Ennen kuin tulin tälle palstalle niin en oikeastaan tiennyt kovinkaan montaa ihmistä jotka ovat olleet koko elämänsä sinkkuina. Omasta kaveri- ja tuttavapiiristä löytyi minun lisäkseni vain yksi mies jolla ei tiettävästi ollut yhtään mitään kokemusta parisuhteista. Kaikilla muilla oli ollut joko pidempiaikaisia tai lyhyitä suhteita ennen 25 ikävuotta.
Mutta täällä palstalla kun lukee noita juttuja niin tuntuu että minun kaltaisiani parisuhteen kannalta ajateltuna täysin kokemattomia ihmisiä löytyy kyllä ihan reilustikin. Onko näin ihan oikeastikin, vai vetääkö tämä palsta vain puoleensa näitä vähemmän kokeneita sinkkuja?
Oletko sinäkin ollut koko elämäsi sinkkuna?
Mutta täällä palstalla kun lukee noita juttuja niin tuntuu että minun kaltaisiani parisuhteen kannalta ajateltuna täysin kokemattomia ihmisiä löytyy kyllä ihan reilustikin. Onko näin ihan oikeastikin, vai vetääkö tämä palsta vain puoleensa näitä vähemmän kokeneita sinkkuja?
Oletko sinäkin ollut koko elämäsi sinkkuna?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Olen ollut. On vähän liian pitkä aika. Ehkä minussa on jotain vikaa.
Kyllä, olen ollut koko ikäni sinkku. En tosin itsekään tunne kovin montaa samanlaista. Suvussa on kyllä pari vanhaapoikaa, mutta heidän parisuhdehistoriastaan en tarkemmin tiedä. Enkä ole kehdannut kysyäkään.
Näistä asioista on helpompi avautua enemmän tai vähemmän anonyyminä netissä. Siitä johtunee tämän palstan nk. kokemusjakauma.
En koko elämääni. Pari vuotta.
Ja onhan toi oikeasti aika pitkä aika ilman parisuhdetta etenkin kun kuitenkin tapailen naisia. Mistä pääsen sitten siihen että minusta on tulossa vanhemmiten aiempaa huonompi ihmissuhteissa. Se taas on perseestä. Vaatimustaso on kai noussut.
Nyt pari vuotta. Koko aikuisiästäni puolet.
Periaatteessa kyllä olen ikisinkku. Ei ole kuin yksi vähän vakavempi suhde, mutta siitäkin on jo reilummasti aikaa yli 10v. Sen takia sitä ollaan sinkkuna kun ei kohtaa sellaista joka kolahtaisi, eipä sille mitään mahda. Lisäksi tässä on yksi merkittävä syy miksi näin on päässyt käymään ja se on luonteessani oleva epäsosiaalisuus. Kyllähän tää luonne"vika" väliin vituttaa, kun tietää että mahdollisuuksia on mennyt sivu suun tämän takia.
Ei se vaikka kroppa ja ulkonäkö olisi kunnossa kuin on, mutta kun luonne on epäsosiaalinen niin eipä hommasta tule alkua pidemmälle mitään. Ehkä sitä on vain tuomittu elämään ikisinkkuna tai sitten kohdata epäsosiaalinen nainen, mutta mitähän siitäkin tulisi? Varmaan ehkä jotain mene ja tiedä, kun oltaisiin molemmat samanlaisia. Mut hei hiljaisuus ja hyväily on hot, kun ei turhia puhella ;)
Mieheni kuolemasta alkaen, kohta 12 vuotta. Joitain seurusteluntapaisia siinä on ollut välillä, aika viritelmiksi ovat jääneet....
Koko ikäni tietenkin. Kyseessähän on ns. loveshyness-ilmiö
http://en.wikipedia.org/wiki/Love-shyness
http://www.love-shy.com/
Tammikuun alusta.
Olen aika pienen osan aikuiselämästäni ollut parisuhteessa. Tuo edellinen kesti noin puoli vuotta.
Joo, meidän kohtaloistamme ei yleensä saa mistään tietoa. Kärsimys on valtavaa, mutta se on piilossa AT-miehen yksiön seinien sisäpuolellsa.
Koska olet itsekin kärvistellyt pillutta neljä vuotta niin tiedät varmasti mistä puhun.
Sinkkuna 5,5 vuotta. Sitä ennen 2 seurustelua, jotka kestivät pari vuotta kumpikin. Tapailuja on ollut tämän jonkun verran 5,5 vuoden aikana, seksiä 3 kanssa ja edellisestä kerrasta on 1,5 vuotta.
Toisaalta vuosien varrella on käynyt niin etten kaipaa enää seurustelua ja seksiäkin harvoin. Olen kyllästynyt molempiin ja opetellut nauttimaan nykytilanteesta. Ei omaa elämäänsä voi rakentaa pelkän toisen ihmisen varaan. Pahimpia sinkkuja ovat mielestäni ne, jotka eivät viitsi itse tehdä mitään ja lataavat hirveät odotukset toiseen ihmiseen, jonka pitäisi olla sitten olla jotain mielettömän ihmeellistä ja parantaa sen toisenkin elämä yllättäen. Kumppanuudesta ei tässä tapauksessa tietoa, vaan toinen ihminen on kuin pelastusrengas johon takerrutaan.
Sinkkuna alle vuoden. Suhteita ja kaikenlaista säätöä jatkuvana ketjuna 25 vuotta. Nyt on mahtavaa välillä nauttia elämästä ilman mitään paineita mistään.
Täällä mukavaa oppia ihan uusia asioita ihmisiltä, jollaisiin olen elämässäni todella harvoin törmännyt.
Minkä ikäinen olet ajfa?
sinkkuna puolivuotta, suhteen jälkeen jäi niin pahat arvet että tuskin koskaan enään seurustelen
Sinkkuna tai eronneena vuoden verran. Sitä ennen yhdessä ja samassa parisuhteessa liki 16 vuotta. Nyt en tiedä miten toimia, kun ei ole kokemusta muusta kuin tästä yhdestä pitkästä suhteesta. Pelottavaa. Mutta sinkkuus tuntuu turvallisemmalta kuin parisuhde. Ehkäpä mieli vielä muuttuu, jos ja kun tapaan jonkun kivan miehen.
Koko elämä ilman naista ja kavereita. Yksinäistä on ollut.
Sinkkuna nyt 5 vuotta ja selibaatissa. Ei mitään yhden illan juttuja, kun ei kiinnosta. Ja se yksi suhde 5 vuotta sitten oli lyhyt ja seksiä ehkä 3 kertaa pelkästään. Sitä ennen ei mitään kokemuksia ja täysin sinkkuna ja selibaatissa. Eli lähes koko elämäni olen yksin ja selibaatissa elänyt. Normaalia mulle. Kristitty kun olen.
Ei siinä mitään. Jatketaan.
En ole koskaan seurustellut. Treffeillä käynyt 3 kertaa. Satunnaista seksiä ollut muutaman kymmentä kertaa, aina humalassa ja rumien ja/tai vanhempien naisten kanssa. Ikääni en ilkeä edes sanoa.
Koko elämän (kohta 44 v) sinkkuna ja seurustelemattomana, eikä siinä ole päivääkään liikaa. Juuri näin on hyvä.
Olen ikisinkku. Nyt varmaan nuoret moralistit ärtyvät, mutta siltikin myönnän, että vuosien myötä olen pehmennyt ja ryhtynyt suhteeseen varatun kanssa. Tämä viritys on siis kestänyt hirvittävän pitkään, eikä todellakaan ole mikään "panojuttu", vaan elämää sulostuttava ihmissuhde.
Kyllä täytyy sitten vetää lutkakortti esiin ja kutsua suurta isää.
juu, koko elämä sinkkuna. Pari lyhyttä tapailuksi jäänyttä juttua löytyy vuosilta -03 ja -05. Mutta ei niitä oikein voi laskea.
"Oletko sinäkin ollut koko elämäsi sinkkuna?"
Joo, olen, en ole edes käynnyt treffeillä puhumattakaan mistään intiimistä.
t. mies 34v
Yksi vakava, 3 vuoden suhde takana. Sen jälkeen ikävuodet 21 - 26 oltu sinkkuja ja selibaatissa. Kahvila-treffeillä käyty mutta kukaan ei ole innostanut tai jos on, niin vastakaikua ei sitten ole tullut.
Mistä sinkkuus alkaa? Onko 3-vuotias sinkku? Alkaako sinkkuus kun pojat saa äänenmurroksen ja ensimmäisen siemensyöksyn ja siitä kun tytöillä alkaa kuukautiset, vai siitä kun saa juridisesti nussia, eli 16-vuotiaana?
En ole ikinä seurustellut. En tunne ketään muuta samanlaista.
Nyt tunnet. Minut. Tosin olen vasta 32-vuotias.
Ja lisää nimiä pöytään...
M27 täällä jo koko ikäni olen ollut sinkku, ei myöskään ole ollut treffejä eikä intiimejä tilanteita. Jos nyt lasketaan vaikka 16-vuotispäivästä alkaen (ettei tarvi minkään UNICEFin tulla vittuilemaan), niin sehän tekee reilut 11 vuotta.
Muita vanhapoikia lähipiiristä en tunne, veli ehkä, mutta se on muutaman vuoden nuorempi.
Käytännössä koko elämäni. Yksi lyhyt suhteentapainen oli pari vuotta sitten, mutta oli tosiaan sen verran ohikiitävä hetki, etten oikein osaa katsoa sinkkuuteni katkenneen.
Netin ulkopuolella ikisinkkujen määrä saattaa näyttää pieneltä, koska ei näistä asioista yleensä hirveän avoimesti kerrota. En ole esimerkiksi työkavereilleni myöntänyt asiaa, vaan yrittänyt verhota koko homman huumorin piikkiin niin, että he luultavasti olettavat minulle joitain suhteita menneisyyteen, vaikka nyt olenkin heidän tietääkseen ollut pari vuotta sinkkuna.
Olen ollut sinkku aina ja tiedettävästi ystäväporukastani ainoa.
Varsinkin nuorempana asia ahdisti paljon ja ajattelin, että minussa on oltava jotain vikaa kun "kukaan ei ole mua huolinut"
Nykyään viihdyn yksinkin. En myöskään kuvittele enää, että minussa on jotain vikaa, eipähän ole vaan sattunut tulemaan sellaista ihmistä vastaan, kenen kanssa synkkais ja olis kiva olla.
aika pitkään
Noin viisi vuotta. Sitä ennen 23 vuotta yhden naisen kanssa. Loppui kun alkoi vaimo odottamaan toiselle miehelle lasta,meillä kolme yhteistä,en oikein luota naisiin sen takia varmaan. Odotan yksinäistä vanhuutta ja sitä Tatyanaa,joka vaippani vanhainkodissa vaihtaa...
Virallisesti eronnut puolitoista vuotta sitten, jota ennen 17,5 vuotta parisuhteessa, josta reilu 15 vuotta naimisissa.
Edellisestä "tyttöystävästä" yli pari vuotta, mutta se oli lyhyt juttu. Sitten saakin mennä kuusi vuotta taaksepäin kun jotakin pystyi sanomaan "tyttöystäväksi".
Treffattu on toki ja yritetty tapailua, mutta siis täysin miinuksen puolella ollaan jos vuosia lasketaan mitä parisuhteessa on vietetty verrattuna.
Ei se nyt varsinaisesti yhtään helpota ajatella ettei ole täysin kokematon jos kuitenkin noin pitkään on ollut jo käytännössä yksin.
En oikein jaksa uskoa että sitä oikein löytyykään ainakaan näiltä leveys ja pituus asteilta.
Tuohon liittyy sikäli huvittava ilmiö että olen nykyisin paljon paremman näköinen kuin nuorempana ja elämäni kunnossa sekä muutenkin kohentanut asioita joilla tyttöystävä voisi löytyä (markkina-arvoa on parannettu, heh :D). Samalla kun myös iän tullessa lisää vaikuttaa kokeneemmalta ja itsevarmemmalta sekä miehekkäämmältä.
Mutta suhteita on paljon hankalampi löytää kuin nuorempana jolloin oli helppo vain alkaa jutella tytöille ja joihin tutustui joissakin paikoissa automaattisesti.
Nykyään on kynnys lähestyä varsinkin jos kyseessä on nuorempi nainen vaikka flirttiä yms. osaisi heittääkin.
Täältäkin palstalta jos olisin nuorempana varmasti osaisin kokeilla onneani, mutta tämän ikäisenä on vaikea löytää sellaista joka haluaisi tutustua ja toisaalta moni oman ikäinen sopiva on jo varattu.
Voisi sanoa että jäljellä on vain me hukkapalat tai liian nuoret. :(
Sinä itse olet hukkapala.
Lue viimeinen rivi uudestaan
"Voisi sanoa että jäljellä on vain ME hukkapalat "
:D
Tuollaista en ole koskaan huomannut!
"Mutta suhteita on paljon hankalampi löytää kuin nuorempana jolloin oli helppo vain alkaa jutella tytöille ja joihin tutustui joissakin paikoissa automaattisesti."
Tutustuisipa jossain paikassa naisiin "automaattisesti". Itse en sitä paikka ole toistaiseksi löytänyt.
Nuorempana ei mitään. Nykyisin on vielä hiljaisempaa.
En nyt koko elämääni, mutta täysi-ikäiseksi kyllä ensin ja sitten oli muutamia suhteita, muttei niissä päässyt puusta pidemmälle, 2 vakavampaa suhdetta ollut. Toisessa tuli otettua niin kovaa turpiin, että nyt 5 vuotta sinkkuna. Olen kyllä jo toipunut, mutta kuitenkin. Alussa oli vaikeinta, olla "ilman" ja näin, meni pari vuotta ja yksi todella paska tapailu, mitä nyt ei seurusteluksi eikä suhteeksi voi laskea, mutta jotenkin se nuiji päähän sen, että ei, ihan turhan takia en enää edes vaivaudu. Olen aika tyytyväinen elämääni. Ja oppinut ottamaan elämän kokemukseni ihan hyvänä, ja tunnen kyllä myötätuntoa näitä kohtaan, jotka haluaisivat edes ensimmäisen suhteen, mutta sen saanti on vaikeaa. Ymmärrän, suhteet vaan ovat vaikeita ja edelleen siis, en tiedä, miten ne sen tekee, kenelle se on helppoa, mutta minusta se on aina vaan vaikeaa.
Kyllä mä luulen, että kokemattomia, vähän kokeneita ja pitkään sinkkuina olleita on, paljonkin, mutta ei ole muodikasta puhua siitä: pitää olla saamatyyppi, pitää olla suhteita, pitää olla aina seuraava kierrosta jne. ei kukaan halua kuulla yksinäisyydestä tai sinkkuudesta. Politiikka rakennetaan perheille: yksin eläviä ei ole. Muoti rakennetaan parin metsästykseen: yksin ei kukaan voi elää! Se on kuin köyhyys: kun sulkee silmänsä ja syyttää ja syyllistää ihmistä itseään, se katoaa. Lisäksi, vaikka yritettäisiin sanoa, että hei, ihan vaan ihmisiä ollaan, eikä mitään kummempaa, on joittenkin pakko sotkea sääli, vaikkei sitä edes kaivata! Että voi, voi kun sullakaan ei ole ketään ja sitten tuntuu pahalta... Niinkun kuka tahansa olisi parempi kun olla sinkku!
Mutta, tunnen kyllä parikin ikisinkkua, kenellä ei ole ollut ketään 30 ikävuoteen mennessä, että en usko että on harvinaista. Ja olen tuntenut useammankin, eri ikäisiä aikuisia, myös naisia. Että kyllä heitä on.
"Toisessa tuli otettua niin kovaa turpiin, että nyt 5 vuotta sinkkuna."
Mulla kesti edellisestä erosta reilu vuosi ennen kun ihastuin kunnolla naiseen. Nyt vasta alkaa tuntua että alkaisin olla valmis kunnon parisuhteeseen ja erosta on kohta kaksi vuotta.
Vaikka voin olla vähän naistenmies niin siinä vaiheessa kun on kunnolla tunteita pelissä ja panostan juttuun niin kyllä siitä toipuminen ottaa aikansa. Ja pitkissä suhteissa nyt aina on tunteita pelissä ja siihen panostaa kunnolla. Ne pitää käsitellä pois. Ja menee mulla aina tietty aika siihenkin että saan sen itsesuojeluvaiston päältä pois, että uskallan lähteä mukaan siihen että olen suhteessa naisen kanssa joka merkitsee jotakin ja jota kohtaan tunnen jotakin ja joka voi sitten päättyä.
Äh. Typerää.
Koko elämäni. Ei yhtään yhden yön juttua. En ole koskaan edes suudellut naisen kanssa. En kertaakaan. Olen täysin kokematon naisasioissa.
en oleollut
Vähän reilut 2kk. Nyt ei ainakaan hetkeen onnaa elämäntilanteenkaan takia. Josko kesä tois sitten taas mukanaan uusia tuulia. Saa nähdä.
Sinkkuna olen ollut aina. Ei minussakaan varmaan suurempia vikoja olisi, olen vaan niin kamalan ujo ettei tahdo edes jutteluasteelle päästä.
Hyvä aloitus ja multa sympatiat teille joille sitä ihanampaa sukupuolta ei ole vielä löytynyt.
Aloitin ekan suhteeni todella vanhana suhteutettuna mun ikäisiin miehiin...
aika pitkään
Sinkkuna myös koko elämäni (ikää 27v.). Pari henkilöä tunnen jotka samassa tilanteessa mutta ovat 4 v nuorempia.
Kaikkeen tottuu ja niin tuntuu tottuvan tähänkin asiaan. Paitsi aina silloin tällöin kun tulee hirveä läheisyyden kaipuu tai ahdistunut olo kun on jossain missä kaikki muut ovat pariskuntia (näitä tilanteita olen tosin oppinut välttämään). Ja huumorilla yritän kanssa asiaa "peitellä".
Kai joku vika allekirjoittaneessakin on kun yksin on. Tai sitten ei ole vaan tullut ketään vastaan joka kolahtaisi....tai vaihtoehtoisesti olen ollut toiselle vain panopuu.
olenn ollut sinkuna kauan aikaa
Viimeisin sinkku-jakso alkoi tämän vuoden alussa, kun vein ex-kumppanin lentokentälle uudenvuoden aattona ja hän lensi kotimaahansa.
Olen 22v ja 4 vuotta ollut sinkkuna. Teini ajoilta olin2 vuotta suhteeessa. Olen ollut myös tämän 4 vuoden selibaatissa, tahtomattani. Ei vaan löydy niin ei löydy. Pakko sit keksii jotai omaa ja mennä elämäs eteenpäin ja tuottaa iloa muuten.
En ole ihan koko elämääni ollut.
Mutta siitä huolimatta,sydämeni on nyt vahvistunut,olen itsekkin vähän kasvanut niistä vuosista.
En voisi kuvitellakkaan ennee sitä ihmistä viereeni.
Se oli outoa yhdessäoloa,yhden minuutin se tuntui oikealta.
Nyt ajateltuna.
Olen vaikea tapaus mutta tilannettani EI helpota se että tykkeet jostakin viäristyneestä katseestani.
Se ehkä vain pahentoo.
En etes tiennyt olevani näin juovikas.
Onko tämä valhetta lopun ikääni..???
Harmittoo.
Mutta.
MILLOIN lopun????
Älä anna minulle ennee vapauksijä.
Vai.