Kestääkö suuri rakkaus tänäpäivänä?

En haluaisin pudottaa sinua maan pinnalle, mutta minun "taivaallinen" seurusteluni kesti kolme ja puoli vuotta. Sitten mies muuttui. Nyt suhteemme on kiikun kaakun kaiken aikaa. Uskon kuitenkin edelleen, että suuria, koko elämän kestäviä rakkauksia on olemassa.

miettimällä, kuinka pitkään elätte onnellisina tai muuttuvatko asiat. Toisten kokemuksiinkaan näissä asioissa ei voi luottaa, koska jokaisen parin tarina on omanlaisensa. Sanoisin siis, että nauti jokaisesta päivästä, äläkä mieti turhia:) Se, mikä on tullakseen, tulee sitten jossain vaiheessa.

Noh, todennäköisesti se ei kestä, mutta se ei toisaalta estä nauttimasta jokaisesta hetkestä -kuten kliseisesti tavataan sanoa- aivan kuten se olisi viimeinen. Mikään ei ole itsestäänselvää, joten nauti vielä kun voit, näin pessimistisesti sanottuna.

Kannattaa kuitenkin olla sen verran järkevä, ettei tee mitään älyttömän isoja ja merkittäviä päätöksiä (kuten lapsia tai isoja lainoja) rakkauden huumassa. Tästä oli jokin tutkimuskin, että parit tekevät merkittäviä päätöksiä juuri silloin, kun niitä ei pitäisi tehdä, eli juuri siinä hullussa huumassa. Aika hyvin voi päätellä, että mitä siitä sitten lähes aina seuraa.

"Pari tuttua ja kaveriani ovat antaneet ymmärtää, että ihan kiva että olen löytänyt tällaisen upean miehen ja parisuhteen, mutta että minun ei kannata liikaa innostua - se luultavasti loppuu kuitenkin jossain vaiheessa. "

Jopas on typeriä tuttuja ja kavereita. Tai kateellsisa.
Totta kai se voi kestää! Ja toivottavasti kestääkin!:)

Kyllä voi kestää! Minulla on sukulaisissa tuollainen pariskunta, jotka ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta! Rakkaus on joutunut koetukselle, muuttunut, jalostunut, mutta edelleen, he valitsevat toisensa, kulkevat käsi kädessä ja nukkuvat päiväunet vierekkäin :) Kyllä voi kestää: suuriakin kriisejä, juuri noilla asioilla: valitsette toisenne silloinkin, kun on vaikeaa. Tartutte siihen käteen, silitätte hiuksia, itkette, nauratte, pidätte yhteyttä ja muistatte että arkikin voi olla kivaa: kaikki on vaivan arvoista. Kyllä voi kestää: tehän sen teette ja päätätte! Kilpailkaa vain siinä, kumpi teistä saa antaa enemmän :)

Kenelläkään ei ole mitään mahdolllisuutta ennustaa varmasti, ei myöskään ettei suhde kestäisi! Siis ei kannata haaskata aikaansa murehtimiseen, tuhlata onneaan pettymyksen petaamiseen. Kyllä sen sitten kestää, jos se eteen tulee, ja jos sitten tulee ero, niin mitä sitten?! Ei se NYT vaikuta ja NYT sä elät: tässä ja nyt. Miksi ihmeessä sä nyt jotenkin "varautuisit" ja hassaisit tämän onnen? Tottakai rakkaus muuttuu, arkea tulee, elämässä on kriisejä: mutta ei se tarkoita että rakkaus loppuu. Siitäkin selviätte "tässä ja nyt", siinä hetkessä. Ja jos ette, niin ei sitä auta se, että pilaatte nyt nämäkin hetket!

Hellikää toisianne, antakaa toisillenne, olkaa onnellisia. Rakasta kuin huomista ei olisi, ole onnellinen, äläkä kuuntele mitään pessimismiä, vaan onnellista sydäntäsi. Älä leuhki, jauha muille (kertoa saa, mutta muitakin voi joskus kuunnella), esitä tietäväsi kaikkea rakkaudesta, niin saat ehkä pitää ystäväsikin :) Jotkut siis sortuu siihenkin: tiedät vain oman elämäsi ja paljon on säkää, ja lahjaa, mutta ole onnellinen. Omassa sydämessäsi, miehesi kanssa, säteile muille, anna heille onnellisen ihmisen lahja.

Tätä mieltä minä olen: olen onnellinen puolestasi! Ihanaa, että joku löytää jotain noin ihanaa ja kaunista, nauti onnestasi! Ja nimeomaan, rakkaudesta pitääkin mennä naimisiin, tehdä lapsia, perustaa oma koti ja perhe. Kyllä näin on, joten elä, elä ja elä, nyt kun elämä on ihanaa. Kerätkää onnen jyviä nälkävuosien varalle, ne tulevat pelastamaan teidät kun ruoka meinaa loppua. Opetelkaa nyt ne rakkauden osoitukset: ne pitää tulla selkärangasta, kun toinen ei oikein niitä ansaitse. Elämässä ei aina ole aihetta juhlaan, teille on se suotu. Kiittäkää lahjasta elämällä sitä, nauttimalla :)
Onneksi olkoon, ihanaa rakkautta!!!

Upeaa! Näin miehenä tunnustan, että olen tunteellisen kateellinen. Periaatteessa voi kestää, miksei! Älä kuitenkaan mieti, vaan elä päivä kerrallaan ja jos loppuu niin loppuu. Silloin se taatusti loppuu, jos alat epäilemään lopun tulevan. Koska se yksinkertaisesti masentaa. Tuo on kyllä aivan uskomatonta ja itse olen mies, joka toimisi parisuhteessa juuri noin, siis sen oikean kanssa. Upeaa!

Hei!

Ota kaikki irti suhteestasi mitä saat. Kukaan eikä mikään tiedä miten jatkossa käy. Millekkään asialle ei ole mitään takeita. Elä tätä hetkeä ja nauti. Turha pähkäillä tulevia tai miettiä menneitä. Kummallekkaan ei mitään voi.

Itselläni oli viimeset 11 vuotta vastaavanlainen suhde. Toivoin ja luulin että se kestää loppuelämän ja iloitsin pelkästä ajatuksesta. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja vei rakkainpani äkillisellä kuolemalla nelisen kuukautta sitten. Olen kuitenkin äärettömän onnellinen siitä, että kerran elämässä niin suuri rakkaus kohdalleni osui. Ja saan suurta lohtua ajatuksesta, että myös hänellä oli erittäin hyvä olla kanssani ja kertoikin sen päivittäin. Päivääkään en antaisi pois vaikka etukäteen tietäisin sen näin päättyvän. Onneksi en tiennyt, saimme elää onnillisena toisistamme hänen loppuunsa asti.

Pointti on se, ettei tulevaa kannata pelätä eikä liikaa miettiä ja suunnitella. Jos molemmilla on samanlainen fiilis, niin ottakaa siitä kaikki irti ja eläkää juuri tätä hetkeä. Kaikki muu on turhaa ja tarpeetonta.

Toivon teille paljon pieniä onnenpipanoita jatkossakin. Se on sen arvoista!

Hmm.. Luulen että (lähes) jokainen pariskunta ajattelee naimisiin mennessään että haluu olla sen toisen kanssa aina, mutta silti melkeen puolet avioliitoista päättyy avioeroon, eikä siihen kirkossa luvattuun kuolemaan.
Mutta sinuna mä olisin kuitenkin onnellinen :) jos murehtii että kestääkö suhde, niin sillon ei ehkä osaa panostaa täysillä siihen ja suhde voi sen takia kariutua. Onnea teille molemmille!!

Kymmenen onnekasta vuotta yhdessä. Olen onnellinen. Kyllä, hullaannun edelleen miehestäni päivittäin. Tunteet vahvistuu ja syvenee. Hän on huomaavainen, tasapainoinen ja rehti. Kaikki ne asiat mitä arvostin alussa, on edelleen olemassa. Tunnen, että olen löytänyt jotain ainutlaatuista, itsessäni hänessä, elämässä. Olen kuullut, että meistä näkee, kuinka hyvä meillä on yhdessä. Ehkä se johtuu siitä, että meillä on halu tehdä toiselle hyvää. Hän ei ole koskaan loukannut minua, ei sanoin, elein eikä teoin.

Kiitos kaikille vastauksistanne! Ihania vastauksia - kuten silti myös hyvin realistisia! Ja sopivasti löytyi myös pessimismiä, heh.

Tahdoin nimenomaan kuulla muiden mielipiteitä siitä ja kokemuksia, että voiko suuri rakkaus kestää. Kun tuntuu, että ympärilläni ja meidän kaikkien ympärillä ihmiset eroavat jatkuvasti.. Vaikka joskus hekin ovat varmasti tunteneet, että kyseessä oli upein suhde siihen asti.

Hienoja vastaksia annoitte. Annoitte minulle myös paljon pohdittavaa. Ja minä lupaan pitää suhteestani kiinni ja huomioida rakastani joka päivä niin kauan kuin vain yhdessä saamme elää!

Toivon teille kaikille hyvää ja paljon rakkautta elämäänne!

KIITOS!