Iskeekö eroisä, joka on hylännyt lapsensa?

Eli olen yh äiti...exäni eli lasten isä on narsisti ja alkoakin käyttää reippaasti....haluaisi tavata lapsiaan joo, mutta vain sillä tekosyyllä että pääsee vahtimaan etten itse hae uutta miestä vaikken näin toimikkaan.
Yrittää myös manipuloida lapsiamme minua vastaan...ei kestä jos pienempi lapsista juoksee minun syliini itkien vaan hänen syliinsä pitäisi mennä turvaan.
Olisin todella ikionnellinen jos tämä mies jättäisi lapset rauhaan. Hän välittää heistä vain siksi koska heidän avullaan voi tarkkailla minua vielä vuosienkin jälkeen. Eikä hänen hermonsa kestäisi ottaa lapsia kotiinsa viikonlopuiksi ym. Enkä voisi edes luottaa että siellä kaikki sujuisi, omakohtaiset kokemukset muistuvat mieleen liian selvästi.
Noh, seuraavaksi ajattelee moni että onpas itseriittoinen nainen....jokainen saa ajatella mitä haluaa, mutta yritän vain suojella lapsia moiselta narsistilta. Entäs sitten kun tämä mies löytää uuden naisen...tämä alkaakin leikkiä äitipuolta lapsilleni ja exäni heittää lisää vettä myllyyn jotta pian lapset haluavat muuttaa isänsä luokse. "Tosi ihana"tulevaisuudenkuva....sillä tämä narsku exäni hakee jatkuvasti parillakin nicillä uutta uhria...ja hänpä on jo tekaissut monille naisille lapsia...joten en jää varmaankaan viimeiseksi jota on kohdellut kaltoin.
Pyydänkin siis miettimään mitä tämän asian takana on jos mies ei tapaa lapsiaan edellisestä liitosta tai ei edes halua puhua asiasta...ei ole lapselle hyväksi olla ilman isää, mutta on tilanteita joissa olo ilman isää on parempi kuin olo isän kanssa satunnaisesti. Ikävää mutta totta.

Olen samaa mieltä. On erehdys luulla, että mies, joka panostaa lapsiisa, ei jaksaa enää kiinnittä huomiota naiseensa. Kyllä jaksaa, koska lapsistaan huolehtiminen kertoo jotain hänen luonteestaan. Se, joka hylkää lapsensa, hylkää kyllä naisensakin - joko jättämällä tai laiminlyönnillä ja kylmyydellä. Niin se tuppaa menemään, että ihminen joko on hellä tai ei ole. Jos hän on hellä ja rakastava, sitä rakkautta riittää vaikka kuinka paljon ja monelle. Jos ei ole, sitä ei riitä yhdellenkään.

Jos miesystävä ei välitä lapsistaan, hälytyskellojen pitäisi alkaa kilkattamaan päässä... Minulla oli exä joka oli hylännyt lapsensa. Seurustelun alussa hän vaikutti todella hellältä ja lämpimältä ihmiseltä. Se oli pelkkä rooli. Mutta pikkuhiljaa miehen luonne selvisikin: hän oli kovasydäminen ja julma ihminen, ei tosissaan välittänyt kenestäkään, pystyi noin vain heittämään läheisen ihmisen ulos elämästään. Ihmiset olivat hänelle kuin koiranpentuja joita voi aikanasa helliä ja sitten pistää pihalle kun kyllästyttää. Hän ei seurustelun alussa ollut hellä siksi että olisi välittänyt minusta - kuten hölmöykisissäni luulin - vaan siksi että oli kiva vähän aikaa pusutella söpöä naista. Hän oli minua ennen jättänyt JOKAISEN naisensa - sen slisäksi että oli hylännyt kaksi poikaansa. Tuollaisten miesten (ja naisten) lähellä pitäisi olla varoituskolmio. .

No pitää näin lapsettomana naisena todeta, että ei iske lainkaan miehet jolla on lapsia. Elämäntilanne/ajatusmaailma niin erinlainen ja koska en tahdo tulevaisuudessakaan lapsia, niin vain lapseton mies on minulle se oikea vaihtoehto.

Kirjoitukseni taustalla on ensinnäkin ilmiö, jonka kuvittelin olevan vain muun maailman tai historian tuotetta. Eli se että varakkaalla miehellä on aviolapset ja ajalta ennen avioliittoa tai avioliiton ajalta myös aviottomia, tunnustamattomia lapsia.

Nykypäivän (mm.) Suomen versio samasta ilmiöstä on sarjaseurustelija/-avioituja, jolla on 2 tai useampi pesue, joista hän tapaa valikoiden lapsia - saattaa myös tavata lastaan/lapsiaan joitakin vuosia ja sitten unohtaa heidät rivakalla aikataululla elämän myöhemmässä käänteessä uuden perheen myötä. Lapset saattavat olla tietoisia tai olla olematta tietoisia kaikista sisaruksistaan.

Yhä enemmän ja enemmän ihmettelen vielä enemmän kuin tällaisia selvästikin tunne-elämältään häiriintyneitä vanhempia, sitä laajaa joukkoa tällaisten vanhempien läheisiä, jotka HYVÄKSYVÄT tällaisen käytöksen ja tukevat tällaista käytöstä vaikka sitten vain sulkemalla silmänsä ja suunsa. Saattavatpa tällaiset läheiset olla ulospäin ja suureen ääneen omissa ympyröissään oikein suuria humanisteja ja lasten oikeuksien puolustajia.

On äärimmäisen helppoa luoda apea vaikutelma siitä, että suhde lapsiin on katkaistu...anteeksi katkennut...siksi, että lasten toinen vanhempi on vaikea, jopa vaarallinen ihminen. Ikiaikainen usko ilkeisiin puolivanhempiin on korvautunut uskolla ilkeisiin ex-puolisoihin.

Törmäsin aiemmin elämässäni myös nimimerkin "hgfhgf" kaltaiseen tapaukseen. Lapsen hylkääminen naamioitiin menneiden exien syyksi ja esillä oli hurskas lupaus korjata tilanne. En aluksi tajunnut, että vanhempi voi pitää ultrasäntillistä kontaktia osaan lapsistaan ja olla täysin hylännyt loput lapsistaan. Suhde kariutui aika nopeasti siihen kun aloin myös odottaa ja vaatia tekoja siinä, että yhteyttä näihin "pakon edessä hylättyihin" lapsiin alettaisiin rakentaa.

Eroisä, josta riittää minulle vain rippeet omien lasten jälkeen on palavasti "rakastavan" ja vain naiselleen omistautuvan lastenhylkääjäisän rinnalla vallan ihmeellinen otus!

Olen samaa mieltä kanssasi aloittaja.
Suorastaan absoluuttisen samaa mieltä.
Olen itse hylätty ja unohdettu lapsi. En todellakaan kelpuuttaisi itselleni puolisoksi/elämänkumppaniksi missään tapauksessa lapsensa hylännyttä miestä.
Lapsen/lapsien hylkääjä ihminen on niin ala-arvoinen ihminen, ettei mitään rajaa. Omalla isälläni on Isäksi itseään kutsuva hirviö pitää yhtetyttä vain yhteen lapseensa. En millään voi tajuta, että joku voi hyätä lapsensa niin totaalisesti. En vaikka kuinka yrittäisin, se ei vain mahdu ajatusmaailmaani mitenkään päin.

Se on mielestäni myös pöyristyttävää, että myös viranomaiset liittyvät tällaisen isän tukijoukkoihin. Eli jos isä pitää huolta yhdestä pesueestaan eron jälkeen, mutta on hylännyt toiset, ovat viranomaiset sitä mieltä, että kyseessä on vallan verraton isukki - koska hän tapaa lapsiaan. Mitään merkitystä ei ole sillä, että isä tapaa vain yhden pesueensa lapsia ja että isän kaikki lapset ovat tietoisia toistensa olemassaolosta ja tästä sangen skitsofreenisesta tilanteesta, eivätkä kasvaessaan tiedä, mitä ajatella. Toiset lapset ovat isälle sosiaalisesti kuolleita ja elatusmaksut peritään ulosoton kautta, toisia lapsia tavataan säännöllisesti ja heidän elatuksestaan huolehditaan. Viranomaisten silmissä kuviossa ei ole mitään paheksuttavaa - paitsi se jos joku erehtyy sitä paheksumaan.

Muu lähiympäristö pyörittelee vaivautuneena silmiään ja on kuin ei olisikaan. Eihän lasten hylkääminen ole pahoinpitelyä, eihän?! Eihän siinä ketään satuteta?! Eihän tällä isällä ole edes alkoholiongelmaa eikä hän ole mitenkään syrjäytynyt. Päinvastoin, on arvostettu yhteiskunnan jäsen. Hyväkäytöksinen herrasmies. Varmasti hänellä on syynsä...ei noin paljon yksiä lapsiaan rakastava mies ole voinut vapaaehtoisesti ja kylmästi hylätä muita lapsiaan. Vaan kun on voinut ja voi, ja hylkää joka päivä uudestaan! Ja löytää rinnalleen kumppanin, jolle tällainen järjestely sopii vallan mainiosti.

Mustakin kuulostaa oudolta. Ilmeisesti nuo asiat voi vaan nähdä niin eri tavalla. Tai sitten ei vain välitetä.

Ei iske, mutta tunnen äidin, joka jätti 2 pientä lastaan ja muutti toisen miehen
luokse, joka sattui olemaan oman puolison työkaveri.