Eli anoppi kerran kysyi, olisiko minulla antaa hänen siskonsa tyttärelle laskettelutakkia. Itselläni oli pari sellaista ja molempia käytin (toista harvoin), joten ajattelin että voisin sen antaa pois, kun tarpeeseen tulisi. Hänen siskonsa on yksinhuoltajakin, ja tiesin heillä olevan rahasta pulaa. Tyttö siis toivoi nimenomaan laskettelutakkia talvitakiksi.
Kerran sitten tyttö oli kylässä anopilla ja veinkin tämän takin sinne ja muitakin vaatteita, joista olin ajatellut että tyttö saa ihan vapaasti valita ja ottaa vaikka kaikki, jos siltä tuntuu. No tyttö tykkäsi osasta vaatteista ja ne ottikin, muttei sitten tätä takkia halunnut :D Anoppi sitten sanoi, että voin jättää takin ja loput vaatteet sinne, kun meillä oli jotain menoa. Sanoin kyllä, että voisin ottaa ne mukaan, mutta lopulta suostuin jättämään ne sinne. En siis halunnut jättää sinne, koska ajattelin että vähän ikävää jättää omia vaatteita toisten nurkkiin lojumaan..
Vähän aikaa meni ja anoppi sitten kertoi minulle, että oli kuvannut vaatteet ja lähettänyt ne kuvat veljensä perheelle. Anoppi vielä korosti, että tällä perheellä on rahasta pulaa. Perheen tytär oli kuulemma tykännyt niistä.. Nyt anoppi aikoo viedä nämä vaatteeni sinne (ja pyysi lisääkin).
En oikeasti tiedä, mitä tehdä koska haluaisin ainakin osan noista vaatteista takaisin. En tarkoittanut niitä mihinkään yleiseen jakoon silloin, vaan juuri tälle tietylle tytölle. Tuntuu vaan siltä, että olen ainoa, jonka mielestä tämä juttu ei mennyt ihan oikein. Lisäksi anopin kanssa oli puhetta, kun minulla oli lisäksi pieniä tai muuten vaan käyttämättömiä vaatteita, että myyn ne kirpputorilla. Joten senkään takia ei huvittaisi koko heidän suvulleen ilmaiseksi vaatteita pois jakaa. En itsekään mikään rikas ole :(
Mitä mieltä olette, teenkö vaan päässäni tästä ongelmasta suuremman kuin se on? Olenko väärässä, kun ajattelen ettei vaatteitani olisi saanut tuolla tavalla ilman lupaani jakaa muille, vaikka tosiaan toiselle henkilölle olin ne antamassa?
Niin ja olen itse 25-vuotias, mutta suht pienikokoinen, joten vaatteeni käyvät näille tytöille.
Kerran sitten tyttö oli kylässä anopilla ja veinkin tämän takin sinne ja muitakin vaatteita, joista olin ajatellut että tyttö saa ihan vapaasti valita ja ottaa vaikka kaikki, jos siltä tuntuu. No tyttö tykkäsi osasta vaatteista ja ne ottikin, muttei sitten tätä takkia halunnut :D Anoppi sitten sanoi, että voin jättää takin ja loput vaatteet sinne, kun meillä oli jotain menoa. Sanoin kyllä, että voisin ottaa ne mukaan, mutta lopulta suostuin jättämään ne sinne. En siis halunnut jättää sinne, koska ajattelin että vähän ikävää jättää omia vaatteita toisten nurkkiin lojumaan..
Vähän aikaa meni ja anoppi sitten kertoi minulle, että oli kuvannut vaatteet ja lähettänyt ne kuvat veljensä perheelle. Anoppi vielä korosti, että tällä perheellä on rahasta pulaa. Perheen tytär oli kuulemma tykännyt niistä.. Nyt anoppi aikoo viedä nämä vaatteeni sinne (ja pyysi lisääkin).
En oikeasti tiedä, mitä tehdä koska haluaisin ainakin osan noista vaatteista takaisin. En tarkoittanut niitä mihinkään yleiseen jakoon silloin, vaan juuri tälle tietylle tytölle. Tuntuu vaan siltä, että olen ainoa, jonka mielestä tämä juttu ei mennyt ihan oikein. Lisäksi anopin kanssa oli puhetta, kun minulla oli lisäksi pieniä tai muuten vaan käyttämättömiä vaatteita, että myyn ne kirpputorilla. Joten senkään takia ei huvittaisi koko heidän suvulleen ilmaiseksi vaatteita pois jakaa. En itsekään mikään rikas ole :(
Mitä mieltä olette, teenkö vaan päässäni tästä ongelmasta suuremman kuin se on? Olenko väärässä, kun ajattelen ettei vaatteitani olisi saanut tuolla tavalla ilman lupaani jakaa muille, vaikka tosiaan toiselle henkilölle olin ne antamassa?
Niin ja olen itse 25-vuotias, mutta suht pienikokoinen, joten vaatteeni käyvät näille tytöille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tunteesi ja olen samaa mieltä kanssasi. Anoppisi "teki väärin" lahjoittaessaan SINUN vaatteitasi.
Ota puheeksi hänen kanssaan ja sano suoraan, että olisit valmis antamaan siskon tyttärelle, mutta muuten otat vaatteet takaisin.
Asia on periaatteessa ihan yksinkertainen, kyllä "normaali" älyinen anoppisi sen takuulla ymmärtää.
Kiitos vastauksestasi. Kiva kuulla, että joku muukin ajattelee tavallani enkä itse ajattele ihan hullusti :)
Täytyy ottaa asia puheeksi pikimmiten.
Ihmiset ovat tulleet merkillisiksi. Monet eivät välitä siitä, mitä on sovittu.
Miniäni ihastui muutamiin kenkäpareihini. Tuon kenkiä matkoiltani ja ne ovat siis laadukkaita ja kalliita merkkikenkiä. Annoin kaksi paria upouusia kenkiä miniälle kotiin sovitettaviksi. Puhe oli, että hän saa ottaa itselleen kumman parin vaan ja jos kumpikaan pari ei kelpaa, tuokoon takaisin minulle. Meillä on sama kengännumero.
Arvatkaapas vaan miten kävi. Kysyin tavatessamme seuraavan kerran, että kumpikos pari kelpasi, ja ajattelin samalla että missä se toinen pari. Miniä sanoi antaneensa molemmat kenkäparit jollekin tuttavalleen, koska ne olivat kumminkin hiukan liian pienet hänelle.
Siis mitä ihmettä! Ihmiset eivät välitä sopimuksista edes tietäessään, että kyse on tosi kalliista uudesta tavarasta.
Anoppi lainasi pojan perheeseen ruokapöydän omasta ruokasalin kalustostaan, koska pyöreä pöytä sopi hyvin pojan ikkunan eteen.
Poika möi huoneiston seuraavana vuonna ja antoi pöydän ostajalle, koska se sopii niin hyvin siihen ikkunan eteen.
Anopppi oli siksi kovanaama, että marssi paikalle ja otti pöydän takaisin. Kyse oli sentään ison ruokasalin kaluston pöydästä, johon kuului monet pikkutuolit, senkit jne.
Se on nyt vaan niin, että ihmiset eivät kiinny enää tavaroihin, varsinkaan lainaksi saamiinsa ja muiden omistamiin!
No ainakin opit että sinne suuntaan ei enää kannata mitään antaa!Minäkin suutahdin naapurille kun olin antanut lasteni vaatteet sinne kun huomasin että myi niitä eteenpäin, eivät olleet kai hänelle kelvanneet mutta rahaa halusi saada niistä.
Eipä kai tuosta kannata kaunaa kantaa, napakampi ote ensi kerralla vain....
periaatteessa kannatan kyllä sitä että kierrätetään ja annetaan pois, nykyään annan kaiken konttiin. meneepähän hyvään tarkoitukseen....
"periaatteessa kannatan kyllä sitä että kierrätetään ja annetaan pois, nykyään annan kaiken konttiin. meneepähän hyvään tarkoitukseen.... "
Mikset kokenut et naapurille antaessasi menivät hyvään tarkoitukseen? Jos itse kerran ne lahjoitit ilman että naapuri pyysi niitä?
Ihmetyttää tavaroiden pois antaminen jos niitä ei saaja saakaan käyttää niin kuin parhaaksi näkee, kuten Minninkäinen kirjoitti,- oikein määrätään, ne pitää säilyttää jne.
Kuinkahan tuossa tilanteessa on ollut selvää, että kyseessä on tosiaankin ollut vain lainaksi annetut vaatteet? Olisiko joku väärinkäsitys? Jos jotain tavaraa antaa vain lainaksi niin se kannattaa tehdä silloin selväksi myös, että nämä ovat nimenomaan vain lainaksi ei omaksi.
Itse en mielelläni edes ota muilta mitään tavaraa/vaatteita, jollen tiedä varmasti että pystyn niitä säilyttämään. Minulle on anoppi antanut tavaraa lahjaksi ja sanonut " että näille ei sitten saa tehdä niin tai näin ja tätä ei sitten saa laittaa pois". En oikein ymmärrä, että mikä logiikka siinäkään on. Jos jotakin antaa toiselle varsinkin lahjaksi, niin se on sitten menetetty tavara eikä siitä määrää enää se lahjan/tavaran antaja. Jos minun huusholliini tuputetaan tavaraa niin minä sitten myös teen sillä tavaralla mitä haluan jos en pysty sitä säilyttämään, myyn sen vaikka sitten eteenpäin. Kyse ei aina ole rahasta, vaan ihan siitäkin ettei aina pysty kaikke maailman tavaraa säilyttämään.
Toki, ymmärrän ap:n pointin. Ei ole mukavaa jos tosiaan olit tehnyt selväksi sen, että nämä ovat vain lainavaatteita ja sitten toinen menee lupaa kysymättä laittamaan ne eteenpäin niin eihän sellainen ole kohteliasta ollenkaan. Itselläni on sellainen periaate, että en anna lainaksi mitään sellaista mitä minulla ei ole vara menettää. Ihmiset voivat vahingossa esim. rikkoa lainatavaran, unohtaa sen, hukata yms. Parempi kun ei lainaile sellaista mikä on tärkeä tavara.
Just tää on se pointti, että miten sovitaan. Kaikki eivät tavaran lainattuaan tai vietyään sovitettaviksi enää muista, että piti tuoda takaisin ellei sovi. Esim. lastenvaatteet voi itsekin viedä kirppikselle, kun siellä muutenkin käy. Näin arvelen kirppisten kiertäjänä.
Lahjatavarat ovat erikseen. Mutta ikävä varmasti on nähdä, että lahjaksi annettu onkin tehnyt lenkin jonkun ihan vieraan haltuun. Jos ei muuta, niin hienotunteisuutta kyllä odottaisi, jos heittää kalliita lahjatavaroita antajan tuttavapiiriin näkyville. Opettaa kyllä olemaan lahjomatta :)
Kerran ostin kirpparilta kympillä itselleni häälahjaksi antamani tavaran, jonka hinta oli todellisuudessa liki kaksisataa.