Sinkkujen lomaillu

No menipä taas. Kirjoitusvirhe jo otsikossa...

En kovin usein - kerran vuodessa olen tavannut jonkun ulkomaanreissun tehdä. Ei ole kyllä ollut koskaan mitään ongelmia lähteä yksin - ihan mukavaahan se on niinkin tutustua vieraaseen kaupunkiin ja maahan, ainakin voi mennä omien aikataulujen ja päähänpistojen mukaan.

Eipä sillä, seurustelevien kavereiden lomakuvia nähdessä kyllä pistää sydämestä.

Jään kotiin yksin istumaan.

En ole juurikaan matkustellut, Tallinnassa ja Tukholmassa käynyt ja kerran Saksassa. Haluaisin kovasti matkustaa. Yksin ei tule lähdettyä enkä oikein edes osaisi matkustaa.

Yleensä kai ajatellaan kaikkien nykyaikana matkustelleen lapsesta asti ja paljon. Vertautui mielessäni jotenkin siihen, että yleiseen käsitykseen, että kaikkihan ovat harrastaneet seksiä ja sinkkuilu on kivaa irtoelämää.

Kerran vuodessa viikko jossain päin Eurooppaa (lento-juna-bussi-omatoimimatka) ja muutaman kerran sen lisäksi kaupunkiloma, Euroopassa sekin.

Yhdysvallat ja Australia sitten joskus (Jenkeissä olen kyllä käynytkin jo kertaalleen, mutta vain reilun viikon reissulla), nyt teen mieluummin monta pientä matkaa vuodessa kuin yhden ison.

Ja aina yksin. Seuramatkoille en lähtisi edes ilmaiseksi enkä halua matkustaa kavereidenkaan kanssa koska silloin ei saa päättää vapaasti menemisistään ja tekemisistään.

En ole käynyt ulkomailla yli kymeneen vuoteen. Lähtisin kyllä mieluusti reissuun jos sopivaa matkaseuraa löytyisi.

Eipä ole tullut paljon matkusteltua - syynä ehkä synnynnäinen saituus. Viime huhtikuussa tuli kyllä käytyä Romaniassa edustamassa yhdessä kongressissa. Sattui tuo Islannin tuhkapilvi samaan aikaan, ja oli siinä kotimatka melkoista koheltamista. Kolmen tunnin lennon sijasta tulikin kolmen päivän Interrail-reissu.

Ylivoimaisesti mieluisin lomakohde on kuitenkin kesämökki. Haaveissa olisi Norja tai Sveitsi. Yksin matkustaminenkin voisi olla ihan kiehtova kokemus.

Olen käynyt hyvinkin monenlaisissa maissa ja paikoissa yksinkin. Sama juttu kuin aiemminkin anonyymiyden kanssa, että en voi kertoa tarkemmin, jos haluan että täältä ei voi tunnistaa minua. Olisi pitänyt valita joku muu nimimerkki, niin ei olisi tuota ikää saatavilla aina tuossa jokaiseen kommenttiin.

Kun reissaa pidemmälle, niin usein matkalla tapaa ihmisiä keiden kanssa voi matkustaa. Amerikkalaisia, australialaisia ja brittejä tapaa varmaankin kaikkialla, samoin skandinaaveja ja saksalaisia. Lisäksi voi halutessaan laittaa nettiin ilmoituksen, josko joku olisi lähdössä samoihin aikoihin samoille suunnille, ja sitten voi katsoa jos reitit risteää jossain vaiheessa että kohdataan.

Nuorempana matkustelin aina lomilla, jos vaan oli rahaa. Iän myötä aloin jostain syystä tuntea itseni reissussa yksinäiseksi, mikä oli hyvin raskas tunne. Kotioloissa en ole koskaan kärsinyt yksin olosta, joten vietän lomat mielelläni kotosalla.

Saksassa ja Tukholmassa olen käynyt. En matkustele paljoa, eikä lapsenakaan käyty erityisesti juuri missään. Kesällä tulee joskus lomailtua suvun mökillä.

Olen käynyt reissussa asuntoautolla matkaten Norjassa ja Ruotsissa. Tallinnassa olen käynyt pari kertaa. Lisäksi olen käynyt reilaamassa Euroopassa ja pari muuta matkaa tehnyt Euroopan maihin. Tänä vuonnakin olisi mukava lähteä reissuun. Tämän hetken rahatilanteella reissuja ei kuitenkaan paljon ole varaa tehdä. Mutta saapi nähdä jos jonkun halppismatkan löytää ja jos kesätöissä sais vähän tienattua rahaakin.

Kotimaassa lomailen myös jonkin verran. Kotipaikkakunnalla vanhempien luona tulee käytyä sekä kavereiden, sisarusten ja sukulaisten luona, jotka asuvat eri paikkakunnilla. Tädin mökille tulee suunnattua melkein vuosittain yleensä joko kesällä (juhannuksena) tai syysloman aikaan.

En mä ole moneen vuoteen reissannut missään. Kotona vaan.

Jos tuli reissattua paljon ja pääsenpä mä yksinkin matkaan. Olen ollut esim. kanarialla viikon yksin ja oikein kiva reissu oli.. sai olla ihan rauhassa.. totaalista lomaa :)

Heitän pohjat. Ikinä en ole suomen rajojen ulkopuolella käynyt. Yleensä istun vain kotona.

"yksinkään ei viitsi maailmalle lähteä."

Olen aikuisiällä matkustanut vain yksin (ei ole sellaisia kavereita). Jos työhön liittyvät matkat unohdetaan, niin muutaman 10-16 pv matkan olen tehnyt (omatoimisia kaupunki kierroksia). Yksin matkustamisessa on se jonkinlainen oma vapaus, ja riippumattomuus, mistä pidän, ja nähtävää riittänyt aina sen verran ettei seuraa ole ehtinyt kaivata.

28-vuotias olin, kun ensimmäistä kertaa kävin naapurimaita kauempana. Enkä edelleenkään ole ollut Euroopan ulkopuolella. Yksin olen siis harvat matkani tehnyt. Eipähän tarvitse tarjota kenellekään vaihtoehtoja: my way or highway. (Se on kuitenkin vähän karua jättää se matkaseura moottoritien varteen.)

"Matkustelevatko tämän palstan sinkut kovinkin usein ja kauas? Lomailetko kotimaassa, ulkomailla vai jäätkö vain kotiin yksin istumaan?"

Itse en matkustele ollenkaan just sen takia, kun ei ole matkaseuraa ja yksin en halua varsinkaan ulkomaan matkoille lähteä, kun on muutenkin niin vähän tota kokemusta tosta matkailusta. Haluaisin kyllä kovasti matkustella ja päästä käymään ulkomailla, mutta kun siihen ei vaan ole mahdollisuutta, kun ei ole ketään kavereita, joiden kanssa voisi sinne reissuun lähteä.

"Itse en ole paljoa ulkomailla koskaan käynyt, mitä nyt Ruotsissa ja Virossa joskus vuosia sitten. Toki sitä olisi usein halunnut jonnekin lähteä, mutta eipä tuota matkaseuraa ole koskaan oikein tuntunut löytyvän ja yksinkään ei viitsi maailmalle lähteä."

Mullakin se matkailu on jäänyt enimmäkseen tohon Ruotsi-Viro -akselille. Mullakin on just ihan samat fiilikset, ettei sitä yksin halua lähteä, pelkkä laivalle lähtö yksinään tuntuisi jo tosi ahdistavalle, eikä siinä osaisi yhtään nauttia koko matkasta.

En mäkään haluaisi lähteä matkoille täysin tuntemattoman henkilön kanssa, sillä ei siinä saisi samalla tavalla matkasta irti, kun jonkun tutun kanssa. Kovasti mua on kyllä yritetty kannustaa näillä palstoilla lähtemään yksin ulkomaan matkoille ja näille laivaristeilyille, mutta kun en vaan tosiaan haluaisi yksin mihinkään ulkomaan matkoille lähteä. Yksin matkatessa olisi myös se huono puoli, että muut ihmiset pitäisivät kuitenkin sitä outona, jos nuori mies olisi yksin matkoille ilman ketään kavereita. Kuitenkin ulkomaan matkat ovat myös baarireissujen ohella just näitä juttuja, jotka on tarkoitettu ensisijaisesti sosiaalisille ja paljon kavereita omaaville ihmisille, joista yksinäiset ihmiset, etenkään nuoremmat miehet eivät oikein voi nauttia.

käynyt Kanarialla (-87) ja Kreikan saaristossa (-90) kaverin ja jälkimmäinen myös vaimonsa kanssa. Myös Tukholmassa olen käynyt lapsena pari kertaa enoni asuessa siellä. Mm. Gröna Lund, Gamla Stan, Maraboun tehdas naapurissa ja kuninkaan palatsin eksteriööri tulivat silloin tutuiksi. Sen jälkeen on ollut vain matkailua kotisohvalla. Suurimpana syynä tietenkin varattomuus.

Säälittävää.

Kuulun näihin ihmisiin jotka ovat matkustaneet pienestä pitäen, ensin perheen mukana ja nyt aikuisiällä ystävien kanssa tai yksin. Koska se on tuttua puuhaa, ei kynnys lähteä ole korkealla, ja luotan kyllä pärjääväni. Ja se on vaan niin ihanaa käydä vieraissa paikoissa ihastelemassa kulttuuria ja nähtävyyksiä :).

Yksin matkustelu on ihanaa siksi, että voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa. Voi pysähtyä puoleksi tunniksi jos haluaa, eikä tarvitse ajatella muita. Itse olen viihtynyt yksin reissussa, tunnen olevani jopa enemmän "läsnä" paikan päällä, kun ei keskity matkaseuraan vaan itse paikkaan. Suosittelen kyllä kaikille!

Ja siis reissuja tulee tehtyä ainakin kerran vuodessa, yksin pääosin Euroopassa, seurassa kauempanakin. Syön vaikka puuroa ja tonnikalaa kuukauden, jos sillä säästää rahaa matkusteluun, se on niin elämän suola :).

Suhteellista. En matkustele koko ajan. Siihen ei riitä aika. Palkkatyöorjalla ei ole kovin paljon lomaa.

Matkustaminen on aika halpaa nykyään jos ei halua yöpyä viiden tähden hotellissa ja syödä kolme kertaa päivässä ravintolassa. Kaupasta voi ulkomaillakin ostaa leipää ja jogurttia ja syödä vaikka jossain puistossa.

Parisuhdetilanne ei ihan hirveästi vaikuta siihen matkailenko. Käyn vähintään 1-2 kertaa vuodessa ulkomailla tapaamassa ystävääni ja yleensä käyn saman kaverin kanssa myös muilla reissuilla.

Kotimaassa en matkaile. En ole koskaan käynyt esimerkiksi Lapissa tai Ahvenanmaalla.

Olenko käynyt monessa maassa? En hirveän monessa. On helpompi luetella paikat joissa olen käynyt kun paikkoja joissa en ole käynyt. Aasiassa olen käynyt kahdesti ja olen siitä vähän ylpeä vaikka toinen olikin lälly Thaimaan reissu exän kanssa. Käytiin kyllä naapurivaltiossakin. Heh. Maailmassa on todella paljon paikkoja missä haluaisin käydä mutta ei ole ollut mahdollisuuta. Esimerkiksi Australia ja Kiina. Mutta enemmän tullut Euroopassa kierreltyä ja sitten USAssa, siellä tuli nähtyä paljon kun olin siellä vuoden.

En pidä rantalomista. En ymmärrä mikä se juttu niissä on. Olen mieluummin neljä päivää Berliinissä kun kaksi viikkoa jossain helvetin Kyproksella.

Rantalomien juttu on se, että voit tsiikailla mimmejä bikineissään koko päivän, eikä kukaan edes tajua että kyttäät kun sulla on aurinkolasit päässä.

Matkustelu ja siitä nauttiminen on kenties yksi niistä asioista, joita tuleva kumppani minulle opettaa... Oli se sitten Turkkuun tai Ateenaan.

Olen kohta 50v sinkkunainen ja olen aika yllättynyt siitä, kuinka moni tässä keskustelussa sanoo, ettei voisi ajatella yksin matkustamista, ja että kyllä menisi jos hyvää seuraa saisi.
Minulta olisi aika moni mielenkiintoinen paikkaseutu näkemättä ja kokematta kotimaassa, Euroopassa ja Aasiassa, jos sopivaa seuraa olisin jäänyt odottamaan. Kysynkin siis kotiin mieluummin jääviltä, mikä on syynä arkuuteen? Ymmärrän toki, että meitä on monenlaisia luonteita, eikä tietenkään ole pakko mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se on mielestäni sääli, jos vaan jää kotiin haaveilemaan.

Itse suunnittelen matkani melko tarkkaan, tutkiskelen netin matkailusivustoja ja kyselen keskustelupalstoilla ja vertailen. Esimerkiksi kaupunkilomille Euroopassa on tarjontaa mielenmäärin ja kaupungit täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Aloitan turisteerauksen jo heti aamulla ja sitten kun illalla tulee esim teatteri- tai musiikkiesityksen jälkeen hotellille klo 22-23 niin pääsee nukkumaan - ja halutessa vaikka drinksulle hotellin baariin. Ihan joka paikassa en kyllä kaupungilla enää puolenyön aikaan toikkaroisi.

Rannalla makaamisesta en osaa sanoa, se saattaa olla tylsää yksin. Shoppailu, herkuttelu ja turisteeraus on tosi hauskaa; joskus voi mennä vaikka sightseeingkierrokselle, jossa saattaa sitten vaikka tutustua ihmisiin.

Huijattu minua on (niin että huomasin) näinä vuosina yhden kerran tosi raskaasti, mutta silloin minulla olikin mieskamu Suomesta mukana, joka vaan lammasmaisesti pyöritteli silmiään vaivaantuneena, kun pyysin häntä nyt jotain tekemään. Ryöstöyrityksiä ja vastaavia nolla; käsilaukusta ja kamerasta on tietty pidettävä huolta. Olen joskus eksynyt, mutta takaisin löytänyt jopa pimeään aikaankin. Pari kertaa ilolinnut ovat hätistellet pois kun olen vahingossa kääntynyt heidän reviireilleen, hengissä siitäkin selvisin;-)

Yksinmatkusteluni alkuaikoina joskus jäi arkuuden takia mielenkiintoisiltakin vaikuttavien ravintoloiden ja kauppojen sisään astuminen, mutta nykyään astun rohkeasti sisään ja tarkastan tilanteen. Kyllä sitten voi ihan huoleti vaan poistua, jos paikka ei olekaan sellainen kuin oletti tai jos paikallaolijat vaikuttavat ylenpalttisen hämmästyneiltä tms.

Tulipa turistua, mutta haluan siis rohkaista kaikkia lähtemään - ettei sitten keinutuolissa käkkiessä 90 vuotiaana harmittaisi...