Henkilöstöhallinnossa ja rekrytoinnissa työskentelevänä luen viikottain satoja työhakemuksia. Mikä hitto nykyihmistä vaivaa, kun se yrittää kuulostaa pätevältä?Pakko raivota muutamasta suosikkikielikukkasestani.
Minkä helvetin takia ihmiset käytettävät refleksiivipronominia persoonapronominin sijaan?
"Itse opiskelin markkinointia." Verrattuna kehen? Vaihtoehtoisesti virkkeen voi tulkita myös niin, että kirjoittaja osasi oppilaitokseensa kenenkään auttamatta eli ei ilmeisesti tarvitse henkilökohtaista avustajaa.
Miksei "minä" kelpaa? Sitäpaitsi suomeksi koko homman voi ylipäänsäkin hoitaa verbin persoonapäätteellä.
Toinen inhokkini on prepositionaalinen lauserakentelu. "Koulutuksen osalta opiskelin markkinointia." Mikä vika tavallisessa transitiivilauseessa on, häh? Vielä pahempaa on, jos hakija haluaa tuoda ilmi luonteensa herkkää puolta kertomalla yksityiselämästään. "Perheen osalta olen onnellinen." Hakija on siis tyytyväinen nykyiseen perheeseensä, eikä aio vaihtaa sitä, niinkö? Hakijalla on siis vakaa parisuhde ja lapsia, niinkö? Kumpikaan ei oikeastaan kuulu minun arviotavakseni.
Kolmas pulma, vaikkakin aiheen vierestä, on englannin kuvitteellinen osaaminen. Ei riitä, että ulkomaanmatkalla onnistuu sönköttämään tilauksensa ymmärrettävästi ketjuravintolan työntekijälle, tai että on kääntänyt joskus siskonkumminkaiman gradun tiivistelmän. Vuosi vaihto-oppilaana australiaisella yläasteella ei myöskään auta. Kun haemme kääntäjiä, tarkoitamme yliopistotutkinnon suorittaneita kieliammattilaisia, jotka ovat osaavat kirjoittaa idiomaattisesti sekä suomea että englantia ja lisäksi analysoida akateemisin ja kriittisin standardein omaa tekstiään.
Kylläpä helpotti, kun sai purkautua :) Onko muilla samoja kokemuksia?
Minkä helvetin takia ihmiset käytettävät refleksiivipronominia persoonapronominin sijaan?
"Itse opiskelin markkinointia." Verrattuna kehen? Vaihtoehtoisesti virkkeen voi tulkita myös niin, että kirjoittaja osasi oppilaitokseensa kenenkään auttamatta eli ei ilmeisesti tarvitse henkilökohtaista avustajaa.
Miksei "minä" kelpaa? Sitäpaitsi suomeksi koko homman voi ylipäänsäkin hoitaa verbin persoonapäätteellä.
Toinen inhokkini on prepositionaalinen lauserakentelu. "Koulutuksen osalta opiskelin markkinointia." Mikä vika tavallisessa transitiivilauseessa on, häh? Vielä pahempaa on, jos hakija haluaa tuoda ilmi luonteensa herkkää puolta kertomalla yksityiselämästään. "Perheen osalta olen onnellinen." Hakija on siis tyytyväinen nykyiseen perheeseensä, eikä aio vaihtaa sitä, niinkö? Hakijalla on siis vakaa parisuhde ja lapsia, niinkö? Kumpikaan ei oikeastaan kuulu minun arviotavakseni.
Kolmas pulma, vaikkakin aiheen vierestä, on englannin kuvitteellinen osaaminen. Ei riitä, että ulkomaanmatkalla onnistuu sönköttämään tilauksensa ymmärrettävästi ketjuravintolan työntekijälle, tai että on kääntänyt joskus siskonkumminkaiman gradun tiivistelmän. Vuosi vaihto-oppilaana australiaisella yläasteella ei myöskään auta. Kun haemme kääntäjiä, tarkoitamme yliopistotutkinnon suorittaneita kieliammattilaisia, jotka ovat osaavat kirjoittaa idiomaattisesti sekä suomea että englantia ja lisäksi analysoida akateemisin ja kriittisin standardein omaa tekstiään.
Kylläpä helpotti, kun sai purkautua :) Onko muilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Joka ei mitään osaa, se rekrytoi osaajia ja samalla haukkuu heitä. Semmoinen on päällimmäinen vaikutus tuosta vuodatuksesta.
"kieliammattilaisia, jotka ovat osaavat kirjoittaa...
minusta tuon tekstin asiasisältö kuvasi ainakin kahdelta kieliopilliselta osuudeltaan varsin hyvin nykykielenkäytön ongelmia. soisi keskustelun jatkuvan tältä pohjalta tällä palstalla.
No joo. Jos etsitään kielentaitajia, niin on ohitettava mainitunlaiset tapaukset. Muuten asiaan ei kannata kiinnittää huomota, sillä ei se siitä parane.
Toivottavasti työhakemukset eivät sentään ala näin: "Elikkäs olen tällainen vastavalmistunut..."
Tuo ei ole vitsi. Olen lukenut N kappaletta maisteritason opinnäytteiden käsikirjoituksia, joissa lause todella alkaa eli-sanalla. Mitä hemmettiä lukioissa nykyisin äidinkielessä opetetaan?
Jos pyydetään kertomaan vapaasti itsestä, niin sitten liian asiallinen lähestyminen vaikuttaa pöhköltä. Elikkäs hakemus paikan mukaan.
Hakemuksissa (lähes) kaikki ovat "sosiaalisia ja kaikkien kanssa hyvin toimeen tulevia". Kannattaa siis valita sellainen, joka ei näin valehtele.
Sitä paitsi voisi laajemminkin pohtia, minkä ihmeen takia kaikkien pitäisiä mahtia sosiaalisuuden ja kaikkien kanssa toimeen tulemiseen ihannemuottiin. Työelämässä tarvitaan myös itsenäisiä pohdiskelijoita, joiden ei tarvitse jatkuvasti hakea huomiota selvitäkseen päivästä toiseen.
Minä olen saanut tästä kerran opetusta kantapään kautta. Palkkasin töihin kaverin, joka ei vaikuttanut mitenkään huippusosiaaliselta, mutta kylläkin muuten pätevältä. Tuli sitten todella vaikea tekninen ongelma, jota moni yritti ratkaista ja epäonnistui. Tyrkkäsin tuon ongelman myös tuolle tulokkaalle. Hänestä ei kuulunut mitään moneen päivään. Siten hän ilmestyi paikalle ja kertoi, miten ongelma saadaan ratkaistua. Samalla hän oli ratkaissut myös sen asiaan liittyvän ongelman, jota kukaan ei aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Upea suoritus!
Mitään tiimityötä ei tarvittu. Mahtava yksilösuoritus, joka vakiinnutti tulokkaan aseman suurena guruna, asemana, jolla todella oli katetta.
Tarviixssitä minää sit suomessa ollenkaa?
Aika ruusuiset odotukset kääntäjän ammattitaidosta. Yliopistotutkinnon suorittaminen ei takaa ammattitaitoa. Nykyisin suurin osa käännöksistä myydään käännöstoimistojen kautta. Käännöstoimistot teettävät käännöstoimeksiannot kotikääntäjillä, joista suuri osa on itseoppineita. Käännöstoimistojen lupaamista natiivin suorittamista kielentarkastajista huolimatta iso (suurin) osa käännöksistä on heikkoja suorituksia, arvatenkin alan opiskelijoiden ja vaihto-oppilaiden tekeminä. Ei sillä että työn puolesta romaaneja kirjoiteltaisiin, mutta käännökset ovat useasti niin huonoja että asia ei välity ymmärrettävästi kohdekielelle. Käännättäminen käännöstoimistoisaa on törkeän kallista ilman että korkea hinta takaa edes välttävää käännöksen laatua.
Jos hakee kääntäjää, kannattaa testata kääntäjiä eli yliopistolta kääntäjiksi valmistuneita maistereita, joilla on tarvittava työkokemus.
Tulee mieleen kysyä, mikä mahtaa olla nimimerkin Toimeksiantaja koulutus ja työtausta, kun asenne ja tekstin sisältö kertoo hämmästyttävyyksiä.
Melkein valmiit ovat jännittävä joukko. Ennakkoluuloton työnantaja saattaa löytää helmiä jos uskaltautuu sen kuuluisan laatikon ulkopuolelle ja panee silmälasit päähän.
Natiivin suorittama kielentarkastaja kuulostaa muuten aika mystiseltä.
"Käännöstoimistot teettävät käännöstoimeksiannot kotikääntäjillä, joista suuri osa on itseoppineita."
Mitkä käännöstoimistot?
Lähiaikoina olen huomannut myös käytettävän tätä muotoa.
Itseäni risoo lauserakenteiden yksinkertaistuminen ymmärrettävyyden kustannuksella. Esimerkki: "jäät heikkenevät, mikä lisää hukkumiskuolemia".
Ymmärrän tuon ilmaisutavan lähinnä kysymyksenä. Itse sanoisin yksioikoisesti "jäiden heikkeneminen lisää hukkumiskuolemia". Päälause yhdistettynä ",mikä" -alkuiseen sivulauseeseen on äärettömän yleinen muussa kuin painetussa mediassa.
Mikä-joka -variaation ymmärtäminen on muutenkin kadoksissa. "Mies ampui vaimonsa haulikolla, mihin hänellä oli lupa".
Eräs ärsyttävä seikka on englannin kielen sääntöjen mukainen (yli)pilkutus: Täytettyään 18-vuotta, hän sai oman auton". Tässä lisäbonuksena virheellinen iänilmaisutapa.
Niin, 2-istuttava sohva kummittelee jatkuvasti huonekalumainoksissa. Kuvasta pysytyn päättelemään tämän kaksi-istuttavan sohvan olemuksen. Sehän on 2:n istuttava eli suoraan sanottuna kahdenistuttava sohva!
Lähinnä mediasta tuttu ilmiö on haparointi isojen lukujen kohdalla. Viime vuonna Hesarissa kerrottiin erään pariisilaisen (huom. en kirjoittanut nykytyyliin "Pariisilaisen") ravintolan viinikellarin pinta-alaksi 1 000 neliökilometriä. Seuraavan päivän lehdessä ala korjattiin miljoonasosaan, tuhanteen neliömetriin, joka vastaa keskimääräistä omakotitonttia, eikä kilometrin levyistä maapalstaa Hangosta Utsjoelle.
Pari päivää sitten Hesarissa väitettiin SDP:n vaalibudjetiksi 200 miljoonaa euroa, siis nelisenkymmentä euroa jokaista suomalaista kohti. Eilen määrä oikaistiin 200 000 euroon, siis tuhannesosaan aiemmin kerrotusta luvusta.
Tästä päästäänkin erääseen kismittävään seikkaan. "Hirvikolareja oli viisi kertaa vähemmän vähemmän kuin edellisenä vuonna". Tämäkin ilmaisutapa lienee lähtöisin anglosaksisista kielistä. Onneksi meillä on oma, yksiselitteinen ilmaisu "viidesosa". Anglismeista puheen ollen: ison kuvan eeppisestä pitkästä juoksusta laatikon ulkopuolella en jaksa tällä kertaa marmattaa.
Totean vielä, että tekstinkäsittelyohjelmien "automaattinen" oikoluku ja sokea luottaminen siihen aiheuttaa paljon puhuttuja yhdyssanavirheitä. Suomen kielessä samat sanat voidaan tarkoituksesta riippuen kirjoittaa yhteen tai erikseen. "Nuorten television katselu" on aivan eri asia kuin "nuorten televisionkatselu".
>Totean vielä, että tekstinkäsittelyohjelmien
>"automaattinen" oikoluku ja sokea luottaminen
>siihen aiheuttaa paljon puhuttuja yhdyssanavirheitä.
Muitakin kuin yhdyssanavirheitä.
Kirjoittelin muutama päivä sitten suomenkielistä sähköpostiviestiä, ohjelmana suomenkielinen Microsoft Office Outlook 2007. Viestiini tuli kolmeen kohtaan sana ”sovite”. Yhtä monta kertaa ohjelma korjasi sen muitta mutkitta oikeana pitämäänsä muotoon ”soviet”.
Ehkäpä jossakin ohjelman valikkojen syövereissä on mahdollisuus deaktivoida tuollainen omavaltaisuus, mutta kukapa sinne jaksaisi sukeltaa!
>kukapa sinne jaksaisi sukeltaa!
Jaksoin kuin jaksoinkin – lopultakin! Nyt tuolta omavaltaisuudelta on nujerrettu tahto eikä sovitteesta pääse tulemaan enää soviettia.
Samalla tulin korjanneeksi ohjelman pahan tavan venyttää sanan eteen ilman välilyöntiä tuleva yhdysmerkki (-) ajatusviivan (–) mittaiseksi.
Kukahan noista ohjelmien oletusasetuksista oikein päättääkään?
Jostain syystä "about" sana ärsyttää ihan suunnattomasti.
"Mä oon nuorempana tanssinu about 3 vuotta."
Oliko ihan pakko lainata prepositio suoraan englannista? ._.
Prepositio?
http://kaino.kotus.fi/visk/hakemisto.php?a=l&h=630
Okei okei, adverbi, ihan sama.
Nykyään ei enää juuri huvita kuunnella radiota. Puheosuudet ovat vain soittolistojen täytettä ja juontajat/uutistenlukijat kuulostavat bimboilta. Ilmiöhän ei ole varsinaisesti kielellinen - tosin eivät nämä tyhjänpuhujat aina suomeakaan tunnu osaavan.
Kuuntele Yleä, hyvä ihminen, ja unohda ne mainosradiot! Ylen Radio 1 ja Radio Puhe ovat laatukanavia, jos puheohjelmat sattuvat kiinnostamaan.