Mitä pelkäät toisessa sukupuolessa

En mitään. Ei ihmisiä pidä ruveta pelkäämään etukäteen.

En mitään erityistä pelkää miehissä. Pari miestyyppiä tulee mieleen, jotka tuntuvat ahdistavilta:

- Naisten luokittelija mies

Mies joka näkee naiset homogeenisenä ryhmänä ja jonka mielestä joku yksittäinen nainen on sellainen ja sellainen ihan vain sillä perusteella, että hän on nainen. Kaikkein pahimmat tapaukset "tietävät" senkin, miten nainen kokee seksuaalisuuden.

- Symbioosimies

Mies joka vaatii tai olettaa, että nainen on hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta ja että ihan kaikki pitää tehdä yhdessä.

ensin voittaa luottamuksen ja sitten pettää sen.

Pelkään ainoastaan sellaisia naisia jotka miellyttää mua. Nuoria, kauniita mahdollisia tyttöystäviä. Vanhojen ja vähemmän kauniiden kanssa on helpompi olla tekemisissä, kun taas kauniiden kanssa alkaa pelottamaan, jäätyy.

Mjaa..

Mitähän mä pelkäisin.

-Että se osoittautuu väkivaltaiseksi, mustasukkaiseksi hallitsija-alistaja tyypiksi

-Että se ei olekkaan halukas sitoutuun samalla tasolla, on pettäjä yms.

Kaippa mun pelot on ihan yleisiä kun ei tiedä ihmisestä vielä mitään.

Ei niinkään pelkäämisestä ole kysymys, mutta aikamoinen turn-off on luihu tyyppi. So.jotenkin epäaito itsekeskeinen empatiakyvytön (narsistisia piirteitä) ja "tietää automaattisesti" naisen puolesta paljon, ES ylempänä viittasikin jo tähän tyyppiin.
Usein on myös "lööppiuskovainen", eli sellainen mitä vähäisempi asia sitä enemmän kiinnostaa. (Tasapainon vuoksi sanotaan, että on niitä horoskooppiuskovaisiakin, naisissa siis :) Ja ajattelevat naisista kuin olisivat pilkille menossa: suunnittelevat kaikenlaisia vieheitä ja menetelmiä miten narrataan....

Sitä että rakastun ja tulee henkisesti turpiin.

Minä pelkään sitä että kun sitä laittaa sydämensä peliin ja niin sitten toinen särkee sen totaalisesti...luottamus miehiin on aika vähäistä...sitä toivoo parasta mutta pelkää pahinta...aina.

Pelkään ihastua ja rakastua ehkä, koska pelkään, ettei hän kokisi minua lainkaan ihastuttavana, saati rakastettavana ihmisenä. Siis pelkään, että pettyisin. Jos jotain olen elämässä oppinut, niin ainakin tietämään, kuinka yksipuoliset tunteet osaavat olla hyvin, hyvin raskaita kantaa. Kohdallani ne kestävät kauan, niistä on vaikea päästä. Helpompi elää elämä loppuun ottamatta enää riskiä.

Pelkään kumppanin pettämistä yli kaiken. Itse olen uskollinen, mutta jos saan tietää että nainen on pettänyt niin ei hyvää seuraa saatan murtua täysin. Joka tapauksessa suhde on loppuunkäsitelty tuon jälkeen.

Pelkään naisia. Naiset vaikuttavat oikeasti todella vihamielisiltä olennoilta, jotka vain odottavat elettä, jolla teen itseni naurunalaiseksi. Pelkään olla missään kanssakäymisissä naisten kanssa, kun tiedän että jossain vaiheessa mokaan kuitenkin.

Pelkään, että nainen yrittää häpäistä minut jollakin tavoin, vaikka toiminnassani ja tarkoitusperissäni ei olisi oikeasti mitään väärää tai häpeällistä.

Teräviä kynsiä ja sitä, että ihastun tai rakastun (liian) yksipuolisesti ja nainen kyykyttää minua 6-0.

Noh, ymmärtäköön kukin kuinka tahtoo, mutta ensimmäisenä pelkään miehessä sitä katsetta tai reaktiota, että hän "pelkää" minua tai ei pidä minua edes naisena. - Jos siitä kynnyksestä päästään yli, niin sitten ollaan jo vakaammalla pohjalla. - En ole koskaan päästänyt tunteitani niin paljon peliin, että kumppanin osoittautuminen joksikin muuksi kuin mitä olen luullut, olisi mitenkään katastrofin paikka.

Minua ei lyödä ja luottamuksenikin voi pettää vain kerran.

En taida oikeastaan pelätä mitään. Minulla ei ole mitään lapsuuden traumoja miehistä ja varhaiset roolimallini olivat miehiä. Jonkinasteisia nuoruuden traumoja on kiusaajapojista, mutta eivätpä ne jättäneet kovin suurta jälkeä; tiedänpä vain minkälaisia ylimielisiä typeryksiä kannattaa välttää kuin ruttoa.

Päänsärkyä ja hapanta makua suussa kai voisin pelätä. En osaa ainakaan netissä sanoa mitään ikäisilleni miehille ilman että minut tulkitaan aina negatiivisesti. Mitä nyt live-elämässä olen ollut miesten kanssa tekemisissä, niin en ole kokenut olevani mikään punainen vaate. Lähemmässä tuttavuudessa kai voisi olla se riski, että se onkin lähempänä tätä "nettimäistä" ajatustenvaihtoa ja saisin aina olla selittelemässä itseäni loputtomiin. Se, ettei tule koskaan oikein ymmärretyksi - se on kait pelko.

- väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta
- sitä että minua yritetään käyttää hyväksi terapeuttina tai seksikokemuksena tai jotain

sairaalloisia piirteitä. en minä pysty ketään parantamaan tai kenenkään itsetuntoa pönkittämään

Pelkään pippeleitä ja sitä että minua ei voi hyväksyä koska olen huono.

En pelkää mitään. Mutta mulle on sanottu, että miehet pelkäävät mua.

Kaikki mystinen ja tuntematon pelottaa heikkoa ihmistä. Eipä sille paljon muuta voi kun joko kohdata tuo tuntematon tai sitten elää pelossa koko loppuelämä.