Olemme asuneet neljä vuotta yhdessä. Nyt muutimme takaisin meidän molempien kotipaikkakunnalle, jossa myös kaikki mieheni kaverit asuvat. Nyt olemme asuneet täällä nelisen kuukautta ja elämästä on tullut yhtä helvettiä. Mieheni juoksee lähes joka viikonloppu ravintoloissa kavereidensa kanssa ja minä istun kotona useimmiten. En itse ole kova ottamaan alkoholia mutta joskus kotona voin seuraksi ottaa vähän. Ravintoloissa en tykkää käydä.
Vanhassa kodissamme tällaista ilmiötä ei ollut, ehkä juuri sen vuoksi, että kaverit asuivat niinkin kaukana kuin 40 km:n päässä. Toki silloinkin he mökkeilivät yms. enkä koskaan näitä asioita häneltä ole kieltänyt.
Nyt vaan alkaa tulla mitta täyteen. Hän väittää minun olevan kamala nalkuttaja (no tottakai olen tyytymätön kun joka ikinen viikonloppu pitää juoda ja useimmiten vielä niin, että tulee oksennus joko yöllä tai seuraavana aamuna). Eilen nyt sitten vihdoin lähdin kaverini kanssa paikalliseen baariin ja mies oli oman kaverinsa kanssa toisessa. Sovimme, että tapaamme kun miehen baari menee kiinni ja hän tulee sinne, missä minä olen kaverini kanssa. Ajattelin, että nyt kerrankin mieheni on iloinen, kun minäkin lähdin ulos ja voimme viettää iltaa yhdessä. No lopputulos oli se, että hän olikin päättänyt lähteä kaverinsa kanssa kokonaan toiselle paikkakunnalle dokaamaan (tietenkin ilmoittamatta minulle, saatika kysymättä lähtisimmekö mukaan) ja kun tulin kotiin niin oltiin oksennettu tuulikaappiin, eteiseen ja mies istui vessan lattialla pää pöntössä. Toki hän on taas pyydellyt anteeksi mutta mitä se auttaa? Taas tulee toinen viikonloppu ja sama juttu. Mies on 27-vuotias, että onko tässä kyse jostain nuoruuden rilluttelusta vai mistä? Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja kasvaako mies tuosta ikinä?
Vanhassa kodissamme tällaista ilmiötä ei ollut, ehkä juuri sen vuoksi, että kaverit asuivat niinkin kaukana kuin 40 km:n päässä. Toki silloinkin he mökkeilivät yms. enkä koskaan näitä asioita häneltä ole kieltänyt.
Nyt vaan alkaa tulla mitta täyteen. Hän väittää minun olevan kamala nalkuttaja (no tottakai olen tyytymätön kun joka ikinen viikonloppu pitää juoda ja useimmiten vielä niin, että tulee oksennus joko yöllä tai seuraavana aamuna). Eilen nyt sitten vihdoin lähdin kaverini kanssa paikalliseen baariin ja mies oli oman kaverinsa kanssa toisessa. Sovimme, että tapaamme kun miehen baari menee kiinni ja hän tulee sinne, missä minä olen kaverini kanssa. Ajattelin, että nyt kerrankin mieheni on iloinen, kun minäkin lähdin ulos ja voimme viettää iltaa yhdessä. No lopputulos oli se, että hän olikin päättänyt lähteä kaverinsa kanssa kokonaan toiselle paikkakunnalle dokaamaan (tietenkin ilmoittamatta minulle, saatika kysymättä lähtisimmekö mukaan) ja kun tulin kotiin niin oltiin oksennettu tuulikaappiin, eteiseen ja mies istui vessan lattialla pää pöntössä. Toki hän on taas pyydellyt anteeksi mutta mitä se auttaa? Taas tulee toinen viikonloppu ja sama juttu. Mies on 27-vuotias, että onko tässä kyse jostain nuoruuden rilluttelusta vai mistä? Onko kellään samanlaisia kokemuksia ja kasvaako mies tuosta ikinä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mieshän pitää itsestäänselvyytenä et saa tehdä ihan mitä haluaa ja kumppania
ei kunnioita pätkääkään. Sun pitää ottaa kovat keinot käyttöön ja puhuu jopa erosta jos mies jatkaa juopottelua ja rilluttelua.
On puhuttu joo mutta ei tunnu auttavan. Tiedostaa kyllä tilanteen mutta ei sitä, miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Musta on ollut aina ihan ok, että kumpikin saa mennä ilman jatkuvaa kyttäystä, enkä ole ikinä halunnut kieltää kavereitaan näkemästä. Nyt tämä on vaan niin riistäytynyt käsistä että en oikeasti tajua.
Meillä juodaan myös joka viikonloppu.. Ja molemmat päivät. Olemme aina asuneet samassa paikassa, että meillä ei ole näkynyt sitä rauhallista viikonloppua vielä ollenkaan.. Me hieman nuorempai kyllä 23 v.
Tänäkin viikonloppuna mies oli juomassa ja meni jatkoille vielä. Tuli aivan sekavana kotii paiskoi ovia rikkoi tavaroita, söi ja sammui. Aamulla ei muista mitään. Sai sitten eilen kuulla että oli siellä jatkoilla myös käyttäytynyt huonosti...
Onneksi ei vedä tuollaisia perseitä aina, silloin tällöin vaan, mutta silti juo joka viikonloppu..
Taas kerran käytiin vakava keskustelu siitä, että pitää vähentää tuota juoksemista baareissa ym. alkoholin käytön vähentäminen..
Ensi viikonloppu tulee niin kaljapullo on taas paras kaveri. En tiedä koska tämä paska loppuu, ei varmaan koskaan. Olen sanonut, että kauan en enää katso, nyt tultava muutos jos mitään ei tapahdu (edes yritystä), niin minä lähden.
Sillä sun avomiehelläkin on kipupiste. Iske siihen. Tuskimpa kun miehestä on kyse niin syvällinen keskustelu ei auta vaan pitää pelata sen säännöillä. Lisäksi viina tekee ihmisestä tyhmän. Jätä se, ei se susta edes välitä kun ei ilmeisesti kykene asettumaan sun asemaan.
Sama ongelma meil kans:( Myöki ollaan 27 v ja kyllä mies juo viikonloppuna, jopa tuo kavereita baarin jälkeen meille ja melkein joka kerta lämmittää saunan... kyl mullakin kävi mielessä erota, ollaan 7 vuotta yhdessä, nii toinen vaa suuttuu et mä vaan "liiottelen asioita", yritin jutella monesti, mutta turhaan, illat ja juominen vaan jatkuu... Olen kans aivan loppu ja välil tuntuu et tuhlaan aikani tähän kaikkeen...
Miehesi on saanut sinut alistumaan.
Kun sinä alat puhua erosta -> mies ottaa pultit -> syyttää liioittelusta -> sinä nöyrryt ja vaikenet -> mies otta kännit -> sinä alat puhumaan erosta -> mies ottaa pultit -> sinä vaikenet ja nöyrryt jne.
Olisiko aika tehdö jotain, kerätä tavarat ilman keskustelua ja muuttaa pois?
No, minä muutan tässä viikon parin sisällä pois, jotta ukkeli saa miettiä rauhassa mitä elämältään haluaa. Minä en ala tuollaista kännikalaa kattelemaan, vaikka osaa halutessaan olla maailman ihanin ja suloisin mies. Nimenomaan halutessaan. Ja nyt ei näkäjään haluta kuin viina. Miettiköön siinä sitten kumpi kannatti, minä en elämääni tuollaiseen tuhlaa kun ei onneksi vielä ole lapsiakaan.
En voi kuin ihmetellä miten nämä tekstit ovat kuin omasta päästäni revittyjä, olen miettinyt aina että missä ovat ne muut parikymppiset jotka kärsii puolison läträämisestä. Mies on pian kolmekymppinen ja itse vasta 23. Meillä tosin kävi toisin päin, muutto vieraalle paikkakunnalle sai miehen sekoamaan viinan käytössä. Olin asunut jo jonkin aikaa pk-seudulla ja mies puolestaan pikkukylässä toisella puolen Suomea. Minulla oli jo alussa epäilykseni, koska ei ole mitenkään helppoa jättää tuttuja kuvioita ja muuttaa isoon kaupunkiin. Sanoinkin hänelle että et välttämättä tule viihtymään. No ekan vuoden hän viihtyi, tietenkin siinä oli alkoholinkäyttöä mutta kohtuurajoissa. Sitten ilmeisesti uutuuden viehätys meni (?) ja hän alkoi dokaamaan ihan kunnolla, valitteli aina tekemisen puutetta. Keskellä työviikkoa hän kiskoi minulta salassa viinaa, ehkä parhaimmillaan puolen litran viinapullo päivässä. Tuo oikeasti sattuu sieluun katsoa kun rakas ihminen ei kestä arkea selvinpäin ja pilaa elämänsä.
Kännissä mies on arvaamaton, yksikin väärä sana ja alkaa hirveä huuto ja vittuilu miten paska ämmä olen jne., muutaman kerran on myös lyönyt ja kuristanut. Tavaroiden rikkominen on myös aika normikäytöstä, olen miljoonat kerrat itkenyt ja imuroinut samalla lasinsirpaleita. Minua oksettaa miten aikoinaan koetin laittaa kämppäni siistiksi ja nätiksi ja nykyään täällä on melkein kaikki paskana kun joku idiootti riehuu kännissä.
Eniten minuun sattuu ne baarireissut. Mies sanoo lähtevänsä vähäksi aikaa ulos lenkille ja parhaimmillaan tulee tuhannen kännissä seuraavan päivän iltapäivänä takaisin. Lompakot, kännykät (ja KIHLASORMUS) on yleensä hävinnyt, sitä kun ei osata olla ihmismäisessä kunnossa. Duunista on ollut aika monta poissaoloa, tänään viimeksi. En edes tiedä nyt missä mies on eikä kyllä enää jaksa kiinnostaakaan. Sanoin että haluan erota. Oli semmoinen peiliin katsomisen paikka minulla kun huomasin miten hyväksikäytetty kynnysmatto minusta on tullut. Miten minua kohdellaan kuin paskaa ja päätin että nyt loppu. Olen ollut jo pitkään tosi masentunut ja itsetuhoinen, oikea ihmisraunio verrattuna siihen miten onnellinen ja elämäniloinen olin ennen. Olen mielestäni hyvä ihminen, enkä ansaitse tällaista paskaa ja varsinkaan näin nuorena kun on elämä edessä. Tietenkin tulee olemaan helvetin rankkaa rakentaa koko elämä ja identiteetti uudelleen (puhumattakaan särkyneestä sydämestä - jännä miten tuollaista ihmistä siltikin rakastaa).
Alkoholisti ei parannu ellei sitä itse halua, siihen ei kukaan muu mahda mitään. Ei kannata alkaa jäädä odottelemaan mitään ihmettä vaan ihan oikeasti lähteä menemään, kai se sydänkin siitä joskus parantuu. Jotenkin tuntuu aivan hirvittävän pahalta miten rakas ihminen pilaa elämänsä, mutta pitää olla myös sen verran itsekäs ettei anna omansa pilaantua samalla.
"Jotenkin tuntuu aivan hirvittävän pahalta miten rakas ihminen pilaa elämänsä, mutta pitää olla myös sen verran itsekäs ettei anna omansa pilaantua samalla."
Pahinta juoppoudessa on se, että pilaa koko perheen elämän. Näin raittiina pilalla on vain oma elämä.
Ei ne kaverit tai muutto tehneet miehestäsi juoppoa. Kenenkään ei ole pakko kaataa viinaa kurkustaan alas. Hän haluaa vetää perseet.
Miehesi ei välttämättä ole joppo, kaveripiiri monesti tekee.
Kumpi siivoaa juhlinnan jälkeiset sotkut? Mikäli sinä, voisit kehottaa miestäsi siivoamaan jälkensä.
Itse hän ne siivoaa. Siihen hommaan en sentään ole ryhtynyt, enkä ryhdy.
Kysyit aloitusviestisssi että kasvaako mies tuosta ikinä? Voin sanoa että erittäin todennäköisesti ei. Sama meno tulee jatkumaan ja alkoholinkäyttö senkun lisääntyy. Jos kävisi sellainen ihme että menisi omaehtoisesti AA:han tai tulisi uskoon, voisi ehkä raitistua. Odottelin itsekin miehen 'kasvamista' monta vuotta, vatsa kyllä kasvoi mutta järki taisi liueta viinaan. Nyt hän on viisikymppinen ja siinä määrin alkoholisoitunut että kaupungilla nähdessä ei meinaa tuntea.