Sinkut ja huumeet

Itse hankin nuorempana laajasti kokemusta erilaisista huumeista, kokeillut olen kaikkea hamppukekseistä opiaatteihin ja tutkimuskemikaaleihin. Nyt kun katson ajassa taaksepäin, olen vaan iloinen, etten narkahtanut noina aikoina mihinkään - toisin kuin moni lähipiirissä.
Tapailin tuolloin pariakin narkomaania, mutta tajusin onneksi aloittamatta suhdetta kenenkään kanssa. Olisin varmasti päätynyt pohjalle, mikäli olisin alkanut seurustelusuhteeseen suonensisäisten huumeidenkäyttäjän kanssa.
Noihin aikoihin en juuri muunlaisia miehiä tapaillutkaan, kuin hyvin moniongelmaisia. (mitä olin silloin itsekin)

Nykyään en käytä mitään kemiallista, enkä juo edes alkoholia. Pilveä poltan silloin tällöin ja trippailla voisin vielä joskus esim. sienillä tai muilla luonnontuotteilla.

Itselläni ei siis ole juuri varaa arvostella muita huumeista ja olen asiassa melko suvaitsevainen, mutta seurustelemaan en ryhtyisi ainakaan kovien huumeiden käyttäjien kanssa, ehkä pari kertaa vuodessa saa vetää piriä tms. jos niin haluaa ja mikäli se siis jää vain yksittäisiksi kerroiksi.
Toivon myös, että kuvitteellinen tuleva poikaystäväni juo alkoholia kohtuudella, mieluiten toki ei ollenkaan.
pilvenpolton hyväksyn, kunhan sekin pysyy kohtuudessa.

Valitusta omista päihteidenkäytöstäni en jaksa pitkään kuunnella, joten
mieheltä toivon myös samanlaista suvaitsevaisuutta asiassa. Toki asiasta voi avoimesti keskustella ja pilvenpolttoani saa kritisoida, mutta nalkuttaminen ja tuomitseminen on pelkästään ärsyttävää.

Joo ehkä saattaisin jotain tuollaista kakkua maistaa opiskelu tarkoituksessa...

Vaan olen ollut nollalinjan ihminen, mitä tulee laittomiin päihteisiin. Ja taidanpa sellaisena pysyäkin. Sillä en edes opiskelutarkoituksessa voi tuollaista temppua nyt tehdä, josko päätyykin johonkin satunnaiseen huumetestiin, niin siinä meneekin sitten työpaikka :P

En ole kokeillut huumeita. Jos nyt yhtään tunnen itseäni, niin saattaisin hyvinkin maistaa "huumekakkua", mutta en ole koskaan törmännyt sellaiseen.

Sinällään tylsää todeta että hullunkokeiluhaluisena ihmisenä olen jättänyt näillä päihteillä leikkimisen muille. Joskus nuorena kokeilin kannabista, mutta totesin ettei se ole minun juttuni.
Ei vaan kiinnosta. Liiankin moni koulukaveri on nykyään hampaaton luuranko, jolla on tyhjä pää.

Olen jyrkästi huumeita vastaan. En ole koskaan kokeillut enkä tule. Tulevalta kumppanilta edellytän vastaavanlaista linjaa.

Olen huumeita vastaan, enkä niitä koskaan kokeillut. En aivan ymmärrä tuota alkoholilla läträämistäkään. Jotenkin tää koko suomen kulttuuri on aivan perseestä, kun kukaan ei voi lähestyä ketään jos ei oo aivan tolkuttomassa humalassa. Kaikki baarit voitais mun puolesta hävittää maapallolta ja keksiä jotain muita vastaavia paikkoja, joissa ihmiset vois tavata ja tutustua toisiinsa. Vois olla musiikkia, tanssimista, karaokea, hyvää ruokaa ja juomaa, yhteistä tekemistä ja vaikka tutustumisleikkejä. Erona baariin se, että kaikki tapais selvin päin, ja tuossa ympäristössä vastakkaisen sukupuolen lähestyminen ois normaalia ja suotavaa eikä sitä pidettäs yhtä outona kuin esim. kadulla tai kaupassa lähestymistä.

En ole huumeita vastaan (mitä hittoa se nyt tarkoittaakaan). Mutta sen verran olen tavannut ja tiedän erilaisia aineita ihan säännöllisesti käyttäviä ihmisiä että luulen etten kauhean kauan jaksaisi sellaista katsella. Joku satunnainen kannabiksenpolttelu kyllä menisi.

Mutta... Väitän että nämä "olen jyrkästi huumeita vastaan ja kaikki narkkarit pitäisi ampua" ihmiset eivät ihan oikeasti ymmärrä että ei niitä aineita kukaan ilkeyttään käytä. Ongelma se on ja siitä kärsii eniten käyttäjä itse. Okei, huumeiden tuotantoon liittyy eettisiä ongelmia mutta tuskin niitä enää siinä vaiheessa käyttäjä pohtii kun on jo siinä suossa.

Joku pirikokeilu 5v sitten on ihan sama.

Olen kokeillut parikymppisenä lukuisia eri huumeita kerran tai pari. Sinänsä pidän kyllä äärettömän tyhmänä jakoa huumeet vs. alkoholi. Tyhminä ja hiukan yksinkertaisina pidän myös niitä ihmisiä, jotka juovat paljon alkoholia, mutta tuomitsevat yksiselitteisesti kaikki muut aineet. Alkoholi ON huume.

Sekä alkoholilla että muilla sosiaalisuutta lisäävillä huumeilla saisi naisia, mutta en nykyisin jaksa oikein kiinnostua edes viinalla läträämisestä. Useimmilla huumeilla, myös alkoholilla, on sen verran ikäviä jälkivaikutuksia, että ei vaan jaksa. Laskukaava menee yleensä näin -> 2h kivaa = 20 h tuskaa jälkeenpäin.

Toinen syy, miksi en jaksa enää innostua, on se, että vaikka huumeidenkokeilijoiden ja alkoholin suurkuluttajien porukoissa on myös kaltaisiani kilttejä nörttejä, niin ne ovat kaikki miehiä. Naisia liikkuu päihteidenkäyttöporukoissa muutenkin vähemmän kuin miehiä, ja ne naiset mitä sieltä löytyy, ovat yleensä tosi ikäviä bitchejä eikä yhtään mun tyylisiä.

Kolmas syy olisi varmaan se, että vaikka satunnaisesti (ehkä kymmenen kertaa vuodessa) edelleen nautinkin alkoholia ja pilveä, niin tietyllä tavalla ihailen ihmistä, joka elää täysin selvin päin kaikki vaikea tai ujostuttavatkin kokemukset. Niin, tästä päästäänkin vielä lääkkeisiin. Pidän äärimmäisen typerinä ja yksinkertaisina myös niitä ihmisiä, jotka nappailevat mielialalääkkeitä, mutta pitävät laittomia huumeita aivan kamalina. Ettekö te mielialalääkkeitä syövät tajua että te käytätte itse huumeita?