Olin huuli pyöreänä spektristä.
Mitä ne tarkoittavat tuossa yhteydessä.
Tutkin asiaa, hätäsesti tulee mieleen ns, taivaan valo jonka johdosta varjossa ei päivän paistaessa ole pimeää varjossa, tai iltaruskoksi, sateenkaaresta puhumattakaan.
Suottaahan tuota kutsua vaikka taivaan sineksi.
Se johtuu auringon valon siroamisesta ilmakehässä, kyllä se osuu silmiimme, muttei paljoa lämmitä, kun sitä on kovin vähän.
Mutta sen vuoksi se on silmin nähtävissä koska se ei ole syntyisin maanpinnan IR-säteilystä, vaan auringon säteilystä.
Ilmiöllä monta nimeä, ja olomuotoa.
Enkuksi se on scttering.
Joku Rayleigh on myös ihmetellyt asiaa.
Mehän emme ihmettele sitä, kun emme älyä ihmetellä, kun ilmiö on
liian tuttu.
Tiiä sit oonko lähelläkään?
Oliko se kuitenkin kadonnut lämpö, ja uusi huijaus.
Mitä ne tarkoittavat tuossa yhteydessä.
Tutkin asiaa, hätäsesti tulee mieleen ns, taivaan valo jonka johdosta varjossa ei päivän paistaessa ole pimeää varjossa, tai iltaruskoksi, sateenkaaresta puhumattakaan.
Suottaahan tuota kutsua vaikka taivaan sineksi.
Se johtuu auringon valon siroamisesta ilmakehässä, kyllä se osuu silmiimme, muttei paljoa lämmitä, kun sitä on kovin vähän.
Mutta sen vuoksi se on silmin nähtävissä koska se ei ole syntyisin maanpinnan IR-säteilystä, vaan auringon säteilystä.
Ilmiöllä monta nimeä, ja olomuotoa.
Enkuksi se on scttering.
Joku Rayleigh on myös ihmetellyt asiaa.
Mehän emme ihmettele sitä, kun emme älyä ihmetellä, kun ilmiö on
liian tuttu.
Tiiä sit oonko lähelläkään?
Oliko se kuitenkin kadonnut lämpö, ja uusi huijaus.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/hoitoon_hakeutuminen/
http://aa.fi/
Voit olla, ilmakehän, erityisesti alastratosfäärin vesihöyry lisääntyi 80 ja 90 luvuilla reippaasti, väheni 00 luvulla 10% siitä, absoluuttisia lukuja ei ole saannilla.
Sellainenkin paperi oli joskus käsissä jossa heppu ihmetteli voimakasta -90 luvun trendiä maan pinnalta mittaamastaan TSIssä aamu- ja iltaruskon aikaan, eppäili sen johtuvan muuttuneesta sironnasta, mutta ei sillä ollut vehkeitä spektrijakauman muutosten mittaamiseen,
jottain hölinää oli hiukkasipartikeleistakin, tais olla gosmisista säteistäkin, elikäs aurinkotuulesta, että ehkä Svensmark ei oikeesti ollut ihan ekana jäljillä,
pahus kun en muista tarkemmin, olen siitä täälläkin jutellut ja yritin aloitella avointa pohdiskelevaa keskusteluakin,
mutta sekin homma tyrehtyi tuon palstahäirikön mölyämiseen, sehän sen motiivi kaiketi onkin, mylvimisellään tukkia kaikki keskustelut ja samalla saada linkkilitaniansa kuuklessa mahdollisimman korkealle, melkoinen imbesilli, kuvittelee että immeiset vieläkin olisivat naiiveja noin läpinäkyvän vedätyksen suhteen.
Meidän pitäisi oikeasti siirtyä kokonaan jonnekin muulle palstalle, no pakko jonkun on tämänkin foorumin alarmistiripulointi lapioida.
Tuo loputon ja aivoton hörhöilysi ei muuta millään tavalla niitä faktoja, että ilmasto lämpenee ihmiskunnan tupruttelujen takia, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee jne.
http://climate.nasa.gov/keyIndicators/
http://climate.nasa.gov/evidence/
http://climate.nasa.gov/causes/
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutos/
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutoskysymyksia
Havaitsin kesällä Saimaalla kun aurinko nousi tulipunaisena hyvinkin korkealle.
Ennennäkemätöntä.
En ihmetellyt syytä kun Venäjän metsäpalot kirvelivät silmiä, eikä joskus vähnyt vastaranrtaa päivälläkään.
Se tarkoittaa että energisemmät eli siniset fotonit absorbouitivat sauhuun.
Niinpäs, sitä olenkin aatellut, että miten suuri osa lämpeämisestä oli kohonneen uv-säteilyn aiheuttamaa, myös lisääntynyt aurinkotuulihan tappoi otsonin,
uv-n near visible ja siitä energisempi sininen alkaa taas tunkeutua veteen jotta hurahtaa,
toisin siis kuin näkyvä sininen,
joten vois kuvitella veden lämpeävän ilman TSI muutostakin jos spektrijakauma muuttuu, elikäs kiivas aurinko säteilee enemmän uv:ta ja hieman vähemmän infrapunaa,
joka ei vastaavasti tunkeudu kovin hyvin veteen vaan mieluummin heijastuu?
Vois vaikuttaa haihduntaan -> pilviin&tuuliin = ns. ENSO?
Toisaalta onhan todettu uv-säteilyn muutosten vaikuttavan suoraan "korkeimpaan", elikäs suihkuvirtauksiin,
kaiketi siellä piilee potentiaalisin ilmastovaikuttaja,
kovin näyttäisi ainakin säät seurailevan auringon touhuja, jokohan titanic taas pian uppoaa ja alarmisti parkuu "floridassa" asti lilluvia jäävuoria indikaattorina jäätiköiden romahtamisesta, eikä tajua että ihan normaalisti irtoilevat,
ne vain eivät sula?
http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/hoitoon_hakeutuminen/
http://aa.fi/
Voisihan niin ajatella. Tuosta saattais olla iloa aiheeseen, joka ei minulle suinkaan ole selvä, empä ittekkään tällä hetkellä.
"SiroaminenPääartikkeli: Rayleigh’n sironta
Struttin teoria valon siroamisesta oli ensimmäinen oikea selitys kysymykseen: ”Miksi taivas on sininen?” Strutt julkaisi siroamista koskevan tutkimuksensa vuonna 1871. Teoriassa oletetaan, että sirottavan partikkelin koko on paljon pienempi kuin säteilyn aallonpituus. Rayleigh'n sironnan perusajatuksena on hiukkasen varausjakauman oskillointi siihen vaikuttavan sähkömagneettisen säteilyn sähkökentän vaikutuksesta.
Rayleighin mukaan sironta on kääntäen verrannollinen säteilyn aallonpituuden neljänteen potenssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että sironta on sitä voimakkaampaa mitä lyhyempi aallonpituus säteilyllä on. Ultraviolettisäteily siroaa siis ilman molekyyleistä enemmän kuin näkyvä valo. Koska suuri osa ultraviolettisäteilyä kuitenkin absorboituu ilmakehän ylemmissä kerroksissa, sen osuus siroavasta säteilystä on suhteellisen pieni.[4] Näkyvästä valosta violetilla värillä on pienin allonpituus, joten violettia valoa siroaa kaikkein eniten. Silmä näkee kuitenkin sinisen värin herkemmin kuin violetin. Tästä johtuu se, että taivas näyttää siniseltä, eikä violetilta. Auringon noustessa tai laskiessa taivas näyttää kuitenkin punertavalta. Tämä johtuu siitä, että valo joutuu kulkemaan ilmakehässä pitemmän matkan, jolloin aallopituuden lyhyemmät komponentit siroavat pois. Seurauksena on punertava valo.
Kun siroavan hiukkasen koko kasvaa, muuttuu myös riippuvuus aallonpituudesta ja Rayleigh’n sironta ei enää päde tarpeeksi tarkasti. Tätä varten on kehitetty hankalempia teorioita.
[muokkaa] Mustan kappaleen säteilyPääartikkeli: Rayleigh’n-Jeansin laki
Wilhelm Wien esitti vuonna 1896 niin kutsutun Wienin säteilylain, joka pyrkii kuvaamaan mustan kappaleen säteilyn spektriä. Strutt kuitenkin havaitsi laissa ongelman vuonna 1900 ja ehdotti korjausta, joka toimi hyvin säteilyn suurilla aallonpituuksilla. Laki ei kuitenkaan toiminut yhtä hyvin pienillä aallonpituuksilla, tällä alueella Wienin laki oli mittaustulosten kanssa paremmin sopusoinnussa. James Jeans teki Struttin kaavaan pienen korjauksen, minkä takia kaava kutsutaan nykyään Rayleighin-Jeansin kaavaksi.
Rayleigh’n–Jeansin laki johtaa siihen, että pienillä aallonpituuksilla säteilyn energia näyttäisi olevan ääretön. Tätä kutsutaan usein ultraviolettikatastrofiksi. Max Planck yritti korjata ongelmaa, ja päätyi lopulta tulokseen, että energian pitäisi olla kvantittunutta. Tämän takia Wienin ja Rayleigh’n-Jeansin kaavoilla on erityinen asema kvanttimekaniikan synnyssä.
http://www.mtkl.fi/tietopankki/mista_apua/hoitoon_hakeutuminen/
http://aa.fi/