Hei, luin jostain artikkelin jossa käsiteltiin avaruuden kokoa. Siinä sanottiin, että jos avaruus on ääretön, on se ääretön kuten pallo, donitsi, tai mikä tahansa muu kolmiulotteinen kappale jonka pintaa kuljetaan.. Siis vähän sama kuin meidän maapallomme, ennen luultiin että sillä on rajat ja että niiden yli voi mennä, koska eihän maa nyt loputon voi olla. Mutta sitten hokastiin että kyllä se vaan on pyöreä, ja voit mennä vaikka loputtomasti yhteen suuntaan, etkä tipu laidan yli.
Eli jos avaruus on ääretön esim pallon lailla, sehän on sitten äärellinen niinkuin meidän maapallommekin. Eli jos lähdet kulkemaan yhteen suuntaan, tulet lopulta takaisin siihen mistä lähdit, jos se nyt olisi meidän tekniikalla mahdollista. Jos avaruus taas on äärellinen, niin hommahan menee samaan malliin.
Joten voisiko joku valaista asiaa?
-Kiitos! =)
Eli jos avaruus on ääretön esim pallon lailla, sehän on sitten äärellinen niinkuin meidän maapallommekin. Eli jos lähdet kulkemaan yhteen suuntaan, tulet lopulta takaisin siihen mistä lähdit, jos se nyt olisi meidän tekniikalla mahdollista. Jos avaruus taas on äärellinen, niin hommahan menee samaan malliin.
Joten voisiko joku valaista asiaa?
-Kiitos! =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä minusta avaruus on 3-ulotteinen, eikä mikään pallon pinta.
Nykyisen tietämyksen mukaan maailmankaikkeus tekee laajetessaan aika-avaruutta, kuten on tehnyt jo n. 13,7 miljardia vuotta, ollen siis selvästi äärellinen, mutta tavallaan rajaton.
On toki totta, että lähti mihin suuntaan tahansa kulkemaan, ei maailmankaikkeus loppuisi koskaan eikä mitään rajaa koskaan saavutettaisi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maailmankaikkeuden ja ei-minkään välillä olisi rajaa, vaan sitä, ettei sitä koskaan saavuteta eikä päästä näkemään saati mitään dataa keräämään.
Kiitos Kollimaattori :) Rupesin miettimään tuota selitystäni ja se onkin aika tyhmä. Mutta onko siis sellaista vaihtoehtoa, että jos kulkee tarpeeksi tiettyyn suuntaan suoraan, päätyy siihen mistä lähti? Siis avaruudessa? Ja teoriassa, tiedän että nykytekniikalla ei ole puhettakaan edes lähimmälle tähdelle pääsemistä, mutta teoriassa.
-Kiitos! =)
En tiedä onko tuohon yksiselitteistä vastausta, kun pelkät käsitteet "suoraan" ja "suunta" ovat kaareutuvassa avaruudessa ilman kiintopisteitä hyvin teoreettisia käsitteitä! :D
Maailmankaikkeus laajenee tulevaisuuteen. Maailmankaikkeuden voi jakaa kolmeen perus ulottuvaisuuteen meneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Meistä katsoen meneisyys on äärellinen ja tulevaisuus ääretön.
Jokainen kosmoksen hiukkanen edustaa joka hetkellään maailmankaikkeuden äärilaitaa.
Maailmakaikkeuden jokainen olio ilmenee liikkujana, itseasiassa " liike" on aina kongreettista todellisuutta ja energiaa josta kaikki koostuu, eikä avaruuden kappaleilla voi olla mitään omaa todellisuutta hetkellään, koska myöskään mitään ei voi olla olemassa koko kokonaisuudesta eroitettuna.
Maailmankaikkeuden koko kokonaisuuden todellista kongreettista ja absoluutista kokoa on mieletöntä ajatella koska mitään muuta ei ole.
Miltä maailmankaikkeuden oilioiden keskinäinen suhteellisuus näyttää riippuu aina kokijasta, jostain pespekstiivitä katsottuna kaikki maailmankaikkeuden energiatilat ovat olemassa samanaikaisesti, paradoksaalissti voi olla myös että mitään ei ole olemassa eikä ollut ,tämän korkeimman näkemykse voi pitää sisällään vain koko kosmoksen energia mikäli sillä olisi tietoisuus ja toki sillä onkin koska ihmisen tietoisuu on koko kosmoksen olemus, oma minä on illuusio ja harhaa koska yksin tyhjässä avaruudessa syntyneellä tajunalla ei voi olla mitään tietoisuutta.
Opettele JB 11, kuinka sana kokreettinen kirjoitetaan.
Kuussa on käyty ja kolme perusulottuvuutta ovet pituus, leveys ja korkeus..
Siinä pata kattilaa soimaa! :DDD
Jos maailmankaikkeuden kaikki liike pysähtyisi ei olisi 3 d tilaa, avaruuden 3 d tila on tietoisuuden liike ja liikemuisti-illuusio.
Nuo mainitsemasi kolme tilaulottuvuutta ovat siten koggreettista illuusiota, asioita joita hetkellään ei ole olemassa.
Tiede ja tieteen avulla ei voi koskaan ilmaista mitä on todellisuus, jos todellisuuden ilmaisemiseen kuluu ns, ajan ílluusiota, ajan illuusio perustuu liikeeseen ja jo menneen liikkeen muistamiseen, siksipä aidon todellisuuden voi tajuta ja ymmärtää vain tietoisuuden kokemuksella.
Tiede tutkii kosmoksen absoluuttista syyn ja seurauksen energioiden suhteellisuuksia ja lainalaisuksia ja kuten tiedämme mitään ei voi koskaan eroittaa syyn ja seurauksen ketjusta.
Maailmankaikkeuden jokaisella hiukkasella on samanhetkinen nyt todellisuus, maailmankaikkeudessa ei ole kohteita joita ovat toisinaan olemassa toisinaan ei, niin kuin suhteellisuusteorian älytön aikadilaatio selittää.
Ihmisen tajunnan todellisuus ei ole se ajatus ja ajatuksen illuusion siältö jota kulloinkin ajattelee, vaan se tietoisuuden prosessi joka ajatukset luo.
Maailmankaikkeuden jokaiseen energiatilaan sisältyy aina myös maailmankaikkeuden kaikki jos toteuneet ja toteutuvat energiatilat, vaikka toisinaan ihmisen tietoisuuden perspektiivista olisi muka varaa valita jotain jostain, näinhän ei kuitenkaan ole koska ihminen ei voi valita vapaasti mitään mistään, vapaa tahtokin on siten täydellinen illuusio.
Ihmisen tajunta ja tietoisuus on koko kosmoksen ominaisuus ja ne kuvitellut omat ikuiset sielut ja henget ovat valitettavasti täydellistä tyhjyyttä, koska kosmoksesta ja sen kokonaisuudesta ei voi koskaan irroittaa ja eroittaa yhtään mitään.
Ajatus singulairiteetista ja kosmoksen todellisen koon suhteellista eroista itseensä ovat ajatuksen harhaa, koska kosmos ei koskaan ole mikään rajattu 3 d tila, koska koko 3 d tila on VAIN yksi tietoisuuden kokemuksen ja tajunnan tila,koko kosmuksen olemuksen voi sanoa puhtaasti yhdellä sanalla ,kokemus.
Kuulennot ovat valitettavasti toisille totta, toisille uskontoa ja ihan vain kuinka kukin itse haluaa kokea.
Emme oikeastaan edes laajene mihinkään tulevaisuuden ulottuvuuteen jokaisella hetkellään, sekin on ajatuksen harhaa, koska universumi on jokaisella hetkellään itse täydellisyys.
lIsään,,
kin on ajatuksen harhaa, koska universumi on jokaisella hetkellään itse täydellisyys.