No nyt löytyi oikea palsta, josta kysäistä!! :D
Olen ihmetellyt jo vuosikausia että miksi olen lapsuudessani ja nuoruudessani sekä osittain myös nyt aikuisenakin, käyttäytynyt tällä tavoin:
Ala-asteen aikoina minulla oli tapana kiinnostua ja "pakosti" ystävystyä kaikkien mielestäni "erilaisten" lasten kanssa.
Esim. rinnakkaisluokallani olevat kaksostytöt olivat niin kiinnostavia, että minä väen vängällä lyöttäydyin heidän seuraansa, jotta saisin heistä kaverit, ja kaikki näkisivät että olen heidän seurassaan. Lisäksi olisin varmasti suuttunut, jos joku muu kaverini olisi tullut juttelemaan näille kaksostytöille.
Toinen, vielä suurempi pakonomainen kaverustumisen tarve tuli, kun tänne Helsinkiin tuli suuri erä somalialaisia pakolaisia ja näinollen heidän lapsia sijoitettiin myös meidän kouluun. Tyrkyttämällä tyrkytin itseäni erään luokalleni tulleen somalitytön ystäväksi ja jopa niin innokkaasti, että hän jo kyllästyi minuun, eikä halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Olin erittäin kateellinen, kun tyttö hyväksyi useat muut paremmaksi ystäväksi kuin minut.
Usein leikin itsekin olevani somali, mietin sitä kuinka minä voisin muuttaa itseni somalin näköiseksi.
Siitä lähtien olen aina tollottanut kaikkien somalialaisten perään, katsonut kaikki siihen maahan liittyvät dokumentit, lukenut kirjat, opetellut kieltä. Ja edelleen niin haluaisin itselleni somalialaisen kaverin.
Näiden lisäksi minulla on ollut jotenkin ns. ihaileva ja palvova suhde joihinkin mielestäni kiinnostaviin ja erikoisiin tyttöihin. Mm. näihin kaksosiin, somalehin sekä myös useisiin muihin, keden kanssa olisin halunnut niin kaverustua, mutta siitä ei koskaan tullut mitään.
Olin koko kouluaikani syrjitty ja kiusattu tyyppi. Mihinkään en kelvannut muiden mukaan. Olisin niin mielelläni ollut suosittu ja usein kuvittelinkin millaista koulumaailma olisi kohdallani jos sellainen olisin.
Ja itseasiassa -kuvittelen edelleen. Pyöritän mielessäni koulumaailmaan liittyviä kuvioita, kiusaamisineen, somaleineen, kaksosineen ja suosittuine tyyppeineen...
Edelleen minulla on joku outo viehtymyt saada kavereiksi erikoisia ja ulkomaalaisia tyyppejä.
Ja kun minulla muutama sellainen ystävä on, niin minua pistelee todella vihaksi, jos muut kaverini tutustuvat häneen jossain bileissä ja kaverustuvat sekä muuttuvat FB-kavereiski. :(
Mistä kyse?
Niin joo, olen vajaa 27v nainen.
Olen ihmetellyt jo vuosikausia että miksi olen lapsuudessani ja nuoruudessani sekä osittain myös nyt aikuisenakin, käyttäytynyt tällä tavoin:
Ala-asteen aikoina minulla oli tapana kiinnostua ja "pakosti" ystävystyä kaikkien mielestäni "erilaisten" lasten kanssa.
Esim. rinnakkaisluokallani olevat kaksostytöt olivat niin kiinnostavia, että minä väen vängällä lyöttäydyin heidän seuraansa, jotta saisin heistä kaverit, ja kaikki näkisivät että olen heidän seurassaan. Lisäksi olisin varmasti suuttunut, jos joku muu kaverini olisi tullut juttelemaan näille kaksostytöille.
Toinen, vielä suurempi pakonomainen kaverustumisen tarve tuli, kun tänne Helsinkiin tuli suuri erä somalialaisia pakolaisia ja näinollen heidän lapsia sijoitettiin myös meidän kouluun. Tyrkyttämällä tyrkytin itseäni erään luokalleni tulleen somalitytön ystäväksi ja jopa niin innokkaasti, että hän jo kyllästyi minuun, eikä halunnut olla kanssani missään tekemisissä. Olin erittäin kateellinen, kun tyttö hyväksyi useat muut paremmaksi ystäväksi kuin minut.
Usein leikin itsekin olevani somali, mietin sitä kuinka minä voisin muuttaa itseni somalin näköiseksi.
Siitä lähtien olen aina tollottanut kaikkien somalialaisten perään, katsonut kaikki siihen maahan liittyvät dokumentit, lukenut kirjat, opetellut kieltä. Ja edelleen niin haluaisin itselleni somalialaisen kaverin.
Näiden lisäksi minulla on ollut jotenkin ns. ihaileva ja palvova suhde joihinkin mielestäni kiinnostaviin ja erikoisiin tyttöihin. Mm. näihin kaksosiin, somalehin sekä myös useisiin muihin, keden kanssa olisin halunnut niin kaverustua, mutta siitä ei koskaan tullut mitään.
Olin koko kouluaikani syrjitty ja kiusattu tyyppi. Mihinkään en kelvannut muiden mukaan. Olisin niin mielelläni ollut suosittu ja usein kuvittelinkin millaista koulumaailma olisi kohdallani jos sellainen olisin.
Ja itseasiassa -kuvittelen edelleen. Pyöritän mielessäni koulumaailmaan liittyviä kuvioita, kiusaamisineen, somaleineen, kaksosineen ja suosittuine tyyppeineen...
Edelleen minulla on joku outo viehtymyt saada kavereiksi erikoisia ja ulkomaalaisia tyyppejä.
Ja kun minulla muutama sellainen ystävä on, niin minua pistelee todella vihaksi, jos muut kaverini tutustuvat häneen jossain bileissä ja kaverustuvat sekä muuttuvat FB-kavereiski. :(
Mistä kyse?
Niin joo, olen vajaa 27v nainen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taidat olla Astrid Thors ja valehtelet ikäsi.
Ehkä ajattelet, että et ole itse tarpeeksi kiinnostava ja erikoinen?
Oletko siis vajaa, 27 vuotias nainen?
Ensimmäisenä tulee mieleen, etä et ehkä tunne riittävästi omaa ainutlaatuisuuttasi.
Ehkä haet muiden kautta jotakin sellaista, mikä ei sieltä kautta kyllä voi tulla. Oma itse ja elämä olisi hyvä tuntua kiinnostavalta ja riittävän sytyttävältä ikään kuin sisältäpäin eikä ulkoisten tekijöiden varassa. Ulkoisilla tekijöillä tarkoitan tässä muita ihmisiä, joita yrität vähän kuin liimata itseesi kohottaaksesi omaa kiinnostavuuttasi. Itsetuntosi tai itsetuntemuksesi ei ehkä ole ihan kohdallaan.
Jos olisin sinä alkaisin hankkia enemmän itselle hyviä kokemuksia ja tukea sisimmälleni, kuin hakea pönkitystä ulkoisesta.
Suvakki vajakki on kaikkien kaveri.