Tähtien ja kaukaisten valaisinten tuikkiminen on syytä laittaa fotometriseksi käyräksi useilla hehtaarin alueella olevilla mittareilla, jotta voi laskea käyrien korrelaatioita / yhdenmukaisuutta. Se kertoo miten etäällä tuikkimisen korrelaatiota ei enää ole, ja se puolestaan kertoo jotain säästä. Siis jos on 2 havaitsijaa sadan metrin päässä toisistaan, katsomassa samaa tähteä, niin missä määrin se tuikkiminen tapahtuu samaan tahtiin? Minulla ei ole mitään käsitystä millä etäisyydellä tuikkiminen on täysin eri tahtista ja miten paljon sää vaikuttaa eli mikä on ylimmän ja alimman rajan ero prosentteina.
Kuinka monta prosenttia tähden näennäinen kirkkaus voi vaihdella tuikkimisen huipun ja pohjan välillä, a 0,5 sekunnissa b minuutissa?
Aallonpituuskin kai vaikuttaa.
Kuinka monta prosenttia tähden näennäinen kirkkaus voi vaihdella tuikkimisen huipun ja pohjan välillä, a 0,5 sekunnissa b minuutissa?
Aallonpituuskin kai vaikuttaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja siinä fotometristen käyrien joukossa luulisi olevan monen aallonpituuden / taajuuden korrelaatioita, siis käyrän taajuuden / aallonpituuden, eli eri mittakaavaiset eli kokoluokkaiset ilman tihentymät aiheuttavat eri pituista tuikkimista eri aikaskaaloissa. Tihein taajuuskomponentti voi olla 0,1 sekuntia ja pisin minuutteja.
Mitä pienempi taajuus eli mitä isomman mittakaavan tuikkiminen, sitä kauempana olevat fotometrit pystyvät sen mittaamaan.
Yhden taajuuskomponentin havaitseminen vie moninkertaisesti aikaa sen keskimääräiseen aikaskaalaan verrattuna. Jos tuikkiminen on keskimäärin 10 sekunnin aikaskaalassa, sen havaitseminen vie esim. 100 tai 1000 sekuntia.