Minulla on sellainen ongelmana mielettömät tunnontuskat ja huono omatunto siitä ettei minulla ole naista eikä ole juuri ollut.
Olen 31v mies. Minulla on ollut yksi ainoa tyttöystävä elämäni aikana. Suhde kesti muutaman kuukauden ja siitä on nyt pian neljä vuotta aikaa.
Naisen puute on rassaa mieltäni kaiken aikaa. Saan melkein hermokohtauksia kun mietin menettyjä vuosia. Toiset rakastuu, saavat seksiä ja hellyyttä osakseen ja minä olen aina ilman.
Nuorena en uskaltanut juuri tyttöjen kanssa puhua flirttailusta puhumattakaan. Ammattikorkeakoulussa naisia oli ehkä 10% ja sielläkin olin nuoremmasta päästä kun menin sinne suoraan lukiosta. Nyt olen ollut työelämässä jo kahdeksan vuoden, melko hyvissäkin tehtävissä. Kuitenkin miehisellä alalla jossa naisien lukumäärä on hyvin pieni. Verkostot puuttuu enkä viitsi mitään typeriä harrastuksiakaan pelkästään siksi aloittaa että siellä jonkun voisi tavata kun muuten homma on vastenmielistä. Nettipalveluista en tiedä että mitä sinne pitäis kirjoittaa pääsis jonkun tapaamaan. En keksi mitään kysyttävää.
Vuodet vaan kuluu ja olen täysin kykenemätön tekemään asialle mitään.
Silloin tällöin tulee joku nainen kiikariin ja vieläkin harvemmin uskallan jotain ehdottaa. Naiset keksii yleensä jonkun tekosyyn. Sen jälkeen on taas masentunut olo.
Itse asiassa en viitsi senkään takia usein "vaivautua" koska en usko onnistuvani ja myöskin sen takia että masennun niin pahasti asioiden mennessä mönkään ja esimerkiksi töissä olen pahalla päällä seuraavina päivinä. Pakkien saaminen on itsetunnolle hankalaa.
Eli teki niin tai näin aina väärin päin.
Olen 31v mies. Minulla on ollut yksi ainoa tyttöystävä elämäni aikana. Suhde kesti muutaman kuukauden ja siitä on nyt pian neljä vuotta aikaa.
Naisen puute on rassaa mieltäni kaiken aikaa. Saan melkein hermokohtauksia kun mietin menettyjä vuosia. Toiset rakastuu, saavat seksiä ja hellyyttä osakseen ja minä olen aina ilman.
Nuorena en uskaltanut juuri tyttöjen kanssa puhua flirttailusta puhumattakaan. Ammattikorkeakoulussa naisia oli ehkä 10% ja sielläkin olin nuoremmasta päästä kun menin sinne suoraan lukiosta. Nyt olen ollut työelämässä jo kahdeksan vuoden, melko hyvissäkin tehtävissä. Kuitenkin miehisellä alalla jossa naisien lukumäärä on hyvin pieni. Verkostot puuttuu enkä viitsi mitään typeriä harrastuksiakaan pelkästään siksi aloittaa että siellä jonkun voisi tavata kun muuten homma on vastenmielistä. Nettipalveluista en tiedä että mitä sinne pitäis kirjoittaa pääsis jonkun tapaamaan. En keksi mitään kysyttävää.
Vuodet vaan kuluu ja olen täysin kykenemätön tekemään asialle mitään.
Silloin tällöin tulee joku nainen kiikariin ja vieläkin harvemmin uskallan jotain ehdottaa. Naiset keksii yleensä jonkun tekosyyn. Sen jälkeen on taas masentunut olo.
Itse asiassa en viitsi senkään takia usein "vaivautua" koska en usko onnistuvani ja myöskin sen takia että masennun niin pahasti asioiden mennessä mönkään ja esimerkiksi töissä olen pahalla päällä seuraavina päivinä. Pakkien saaminen on itsetunnolle hankalaa.
Eli teki niin tai näin aina väärin päin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuli heti mieleen työkaverini hyvä miesystävä, joka oli hetki sitten samantyyppisessä elämäntilanteessa, tosin se on jo 36 ja 2v sitten yhden avioliitonkin jo taakseen jättänyt. Se sai duunissa ylennyksen ja meni (omaksi huvikseenkin) mukaan alansa järjestötoimintaan. Ei aikaakaan kun se tapaili sitten jo järjestösihteeriä jolla oli takana samanlainen erokokemus. Nyt ne on kihloissa ja etsivät uutta kämppää.
Tämä vaan esimerkkinä siitä, miten asioita voi alkaa tapahtua kun rikkoo omia tottumuksiaan, kokeilee jotain uutta (vaikka vaan huvikseen) ja lähtee pois tutuista ympyröistä tapaamaan ihmisiä ja olemaan ns. saatavilla.
Ehkä suakin jopa piristäisi vaihaa välillä asennetta ja mennä vaan harrastamaan tai auttamaan yms. sillä eihän sitä koskaan tiedä...
Alle kolmekymppiset tytöt ja naiset liikkuvat lähinnä pelimiesten seurassa. Sinä et kirjoituksesi perusteella ole pelimies vaan tulevan vaimosi lasten elättäjä. Naiset haluavat lapsia yhä myöhemmin, joten alat olla vasta nyt siinä iässä, että iso osa omanikäisistäsi naisista haluaa sitoutua. Muutaman vuoden päästä epätoivoisia tapauksia alkaa luultavasti olla jo jonoksi asti, jos vain raha-asiasi ovat kunnossa.
Suosittelen nauttimaan poikamieselämästä nyt kun siihen vielä on mahdollisuus. Ei se elämä parisuhteessa ole välttämättä yhtään sen mukavampaa. Muutenkin kannattaa käyttää ylimääräinen vapaa-aika itsensä kehittämiseen ja onnellisuuden etsimiseen. Omasta itsestä se onni kuitenkin lopulta löytyy. Toinen ihminen ei sinua onnelliseksi voi tehdä eikä muutenkaan olla elämäsi sisältö. Tee siis niitä juttuja, joita olet aina halunnut tehdä. Ehkä se kaipaamasi nainen sitten jostain ilmestyy.
Outo kysymys. Huono omatunto tarkoittaa syyllisyydentunnetta siitä, että on tehnyt jotain väärää tai pahaa, josta on aiheutunut muille harmia. Miehen naisettomuus on päinvastoin mieheen kohdistuva harmi. Eli mies on pikemminkin uhri kuin syypää. Tai tietenkin mies voi olla syyllinen tilanteeseensa, mutta siltikin vahinko kohdistuu mieheen itseensä, ei muihin.
Podet huonoa omatuntoa muiden teoista. Et voi, et saa, syyllistää itseäsi muiden tekemistä päätöksistä. Parisuhde ei ole onnellisen elämän edellytys. Monille se tuo varmasti sisältöä elämään, mutta se ei ole mikään ehdoton vaatimus. Jos parisuhdetta ei kerran ole yrityksistä huolimatta tulossa niin opi tulemaan toimeen ilman.
Vaikka helposti voisi toisin luulla niin et jää paljosta paitsi.