Kirjoittaessaan pitäisi olla tarkempi, monisanaisempi ja täsmentävämpi kuin puhuessaan. Kirjoitusjärjestelmämme voi nykyisessä yksinkertaisuudessaan ilmaista tarkoituksiamme vain karkeasti, paitsi jos korvaamme puutteen sanallisella kuvaamisella.
Kirjoituksestahan puuttuvat ilmeet ja eleet, "sävelkulku" sekä painotukset, ja merkitsevät pikku tauotkin (paitsi jos käytämme ahkerasti ajatusviivoja) eli rytmitys.
Hymiöitäkään ei asiatekstissä ainakaan vielä voi käyttää ;()
Toisin sanoen normaali asiateksti on melkein verrattavissa mekaaniseen ja monotoniseen keinopuheeseen, jollaista voi halutessaan kuunnella televisiosta tekstityksen sijaan. Oikeastaan vain välimerkit, lainausmerkkien erilaiset merkitykset (varsinkin muka-merkitys), ajatusviivat, lauseen loppupisteet (...) ja kysymysmerkit (sekä hyljeksitty huutomerkki) voivat tuoda siihen eloa ja ilmaisevuutta. Erikoisen harmillista on mielestäni painotusmerkkien puuttuminen.
Tämä pohdinta on pelkästään pikaisen ajatustyöni tulosta, joten ei voine olla täydellinen.
Kirjoituksestahan puuttuvat ilmeet ja eleet, "sävelkulku" sekä painotukset, ja merkitsevät pikku tauotkin (paitsi jos käytämme ahkerasti ajatusviivoja) eli rytmitys.
Hymiöitäkään ei asiatekstissä ainakaan vielä voi käyttää ;()
Toisin sanoen normaali asiateksti on melkein verrattavissa mekaaniseen ja monotoniseen keinopuheeseen, jollaista voi halutessaan kuunnella televisiosta tekstityksen sijaan. Oikeastaan vain välimerkit, lainausmerkkien erilaiset merkitykset (varsinkin muka-merkitys), ajatusviivat, lauseen loppupisteet (...) ja kysymysmerkit (sekä hyljeksitty huutomerkki) voivat tuoda siihen eloa ja ilmaisevuutta. Erikoisen harmillista on mielestäni painotusmerkkien puuttuminen.
Tämä pohdinta on pelkästään pikaisen ajatustyöni tulosta, joten ei voine olla täydellinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Missään tuntemassani kielessä ei puheen painotuksia voida ilmaista kirjoitetussa tekstissä. Minun mielestäni siihen ei ole tarvettakaan. Taitava kirjoittaja osaa valita sanat ja lauserakenteet sillä tavalla, että tärkeät seikat saavat ylimääräistä painoarvoa.
Sen sijaan suomea puhuttaessa käytetään tietyissä kohdin aspiraatiota, loppuhenkosta, jäännöslopuketta - mikä sen nimi oikein onkaan. Sitä ei merkitä kirjoitettuun tekstiin millään tavalla, ja siksi joidenkin lauseiden ymmärtäminen vaatii joskus suomalaiseltakin lukemista pariin kertaan uudelleen, saati vieraskieliseltä suomen opiskelijalta. Tämä on mielestäni todella harmillista.
Pitäisikö aspiraatio merkitä tekstiin vaikkapa "heittomerkillä" (') ? Mitä mieltä olette?
Purjehtijoiden pitäisi olla niin luovia, että he osaisivat luovia'.
Teurastaja: ”Minä olen saanut elämässäni paljon kärsiä.”
Monikiusattu: ”Minä olen saanut elämässäni paljon kärsiä'.”