Olen sen virheen tehnyt. Hullaannuin erään miehen ulkonäköön ihan totaalisesti. Hän oli asianajaja ja muutenkin naisten mieleen sekä varakkaan perheen poika. Kuvittelin olevani totaalisen rakastunut ja rakastavani tätä ihmistä, mutta tosi asiassa olin kiinnostunut vain hänen vartalostaan ja ulkoisista seikoista. Meillä ei ollut yhtään mitään yhteistä- ei mitään. Jotenkin mielessäni sain hänet vaikuttamaan herkältä, ystävälliseltä, lämpöiseltä, vaikka tosi asiassa hän oli täys kusipää ja tyranni suoraan sanottuna. Harrasti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.
Kerkesimme olla naimisissakin peräti vuoden :) En edelleenkään tiedä, mikä minuun meni. Loin päässäni jonkin fantasian. Kun joku kysyy, mitä on rakkaus ja rakastuminen, niin kerron oman tarinani ja sanon, ettei ainakaan pelkkää fyysiseen olemukseen tuijottamista ja fyysistä kanssakäymistä. Harrastimme seksiä paljon, mutta välillämme ei ollut lämpöä. Luulen, että harrastimme seksiä niinkin paljon, koska mitä muuta olisimme tehneet? Meillä ei ollut mitään puhuttavaa, ei samanlaisia kiinnostuksen kohteita, täysin erilaiset tuttavapiirit. Hänellä varakkaita snobeja, minulla ihan tavallisia tallaajia.
Koko suhde oli alusta saakka tuhoon tuomittu, mutta juoksin pää edeltä siihen. Olen nykyään aidosti rakastunut uuteen mieheeni. Me jaamme kiinnostuksen kohteita, saman arvomaailman (materialla ja rahalla ei niin väliä), me kiusoittelemme toistemme kanssa (ed. avioliitossa sellaista ei ollut, kaikki olisi johtanut riitaan), ihanaa seksiä- ei pelkkää mekaanista touhua.
Jos kokee, ettei oikeasti uuden kumppanin kanssa ole mitään yhteistä ja pelkkä ulkonäkö/ulkoiset seikat miellyttävät, niin kannattaa miettiä, onko syytä jatkaa suhdetta. Tiedän muitakin, jotka ovat mielikuvituksessaan saaneet suhteen toimimaan. Kuvitelleet toiselle piirteitä, joita ei ole olemassakaan. Kenties ne ovat piirteitä, joita kumppaniltaan haluaisi. Minulle kävi niin, että ne löytyivät uudelta mieheltä: herkkyys, lämpö, maanläheisyys, kiltteys, hauskuus. Niitä ei tarvinnut enää pelkästään kuvitella.
Kun on haukuttu läskiksi, huoraksi, lyöty ja seuraavana päivänä ollaan todella ystävällisiä ja ihania, niin kyllä se ihminen kusipää on edelleen.
Kerkesimme olla naimisissakin peräti vuoden :) En edelleenkään tiedä, mikä minuun meni. Loin päässäni jonkin fantasian. Kun joku kysyy, mitä on rakkaus ja rakastuminen, niin kerron oman tarinani ja sanon, ettei ainakaan pelkkää fyysiseen olemukseen tuijottamista ja fyysistä kanssakäymistä. Harrastimme seksiä paljon, mutta välillämme ei ollut lämpöä. Luulen, että harrastimme seksiä niinkin paljon, koska mitä muuta olisimme tehneet? Meillä ei ollut mitään puhuttavaa, ei samanlaisia kiinnostuksen kohteita, täysin erilaiset tuttavapiirit. Hänellä varakkaita snobeja, minulla ihan tavallisia tallaajia.
Koko suhde oli alusta saakka tuhoon tuomittu, mutta juoksin pää edeltä siihen. Olen nykyään aidosti rakastunut uuteen mieheeni. Me jaamme kiinnostuksen kohteita, saman arvomaailman (materialla ja rahalla ei niin väliä), me kiusoittelemme toistemme kanssa (ed. avioliitossa sellaista ei ollut, kaikki olisi johtanut riitaan), ihanaa seksiä- ei pelkkää mekaanista touhua.
Jos kokee, ettei oikeasti uuden kumppanin kanssa ole mitään yhteistä ja pelkkä ulkonäkö/ulkoiset seikat miellyttävät, niin kannattaa miettiä, onko syytä jatkaa suhdetta. Tiedän muitakin, jotka ovat mielikuvituksessaan saaneet suhteen toimimaan. Kuvitelleet toiselle piirteitä, joita ei ole olemassakaan. Kenties ne ovat piirteitä, joita kumppaniltaan haluaisi. Minulle kävi niin, että ne löytyivät uudelta mieheltä: herkkyys, lämpö, maanläheisyys, kiltteys, hauskuus. Niitä ei tarvinnut enää pelkästään kuvitella.
Kun on haukuttu läskiksi, huoraksi, lyöty ja seuraavana päivänä ollaan todella ystävällisiä ja ihania, niin kyllä se ihminen kusipää on edelleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.