Filosofia estää omaa ajattelua?

Filosofia harjaannuttaa ajattelemaan. Oikein käytettynä myös niitä omia ajatuksia. Jos ei pysty itsenäisesti käsittelmään muiden ajatuksia, niin sitten kannattaa keskittyä omiin, mikäli on ajatusten harrastaja.

Minunkin mielestäni filosofia nimenomaan on tarpeen jotta ihminen voisi harjaannuttaa omaa ajatteluaan ja oppia uusia asioita.

Itseäni on aina häirinnyt se, miten nykyaikana yritetään tehdä jyrkkä pesäero tieteen ja filosofian välillä. Tiede on muka jotain fiksua ja älykästä, parempaa ja juhlallisempaa kuin jokin aataminaikainen filosofia jonka jotkut piirit pyrkivät rinnastamaan jopa uskontoon. Juuri tämä lähes uskonnollinen hurmos jolla tieteeseen suhtaudutaan on vaarallista ja voi yhtä hyvin häiritä ihmisen omaa ajattelua. Esimerkiksi käy vaikka sokea luottamus asiantuntijoihin.

Tiede on oikeastaan olemassa vain uuden tiedon hankkimista varten. Tiede pyrkii vastaamaan oikeastaan vain kysymykseen mitä on olemassa ja millaisessa maailmassa me elämme. Tiedettä ei juuri kiinnosta moraaliset kysymykset, eivät motiivit, tarkoitukset eikä sen paremmin arvotkaan. Oikeastaan itse olen sitä mieltä, että nimenomaan filosofia mahdollistaa oman ajattelun, koska muuten oikeastaan vain uskot siihen mitä koulussa opetetaan totuutena ja faktoina. Itseasiassa olen sitä mieltä, että tiede nimenomaan pakottaa meidät ihmiset eräänlaisiksi filosofeiksi.

Minua muuten hiukkasen häiritsee se mitä tarkoitat omalla ajattelulla? Tarkoitatko sillä kenties jotain uskontoa tai arvomaailmaa?

Nimittäin filosofia ja etenkin tiede saattaa kyllä hyvinkin häiritä uskonnollista ajattelua tai arvomaailmaa. Tämä käy hyvin ilmi vaikkapa ilmastokeskustelusta, monet ihmiset uskovat siihen mihin haluavat, eikä heidän ajatteluaan voi kutsua miksikään tieteeksi. Kyse on pikemminkin arvoista, arvot taas voivat perustua mihin tahansa uskomukseen ja yleensä perustuvatkin. Ihmiset taas usein ovat valmiit uskomaan mihin tahansa valheisiin puolustaessaan omia arvojaan. Arvot ja uskomukset usein häiritsevät ihmisen järjen käyttöä. Ja johtavat siihen, että ihmiset harvoin ovat rationaalisia.

Arvot ja uskomukset voivat siis vääristää ihmisen kykyä ajatella järkevästi, hyväksi esimerkiksi käy hyvin kummalliset salaliittoteoriat. Vaikka ei voi kiistää salaliittojen sinänsä olevan mahdottomia, niin jotkut salaliittoteoriat voivat olla todella älyttömiä ja voi vain ihmetellä, miten joku voi ihan tosissaan uskoa niihin. Jotkut uskovat kiven kovaan, että kuussa esimerkiksi ei ole käyty. Jotkut luulevat vakavissaan että USA:n hallitus piilottelee totuutta ufoista. Tai mitä pitäisi ajatella vaikka 11/9 salaliittoteorioista? Jotkut väittävät ihan vakavissaan että WTC:n tornit tuhottiin USA:n hallituksen toimesta jne...

Liika filosofointi opettaa tajuamaan kaiken takana olevan totuuden: lopulta kaikki on vain harhaa, ei ole tarpeen olla oikeassa, vaihtoehtoja on riittämiin.

Tai sitten se opettaa sen jotta omat pahat teot palautuvat vain hyvä on kasvua varten.

Riittää yksi mädäntynyt hedelmä tuhoamaan paljon hyvää. Se voi tehdä niin vuosikausia, kunnes tajutaan karsia huonoa satoa oikeilla keinoilla.

Nyt on erittäin huono satovuosi.

Jos takertuu yhteen oppisuuntaan ja rakentaa maailmankuvansa sen mukaan, tekee filosofiastaan "ismin". Omanlaistaan fundamentalismia, joka ei ole minun filosofiaani. Se varmasti rajoittaa omaa ajattelua. Filosofian käsite on ratkaisematta. Vastausten sijaan nousee keskeiseksi mielekkäät kysymyksenasettelut. Filosofoijasta itsestään riippuu rajaako ajatteluaan eli ei.
Filosofiaa ei ole määritelty rajaamaan ajattelua, mutta ei se välttämättä sitä estäkään.

Olen samaa mieltä

Ei minuakaan kiinnosta sinänsä filosofia eikä tiedekään;ne ovat vain joutavaa
ja rahanarvoista hölötystä.Vain Rakkaus ja totuus Jumalassa ratkaisevat.