Missä iässä on "ideaali" aloittaa vakava parisuhde? Tietysti yhtä ainoaa oikeaa ikää ei olekaan, mutta mitä neuvoja te antaisitte/millon olet alkanu seurustelemaan nykyisen puoliskosi kanssa? Mistä tämä ajattelu lähti minulla? --Pelkään kolmeakymppiä ja sitä, että esim. 25 vuotiaana aloitettu suhde on koetteilla juuri kolmenkympin tienoilla, tms. kun toinen alkaa jo vähän tylsistyttää? :( Sitten on taas varsinkin nainen pahassa paikassa, kun on ensin satsannu 5 vuotta "turhaan" ja sit ollaan taas kun nallit kalliolla. Ite en varmaankaan tylsisty, tai siis kaikki tylsistyy, mutta ite haluan taistella sen läpi. En pidä tylsistymistä syynä eroon. Jos minulla olis kulta, pitäsin sitä niin hyvänä.
Mitä mieltä olette?
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ite olen pohtinu aikoinani noita kysymyksiä, mutta kyllä sen sitten tietää, milloin nakki napsahtaa. :) Tsemppiä odotteluun!
Hyvä kysymys. Kuvitellaan, että pystyt tapaamaan kunkin naisen tai miehen vain kerran ja tapaat henkilöitä tasaisin väliajoin läpi elämän. Oletetaan lisäksi, että voit ensitapaamisen jälkeen päättämään, rupeatko suhteeseen vai etsitkö parempaa kumppania. Kuinka vonta vuotta kannattaa katsella ehdokkaita ja missä vaiheessa ruveta suhteeseen, jotta voisit optimoida kumppanisi ensivaikutelman perusteella?
Ongelman ratkaisu on yksinkertainen. Jos ihmisen elinikä on x vuotta, niin eräältä tuttavaltani kuuleman arvion mukaan kannattaa etsiä kumppania x/e vuotta ja valita sen jälkeen ensimmäinen, joka on parempi kuin edelliset ehdokkaat. Koska Suomessa ihmisen keskimääräinen elinikä linkin http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ldk00474 mukaan 76,5 ja 83,1 vuotta, miehen kannattaa tavata naisia noin 28,1 vuotta ja naisten miehiä noin 30,6 vuotta. Tämä oli siis vain yksi malli ja perustui oletuksiin, että voit päättää sinkkuuden heti halutessasi, tapaat henkilöitä tasaisin väliajoin pitkin elämää ja voit alkaa seurustelemaan heti kun haluat.
Kuten nimimerkkini kertoo, olen tosiaan 25 vuotias, ja olenkin miettimässä koko ajan, miten saisin optimoitua elämäni. "Nuoruutta" minulla ei ole enää jäljellä kuin.. no miten sen nyt sitten laskee, mutta sanottaisko, että alle viisi vuotta, siihen asti, kunnes olen 30v. Miksi 30 v on se raja nuoruudelle? Joittenkin määritelmien mukaan olen varhaisaikuinen. Riippuu siitä, kuka katsoo ja minkä linssin läpi.
Esimerkkitilanne: Sanotaanpa nyt leikisti, että alkaisin seurustelemaan puolen vuoden sisällä, jolloin itseasiassa täyttäyisin 26vuotta. Sanotaan, että alkaisin siis seurustelemaan ensi kesänä, 26 vuotiaana. Olen nainen. Jos kumppanini (Herra X) olisi suurinpiirtein minun ikäinen, niin kun olisimme 30vuotiaita, niin olisimme seurustelleet neljä vuotta ja olisimmeko kyllästyneitä toisiimme? Minua vaivaa jostain syystä tämä kyllästyminen. Olen nähnyt, että ystävillä on parisuhteita ja "kyllästymisen" yli ollaan päästy ja yli 10vuottakin ovat jo jotkut ehtineet olla yhdessä, minun ikäiset. Näillä on myös lapsia. Mutta alkaako sitten kuitenkin miehen silmät vaeltelemaan? Entä jos häntä, esim. varhaiskeski-ikäisenä (35??) alkaa kyllästyttämään oma vaimo, joka on myös varhaiskeski-ikäinen, ja ollaan oltu yhdessä jo 9-10 vuotta, ja mieli tekisi nuorempaa lihaa, niin mites sitte? Ts. kannattaako minun jo sovinnolla etsiä itselleni esim. 5 tai 10 vuotta vanhempi mies, joka haluaa asettua ja perustaa perhe, vai kannattaako minun katsoa myös oman ikäisistäni?
Huh mitä pohdintaa, mutta näitä olen itsenäisyydessäni pohtinut.
:D Ei 35-vuotias ole varhaiskeski-ikäinen! Mikä ihme ihmisiä vaivaa? Siis, ensinnäkin NUORI on vielä alle 30-vuotias, oikeesti. 19-vuotias onn vielä teini joten 20-vuotiaana on vasta aikuinen ja kun katsot tarjontaa nuorille aikuisille, se on alle 30-vuotiaille, joskus jopa alle 35. Olisi todella traagista alkaa pitää itseään jonain keski-ikäisenä 35-vuotiaana, se olisi sama kun alkaisit valittaa vanhuudesta 50-vuotiaana...
Kyllä 30-40-vuotias on vasta aikuinen, noin 4kympissä alkaa keski-ikä vaikka sillä varhaisuudella ja 50-vuotias on vasta keski-ikäinen. Haloo, ihmisen elinikä on pidentynyt vuosilla lähivuosikmmeninä, terveenä pysymysmahdollisuudet elli myös nuoruus, pidentynyt huomattavasti ja mikä on, ettei ihminen pysy oman kehityksensä mukana? Sä olet nyt vasta "kakskyt ja jotain" eli kakara eli pentu, vaikka oletkin aikuinen: et sä yht'äkkiä 10 vuodessa vanhennu minkään valtakunnan keski-ikäiseksi, et edes varhais keski-ikäiseksi!
Paitsi tietty, voithan sä sen henkisesti tehdä, kun oikein tylsistyt, vedät nutturan tiukalle ja alat hokemaan, miten "tässä iässä ei voi enää sitä eikä tätä eikä tota" ja ostat arkunkin jo valmiiksi.
Nykyään moni on 35-vuotiaana ensisynnyttäjä ja nuori äiti,- ja niin sen kuuluu ollakin näillä ikänäkymillä nykyään. Ihminen voi hyvinkin elää 80-100-vuotiaaksi: kannattaako siis jo 35-vuotiaana olla vanha...
Mitä pariin tulee, niin kyllä, miehen pitäisi olla naista noin 10 vuotta nuorempi. Kunhan puhutaan siis yli 20-vuotiaista eli aikuisista :)
Se olisi kaiken yhteen sopivuuden kannalta paras ratkaisu.
Jopa on outoa määrittelyä.
Ihminen on lapsi ennen murrosikää. Murrosiässä lapsesta tulee nuori, jollaisena pysytään korkeintaan n. 20 -vuotiaaksi. Sen jälkeen etsitään puolisoa ja perustetaan perhe nuorina aikuisina. Tämä vaihe ajoittuu noin 20-30 vuoden välille. Kun lapset kasvavat kouluikään, ollaan aikuisia ja sellaisina pysytään pitkään. Aikuisuudesta voidaan erottaa keski-ikä, joka alkaa noin 35-40 -vuotiaana ja päättyy epämääräisesti vanhuuden alkaessa joskus 60-70 -vuotiaana. Miesten osalta noita alempia ikiä voidaan nostaa parilla vuodella, sillä miehet ovat usein hieman vaimoaan vanhempia.
Miksi tällainen jako? Siksi, että biologia ja lisääntymiskyky pitkälti niin määräävät. Puhtaasti biologiselta kannalta naisten optimaalinen lisääntymisikä ajoittuu vuosille 20-25. Hedelmällisyyden heiketessä ja raskauden riskien kasvaessa noin 35 ikävuodesta eteenpäin siirrytään keski-ikään. Vanhuus alkaa, kun ruumis alkaa selvästi oikutella ja fyysiset ominaisuudet selvästi heiketä.
Onhan ihmisten keskimääräinen elinikä kasvanut ja terveyskin säilyy entistä pitempään. Käytännössä se on vain siirtänyt vanhuuden alkamista ja kuolemaa myöhemmäksi. Nuoremmissa ikäluokissa muutokset eivät ole kovin merkittäviä, eikä 35-vuotias ensisynnyttäjä olekaan mikään nuori äiti.
Parinmuodostuksen ja perheen perustamisen myöhentyminen ei johdu biologiasta, vaan kulttuurista, sillä yhä edelleen raskaaksi tuleminen vaikeutuu ja riskit alkavat kasvaa noin 35-vuotiaana. Moni haluaa ennen lasten tuloa saada elämänsä liiankin valmiiksi eli pitää olla ura, asunto, auto ja kesämökki. Lapsi halutaan vasta täydelliseen kotiin, vaikka vähempikin täydellisyys riittäisi.
Miksi arvelet, että keski-ikäisen pitäisi olla olla tylsistynyt? Eikö keski-ikäinen saa innostua uusista asioista ja aloittaa uusia harrastuksia? Keski-ikäisenä (vähän yli nelikymppisenä siis) miehenä ja kolmen lapsen isänä uskallan väittää, että asenne ratkaisee, eikä ikä. Nuoruus on toki ollutta ja mennyttä, mutta maailmasta ja ihmisistä ymmärtää enemmän, kun on hieman enemmän ikää ja kokemusta. Se taas tekee maailmasta mielenkiintoisen.
No se nyt on sun näkemyksesi ja ihan siitä vaan, mun mielestä 35-vuotias ei todellakaan ole keski-ikää nähnytkään eikä 60-vuotias ole mikään vanha! Haloo! Lasten saantiko sun koko elämäs määrittelee, no, näköjään: ikävä kyllä, lasten saanti on yksi juttu ja sitäpaitsi, biologia kylläkin tukee tätä väitettäni: vaihdevuodet siirtyvät keskimäärin 7 vuotta eteenpäin kun saa lapsen vanhempana. Eli siis se taas siitäkin. Jos sä alat olla keski-ikäinen jo 35-vuotiaana niin sääliksi käy. Jos synnyttäisi lapset vasta 35-40-vuotiaana, vaihdevuodetkin alkaisi todennäköisemmin vasta 50 jälkeen.
Tai puhumattakaan siitä, että susta siis tulee vanhus jo ennen eläkeikää! Todella hassua! Ja ahtaat on sunkin ikärajat. Mutta onnea vaan, et edes eläkkeestä ehdi nauttimaan kun jo olet vanhus. Ei käy kateeksi. Nuorena keski-ikään, töistä vanhuuteen ja aikaisin hautaan. Terve!
"Murrosiässä lapsesta tulee nuori, jollaisena pysytään korkeintaan n. 20 -vuotiaaksi"
Korkeintaan todellakin: kun it is nineteen ja 19-vuotias on teini. Ihmisen aivot kehittyvät 20-25-vuotiaaksi saakka. Eli ikävä todeta mutta biologia (mihin sinäkin paljon vetosit) on sitämieltä, että ihmisestä tulee aikuinen vasta 20-25-vuotiaana, vaikka hän on lisääntymiskykyinen jo ennen.
"Sen jälkeen etsitään puolisoa ja perustetaan perhe nuorina aikuisina. Tämä vaihe ajoittuu noin 20-30 vuoden välille. Kun lapset kasvavat kouluikään, ollaan aikuisia ja sellaisina pysytään pitkään."
Jaaha, eli lapsettomat varmaan on sitten ikuisesti nuoria? "Ajoittuu välille 20-30" höpön löpön, ajoittui ennen, ei tarvitse enää ajoittua. Monella koulutuskin vie jo lukion jälkeen vielä 10 vuotta ja se siitä 30 vuoden rajapyykistä hyvin äkkiä. Sulla ajoittui: ei kaikkien tarvitse tehdä perässä ;)
Monesta olen myös huomannut, ettei se vanhemmuus tunnu tekevän heistä aikuisia sitten millään: kun lapset tulevat kouluikään ei ihminen ole mitään, miksi ei ole kehittynyt ja kehitys voi jatkua kyllä koko iän.
"Miesten osalta noita alempia ikiä voidaan nostaa parilla vuodella, sillä miehet ovat usein hieman vaimoaan vanhempia."
Ei se siihen katso, he kuolevat nuorempina eli vanhenevat ja kuluvat nopeammin: ei sillä miehen vanhenemisella ole mitään symbioottista yhteyttä vaimon ikään.
Raskauden riskien kasvaessa siirrytään keski-ikään eli siis lapsettomat eivät saavuta keski-ikää ollenkaan? Eikä miehet? Jaa, jaa... Täyttä kakkaa mun mielestä, jos sanon vaan: aina on lapsia väännetty vanhanakin ja vaikka jossain lasten saamisessa riskit kasvaa, niin lapsi ei määrittele ketään. Ihminen on silti nuorempi nykyään pidempään, toki sinä saat olla eri mieltä ja keski-ikäistyä ihan rauhassa vaikka 25-vuotiaana, eihän siinä mitään, mutta samalla tavallla kun nykyään ei suotaisi lapsuutta lapsille eikä nuoruutta nuorille, kun siihen juuri olisi parhaat mahdollisuudet, niin on turhaa pitää kiinni vanhoista vanhuuksista. Nimenomaan se ratkaisee elämässä aika paljonkin, että vanhuus ja kuolema siirtyy. Samalla tavalla nuorekkaana, terveenä ja hyväkuntoisena pysyminen. Jos kaikki eivät mahdollisuutta hyödynnä, niin oma on häpeänsä.
Keski-ikäiseksi itsensä mieltävät ihmiset ovat yleensä tylsiä. Ja hyvin pitkälle vakuutat minut täydellisesti tällä siitä. He asettavat ahtaita rajoja ja seuraavat jotain "näin kuuluu", "en minä enää tässä iässä" raameja, ja todella, se asenne ratkaisee, ikävä kyllä se vaan tuntuu olevan aina se, että "nuoruus on ollutta ja mennyttä" eikä tästäkään kirjoituksesta mitenkään huokumalla huo'u että maailmasta, ihmisistä ja mistään ymmärtäisi enemmän. "Sitten ollaan aikuisia, sitten tehdään lapset, sitten on talo ja velka, sitten ollaan aikuisia, sitten ollaan keski-iässä, sitten ollaan vanhuksia ja voivotellaan, sitte kuollaan" joopa, menkää riviin, todella. Ehkei kannata määritelläkään ketään eikä etenkään itseään ikinä keski-ikäiseksi... Tänx pat nou tänx, ota ittelles vaan! Onneksi on aikaa ja mä en kyllä tohon lähde.
Aika rajoittunutta on elämä sinun maailmassasi, jos kaikki hauska ja kiinnostava pitää ehtiä tehdä ennen keski-ikää.
Opiskelusta arvelen tietäväni keskimääräistä enemmän. Väität, että "monella koulutuskin vie jo lukion jälkeen vielä 10 vuotta ja se siitä 30 vuoden rajapyykistä hyvin äkkiä. Sulla ajoittui: ei kaikkien tarvitse tehdä perässä ;)" En ymmärtääkseni sanonut opiskelusta mitään, sillä opiskelu ei ikää katso.
Aika monilla kuitenkin opiskelu ja parinmuodostus ajoittuu samaan ikään jo ihan käytännön syistä. Opiskellessa tapaa paljon uusia omanikäisiä ihmisiä ja se tietysti on avuksi myös puolisoa etsiessä. Opiskelun jälkeen pitää nähdä paljon enemmän vaivaa puolison löytääkseen, sillä suuri osa sopivanikäisistäkin on poissa vapailta markkinoilta.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt opiskelun tarpeetonta venyttämistä. Saahan esimerkiksi lukiossa viettää neljä vuotta, jos haluaa, mutta miksi ihmeessä? Sama pätee yliopistoihin ja korkeakouluihin. Ei tutkintoa tarvitse hosua kasaan kolmessa vuodessa, mutta en minä ainakaan jaksaisi viettää opiskelijaelämää kymmentä vuotta, sillä jossain vaiheessa opittua haluaa jo päästä soveltamaan. Tavanomaisen yliopistotutkinnon vääntää kasaan viidessä vuodessa, jos haluaa. Kauemminkin voi mennä, jos vaihtaa alaa, tekee töitä tai pyöräyttää pari lasta opiskeluaikana. Eivätkä tietysti kaikki valmistu koskaan. Jatko-opinnot ovat sitten asia erikseen. Niiden kesto riippuu täysin siitä, opiskeleeko täysipäiväisesti vai pitääkö väitöskirjaa pakertaa omalla ajalla.
En usko, että kovin moni jakaa mielipidettäsi siitä, että "Keski-ikäiseksi itsensä mieltävät ihmiset ovat yleensä tylsiä. Ja hyvin pitkälle vakuutat minut täydellisesti tällä siitä." On myös jokseenkin hämmentävää, että sinä vakuutut tuntemattoman ihmisen tylsyydestä muutaman kirjoitetun rivin perusteella. Miksi ihmeessä keski-ikäisen ihmisen elämä olisi tylsää? Minulla on mielenkiintoinen ja vaihteleva työ, jossa pääsen matkustelemaan halutessani. Saan palkkaa, jolla tulee kohtuullisesti toimeen ja minulla on varaa tehdä suurin osa asioista, jotka haluan tehdä.
Sanot myös: "He asettavat ahtaita rajoja ja seuraavat jotain "näin kuuluu", "en minä enää tässä iässä" raameja, ja todella, se asenne ratkaisee, " Minä en halua ajatella, että keski-ikäisen pitäisi olla paikalleen jymähtänyt uusiutumiskyvytön tylsyyden perikuva. Voit toki väittää, että mitään rajoja ei ole, mutta kyllä se vain niin on, että fyysisesti ihminen on parhaimmillaan 20-35 -vuotiaana. Esimerkiksi hyvin harvat ammattiurheilijat kykenevät jatkamaan uraansa huipulla yli 35-vuotiaina ja viimeistään 40-45 -vuotiaina kyvykkäimmätkin joutuvat siirtymään muihin tehtäviin.
Kun fyysiset kyvyt alkavat heikentyä, ihminen on keski-ikäinen. Myös pää toimii parhaiten nuorena aikuisena, mutta onneksi aivotoiminta taantuu hyvin hitaasti ja siksi elämänkokemus auttaa jopa parantamaan tuloksia henkisellä puolella vielä pitkään sen jälkeen, kun fyysinen puoli on alkanut rapistua.
Enkä jaa myöskään mielipidettäsi, että "ikävä kyllä se vaan tuntuu olevan aina se, että "nuoruus on ollutta ja mennyttä" eikä tästäkään kirjoituksesta mitenkään huokumalla huo'u että maailmasta, ihmisistä ja mistään ymmärtäisi enemmän." Keski-ikäisellä nuoruus on takana, eivätkä tosiasiat inttämällä muuksi muutu. On ihmisiä, jotka eivät kykene myöntämään vanhenemistaan ja takertuvat nuoruuteen viimeiseen asti. On tietysti hetken suorastaan hulvattoman hauskaa, kun liki viisikymppinen nainen tai mies pukeutuu ja käyttäytyy kuin nuori, aika pian tuollaiset ihmiset alkavat säälittää. Keski-ikäinen voi olla omalla tavallaan luova olematta yli-ikäinen teini. Eikä nuoruus muutenkaan ole mitenkään täydellistä aikaa, sillä silloin opetellaan elämää ja tehdään virheitä, joista kertyy elämänkokemusta.
Ei keski-ikäisen elämä ole tylsää, vaikka useimmat ovat vakiintuneet ja perustaneet perheen. Tietysti vastuu perheestä rajoittaa jonkin verran elämää, mutta se on oma valinta, eikä se merkitse tylsyyttä, pikemminkin päinvastoin. Lapset nimenomaan tuovat elämään uusia näkökulmia ja uusia tapoja ajatella.
Just tätä hain, kiitos! En todellakaan ajattele, että keski-ikäinen on sitä tai tätä, minulla on vanhemmat lähelle 60v ja voisinpa melkein sanoa, että elämänkokemusta ja siitä tullutta viisautta, samalla aaltopituudella ja vireydellä ollaan liikenteessä!
Ja pakkohan sitä on minun varsinkin naisena alkaa miettimään näitä seikkoja puhtaasti biologiselta kannalta. Juuri näinhän se on määritelty, että naisella varhaiskeski-ikä alkaa siinä 35 v, kun raskaaksi tulemiseen tulee enemmän kysymysmerkkejä.
Olen nyt 25 vuotias, en "20 ja jotain". Olen 25 vuotias ja sillä sipuli. Tämän jälkeen hedelmällisyyteni alkaa hiljalleen laskea. En minä sitä panikoi. Puhtaasti mietin elämääni ja sitä, mikä tässä kannattaa. Ei minulla ole ajatusta siitä, että keski-ikäisenä elämä loppuu, höpsistä!
Onneks suurin osa palaa markkinoille siinä kolmen viiden paikkeilla, että ei ne tunnu nykyään olevan kun hetken pois markkinoilta :D
Miksi opiskeluissa kestää? Kato jotkut joutuu maksamaan elämisensä itse ja kyllä siinä pääsee ihan työelämään tutustumaan ja jos aikoo opiskella, ja oppia, niin ei siinä vaan valmistuta 5 vuodessa, tehdä töitä niin paljon että eläisi jne. että eiköhän se sullakin ole niin että äiskä ja iskä on tukenut niin paljon, että olet voinut opiskella putkeen.
En tiedä mitä se "opiskelijaelämä" oikein on sinänsä, kun se tuntuu siltä, että se on töitä ja töitä ja töitä, sitten pitäisi kiirehtiä vääntämään jotain kakaroita, että saisi vähän lisää töitä ja ehkä hommata heti omakotitalokin, että voisi pyöriskellä asuntoveloissa heti siihen perään ja kun korot nousee niin olla taas kusessakin. Joo, ei. Elä sä kaavan mukaan ja muista että keski-ikä alkaa jo nuorena.
Sulle on varmaan hämmentävä, että ns. normikeski-ikäinen on tylsä, mutta se on. Ja ei tietenkään moni sitä mielipidettä jaa, ei edes ne sohvaperunat, joitten maailman jännin juttu on tv, mitä Suomessa riittää: täällä suurin osa keski-ikäisistä on just sitä. Sä pääset matkustamaan, mutta sori vaan, kyllä ne seuramatkailijat on nähty, loma on tietty aina lomaa, mutta ei se nyt kovi jännittävää ole parhaalla tahdollakaan. Vai oletsä näitä keski-ikäisiä miehiä, jotka aina sitten villiintyy kun pääsee perhettä karkuun ja säntää heti punaisten lyhtyjen alle, on näitä känniörveltäjiä ja hokee tukkihumalassa, miten raskasta elämä on?? Joo, kyllä niitäkin nähty, ältsin jänskää porukkaa!!!
Tarkoitan myös/enemmän käsitteenä "keski-ikäinen", että todennäköisesti, olet tylsä. Hauskimmat ja avarakatseisimmat keski-ikäiset ovat olleet kokemukseni mukaan heitä, jotka eivät miellä itseään minkään ikäisiksi. Esimerkiksi tuo lapsellinen vaatetuskysymys: sinä se näät vaatteet. Että on se ihan säälittävää ja hulvatonta, kun joku kehtaa pukeutua oman makunsa mukaan vielä liki viisikymppisenäkin! Niin, mun aina käy sääliksi niitä, jotka ei vielä tuohon "keski-ikään" mennessä tajua edes että ne on ne aatteet eikä vaatteet. Että kyllä jokainen voi pukeutua ihan miten itse haluaa, eikä se kerro ihmisestä mitään. Voit siis varmasti säästää säälisi, en usko, että kukaan sitä kaipaa, eikä se ole mikään todiste kypsyydestä.
Olen tuntenut kyllä eri ikäisiä, jopa keski-ikäisiä, kaiken näköisiä ja hauskimmat, mielenkiintoisimmat ja kivimmat, ovat juurikin näitä "iättömiä" joille katkerat kaverit yrittää lyödä juuri tätä "mitä toikin yrittää, olla ikinuori vai?!" leimaa, kun eivät kestä, että joku uskaltaa elää, niinkun haluaa ihan iästä riipppumatta: ja hekin ovat voineet olla vastuun tuntoisia vanhempia, tai lapsettomia, ei ole tuntunut vaikuttavan.
Ammattiurheilijat? Oletko sä ikinä urheillut? Mä olen, ja se työ ei ole mitenkään tavallista työtä, se on äärimmäistä rasitusta ja keho joutuu ääritiukille. Moni joutuu eläkkeelle jo 25-vuotiaana, että just siihen mä kävisin vertaamaan. Onneksi Holyfield ei ole saanut sun kaltasta valmentajaa. Tai Foreman. No, joo, että kyllä osa pystyy keski-ikäsenäkin johonkin, vaikka sinä tuskin kuulut niihin ton perusteella, kun olet noin rappeutunut ollut jo noin kauan. "Kun fyysiset kyvyt alkavat heikentyä, ihminen on keski-ikäinen." Ai jaa, ensin se oli jo vanhus?! Yritä nyt päättää toikin, että ehdit sitten vanhukseksi raihnaistumaan riittävästi, siihenhän ei oo kauaa aikaa. Ajattele, että säkin saatat elää 80-100 vuotiaaksi ja jo 60-vuotiaana olet vanhus! Huh-huh, 40 vuotta vanhuksena. Ja niin, kun ei voi edes pukeutua enää miten haluaa, ettei muut vaan sääli ja ei pysty edes enää mihinkään kun rappeutuu niin vauhdilla ja voi, voi. Kyllä on hienoa, että sä olet rehellisesti keski-ikäinen, hoe sitä oikin ittelles ja katto nyt vähän sitä vaatekaappias, ettei vaan muut pääse sanomaan mitään,ettet vaan leiki mitään nuorekasta!
Nuoruus tai mikään aika ei ole täydellistä aikaa: elämä ei ole täydellistä. Ja kyllä niitä virheitä tuntuu moni jatkavan ihan keski-ikäisenäkin. Kannattaisi jatkaa sitä elämän opettelua ja opiskelua hieman vanhemmaksikin, moni lopettaa kesken. Lapset ja perhe eivät olekaan mikään tylsistymisen ehto, en ole sitä väittänytkään, mutta ajatusmaailman jumiutuminen, lokeroiminen ja opettelun lopettaminen kyllä on.
Ei kukaan ole sanonut, että oikeaan keski-ikään elämä päättyy, tai että sen täytyy päättyä, paitsi ehkä enemmänkin sinä: määrittelemällä itselleen vanhuuden rajat ja kaavoja joita on turha laittaa. Minähän olen ollut sitä mieltä, että ihminen pysyy halutessaan kauemmin nuorena ja tietysti ajatusmaailmaltaan voi pysyä aina. Yritätkö sä ihan oikeasti saada mut uskomaan, että teet mitään hauskaa tai "normeista poikkeavaa" koskaan, kun jo vaatteet aiheuttaa sussa sitä sääliä ja huvittuneisuutta, hei, kuule, mee sä kattoon salattuja elämiä vaan siihen sohvalle, ja mieti miten taas kolottaa. Kyllä sä oot ihan oikea keski-ikäinen!
"Aika rajoittunutta on elämä sinun maailmassasi, jos kaikki hauska ja kiinnostava pitää ehtiä tehdä ennen keski-ikää. "
Kuka näin on sanonut? Missä kohtaa olen sanonut näin? Nimenomaan ei pidä, mutta kyllä tolla asenteella on tehty jo. Sinähän se haluat itsesi laatikoida ja lokeroida ja kaavoihin laittaa ja olen sanonut, että ole hyvä vaan, kyllä on varmaan todella hauskaa, sulle. Ja hei: muista valita vaatteet tarkkaan, voi vähän naapurit kattoo!
Muista elää niinkun kuuluu ja kunnon keski-ikäinen!
Sanot: "Miksi opiskeluissa kestää? Kato jotkut joutuu maksamaan elämisensä itse ja kyllä siinä pääsee ihan työelämään tutustumaan ja jos aikoo opiskella, ja oppia, niin ei siinä vaan valmistuta 5 vuodessa, tehdä töitä niin paljon että eläisi jne. että eiköhän se sullakin ole niin että äiskä ja iskä on tukenut niin paljon, että olet voinut opiskella putkeen. "
Hupaisaa. Minä opiskelin selvästi yli 5 vuotta ja rahoitin opintoni ihan itse, käymällä töissä. Tosin työpaikkani oli yliopistolla, omalla laitoksella. Olisin pystynyt valmistumaan viidessä vuodessa, jos olisi ollut pakko. Vanhemmilta en saanut rahallista tukea, jollei mukaan lasketa joitakin huonekaluja, jotka sain mukaani lapsuudenkodistani ja eväskassia, jonka sain mukaani, kun kävin kotipaikkakunnalla noin kerran kuussa.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi ajattelet, että "Sulle on varmaan hämmentävä, että ns. normikeski-ikäinen on tylsä, mutta se on. " Minun tuntemani keski-ikäiset eivät ole tylsiä, kaikkea muuta. Mutta ehkä he eivät ole näitä normikeski-ikäisiä? Toisaalta sinun mielestäsi tylsä elämä saattaa olla juuri sitä, mitä joku toinen haluaa.
Seuraavasta voisi jo loukkaantua, jos totuus ei olisi niin täysin toisenlainen "Sä pääset matkustamaan, mutta sori vaan, kyllä ne seuramatkailijat on nähty, loma on tietty aina lomaa, mutta ei se nyt kovi jännittävää ole parhaalla tahdollakaan. Vai oletsä näitä keski-ikäisiä miehiä, jotka aina sitten villiintyy kun pääsee perhettä karkuun ja säntää heti punaisten lyhtyjen alle, on näitä känniörveltäjiä ja hokee tukkihumalassa, miten raskasta elämä on?? Joo, kyllä niitäkin nähty, ältsin jänskää porukkaa!!!"
Punaisten lyhtyjen? Känniörveltäjä? Elämä raskasta? Valitan, pieleen meni arvauksesi. Minä en tietääkseni koskaan ole ollut humalassa, vaikken mikään absolutisti olekaan. Örveltäminen on typerää. Matkoilla viittasin työmatkoihin, joita on juuri sopivasti, jotta ne tuovat mukavaa vaihtelua työhön. Vapaa-ajan matkat ovat sitten erikseen. Eivätkä minun työmatkani ole pelkästään tylsiä kokouksia vielä tylsemmissä kokoushuoneissa, vaan myös hyvinkin mielenkiintoisia kenttämatkoja maalla, merellä ja ilmassa (ihan oikeasti). Avaruuden jätän suosiolla käymättä.
Mitä sinä oikein teet lomamatkoillasi? Minun ja perheeni lomamatkat ovat olleet oikein mukavia. Rantalomallakin olemme olleet kerran, koska halusimme sellaistakin kokeilla. Koko aikaa ei silti oleskeltu rannalla, sillä muutakin tekemistä löytyi.
Oletko todella sitä mieltä, että viisikymppinen, joka pukeutuu ajanmukaiseen nuorisomuotiin, ei ole säälittävä. Joillekin sekin tietysti sopii, mutta ei kovin monelle. Tietysti jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa, mutta luulisi viisikymppisen ymmärtävän, että kaupoista saa muutakin kuin nuorille suunnattua huonolaatuista tusinamuotia.
On tietysti ikävää tuottaa pettymys, mutta jatkan elämääni kuten haluan muiden mielipiteistä piittaamatta. Minä olen keski-ikäinen ja hyväksyn sen, mutta se ei tarkoita sitä, että minun elämäni olisi tylsää. Minun luonteeseeni kuuluu analysoida asioita ja ilmiöitä. Ihmisten elämän voi paloitella ja pilkkoa eri vaiheisiin, sillä jokainen syntyy, vanhenee ja lopulta kuolee. Jokaisen elämä noudattaa pääpiirteissään samaa kaavaa, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat.
"Oletko todella sitä mieltä, että viisikymppinen, joka pukeutuu ajanmukaiseen nuorisomuotiin, ei ole säälittävä."
Joo, mä en kato arvostele toisten vaatteita ja luule tuntevani niitä vaatekerran perusteella. Kai ne ihan itse osaa valita vaatteensa. Mitä se muille edes kuuluu?
"Tietysti jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa, mutta luulisi viisikymppisen ymmärtävän, että kaupoista saa muutakin kuin nuorille suunnattua huonolaatuista tusinamuotia. "
Suvaitsevainen? Saako joku toinen oikein pukeutua miten itse haluaa, ettei sen tartte sulta tulla kysymään? Se on siis sun mielestä vaan naurettavaa ja säälittävää. Luulis edes ymmärtävän ostaa laatua... Olisit edes jotain muuta kun tekopyhä sitten: sähän olet jo selkeästi ehtinyt ilmaisemaan, että sun puolesta ihmiset ei todellakaan saa pukeutua miten haluaa.
"Mutta ehkä he eivät ole näitä normikeski-ikäisiä?" Niin, mä kerroin jo, ketkä keski-ikäiset ovat olleet niitä mielenkiintoisia, hauskoja jne. voit lukea sen sieltä aikaisemmasta.
"Hupaisaa. Minä opiskelin selvästi yli 5 vuotta ja rahoitin opintoni ihan itse, käymällä töissä. Tosin työpaikkani oli yliopistolla, omalla laitoksella." No se on varmaan hupaisaa kun on etuoikeutettu, vai oliko teillä siellä yliopistolla kaikki halukkaan töissä? Jaa, jaa, ihan kiva, kun koko yliopiston tarvitsevat voivat olla siinä ihan laitoksella töissä, eikä tule väsymystä eikä poissaoloja: meillä nykyään kun useat tekee useaa työtä ja jopa yötöitä, kuljetuksia, ravintolatöitä, siivoaa, ja no, tottakai kaikki oman alan työt päälle jos on. Varmaan sua naurattaa, että on hupaisaa kun joku siivoaa... Ehkä tein ikäpolvella oli asiat sitten vaan paremmin. Muakin naurattas, jos oisin päässyt noin helpolla, mutta ehkä mä en sillä leuhkis... Helppo elämähän kyllä hymyilyttää, harmi ettei kaikilla ole sitä etuoikeutta.
Et sä mulle mitään pettymystä tuota, ei sulla ole mulle niin paljon merkitystä, haloo! Sä olet netissä kirjottava tuntematon ihminen. Kuten sanottu pidä ittees keski-ikäsenä vaikka 25-vuotiaana, mutta ei ne sun näkemykset ole silti mitään yleismaailman absoluuttisia totuuksia...
Tää on paras "Jokaisen elämä noudattaa pääpiirteissään samaa kaavaa, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat. "
Olet keski-ikään mennessä pystynyt päättelemään asian, että ihminen a) syntyy, b) vanhenee ja c) kuolee?! No ei ole sunkaan koulutus mennyt sitten hukkaan! Ja hei, nyt tulee ihan huippu: YKSITYISKOHDAT VAIHTELEVAT?! Häää? Siis eikä vaihtele, kun sä just luettelit miten ne ikäjutut menee ja miten kaikki vanhenee ja heikkenee fyysisesti tiettyyn ikään mennessä ja miten aikuiseksi tullaan kun lapsi on kouluikäinen... :D Anteeksi, mun on pakko vähän nauraa. Siis ihan vinkiksi vaan, että nimenomaan ne yksityiskohdat noitten kahden pienemmän tapahtuman välillä (saat ihan itte valita mitä kahta tarkotan) määrittelee elämän ja usein ison osan siitä kolmannesta. Se eka oli lähes yhtä hyvä... Miten se meni, että elämään ei vaikuta juurikaan vanheneminen eikä eliniän pidentyminen :D No eihän se tosiaan paljon elämään vaikuta, jos sattuu kuolemaan!
Sä oot kyllä looginen jätkä, sun kannattas vähän hioo tota teoriaa vielä sen alun väitteen ja noitten kolmen kanssa, että mitäs se nyt oikeen tarkotti...
Hei hyvää jatkoo vaan. Mä tiedän, etten määrittele itteeni iän perusteella, pukeudun jatkossakin taatusti niinkun lystään ja kuljen vaikka säkki päällä jos huvittaa: niillä ihmisillä ketkä sitä jaksaa arvostella, tuskin on mitään sellaista, mitä mä jään kaipaamaan. Sori vaan, en tarkoita oikeesti niin pahalla, ku mitä toi ehkä kuulostaa, mutta siis vaan... Nou tänx, näin se vaan on.
Enkä tietenkään oletakaan, että sä nyt oikeesti sen enempää loukkaantuisitkaan, kun mäkään nettijauhannasta, mutta että varmuuden vuoksi. Kiitos, oli antoisaa, hupaisaa ja viihdyttävää.
Kun tuli kerrottua mielipiteitä eri ikäkausista, niin vastataanpa sitten alkuperäiseenkin kysymykseen.
Hyvä ikä aloittaa vakava parisuhde on silloin, kun sellainen kohdalle sattuu. Yksi tuttu pariskunta meni naimisiin vuoden seurustelun jälkeen noin 20-vuotiaina ja he ovat yhä yhdessä 20 vuotta myöhemmin. Vaimoni oli hieman yli 20-vuotias ja minä vähän alle 25, kun aloimme seurustella. Tuttavapiiristä löytyy myös niitä, jotka ovat olleet alkaneet seurustella vasta kolmikymppisinä sekä muutamia sinkkuja.
Tietysti suhde puolisoon muuttuu vähän kerrassaan, mutta miksi pitäisi tylsistyä? Kun pitää parisuhteesta huolta, ei suhteen välttämättä tarvitse koskaan joutua koetukselle.
Hei keski-ikäinen isä, kiitos kommenteistasi! Ne ovat järkeviä ja antavat tasapainoista kuvaa ihmisyydestä. Älä välitä tuosta yhdestä, joka tuossa päästelee paineitaan. Kaikki täällä eivät osaa käyttäytyä. Just tuollaista tietoa, ja pohdintaa, mitä sinä tuotit, hain. Haluan tietää näistä asioista ja pohtia, koska minulla on eräs ihminen näköpiirissä, josta olen kiinnostunut ja voisin nähdä hänet puolisonani. Haluan todella jo asettua, arvostan ihmissuhteissa pysyvyyttä, en kertakäyttökulttuuria. Olen saanut omilta vanhemmiltani mallin, he eivät ole kyllästyneet toisiinsa, vaan rakastuvat uudelleen ja uudelleen, samaan rakkaaseen. Se on minunkin syvä toive parisuhteesta.
Mitä luultavimmin, minulla on nyt vain pohdintaa ja rikkinäisyyttä sekoittuneena edellisestä suhteestani, jossa tämä mies todella kyllästyi parisuhteeseen, jonka solmimme kovin nuorina, 18vuotiaina. En usko, että mies kyllästyi minuun, vaan ylipäänsä parisuhteessa olemiseen. Hän ei ole ehkä mikään parisuhdeorientunein ihminen. Oli sinänsä väärä valinta minulta ja häneltä alkaa parisuhde. Toisaalta ei, en halua katua mennyttä. Mutta nyt olisin todella valmis elinikäiseen (tähtävään) suhteen aloittamiseen. Toivon vain, että tämä mies tuntisi samoin.
Päästelee paineitaan eikä osaa käyttäytyä? Koska ei vastaa kuten sinä haluat eikä ole samaa mieltä tuon varhain keski-ikäistyneen kanssa? Olisit sanonut jo aloituksessa että haet vaan tietyn tyylistä pohdintaa ja keskustelua, etkä halua edes kuulla mitään muuta. Ei silloin ne vaivautuisi, ketkä haluaa olla omaa mieltään ja ajatella ihan itse. Eikä tarvitsisi lukea toisten mielipiteitä. Kannattaisi jo etukäteen määritellä esim. "toivoisin, että vahvistatte tätä-ja-tätä käsitystäni, en haluaisi kuulla mitään poikkeavaa tai edes mitään, minkä voi käsittää (vaikka väärinkin) muuten." Niin saisi sitten semmoisia "tietoa" ja "pohdintaa" mitä haluaa ja hakee.
Ikävä kyllä, vaikka sinulla olisi kuka näköpiirissä, ei kenelläkään ole ennustajan lahjoja kertoa, jakaako hän näkemyksesi eikä hän näe ehkä sinua puolisona. Että voit pohtia ja yrittää päättää etukäteen, mutta asioita ei vaan voi hallita noin. Voi olla niin tai voi olla näin, mutta se, että joku puhuu asioita mitä haluat kuulla, ei tarkoita, että asiat menee kuten haluat tai suunnittelet tai että elämää voisi edes suunnitella kaavojen mukaan. Voi olla, että se katselemasi tyyppi on varsin tasapainoinen ihminen, mutta aivan toisella tapaa kun sinä: ei se selviä kuin ottamalla selvää.
Et pysty halllitsemaan toista ihmistä, etkä hänen tylsistymisiään sinänsä, vain omasi ja siinä se. Kukaan ei takaa, että hänellä on edes enää siinä "keski-iässä" (mikä se nyt kenellekin on) samoja käsityksiä, kuin nyt. Kaikkein eniten keski-iässä eroaa nuorena sitoutuneet, koska ihmisen keskimääräinen avioliitto aika on nykyään maksimissaan 20 vuotta, keskiarvollisesti. Se ei tarkoita, että sinulle kävisi niin, mutta että kukaan ei voi tietää, koska kenellekin on oikea aika sitoutua, mutta keskimäärin ihmiset kestävät toisiaan noin 20 vuotta. Keski-ikäinen isä on yhtä suurella todennäköisyydella 10 vuoden päästä eronnut, kun liitossa. Onnekkaasti käy kuten vanhemmillesi. Toivottavasti heillekin ja sinullekin.
Entinen poikaystäväsi ei ole mielestäsi "mikään parisuhdeorientunein ihminen" koska teinirakkaus ei kestänyt? Väärä valinta ja häneltä väärin aloittaa suhde?
Kuulostat että haluat sitoutua vaan pelosta ja rikkinäisyydestä. En tiedä, onko se hyvä pohja ja johtaako se oikeisiin valintoihin tai onnelliseen suhteeseen, mutta kuten sanottu, kaavaa ei ole. Mutta ehkä pitäisi sitoutua ennemmin rakkkaudesta, kun särkyneen sydämen pelosta ja teinirakkauden (vaikka se olisikin hyväksi ja pitkäksi nuoruuden suhteeksi kehittynyt) suremisesta. Ne useammin päättyy kuin kestää, eikä niistä suurin osa ole silti vääriä valintoja eikä ihmiset "kertakäyttöihmisiä". Entinen poikaystäväsi voi olla vaikka kuinka parisuhdeorientoitunut, ei vaan nyt tai sinun kanssasi lopullisesti, eikä ehkä näin nuorena.
Anteeksi, että puhuin asioita, mitä et halua kuulla, etkä pohtia, mutta tuli vaan mieleen, että sinulla tuntuu olevan asioitten pohdinta hieman kesken.
"Kaikkein eniten keski-iässä eroaa nuorena sitoutuneet, koska ihmisen keskimääräinen avioliitto aika on nykyään maksimissaan 20 vuotta, keskiarvollisesti. Se ei tarkoita, että sinulle kävisi niin, mutta että kukaan ei voi tietää, koska kenellekin on oikea aika sitoutua, mutta keskimäärin ihmiset kestävät toisiaan noin 20 vuotta. Keski-ikäinen isä on yhtä suurella todennäköisyydella 10 vuoden päästä eronnut, kun liitossa. "
Todennäköisyyksiä toki sopii arvioida, mutta uskaltaisin väittää, että olen 10 vuoden päästä olen huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä edelleen naimisissa kuin eronnut. Satun näet tuntemaan vaimoni ja elämäntilanteeni. Ei ero tietysti mahdoton ole, mutta aika epätodennäköinen. Tilastojen mukaankin eroamistodennäköisyys pienenee avioliiton iän myötä. Suurimmillaan erotodennäköisyys on muutamien ensimmäisten avioliittovuosien aikana, esimerkiksi avioliittovuosien 2 ja 4 välillä eroaa peräti 6% prosenttia pareista, kun taas vuosina 18-20 eroaa enää 2%.
Minkä takia sinun pitää jeppis olla ilkeä? Eihän sinulla ole syytä olla minulle ilkeä, vai onko? Loukkasinko tunteitasi siitä, että sanoin, että "päästelee paineitaan", olihan se nyt ihan selkeää, että tämä eräs päästeli paineitaan ja teksti oli aika provoa.
Voi sinua, kyllä minua nyt sapettaa ihan kohtuudella..
"Anteeksi, että puhuin asioita, mitä et halua kuulla, etkä pohtia, mutta tuli vaan mieleen, että sinulla tuntuu olevan asioitten pohdinta hieman kesken. "
Voi herranjösses sinua jeppis. Oletpa sinäkin aikamoinen koulupsykologi. Tiedä se, että en arvosta sinua tai mielipiteitäsi. Yrität vain juntata oman mielipiteesi läpi, sillä ehdolla, että satutat muita. En alennu tasollesi.
Keski-ikäinen isä vastasi niihin kysymyksiin, mitä halusin, eikä lähtenyt arvostelemaan sitä, minkälainen kysymykseni oli! Näen, että hänellä on viisautta ja tasapainoisuutta, jota arvostan!
"Entinen poikaystäväsi voi olla vaikka kuinka parisuhdeorientoitunut, ei vaan nyt tai sinun kanssasi lopullisesti, eikä ehkä näin nuorena. "
--> olen saanut sinusta Jeppis ihan tosi tyhmän ja provon kuvan. Se, mitä kirjoittelet, perustuu OLETTELUUN. Oletat, että asiat ovat niin ja niin ja sitten puolustat entistä poikaystävääni, MINUA TAI POIKAYSTÄVÄÄNI tuntematta, Herranjestas, ota Jeppis järki käteen! Mistä v...sta sinä voit tietää, onko parisuhdeorientoitunut vai ei. Mitä v..ttua sinä tulet minua neuvomaan? Vähänkö tuollainen suututtaa. Kai MINÄ TUNNEN PAREMMIN OMAN ITSENI JA EXÄNI, kuin SINÄ. Eikö vaan?
Pidä siis jo turpasi sovinnolla kiinni. En jaksa tuollaisia Jeppiksiä.
En tarkoittanutkaan että se liittyisi teihin henkilökohtaisesti, vaan puhuin tilastoista. Siis se on totta, että tavallaan tilastojen mukaan eroprosentit pienenee, mutta tosiasia on se, että kun uutisissa sanotaan että "puolet suomalaisista päätyy eroon", siihen lasketaan alle 20 vuotta naimisissa olleet, ja sen jälkeen ei juuri lasketa, liitto lasketaan siis kestäneeksi jokatapauksessa. Siis ja kuten sanoin hänelle "se ei tarkoita että sinulle kävisi niin", eli se voi tarkoittaa yhtä paljon, että se ei tarkoita että juuri sinulle kävisi niin, mutta jokatapauksessa tässä maassa 20-25-vuotiaana naimisiin mennyt on yhtä suurella todennäköisyydellä 40-50-vuotiaana eronnut kun naimisissa. Joku aika sitten uutisissa kerrottiin taas jonkun tahon tutkineen, että kestävimmät liitot solmitaan yli 30-vuotiana, mutta niin, kestäviä kenelle: kuten sanoin jo, ei kenelläkään ole todellisuudessa mitään kristallipalloa eikä riskitöntä suhdetta tai liittoa ole olemassa: on vaan elettävä ja otettava selvää.
Itse tunnen aika paljon ihmisiä ja tuntuu ainakin että se 50% on melko optimistista, aika paljonhan ihmiset eroaa. Joku viksu heitti joskus että nykyään suhteet kestävät keskimäärin enää 10 vuotta, iästä riippumatta. Voi hyvin olla mahdollista.
Mitä tulee kumppanin tuntemiseen, niin traagisimmasta päästä ero, minkä tiedän oli pariskunnalla, jotka olivat olleet yhdessä yli 30 vuotta, uskollisesti, onnellisesti ja siis kaikella todennäköisyydellä se mitä tapahtui ei ole mitenkään mahdollista, mutta niin vaan... Mies ikäänkuin hurahti ja muutaman kuukauden päästä sängystäkin löytyi vieras nainen. Maailman onnellisin ja uskollisin avioliitto kahden tasapainoisen ja onnellisen ihmisen välillä päättyi kaikella epätodennäköisyydellä toisen täydelliseen muutokseen, hurahtamiseen, pettämiseen kotona ja eroon. Se oli kova pommi, ja siis tunnen heidät hyvin (tai tunsin, miestä en tunne enää, siis en tunne oikeasti), itsestäkin tuntui kuin olisi seinää päin juossut, mutta niin... Elämässä ei vaan koskaan tiedä. Elämää tai toista ihmistä ei voi hallita eikä saa takuita. Ei voi kun elää ja tehdä parhaansa.
Ota nyt ihan iisisti ja hengitä välillä. Sanoin, kuten olisi luullut huomaavan, että "voi olla" eli siis, ei sinua ehkä petetty, ehkä suhde oli ihan hyvä valinta ja oikein, se vaan joskus menee näin ja etenkin nuoruudessa. Särkynyt sydän on ikävä asia, mutta joskus vaan niin käy, eikä se tarkoita, että missään on mitään sen kummempaa vikaa tai aihetta katkeruuteen. Ehkä sinulla sitten on, todella siltä tuntuu, mutta enemmänkin tuntuu sitten siltä, että aika koville tuntuu tuo vanha suhde ottavan. Kannattaako sitten uutta suhdetta rakentaa vanhoille "paskoille" vai pitäisikö ensin käsitellä asiat loppuun?
"Pidä siis turpasi sovinnolla kiinni", joo, todella huomaa että kaipaat tasapainoista keskustelua. Ehkä sun pitäisi mennä keskustelemaan ammattiavun pariin eikä jäädä tänne keskustelu palstalle roikkumaan.
PS. En ollut ilkeä, vaan puhuin vaan asioista, millainen maailma joskus on: kaikkea vaan ei voi hallita, vaikka miten haluaisi eikä takuita saa millään, täytyy vaan elää. Toista ei opi tuntemaan kun tutustumalla ja sen kiinnostuksen kohteen ajatuksia ei voi kukaan tietää. "ei se selviä kuin ottamalla selvää. "
Jeppis.. rakas Jeppis..
Olet tähän mennessä tehnyt minusta tällaisen luonneanalyysin:
-en halua kuulla, enkä halua pohtia näitä parisuhdeasioita.. -mitä teen aloittaesssani tämän ketjun, joka nyt meni sivuraiteille?
-tarvitsen ammattiapua sinun mielestäsi. ... =) Noinko muutaman viestin perusteella; tuo on laillisesti ottaen kunnianloukkaus. Siitä voi joutua edesvastuuseen. Nykyään IPosoitteita voidaan selvittää suuremmitta vaivoitta. Eli sinuna olisin varoisempi kielen kanssa.
-sinulla "tuli mieleen" että olen rikkinäinen parisuhdeasioissa, mutta en voi sitä myöntää.. jotenkin en voi muuta kuin nauraa. Sitä edellisessä viestissä pohdin, että minulla saattaa vielä olla rikkinäisyyttä.
Minun analyysini sinusta Jeppis:
-olet rasittava, bessewisser, jolla on joka ongelmaan ratkaisu, ei välttämättä millään tavalla oikea, vain perustuu vain olettamuksiin ja "mustatuntuu" fiilikseen ja tällä tavalla on erittäin heikko perustelu, johon minä en ihmistieteitä lukeneena voi olla muuta kuin nauramatta ja vähän ihmetellä, miten voit ollakin niin röyhkeä
-argumentointisi on epävakaan oloista, syyttelevää, ei-ymmärtävää ja negatiivisuuteen painottuvaa, et taida olla kovin varma itsestäsi?
-olet todennäköisesti ahdistunut ihmisenä, koska sinulla on kova tarve päästä kontaktiin, edes "toraiseen", jotta saat vastakaikua ihmisiltä.
-et taida olla kovin empaattinen? Toisen heikkouksiin samaistuminen taitaa vaatia sinulta extratyötä.
Tiivistettynä; sinulla on paljon mielipiteitä. Heikkoutena niissä on, että ne ovat tuulesta temmattuja, et esitä vahvaa argumentointia. Jos sinulla kuitenkin on tarve purkaa itseäsi, niin sinuna harjoittelisin tapaa, jolla jakaa mielipiteitä. Koska niitäkin voi jakaa muodossa, joka olisi helpompi vastaanotttaa. Nyt lähinnä nousee ärtymys sinua ja olettavaa, kaikkitietävää tyyliäsi vastaan.
Voi jeesus sentäs noita teiän keskusteluja.. :D unohditte melkein alkuperäisen kysymyksen.Sen sijaan että olisitte vastanneet siihen(jonka kyllä teittekin noin puolivälissä), aloitte riitelemään kuin mitkäkin kakarat. Vois kyllä molemmat osapuolet opetella vähän käytöstapoja..
lapsi: alle 12 vuotias
varhaisnuori: 12-15 vuotias
nuori: 16-25 vuotias
nuori aikuinen: 25-35-vuotias
tavallinen "aikuinen"/määrittelemätön välivaihe aikuisuudessa: 35-40-vuotias
Varhais-keski ikä: 40-45-vuotias
keski- keski-ikä- 45-55-vuotias
myöhäiskeski-ikä: 55-65-vuotias
Vanhus: 66 ja eteenpäin.