdollisimman hyväksi. Ei ole tätä ydinperheen tuomaa yksinäisyyttä ja preussilaista organisointia.

        Aasialaiset välttävät ottamasta puheeksi asioita jotka voivat ärsyttää tai loukata kanssaihmistä joten yhdessäolo on iloista ja rentoa. Valitettavasti suomalaiseen kanssakäymiseen näyttää usein liittyvä jonkin sortin nokittelu ja oman itsensä korostaminen toisten kustannuksella. Ja siitä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä ja riitaa.

        No niin no. Me nyt olemme Suomessa,onneksi tai valitettavasti ja täällä on eri kulttuuri kuin Aasiassa. Toisaalta eikö sielläpäin ole ihan itsestäänselvää että koko sukua elätetään?Kyllä sen suhteen mielelläni sanosin,että onneksi Suomessa sen suhteen asianlaita yleensä toisin ja kukin elää omaa elämäänsä.

      • nam som
        asian style kirjoitti:

        Miksi kaikki on tehty niin vaikeaksi täällä Suomessa.

        Itselläni on kokemuksia myös eräästä Aasian maasta ja siellä tuntuu kaikki vain sujuvan kuin itsestään. Kaikki rakastavat pieniä lapsia ja jokaisella lapsella on vähintään 10 läheistä "mummia", "vaaria" tai enoa, tätiä jne jotka kilvan tekevät lapsen elämän mahdollisimman hyväksi. Ei ole tätä ydinperheen tuomaa yksinäisyyttä ja preussilaista organisointia.

        Aasialaiset välttävät ottamasta puheeksi asioita jotka voivat ärsyttää tai loukata kanssaihmistä joten yhdessäolo on iloista ja rentoa. Valitettavasti suomalaiseen kanssakäymiseen näyttää usein liittyvä jonkin sortin nokittelu ja oman itsensä korostaminen toisten kustannuksella. Ja siitä ei seuraa muuta kuin pahaa mieltä ja riitaa.

        Asun Thaimaalaisen vaimoni kanssa puoli vuotta Suomessa ja puoli vuotta Thaimaassa. Vaimollani (leski) on kaksi aikuista lasta ja heillä myös pieniä lapsia. Vaimoni lapset kutsuivat minua alusta saakka isäksi ja heidän lapsensa ukiksi suomen kielellä. Käymme usein kylässä toistemme luona, eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmia keskenämme. Kanssakäyminen on paljon tiiviimpää kuin suomalaisten kesken. Raha-asiat hoidamme kaikki erikseen. Ei minulta ole koskaan pyydetty raha-apua. Thaimaassa hoidetaan myös vanhukset kotona niin kauan kuin pystytään. Se on suorastaan kunnia-asia. Suku kokoontuu usein yhteen ja tapaamiset ovat todella mielyttäviä yhdessäoloja, eikä minun ulkomaalaisena tarvitse todellakaan olla syrjässä. Minulla on myös kotisuomessa lapsia ja lapsenlapsia. Myös heidän kanssaan yhteiset hetket ovat miellyttäviä, eikä kukaan vierasta thaimaalaista vaimoani. En kyllä usko kaikilla olevan asiat yhtä hyvin.

      • tutkimusten mukaan..
        viva Finlandia? kirjoitti:

        No niin no. Me nyt olemme Suomessa,onneksi tai valitettavasti ja täällä on eri kulttuuri kuin Aasiassa. Toisaalta eikö sielläpäin ole ihan itsestäänselvää että koko sukua elätetään?Kyllä sen suhteen mielelläni sanosin,että onneksi Suomessa sen suhteen asianlaita yleensä toisin ja kukin elää omaa elämäänsä.

        Ei kukaan ainakaan minulta ole Aasiassa rahaa pyytänyt. Toisaalta siellä on tapana auttaa hätään joutunutta sukulaista.

        "Suomessa kukin elää omaa elämäänsä." Siinä se suomalaisen olemisen ongelma onkin. Kukaan ei välitä vaikka mummi riutuu yksinään lähiössään. Kerran vuodessa käydään ehkä pikaisesti katsomassa...

        Ei aasiassa yksilöllä ole samaa merkitystä mutta toisaalta kukaan ei jää yksin. Aina löytyy joku joka auttaa jos tarvitaan. Vanhusten hoidosta suorastaan kilpaillaan. Kilpaillaan siitä kenellä on oikeus hoitaa mummia. Kukaan ei elä yksin, kukaan ei kuole yksin.

        Jotenkin aasialaiset elävät täysillä koko ajan ja koko elämän. Etenkin elämän alku- ja loppupäässä sikäläisissä "käytännöissä" olisi meille suomalaisille paljon opittavaa.

        Tähän tietysti seuraava vastaa että "Nyt kun ollaan Suomessa ja täällä nyt vain tehdään näin. Suomi on maailman onnellisin maa." OK hyvä on jos on.

      • Viva Finlandia?
        tutkimusten mukaan.. kirjoitti:

        Ei kukaan ainakaan minulta ole Aasiassa rahaa pyytänyt. Toisaalta siellä on tapana auttaa hätään joutunutta sukulaista.

        "Suomessa kukin elää omaa elämäänsä." Siinä se suomalaisen olemisen ongelma onkin. Kukaan ei välitä vaikka mummi riutuu yksinään lähiössään. Kerran vuodessa käydään ehkä pikaisesti katsomassa...

        Ei aasiassa yksilöllä ole samaa merkitystä mutta toisaalta kukaan ei jää yksin. Aina löytyy joku joka auttaa jos tarvitaan. Vanhusten hoidosta suorastaan kilpaillaan. Kilpaillaan siitä kenellä on oikeus hoitaa mummia. Kukaan ei elä yksin, kukaan ei kuole yksin.

        Jotenkin aasialaiset elävät täysillä koko ajan ja koko elämän. Etenkin elämän alku- ja loppupäässä sikäläisissä "käytännöissä" olisi meille suomalaisille paljon opittavaa.

        Tähän tietysti seuraava vastaa että "Nyt kun ollaan Suomessa ja täällä nyt vain tehdään näin. Suomi on maailman onnellisin maa." OK hyvä on jos on.

        Tarkoitin,että TALOUDELLISESTI pääasiassa eletään omaa elämää. Asiassa on aina puolensa ja puolensa. On ihan totta,että moni vanhus Suomessa on jätetty sukulaisten taholta suorastaan heitteille.

        Suomessa eletään kuin eletään,sitä vaikea lähteä ykskaks muuttamaan Asian stylen mukaiseksi,kun ihmisetkin on mitä on,jurottajia.

    • jeboude

      Meillä tilanne rauhottui aika paljonkin,kun anopin oma tytär sai vauvan. Siinä hyysättävää riittikin sitten ihan väsymykseen asti:D Tsemppiä teille.

    • pävö

      Itse olen myös yhden lapsen mummu.Vanhemmat olivat poikani 17 ja lapsen äiti 19.En silti jokapäivä heillä hypännyt.Ajattelin että kyllä heidän täytyy opetella sen vaan sanoin että vauvanhoito kuuluu molemmille vanhemmille.Huolissani silti olin kun kummallakaan ei työtä opiskelut kesken ja vauvanhelatus ei ilmaista sekään enkä pienipalkkaisena yksinhuoltajana asuntovelallisena pystynyt rahallista tukea antamaan.Erohan niille sitten tuili rahatilanne varmaan yksisyy ja poikani oli niin nuori ettei varmaan käsittänyt mitä isyys on kun sitä kunnon isän mallia ei kotoakaan saanut.Nyt lapsi on jo isompi ja olen tyytyväinen kun saan hänet hoitooni sillointällöin.Kantapään kautta ja sitärataa oppii paljon.

    • Vanha Äijä

      Niin, en minä näe isoa eroa puhutaanko äideistä, anopeista vai tyttäristä. Meissä ihmisissä kun on paljon niitä, jotka "tietävät asiat parhaiten". Ja kyllä niitä löytyy miehistäkin.

      Oma anoppini teki sitä, vaimostakin on hyvää vauhtia näkynyt samat piirteet. Lähinnä niistä nykyään pääasee osalliseksi se aviomies. Vanhenee kuulemma ennen aikojaan. Pojilla taas on milloin minkjäkinlainen ongelma, siis hänen mielestään.

      Yritetään vain pärjäillä, kun ei besserwisserit koskaan ota vastaan ulkoista ohjausta, hehän tietävät jo kaiken.

      • Vanha Äijä

        Vanha äitini (yli 80) muuten joskus sanoi, että ei ne entisajan suurperheet mitään onneloita olleet. Liian lähellä toisiaan olivat niin isovanhemmat, vanhemmat, lapset ja lastenlapset. Riitaa tuli, kun toisten asioihin puututtiin. Laatuajasta (= sänkyelämä) puhumattakaan.

      • Nuori nainen

        Kyllä se on niin että te nuoret naiset ette tajua mitään anopin osuudesta ettekä tämän tärkeydestä perheen koossa pitävänä voimana. Mummuilta jos keiltä tulevat ne kaikkein parhaimmat ja kalleimmat neuvot, joita tänä päivänä todellakin tarvitaan. Tämän päivän naiset tuskin osaavat kotitöitä tehdä saati jaksavat pienimmässäkään määrin panostaa perheeseen ja lapsen/ miehen hyvinvointiin. Tänä päivänä ajatellaan vaan omaa itseä ja kynsimanikyyrejä ja kosmopolitan-lehden neuvoja. Entisajan naiset osasivat hoitaa sekä itsensä että talouden samaan syssyyn, eikä valitettu. Koti oli siisti ja sinne oli ilo kutsua vieraita; lapset olivat vanhempiaan kunnioittavia ja aina oli valmis ruoka miehelle, kun tuli raskaan työpäivän päätteeksi kotiin. Lisäksi vaimo hoiti aviovelvollisuudet miestään kohtaan nurisematta. Kyllä oli ilo miehellä tällaisesta vaimosta. Venäjältä saatte oppia ottaa. Siellä vielä nainen palvelee miestään ja pysyy kuitenkin naisen roolissa, eikä miehen tarvitse muita katsellakaan. On ilo olla anopin ohjauksessa. Voin kokemuksesta sanoa, että teiltä marisijoilta puuttuvat todelliset elämänarvot, joita vielä vanhankansan naisilla oli olemassa. Eletään vain salattujen elämien mukaan ja näytetään mallia vielä lapsillekin.

        Kukaan mies ei halua narsistista itsekeskeistä naista, vaan kunnon kodin hengettären, jonka pata porisee iloisesti, kun mies astuu kotiin.

        Syy avioereohinne on juuri teidän nykynaisten jatkuva itsensä korostaminen, mitään ei haluta uhrata perheen eteen.

        Ja pienen lapsen paikka on nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa. Tämän on eräs psykiatrikin todistanut tarpeelliseksi.

      • kevättä ilmassa
        Nuori nainen kirjoitti:

        Kyllä se on niin että te nuoret naiset ette tajua mitään anopin osuudesta ettekä tämän tärkeydestä perheen koossa pitävänä voimana. Mummuilta jos keiltä tulevat ne kaikkein parhaimmat ja kalleimmat neuvot, joita tänä päivänä todellakin tarvitaan. Tämän päivän naiset tuskin osaavat kotitöitä tehdä saati jaksavat pienimmässäkään määrin panostaa perheeseen ja lapsen/ miehen hyvinvointiin. Tänä päivänä ajatellaan vaan omaa itseä ja kynsimanikyyrejä ja kosmopolitan-lehden neuvoja. Entisajan naiset osasivat hoitaa sekä itsensä että talouden samaan syssyyn, eikä valitettu. Koti oli siisti ja sinne oli ilo kutsua vieraita; lapset olivat vanhempiaan kunnioittavia ja aina oli valmis ruoka miehelle, kun tuli raskaan työpäivän päätteeksi kotiin. Lisäksi vaimo hoiti aviovelvollisuudet miestään kohtaan nurisematta. Kyllä oli ilo miehellä tällaisesta vaimosta. Venäjältä saatte oppia ottaa. Siellä vielä nainen palvelee miestään ja pysyy kuitenkin naisen roolissa, eikä miehen tarvitse muita katsellakaan. On ilo olla anopin ohjauksessa. Voin kokemuksesta sanoa, että teiltä marisijoilta puuttuvat todelliset elämänarvot, joita vielä vanhankansan naisilla oli olemassa. Eletään vain salattujen elämien mukaan ja näytetään mallia vielä lapsillekin.

        Kukaan mies ei halua narsistista itsekeskeistä naista, vaan kunnon kodin hengettären, jonka pata porisee iloisesti, kun mies astuu kotiin.

        Syy avioereohinne on juuri teidän nykynaisten jatkuva itsensä korostaminen, mitään ei haluta uhrata perheen eteen.

        Ja pienen lapsen paikka on nukkua samassa huoneessa vanhempien kanssa. Tämän on eräs psykiatrikin todistanut tarpeelliseksi.

        Heeeh,no hyvähän se on jos tuo tyyli toisille soppii! Meillä mies ilmoitti aika ykskantaan melki ekoilla tapaamisilla,ettei hae itselleen toista äitiä vaan NAISTA,jonka kanssa jakaa elämänsä. Itse osaa ruokaa myös laittaa,hoitaa lapsia ja siivota. Puoliksi tehdään. Hyvän miehen olen itselleni saanut! Siitä olen kyllä anoppiani kiittänyt,jos en muusta ole voinut. Kyllä monen suomalaisen miehen soisi ottavan mallia siitä,että osallistuu kodinhoitoon ja lastenhoitoon sen minkä pystyy ja ehtii. Silloin on vaimollakin aikaa ja energiaa panostaa sänkyasioihin ja omaan ulkonäköönsä.

        Kyllä mieheni tykkää,kun itseäni laitan ja kantaa minulle kaupasta Cosmopolitaneja luettavaksi. Niistä saa hyviä vinkkejä,ainakin nuoremmat naiset;) Epäilen vahvasti sitä,mahtoiko entisajan "kunnon" naisille aikaa miellyttää miestään myös makuukammarin puolella moisen päivittäisen työrupeaman jälkeen. Äidinäidilläni oli 7lasta ja itse hoiti kaiken yksin,oli vanhanajan kunnon vaimo. Silti mies juoksi vieraissa. Eipä sitä mikään estä,olit niin tai näin,sanosin.

    • öööööööööööööööööööö

      lööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööö

    • jeboude

      Kerronpa,millaisen tien olen oman anoppini keralla kulkenut tässä vuosien saatossa,jos joku siitä lohtua saa niin hyvä. Muistan jokaisen sanan,joka satutti ja jokaisen neuvon,jota en pyytänyt ja joka sai tuntemaan itseni riittämättömäksi(huono itsetunto kun on). Anopin kommentit ja reaktiot alkoivat heti siitä päivästä,kun aloimme odottamaan ensimmäistämme. Raskaus päätyi keskenmenoon.

      Keskenmenosta anoppi tuumasi: Ei minulla vaan koskaan ollut(koska hän on niin erinomainen),on varmaankin tuollainen taipumus tullut poikani vaimon puolelta,äidiltään varmaan(eipä ollut mikn taipumus edes,sattumaa).

      Toinen raskaus: Eihän sipsit ole mitään sellaista,mitä raskaana olevan saisi syödä!(söin yhden kerran koko raskauden aikana).Raskaus sujui hyvin,mutta jos kehtasin valittaa mm.selkävaivoja,muisti anoppi kertoa,kuinka hänellä ei mitään sellaisia koskaan ole ollut,saatika pahoinvointia,oli paremmassa kunnossa kuin koskaan ja työtkin maistui ihan viime metreille(minä jäin kk:tta etuajassa hoitotyöstä selkäkivun takia sairaslomalle,olenpa luuseri!)

      Synnytys: Miksen pääse sairaalaan koska tahdon?Miksen pääse kotiin vauvaa katsomaan,koska tahdon? Hänen puoleltaan painostusta,itkua ja kinaamista. Tilaa ei olisi antanut sitten millään.

      Vauvanhoito:Kun sitten tuli käymään,kommentoi AINA jotakin,siis krtiso paremminkini:milloin D-vitamiiniannoksemme oli väärä,väärää ruokaa ja tietenkin epäterveellistä,kun ei oltu itse tehtyä,nukutimme väärässä paikassa(ei parvekkeella,koska tykkäsin käydä vaunulenkeillä,mikä ei tietenkään ollut hyvä juttuKO?koska vauva oppii liikkuviin vaunuihin nukahtaan),syöttövälit oli liian tiuhat,emme opettaneet lasta olemaan yksin lattialla,emme pukeneet talvella villaan,nukutimme väärin,emme käyttäneet kestovaippoja,emme päivittäneet tarpeeksi kuulumisia,emme lähettäneet tarpeeksi valokuvia HÄNELLE,emme kutsuneet kylään,emme koskaan käyneet kylässä... makasi sängyllä vieressäni ja vahtasi,kun imetin(olisin kaivannut yksityisyyttä,mutten kehdannut sanoa,omaa typeryyttäni).

      Pyhät ja juhlat: yhtä helvettiä,koska sitä ennen alkoi aina itkut ja riidanhaastot. Hän olisi halunnut järjestää juhlat,leipoa ja paaklata kaiken,päättää liinat,kukat ja servettien värit(heh),päättää ketä kutsumme ja mihin kellonaikaan. Pyhät,etenkin joulu olisi pitänyt viettää tietenkin HÄNEN luonaan. Näistä kinasimme noin kolmisen joulua putkeen. Lahjatoiveita oli turha esittää,koska nehän ei oo meidän juhlat vaan lapsen,hän itse päättää,mitä ostaa(juu,toki toki).

      Sairastumisista: ei minun lapseni koskaan sairastaneet. Varmaan tullut vaimon äidin puolelta tai vaimon puolelta ylipäänsä korvatulehduskierteet tai ehkä vaan siivoat liikaa ja lapsella huono vastustuskyky.

      Ihan sama,mitä ja miten teimme,aina meni väärinpäin ja naama oli solmussa. Äitinä ollut hyvin aktiivinen ja ahkera,aina kaikessa mukana. Tottunut touhuamaan,päsmäröimään ja päättämään asioista. Nykyään on helpompaa,osin hän joustanut,osin me/minä. Vieläkin hänen pitäisi saada tulla kotiimme koska tahansa,edelleen pidämme yhteyttä liian vähän emmekä "anna" hänen hoitaa lapsia(ja kun olemme kysyneet,hänelle ei ole koskaan sopinut!)

      Tilanne alkoi rauhottumaan ajan kanssa ja sen,kun saimme lisää lapsia ja hänen oma tyttärensä raskautui ja anoppi sai sohlata mielensä mukaan tyttärensä huushollissa. Oma ristini on se,etten uskaltanut sanoa vastaan ja loukkaannun herkästi etenkin raskaushormonien pyörteessä. Varmaan pohjimmiltaan hyvää tarkoitti,mutta pieni kannustus ja kehu olisi toiminut paljon paremmin kuin jatkuva epäily ja kritiikki. Siltikin hänen kanssaan on edelleen toisinaan todella haastavaa. Hän tuo tänne tavaraa kielloistamme huomimatta ja mm.herkkuja(aika ristiriitaista).Enää en asiasta näe vaivaa,laitan eteenpäin kiertoon tavarat heti,jossemme tarvitse. Koska en jaksa alkaa tappelemaan ja sitten välejä huonontamaan,hän kun ei hyväksy sanaa ei.

      Hän on aikansa ihminen ja minä oman aikani ihminen. Se vaan on pitänyt hyväksyä ja jotenkin luovia,koska lapsille on tärkeää saada pitää molemmat mummunsa. Meillä on tosin mummun puolelta välejä katkottu useinkin(kun olemme rajanneet häntä jonkun asian suhteen),mutta sen olen sentään tehnyt selväksi,ettei enää haasta lasten aikana riitaa.

      • anoppina2

        Sanonpa vaan, että huh huh! Otan osaa jeboude! Tv anoppina

      • jeboude
        anoppina2 kirjoitti:

        Sanonpa vaan, että huh huh! Otan osaa jeboude! Tv anoppina

        Kiitos. Olen sitä itsekkin ihmetellyt,että kuinka hänellä onkin ollut niin erinomaisen hyvät raskaudet kaikki ja lapsetkin ihan terveitä kuin pukit. Eikai 60-70-luvulla mitään korvatulehduskierteitä juurikaan ollut taikka allergioita,kun ei viety lääkäriin niin herkästi ehkä/ei oltu niin valveutuneita taikka niitä vaan ei niin paljoa ollut. Mutta anoppini mielestähän se johtuu tietenkin siitä,että HÄN on niin hemmetin erinomainen,että hoiti lapsensa niin priimasti.

        Tottakai,kyllähän se voi ärsyttää myös,kun yhtäkkiä pojan talouteen tulee ihminen,joka sattuu myös tietämään asioista ja vielä niistä uusimmista suosituksista. Hän kun myös koulutettu ihminen niin onhan se vaikeaa,kun nuori tytönhupakko tietää/kuvittelee tietävänsä kaiken. Mutta jutun juurihan onkin juuri se,että minunhan ne lapset pääosin kuuluukin hoitaa ja kasvattaa ja minun asioista siksi ollakkin perillä. En ymmärrä,miksi hän nuppiaan sillä vaivasi,miten sen teen,kun ihan normaaleja ihmisiä ollaan ilman sen isompia pulmia.

        Kaippa siinä joillekkin tulee katkerana se oma ikä eteen,se että itsellä lapsentekoajat kaukana takana,mahdollisuudet käytetty sen suhteen ja sitten halutaan elää pojan/tyttären lasten ja perheen kautta kaikkea uudestaan. Irtoillaan lestistä,kun ollaan niin innoissaan vauvoista,mummujen omat hormoonit alkaa hyrrään ihan samoin kun tuoreen äidinkin ja siinähän sitten sekoillaan. Oman anoppini kohdalla olen ihan ajatellut,että hän kärsii jostakin vakavasta persoonallisuudenhäiriöstä,koska sen verran huikeaa menoa joskus on. Hän kuvittelee ihan oikeasti olevansa maailman napa ja herättää ihmisissä hyvin voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Toisinaan on aivan ihanan mahtava,toisinaan ihan karsee,etenkin jos ei mennä hänen tahtonsa mukaan.

        Minun vanhempiini ei ole kyennyt minkäänlaista suhdetta muodostamaan(vaikka koitettu on) eikä juurikaan edes ota huomioon,että lapsillamme on myös toinen mummo ja kaksi vaaria(on eronnut siis). Minun vanhempani tuntuvat olevan hänelle enemmänkin kilpailijoita kuin ns."kollegoita". Pitää selvästikkin minua ja perhettäni huonompana,katsoo nenänvarttaan pitkin ja kritisoi.

        Silti on koitettava jotenkin pärjätä,ei vanha koira uusia juttuja opi tai mistään onkeensa ota. Poikansa sanoi aika karusti,että kuoleepahan sekin pian(on pian 80.vee),kertoo sekin jo jotakin heidän suhteistaan. Minusta aika julmasti sanottu enkä sellaista toivo,koska lapseni tykkäävät mummustaan.

      • HEI, tiedätkö...

        HUOM! Korvatulehdukset johtuvat lähinnä korvan rakenteesta....

      • kevättä ilmassa
        HEI, tiedätkö... kirjoitti:

        HUOM! Korvatulehdukset johtuvat lähinnä korvan rakenteesta....

        Niin mutta pointti ei olekaan se,mistä johtuvat vaan se,että korvan rakenne ja sitä kautta taipumus saada korvatulehduksia,allergioita...siis kaikki negatiiviset ja viat on anoppini mielestä ilman muuta peritty ja tullut minulta :D

    • anoppina

      On meitä niin moneksi! Ei voi kuin ihmetellä. Ihan tässä alkaa itseäkin vaivata, en suinkaan minäkin ole tuollainen anoppi, pidetäänkö minuakin tuollaisena tunkeutujana ja pahantekijänä?
      Kävin aika usein pikavisiitillä miniän luona, kun hän sai ensimmäisen lapsensa. Monesti kauppareissun yhteydessä poikkesin 5-15 minuutiksi tai poikkesimme yhdessä mieheni kanssa. Mietin kyllä usein, että käymmekö liian paljon ja liian usein, mutta oli ihan pakko päästä "haistelemaan" sitä nyyttiä ja aina saimme vauvan syliin, ellei ollut juuri nukkumassa tai syömässä. Huikkasin ovenraosta, saako tulla ja aina oli iloinen vastaus, että totta kai. Tai pistin viestiä ja kysyin, voiko tulla, onko vauva nukkumassa, onko huono hetki jne?

      Kerran oikein pani ajattelemaan, kun hän sanoi onnellisena: olipa ihana kun tulit! Nyt voin imuroida rauhassa eikä tarvitse koko ajan miettiä itkeekö vauva sängyssään ja käydä suihkussa. Enkä yhtään epäillyt etteikö hän olisi tosissaan tätä sanonut.
      Olen aina kysynyt, mitä lapselle saa antaa (ruoka) ja miten pitää toimia missäkin tilanteessa. Kunnioitan vanhempien antamia ohjeita, jos lapsi on ollut meillä hoidossa ja siksi kai hänet olemme saaneetkin hoitoon, kun arvostamme vanhempien näkemystä.
      Olen myös sanonut, että sanokaa jos me tukimme liikaa heidän elämäänsä tai puutumme muuten. Poikani sanoi hymyssä suin, että elä huoli, kyllä hän sitten sanoo, jos on tarvetta. Ei ole vielä tullut sitä tarvetta.

      Olemme mieheni kanssa aivan hullaantuneita lapsenlapsestamme ja otamme hänet, samoin kuin vanhempansa aina ilolla vastaan. Koen että lapsi kokee meidät turvallina aikuisina ja luottaa meihin, on nyt toisella vuodella. Mikä valloittava hymy kasvoillaan hokee mummu mummu ja tulee kädet ojolla syliin.
      Olen sitä mieltä että lapsella ei voi olla koskaan liikaa rakastavia aikuisia ympärillään eikä lasta voi rakastaa liikaa ns.pilalle.

      Itsellä oli aikoinaan niin hirveä anoppi, että jo pelkkä puhelimen soiminen sai pulssini takomaan rajusti, pelosta, että mitähän sieltä nyt tulee....ilkeilyä, mielenpahoittamista ym. Päätin silloin, että jos minusta joskus tulee anoppi, en koskaan käyttäydy samalla lailla ja aiheuta miniälleni turhaan mielipahaa. Ja sen päätöksen olen pitänyt.

      • tieto ei lisää tuska

        MYÖS on niinkin, että miniöitä on joka lähtöön. Ensiksikin ikä voi olla sellainen, ettei nuori äiti oikein ymmärrä ja tällöin vaadittais anopilta kaksinkertaista hienotunteisuutta yhdistettynä vastuullisuuteen. Paljon seuranneena/kokeneena sanoisin, että tällaiselle nuorelle äidille olisi hänen oma äitinsä ainoa ja paras tukija, mutta kun heitäkin on joka lähtöön tyyliin viis veisaan.

        Kaikenkaikkiaan anoppi ei korvaa tytön äitiä tytölle; miten voisikaan onhan tytär äitinsä aikaansaannos. Mutta lapsenlapsi on lapsenlapsi kummallekin ja kiinnostuksen kohde luonnon lakien mukaan.

        Kun Suomi on tämän Huippupsyykeauttajien luvattu maa, on aika erikoista ettei missään ole näkynyt sellaista perhekoulua vaikkapa ensimmäistään odottaville, johon osittain voisivat osallistua myös tulevat isovanhemmat!

        LUULEN, että osaavalla luennoitsijalla, joka paneutuisi tällaiseksi matkasaarnaajaksi olisi työkenttä taattu!

        Myös SEURAKUNNILLA olisi näytön paikka!

    • s.a.6.m-.9.h

      Oi-voi, NIIN tuttua ! Asuimme aikoinaan 3,5 vuotta anoppilan sivuhuoneistossa josta pääsimme pois vain kun sanoin että joko lähdemme tai tulee ero. Sittenkin anoppi kävi vielä luonamme ja aina kaikki paikat tsekattiin. Kun lapsi meni kouluun, hän osti hänelle koulupöydän tuolin - mukana määräys että tuolilla ei saa kukaan muu kuin lapsi istua. Eräs tuttavani kuuli sen eikä voinut olla purskahtamatta nauruun... sitä ennen oli käyty jo läpi kaikki astiani (pesuvadit eivät kelvanneet, hän heitti ne pois ollessani poissa kotoa), ruoanlaittotaitoni (pussikeitto oli silloin uutta, hänen mielestään laiskan ihmisen hommmaa paitsi silloin kun hänen tyttärensä sitä keitti, silloin se oli "maukas välipala" ),lapsenhoitotaitoni, se kun oli "olematon" kun en ollut ennen lapsia käsitellyt, hänellä kun oli kolme ollut... Onneksi on takana se aika, anopista ja hänen pilalle passatusta pojastaan olen päässyt! Ei tarvitse enää sääliä että "Voi-voi kuinka tuon lapsen käy kun sen äiti on tuommoinen"... taisin välillä hermostua anoppiin minäkin, oikein kunnolla, muistaakseni, mutta nyt elämä hymyilee!

    • -----

      Mummoille ohjeeksi sanoisin: Muistelkaa aina mieluummin niitä vaikeuksia, joita teillä oli, kuin että korostaisitte omaa pärjäämistänne ja sitä, miten hyviä äitejä osasittekaan olla.
      Meillä kaksi mummoa, jotka kumpikin kaukana ja kumpikin erikoisia persoonia. Toinen on muistellut 70-luvun äitejä, jotka laittoivat vauvalle lihalientä Maggi-kuutiosta ja perunamuusia yhtä suolaisesta jauheesta. Toinen mummo taas on muistellut, miten hengitystiesairauksiin erikoistunut huippulääkäri kehui häntä, kun jaksoi rätillä luututa polvillaan joka päivä vauvan makuuhuoneen lattiat, niin ei allergiat pahentuneet astmaksi.
      Miettikääpä itse, kumpi lohduttaisi ja antaisi voimia, kun itse itket vauvan kanssa kotona, kun vuoroin lapsi ei syö tai nuku.
      Käytännön apu sinänsä on meillä ollut aina tervetullutta, mutta puheet on ne, jotka tekee tunnelman.

      • -----

        Niin ja lisäys niille, jotka käskee keskustelemaan anopin kanssa. On myös hyvin pikkusieluisia aikuisia ihmisiä, joilla itsellään on huono itsetunto. Silloin ei taida keskustelut auttaa, jos vastapuoli joko ei vastaa mitään tai suoraan käskyyn reagoi suuttumalla ja laittamalla itse välit poikki!

      • .......

        minun anoppi arvosteli ulkonäköäni heti kun ensimmäisen kerran tavattiin, liekö se syynä et mies alkoi etsiä "parempaa", eli ei sais pilata oman pojan elämää näin, on tullut mieleen.
        Lopulta koko perheemme kärsi ja erosimme, koska mies haki äidin mielestä sopivaa naista.
        Mitä tästä opimme, pysyn itse ainakin kaukana näin anoppina, enkä puutu minihnkään.
        Voin auttaa kyllä ja olen antanut anteeksi menneet.

      • muistelua janykyistä
        ----- kirjoitti:

        Niin ja lisäys niille, jotka käskee keskustelemaan anopin kanssa. On myös hyvin pikkusieluisia aikuisia ihmisiä, joilla itsellään on huono itsetunto. Silloin ei taida keskustelut auttaa, jos vastapuoli joko ei vastaa mitään tai suoraan käskyyn reagoi suuttumalla ja laittamalla itse välit poikki!

        Itsetunto niiin, mutta useimmiten meikähyrrillä on meneillään se vauhdikkain erikoisaika eli vaihdevuodet. Ja tunnustaa täytyy, että ne ala-ylämäet kyllä tekee volttia jos toistakin. Itselleni poikani sanoo tarpeen tullen ojennuksen sanoja, joista en loukkaannu, yritän muistaa seuraavalla kerralla. Mieheni ei ikimaailmassa olisi sanonut äidilleen samoin suoraan. Ei, katseli vierestä hiljaa ja hengessään oli äitinsä puolella kiukutellessani hänelle jälkeenpäin. Hyvin alkeellista ja lapsellista elämää ja anoppi kukoista kuin kuuluisin tähti kylässään.

    • oma elämä

      meillä samoin en tajunnut aijoissa panna peliä poikki lopuksi sai poikansakin näkemään minussa vikoja itse päätti poikansa kanssa taloutemme asioista ja lapsesta otin eron sen jälkeen mies palasi maan pinnalle ja tajus että minä olen lapsen äiti ja minunkanssani asiat hoidetaan ei anopin mies muutti asumaan luoksemme tein selvän pesä eron ANOPILLA EI ASAA MINUN KOTIINI kerran yritti tulla seisoin ovella ja sanoin suoraan MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TEET mies käy lapsen kanssa äitinsä työnä noin parikertaa vuodes muuten emme tekemisissä ole ENKÄ YHTÄÄN KADU ENKÄ KAIPAA

      • Tillytäti

        Huh, onko tuollaisia paljonkin? Tarkoitan sinua kirjoittaja. Tuolla kirjoituksellasi kerroit lähes kaiken oleellisen itsestäsi enkä voi kun sääliä lastasi. Ja lähelläsi eläviä. Oma elämä juu, mutta itsekkäänä tyhjäpäänä viet miehesi ja lapsesi elämästä paljon pois.

    • anoppi myös

      ihme anoppeja kun oven taakse tulee, tuohan on jo kotirauhan rikkomista.

      • hhhhuhhh

        Entä kun se on lähes jokapäiväistä, juuri kun olet töistä kotiutunut ja alat saamaan lapsijoukkoa jonkinlaiseen järjestykseen - riehaatuminen alkaa!?
        Mutta sehän on meidän murhe kas kun ei osata kasvattaa.

    • kevättä ilmassa

      No äläpä muuta virka! Kyllä se niin on,että ihan yleisiin hyviin tapoihin kuuluu sopia RIITTÄVÄN ajoissa kyläpaikan kanssa vierailusta. Se koskee myös oman lapsen omaa kotia. Ja vielä paremmin silloin,kun talossa asuu muitakin.

      Vaikka kuinka ovella tulis hymy ja tulkaa vaan sisään,on ymmärrettävä,ettei nämä hyvinkasvatetut nuoret ja vanhemmatkaan ketään ovelta pois käännytä,varsinkaan omia vanhempiaan saatika appivanhempiaan vaikka kuinka olisi huono hetki. Tiedän monia tapauksia,missä appivanhemmat ja vanhemmat tulevat vartin varotusajalla kylään. Laittavat tekstarin,että me tullaan ny ja sitten pitäs olla paraatikunnossa. Kyllä se on edellisenä iltana hyvä jo tietää ja ilmottaa,jos kylään meinaa tulla.

      Ajatelkaas sellasta vaikka,että laitatte tekstarin tai meette ihan vaan yllärinä oven taa,entäpä jos juuri satuttekin sellaiseen aikaan,että lapset nukkuu ja nuorella parilla olisikin seksinharrastus kesken? Meillä näin on käynyt ja sen lisäksi,että se on noloa,niin ottaahan se pattiin,kun harvoin on mahkuja lapsiperheessä sellasta ylellisyyttä harrastaa! Monella juuri tämä päiväuni.aika on sitä yhteistä tai omaa aikaa(esim nukkumiselle),etenkin viikonloppusin.

      Tai sitten ollaan pyjamissa vielä,kun ei odoteta ketään kylään tai kina menossa. Ota siinä sitten appivanhempia tai omaa äitee tai isää kylään. Pakkohan se on,jos jo oven takana seisoo. Tai ilmottaa tulevansa. Kyllä appivanhemmat ja omat vanhemmat rakkaita on monelle,mutta siltikin on hyvä olla tässä kohtaa erityisen huomaavainen. Eikai omat aikuset lapsennekaan ryykää kotiinne noin vaan ykskaks?No,tietysti toisille se sopii puolin ja toisin ja jos näin on,eipä siinä sitten mitään.

      Kannattaa sitli muistaa,ettei kaikki sitä kehtaa ääneen sanoa,että älkääpä tulko sunnuntaisin kello 9 aamulla,kun me tykätään olla ihan keskenämme.Tai ilmottakaa hyvissä ajoin tulostanne,että tiedetään olla sekstaamatta tai tappalemasta just silloin tai tekemästä muista intiimejä juttuja,joita emme halua teidän kanssanne jakaa.

      Tässä taas tämä sukupolvien välinen kuilu. Me nuoret tykätään usein pyhittää aikaa perheellemme ihan keskenämme(ei kaikki tietenkään),nukutaan päiväunia,hengataan pyjamissa puoleen päivään ja nautitaan toistemme seurasta muuten vain. Ei se mee enää kun joskus 60-luvulla kännykättömään aikaan,että asteltiin vaan oven taa koska tahansa.

      Eikä sanominen aina auta. Ainakaan meillä. Kyllä kummatkin isovanhemmat tuppaa kylään koska sattuu. Yks valitteli,että on se kumma,kun ainakun hän tulee,ollaan joko nukkumassa tai suihkussa. Niin,onhan se kumma niin! Ottasi opikseen siitä. Olisko mitään,jos ilmottaisi tulostaan hyvissä ajoin;)

    • mummo myös

      ketkä on niin ajattelemattomia, et menee ilmottamatta kylään.Ei tulis mieleenkään tehdä näin.

      • kevättä ilmassa

        Aika monet on. Ihan tyypillistä käytöstä monen tuttavapiirini vanhemmissa. Ilmotetaan joko viime tingassa tai ei ilmoteta ollenkaan.

    • Pojan takia

      Hyvä ap!! Hieno homma, että sait pelin vihellettyä poikki. Eo ole lapsenkaan etu, jos äidillä on paha olla.
      Itselläni on paska anoppi, jonka haukkumisisa olen kuunnellut 10 vuotta kiltisti. Ei silti tulisi mieleenkään alkaa omalle miniälle aukomaan päätäni, se kostautuu mun pojalle!

    • liian pieni asunto

      mä ainakin meen omalle äitille lähes joka päivä kutsumatta ja kutsuttuna, yllärinä ja muuten vaan. ei sitten meille tarvi tulla päivitteleen meidän sekasotkua.

    • exminiä exvaimo

      pojan takia kannattaa olla suu supussa...oikein teet..minulla eka anoppi oli lionne vikainen asui lähellä joten kävi päivittäin ..eikä kysyny mitään..oli kun kotonaan...erosimme...eikä sitä kukan kestä kun mies meni aina anopin puolelle.sano lähe vaan poikaa et vie....siis minulle...kummmanko kans oli naimisissa...no erosimme...uuden miehen äiti ihana...hänestä en voi sanoa halaistua pahaa sanaa..todella kuin toinen äiti...minun äitini ei sellainen ollut...anopin kans samaa luokkaa..mutta sain tämän ihanan anopin joka edes mennyt nyt....itse sain paljon oppia elämään häneltä..ruuan laitossa sun muussa....ja sen että ei saa miniää loukata....miniästä saa ystävän ja sit mukaan pojan perheet voi hyvin...2 pojan äiti oon mutten vielä anoppi...toisella oli tyttökaveri ja minä pidin hänestä vaikkei kaikessa minun mieleen...mutta tytäreksi sain..ja itkin kun poikani hänestä erosi...että anoppejakin on joka lähtöön..niiku äitejäkin...elämässä on traumoja joista emme tiedä...esim äidiilläni siksi ymmärrän ja nyt anopin kuoltua siis molemmat anoppini jo kuolleet..olen ajatellut ekan anopin käytöstä..täydellinen eikä mitään vikaa kuin muissa aina...niin että jos jotain sattunut nuoruudessa..ja nyt tiedän että on...ei elää osanu kuin koviksena pahan maun se jätti..anteeks oon antanut...tuomariksi en ala se on yläkerras se ei minun .minä vai omista teostani vastaan..kaikkee hyvää aloittajalle...hyvä saa palkkansa niin myös paha...rakkaudella ..kaikki nyt ok

      • Kolen isä minäkin

        Liian lyhyellä tekstillä kerroit; katkonaisesta sisällöstä huolimatta päättelisin, että sinulla on kokemusta elämästä. Moni varmaan hyötyisi, jos vielä jaksaisit kertoa lisääö näkemyksiäsi ja kokemuksiasi. Ihmisiä kun on niin monen luontoisia, että joskus joutuu tekemään "kovia" ratkaisuja että elämä joltain maistuisi. Tosiasia lienee, että vain pienellä joukolla se kumppanin valinta osuu niin kohdalleen, ettei myöhemmin tule vaikeuksia ja suoranaista elämän hukkaan heittämistä. Aikaisemmin tuolla oli että missä lapsen paikka on heti kotiinnuttua. Kyllä se vähintään on noin käden ulottuvilla niin kauan, kun vauva itse osoittaa käyttäytymisellään että pärjää tunnepuoleltaan ilman "emon" jokahetkistä läheisyyttä. Jopa vierssä, mutta mies voi olla toisella puolella sänkyä imettäjän selän takana! Ja pian se aika menee, että voi pikkuhiljaa olla vauva omassa sängyssään koko ajan. Itsekeskeisyys vauvan hoidossa kasvattaa tunnevikaisia aikuisia! Lapsen varttuessa on tärkeää antaa hänelle omaa tilaa, mutta oikeassa opastuksen hallinnassa.

    • hyvällä nyt muistan

      voi että, välillä harmittaa kun en nuorena aina ymmärtänyt anoppi, nyt kun häntä ei ole, muistan hyvät asiat.

      Miksi, sitä huomaa vasta jälkeenpäin ne?

      • 3xminiänä

        Minulla on ollut kolme anoppia ja kaikilta olen oppinut jotakin. Ensimmäinen ei ollut niin mieleinen, kun en tuntenut itseänikään mieleiseksi, silloin. Vuosia myöhemmin sain häneltä kiitosta ja tunnustusta. Ei tainnut uusi miniä olla sen parempi, kuin minäkään.
        Seuraava anoppini ei arvostellut minua, mutta puhui ihailevasti miniävainajastaan. Silloin huomasin, että paras miniä on kuollut miniä. Näissä kahdessa anoppilassa sain aina olla tiskipaljun ääressä, kun vierailimme anoppilassa. Mieheni kuoli ennen äitiään ja meiltä katkesi yhteydenpito.
        Kolmas anoppini, kun tuli kotiini tarttui heti perunankuorimaveitseen ja salaatin tekoon. Tämä oli 1980 luvulla. Anoppini oli syntynyt 1898. Kaikki anoppini ovat jo kuolleet.

    • Minja-Janette

      Noita-akka sai nenilleen! Hyvä, hyvä!
      Miksi kutsut moista inhokkia mummoksi. Minä en nimittäin enää kutsu, en lapsellenikaan tule kutsumaan.
      Meillä oli samanlainen maanvaiva kuin sinulla. Tunki itsensä laitokselle katsomaan vauvaamme kukkapuskien ja piirakoidensa kanssa.
      Oli leiponut marjapiirakkaa, jonka toi sairaalaan, niin kuin olisin nälässä ollut. Sen lässyttävä puhetapa sai hihani palamaan. Hävetti tautisesti, niin että meinasin mennä sängyn alle, suklaarasiat ja kudotut vaaleanpunaiset (YÖK) vauvannutut ja peitot, kun ei ollut sellaisia pyydetty eikä toivottu.

      Onneksi äitini on toista maata. Soitti ensin minulle, voiko hän ja ystävä tulla katsomaan vauvaa, ja tottakai saivat tulla, otettiin valokuvatkin meistä kaikista.
      Miehen äiti eli Noituus ei siis kysynyt lupaa, vaan paukkasi kolmen päivän kuluttua synnytyksestä laitokselle ilman lupaani. (olin nimittäin sairaalassa hieman pitempään) Ei onneksi tullut kuin yhden kerran.

      Eihän siinä mitään, mutta kun tulin kotiin, oli Noituus kattanut pöydän, ruusut, pullat, kakut ja piparit eli kotiintulo toivotukset (niin kuin itse nimitti tekoaan). Heillä muka suvussa sellainen tapa. Noituus oli siivonnut, ilman minun lupaani, tosin mieheni oli mennyt lupaamaan ikkunoiden pesun ja luuttuamisen. Siitä hieman armoa, mutta olisi voinut minulta kysyä lupaa.

      En tykännyt yhtään, en siitä, että kotiini tunkeudutaan ilman lupaani köksäämään. Joten katsoin, ettei tarvii kummemmin kiittääkään sellaisesta palvelusta, jota EI ole tilannut.

      Alussa Noituus yritti päästä lapsen elämään mukaan, mutta parin vuoden sisään käsitti, että ei mitään asiaa, eikä mahda minulle mitään, lapsi on minun ja mieheni.

      Onneksi äitini ja hänen miesystävänsä ovat toista maata. Aina kysytään lupa. He ovatkin mitä parhaimmat mummo ja vaari lapselleni, eikä mitään häikkää ole heidän suhteensa.

      Noituus sai luvan pysyä pois lapsen synttäreiltäkin ja vastaisuudessa myös. En halua häntä lapseni elämään sotkemaan, koska en kertakaikkiaan vain pidä kyseisestä akasta. Vielä kerran yritti, muun muassa lähetti lahjan mieheni kautta, mutta pistin ukon laittamaan se takaisin.
      Nyt ei Noituudesta ole kuulunut aikoihin mitään. Mikä Onni!

      • yksvaanjoo

        Hyvä Minja-janette!
        Sama täällä.Anopilla porttikielto lapsiimme ja kotiimme. Ei tule ikinäs heitä tapaamaan eikä kukkia haudalle kanneta.
        Ei sukulaisia tarvitse pitää ystävinä ellei halua.

      • Minja-janette
        yksvaanjoo kirjoitti:

        Hyvä Minja-janette!
        Sama täällä.Anopilla porttikielto lapsiimme ja kotiimme. Ei tule ikinäs heitä tapaamaan eikä kukkia haudalle kanneta.
        Ei sukulaisia tarvitse pitää ystävinä ellei halua.

        No nyt se Noituus eli anoppi heitti lusikan nurkkaan kolme viikkoo sitten, eli keikahti vai miten sanotaan, se oikasi koipensa.
        Noituus sairasti rintasyöpää, mistä moisen taudin hommanutkaan mutta oikein ei kiinnosta eli EVK.
        Mies vähän sureksii, mutta arvatkaas, en menny hautajaisiin eikä lapsikaan. Nimen annoin laittaa lehteen siihen hautailmotukseen kun mies pisti koville siinä asiassa että ei hänen nimeään yksin, koska ollaan perhe.
        Enää ei tartte miettiä eikä pelätä että anoppi seuraavan lapsen kohdalla väsäisi tervetuliaiskahveen ja pullien kanssa. Eikä tartte pelätä että sotkeentus liikaa. Yritän nyt miehen takia olla asialle liikaa naureskelematta.
        Kyllä sen alkusession jälkeen anoppi pysykin poissa eikä tullu enää katsomaan lasta, ei pyrkinyt.
        Oli kuulemma mieheltäni pyytäny anteeksi että sillon tuli laitokselle meitä katsoon ja että oli ne ikkunanpesut tehnyt.
        Joten voitte onnitella meikäläistä, että pääsin jo alkupelissä anopista eroon. Kukkia en tule viemään haudalle, mies vieköön jos haluu.
        Lapsellani on yksi mummi, äitini ja se riittää, hän onkin nykyaikainen ja helppo tulla toimeen. samaten äitini poikaystävä tosi kiva.

    • vastapoolit

      Aikaa kova koulu teidän mummolla, jota sanot Noituudeksi. Ihan noin pitkälle en itse menisi, mutta olen samaa mieltä, ajoissa on laitettava mummo kuriin. Rajat pitää olla, niin lapsilla kuin mummoilla. Minäkin jouduin laittaan rajat, kun mummo alkoi tulla liikaa kohti, hengittää niskaan. Olin päättänyt jo raskausaikana, että mummo laitetaan ruotuun. Äitini nyt käsittää ilman sanomista, hän soittaa aina ennen kuin tulee vierailulle ja on lapsenkin mielestä tervetullut. Miehen äitistä ei lapsikaan tykkää ilmeisesti kun harvoin kutsutaan mutta muutenkin laittaisi itseään tykö, jos annettaisi. Laitoin heti lapsen odotusaikana miehelle selväksi pelin hengen että meillä ei anoppi sitten määrää mummoilussakaan. Mieheni pitää onneksi puoliani asiassa kuin asiassa

    • .........

      Nykyisin ei anneta mitään arvoa isovanhemmille, kuitenkin syyllistetään jos eivät ole mukana lastenlapsien jutuissa, ihmekkös jos moni mummo muuttaa kauemmaksi, jopa toiseen maahan välillä, että saisi elää rauhassa.

      Itserakkaita miniöitä riittää ja laittavat vielä lapsenlapsetkin mummoa vastaan, todella törkeitä tyyppejä tälläiset miniät.

      Moniko mummo, ihan oikeasti jaksaa koko ajan olla lapsenlapsien hoitaja?
      Kannattaa miettiä sitä, ennenkuin mummoja haukutte, lapset arvostelee mummoja ja mikään ei riitä heille.
      Mummo saa kans tarpeekseen ja voi alkaa vaikka juomaan, et sais elää rauhassa näiltä itsekeskeisiltä ihmisiltä.
      Vanhemmat on mallina lapsille aina.Miniä voi olla anopilleen mustasukkanen, kun miehellä hyvät välit äitiinsä.

    • väärä luulo

      sekaisin ei mummo ole mennyt, ihan oikeasti yrittää vaan olla innostunut, kerta muutkin..

    • ruotuun miniäkin

      mummo voi jopa toivoa et laitat rajat, et sais elää rauhassa, etkä jatkuvasti pyydä lapsiasi hoitamaan, ethän jaksa itsekkään.

    • RisaTune

      Sama homma. Hän ei itse ole avioliitossa kouluikäiset lapset..heijastus kadonneesta esikoisestaan, ainokaisestaan, ei imeväisikäisten helppous sittemin hänen kodissaan..Yltiöpäisesti rahaa,jolle ei vanhemmista lasten lasten henkisyyden vuoksi ollut "orjakaleerin" soutajiksi..

    • sanke70

      Hienosti palkitsit mummon huolenpidon. Toivottavasti saat vihanpidon jatkumaan ja myös lapsesi siihen mukaan ja tietysti miehesi. Elämä hymyilee ja on auvoista kun jaksat kantaa kaunaa ja vihaa ihmiselle jokA niin kovasti välitti ja kannusti. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää.....itsekkin olet joskus ehkä mummo ja saat saman kohtelun. Mallin olet itse antanut.

    • Anonyymi

      Hei
      Täällä kans mummo kertoili puheterapiassa tyttärensä lukivaikeudesta
      Ja josta olin puhunut neuvolassa enhän muuten ois lastani saanu puheterapiaa aikaisessa vaiheessa kyllä siinä oli harmitus ja mummo vielä itkua väänti että hän haluaa auttaa

      Pyysin siten uuden ajan teksti viestillå

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      16
      2178

    2. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      84
      2128

    3. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      101
      1397

    4. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      10
      1316

    5. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      84
      1217

    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      146
      1188

    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      249
      896

    8. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      173
      874

    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      78
      869

    10. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      63
      854
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt