Tunnistaako koira tekosensa?

Testi olisi parempi jos ihminen ei puhuisi mitään vaan näyttäisi esimerkiksi kädellä rikoutunutta kohdetta.
Videoilla ihmisen äänensävy on erilainen , jo se voi mielestäni laittaa koiran luimuilemaan ja ihmettelemään että mitähän tuo oikein tuossa tarkoittaa ja höpöttää :):)
kuunnelkaapa vaikka videoata , milloin normaalisti puhuisitte tuollaisella äänensävyllä.

Ei vain vaikuttanut ääni noihin "syyttömiin". Oma possurotikkani aikanaan "hymyili" samallatavalla jo valmiiksi ennen äänenkäyttöä kuin tuo noutaja esimerkissä, kun oli tehnyt källin. Loput katsoi sitä myötähäpeän saattelemana rintama koiraa kohden. Hauska juttu eikä niin vakava. Antaa aiheeseen suuntaa kuitenkin...=D

oma isä on kertonut ainakin sata kertaa tarinan kun aikonaan sakemanni oli ollut häpeissään isän tullessa töistä kotiin. Isäukko oli kävellyt asunnon läpi ja etsiskellyt "ilkitekoa" mutta ei ollut mitään löytynyt... Koira vain luimistellut eteisessä mahdottoman nolon näköisenä. Noh, isä oli ottanut päivän lehden ja mennyt suljetusta ovesta makuuhuoneeseen lukemaan; ja sieltähän se ilkiteko oli löytynyt. Koiran perkele repinyt sängyn patjasta sisukset kartanolle. On siis mennyt päivän aikana suljettuun makuuhuoneeseen tolskaamaan ja nolona tämän jälkeen vielä sulkenut oven ja jäänyt odottelemaan isäntää kotiin ;)

Joo on samanlaisa kokemuksia vuosienvarelta. Eräskin spk luimi aivan samalla tavalla miten kuvasit. Itseltä meni useampi tunti ennen kuin källin huomasin. Koirasta huomasi heti kun kotia tulin, että nyt on jotain pielessä. Vaikerteli ja piinasi itseään ja oli tosi helpottunut kun muutamatunti myöhemmin sen havaitsin. (tosin pitkitin etsimistä.)
Paras kaikista oli vanhatuttu sikarotikka, joka källin tehdessä käveli tuollailmeellä sisällä kuin mitä tuolla noutajalla oli. Siinä riitti naurua koko porukalle kun pitkitettiin tilannetta, joka tietenkin pahensi taas koiran oloa.
Ulos kun mentiin niin koira oli aivan normaali ja sisällä taasen irvisteli ja käveli. Siinäkin oli silmin nähtävissä se taakan putoaminen harteilta kun lopulta källi löytyi.

Joku vielä väitti pokkanaamalla, että koira elää juuri ja vain siinä hetkessä.
Tätä väitettä olen ihmetellyt aina...Ei taida päteä kotikoiriin. Häkkikoiriin ehkä.

Itse ainakin uskon, että koira ei "häpeile" itse tekoa vaan sen seurausta. Kun oma noutajani tuli taloon 9kk sitten (tällöin vuoden ikäinen), oli se aika poika tekemään pahojaan. Vanhempi koira sitten on saanut vähän nokkiinsa joskus tavaroiden pureskelusta ja noutaja taas ei koskaan. Noh, kun sitten useat kerrat tulin takaisin kotiin ja huomasin, että jotain on taas riehuttu, niin tämä vanhempi koira sitten aina luimisteli pitkin nurkkia, kun taas noutaja pyöri innoissaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Eli vaikka toinen teki tuhojaan, toinen luimisteli.
Sama homma tapahtui tyttöystäväni koiran kanssa. Pojat jäivät kahdestaan taloon. Kukkaruukki oli kannettu ovelle suhteellisen useassa osassa ja mullat oli lattialla. Taas syypäänä oli noutaja, joka taas pyöri innoissaan ovella vastassa. Tyttöystävän vanhempi koira sitten luimisteli nolon näköisenä taustalla.

Näillä perusteilla en ihan suoranaisesti usko, että koirat muistavat omat tekonsa ja "häpelevät" niitä. Tosin eipä ole, mitään hirveen tieteellistä todistusaineistoa tämä, mutta vakuuttaa ainakin minut siitä, ettei koira yhdistä asioita ihan niin pitkälle.

Totta turiset. "Itse ainakin uskon, että koira ei "häpeile" itse tekoa vaan sen seurausta."..varmasti juuri sitä seurausta. Mutta sitä seuraustakaan ei tule ilman tekoa eli? "ettei koira yhdistä asioita ihan niin pitkälle".. No hauska homma kuitenkin.

Ei siis sananmukaisesti tunne häpeää, vaan tekonsa seuraukset. Jos taas tietää tekonsa seuraukset, niin muistaa ehkä silloin myös tekemänsä, tai teko jäljet siitä muistuttaa. Mene ja tiedä...

"kun taas noutaja pyöri innoissaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Eli vaikka toinen teki tuhojaan, toinen luimisteli"...ensimmäinen on kouluttamattoman koiran merkki/käytös ja toinen koulutettun koiran merkki/käytös.

Eräänä päivänä tulin töistä kotiin, otin kenkiä pois eteisen tuulikaapissa ja mietin että missähän se meidän piski luuraa kun yleensä tässä vaiheessa kuuluu jo innokasta tepsuttelua oven takaa.. Ehdin jo huolestua ja nopeasti avasin tuulikaapin oven! Siellähän oli sitten vastassa tyhjä kukkaruukku jonka tunnistin ruukuksi jonka PITÄISI sisältää viherkasvi..
No olin edelleen huolissani koirastani, että onkos sillä oikeasti hätä kun ei koiraa vieläkään näy! Löysinkin murren sitten olohuoneen nurkasta hännänpäätä myöten mullassa, häntä vienosti matalana heiluen. Sanoin piskille vain että "jahas sitä on sitten leikitty viherpeukaloa!" ja tästä ei niin vihaisesta tokaisusta rohkaistuneena, nuori herra tepsutteli jalkoihini hyvin matalana ja häntää heiluttaen! Tarkistin koiran, ettei sillä nyt oikeasti ole mitään hätää ja elämänsä kunnossa hauva oli!
Kun olin siivonnut mullat sohvilta ja seiniltä ja haudannut kasvin jäännökset kompostiin, koirani oli kuin ei mitään olisi ikinä tapahtunut, mitä nyt välillä ehkä vilkuili minua normaalia enemmän!

Uskon kyllä, että koira tietää milloin se on tehnyt väärin, pitkänkin ajan päästä, mutta uskoisin että joillakin koirilla vaikuttaa se että ne eivät vaan yksinkertaisesti välitä siitä että ovat olleet tuhmia! Kun taas jotkut koirat ovat aivan maansa myyneitä "mitä tuli tehtyä, nyt olen pettänyt isäntäni ja hukka minut perii" ja sen takia osoittavat syyllisyytensä! Siihen en kyllä usko että koira VAIN lukisi omistajastaan, että "nyt olen tehnyt jotain väärin täytyy näyttää syylliseltä", koska ei meidän piski ollut edes nähnyt minua, kun tulin kotiin mutta silti tiesi, että tämä on väärin. Ja hyvänä huomiona myös se, että koira ei ollut koskaan aikaisemmin syönyt tai tuhonnut kukkia eikä minulla ole koskaan ollut tarvetta edes kieltää sitä koskemasta kukkiin, joten periaatteessa koira vain OLETTI että se on tehnyt väärin! (mikä on minusta kyllä aika hyvin koiraksi...)

Tuo meidän nuori herra on tosiaan husky, jonka miellyttämisenhalu on huomattavasti vähäisempi kuin esim. noutajan mutta huskit ovat toisaalta todella laumakeskeisiä.

TheDogMan ilmaisi asian osuvasti "että koira ei "häpeile" itse tekoa vaan sen seurausta."..tämä on ilmeisesti pääsyy luimuiluun. Jos koira kuitenkin luimuilee, niin silloin se tiedostaa syyn, miksi se muuten luimuilisi. Tämä tosin vaatii sen että koira on edes joskus ollut vastuussa tekemisistään tai vastaavassa tilanteessa. Pääasia on tässä se seuraamuksen odotusarvo.

Kannattaa joskus kokeilla jättää revitty sanomalehti tai jotain muuta vastaavaa lattialle, lähteä vaikka kauppaan ja katsoa koiran reagtio, kun tule kotiin. Yleensä luimuilevat, jos ovat joskus saanut seurauksen tavaroiden repimisestä. Tietenkin lehti täytyy jättää niin, ettei koira näe sinun jättävän sitä itse.
Hauska se siltin on katsoa, kun koira häpeilee nurkassa, kun on sattunut tekemään pikku källin :D Harmi vaan, että jotkut tykkäävät tällöin rankaista koiraa. Vaikka eivät pelkästään hetkessä elä, niin eipä ne pysty niin monimutkaisia asioita yhdistelemään. Siitä koira oppii vain sen, että hajoitettu tavara lattialla ei ole hyvä asia sille. Sama se kuka sen on saanut aikaan.

Joo. Ei pikku källistä voi kun rankaista tai nuhdella kuin pilkesilmäkulmassa, mutta nuhdella täytyy edes vähän. Possurotikkaa ei oikein pystynyt kun aina irvisteli häpeässään meni aina hieman överiksi kun vedet silmissä sitä yritti torua. Oli hieno koira. Paljon hyviö muistija..=D))

Niin koira muistaa asiat lähinnä kokemuksensa kautta asiat /- Mitenkäs muuten. Uusia asioita ei osaa päätellä tai mitään asioita.

"kun taas noutaja pyöri innoissaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan."..tuo saattaa muuten myös olla sijaiskäytöstä. Sen kyllä erottaa muusta. Menee silloin lähinnä mielisteleväksi säheltämiseksi.

Meidän entisestä spk:sta kans huomas aina jos jotain oli tullu tehtyä.. Yleensä juoksi ilosesti vastaan mut heti kun jotain oli tehny niin makas maassa korvat luimussa heiluttaen häntää :)
Nykyinen koirani(sekarotuinen) tulee aina vastaan iloisesti vaikka taustalla olisi täystuho käyny :D MUTTA heti kun otan tuhotun tavaran käteeni menee koiralla korvat luimuun ja menee "häpeillen" omaan petiin makaamaan!
Yks päivä tulin töistä kotiin, niin meinas sydän hypätä kurkkuun, kun luulin että joku oli käynyt poissa ollessani.. Postit nätisti sohvalla eikä oven takana niin kun yleensä..hampaan jäljet sit paljasti kuka ne sinne oli vienyt :D

"tuo saattaa muuten myös olla sijaiskäytöstä. Sen kyllä erottaa muusta. Menee silloin lähinnä mielisteleväksi säheltämiseksi."

Jep, mutta toi oli silloin ihan normaalikäytöstä sillä.

Tää on asia,josta yhä tänä päivänäkään en ole varma...
Joskus kun tunteella mennään,niin tulee mieleen ihan jotain muuta,mutta sitten taas kun pistetään järki päähän,niin yrittää ajatella enemmän "koiramaisesti".

Kaikkeen täytyy olla syy (eli ajatellaan nyt järjellä :D ).Eli jos se koira häpeää,katuu,mitä lie,se ei sitä voi itsestään tajuta.Se täytyy juontaa jostain,eli olla opittu tapa toimia (ei niinkään tunnetila siinä mielessä,kuin kuvittelemme).Sen käytöksen on opettanut joko ympäristö jossain tilanteessa tai ihminen (suurin syy todennäköisesti).Pienikin juttu voi saada käytöksen koiralle syntymään.
Minusta sekin,että koira "häpeää" toisen puolesta,niin sen on täytynyt se oppia omalta kohdaltaan joskus,tai sitten se yhdistää ihmisen vahvan reagoinnin ja toisen koiran käytöksen jossain tilanteessa.
Jotenkin noin ajattelen.Siis järjellä :D

ps.Tuo filmi pätki minulla kovasti,enkä saa masiinaan ääntä.Täytyy koettaa uudestaan.Mutta oli sillä yhellä koissulla melkoinen ilme :DDD
Noh,järjellä taasen,melkoista rauhoittelua kameralle,tilanteesen tai mitä lie.
Täytyy tsekata jossain välissä,jos sais paremmin.

Niin,ja itse olen sitä mieltä,että koira saattaa ketjuttaa (yhdistää)asioita hyvinkin pitkälle.

ps.Papparaiselle(siis koiralle) pääsee joskus vahinko sisälle,iäntuomaa juttua.
Minä tiedän AINA,jos tuo on sattunut.Viimeksi tullut kertoo sen minulle...

Joo en minäkään nyt sananmukaisesti usko koiran häpeäntunteeseen, vaan lähinnä tilannetta kuvaavana asiana.

Kokemus/syy ->ihmisen reaktio -> seuraus tieto. Ne joilla ei ole "sanktiota" tullut tapahtumasta, niin on yleensä kuin ei olisi mitään tapahtunut.

"Minusta sekin,että koira "häpeää" toisen puolesta,niin sen on täytynyt se oppia omalta kohdaltaan joskus,"..Juu varmaan kokemuksen mukana tullut tieto tai reaktio tulevasta kohtaamisesta.

Se possurotikka oli mainio tapaus, kun sille puhui ihan tavallisella äänellä, vaikka että noo mitäs olet nyt saanut aikaan jnee. oli naama irvessä ja tuskanen olo. Hauskinta siinä oli loppuaikoina, että se hakeutui aina samaan nurkkaan "häpeämään" naama nurkkaan. Sekin oli sattuma, mutta käy hyvin ihmiselle kuvaamaan "ihmismäistä" tilannetta.

Itsellä on ollut aina tapana pitää koiralle tarvittaessa "puhuttelu", jossa otan koiran istumaan eteen ja hieman rauhallisella ja painokkaalla äänenpainolla jorisen jotain ja se on koiralle piinaava juttu. Meillä toimii tämä "piinapenkki", jos siihen tarvitsee mennä.

Joo, olen kyllä itsekkin asiaa monet kerrat pohtinut, koska itse tiedän jo silloin kun pihallani auton oven avaan, että jos ei koira tule ikkunaan katsomaan, tai haukahda sen kerran, niin jotain se on tehnyt. Siis ennen kuin koira millään ehtii vaistoamaan omia mielentilojani, sen käytöksestä tietää vetää yhtäläisyysmerkit siihen, että jotakin on tapahtunut.

Meillä ei olla koskaan varsinaisesti komennettu tuhoista, vaan ainoastaan kielletty silloin, jos satutaan näkemään ja päästään puuttumaan heti. Ehkäpä koira tuosta muistaa sitten. Paha sanoa.

Ja vanhemman koiran käytös kyllä kertoo syyllisen, kun tulen sisään, niin se inuttaa muutaman kerran, ja katsoo paheksuvasti nuorempaansa. Mutta sama oli tilanne muillakin koirakokoonpanoilla, kyllä sen syypään tiesi lähes aina nopealla vilkaisulla. Ja niinkuin aikaisemminkin on joku kertonut, vaikka jotain olisi tapahtunut, enkä meinaa löytääkään sitä, niin koira kyllä "häpeää" asiaa niin kauan, että löydän sen. Ja meillä ei olla koskaan mitenkään erityisesti suututtu noista vahingoista, koska ovat suhteellisen pieniä ja vaarattomia olleet kaikkien koirien kohdalla. Ehkä revittyjä keräyspapereita, roskiksia, sisälle lipsahtanut kakka tai pissa tms.

Kissoillamme ei ole koskaan ollut samantapaista käytöstä. Jos ne tuhosivat jotain, niin ei ne asiaa kyllä häpeilleet lainkaan. Niistä ei koskaan tiennyt, että kuka sen tapetin lopulta on repinyt siitä raapimispaikan vierestä, ja kuka sen verhon on saanut alas roikkumalla. Siis ei minkäänlaista oudompaa käytöstä silloin. Tai pudottaneet kirjahyllyn päältä tavarat, tai kaivettu kukkaruukkujen mullat lattialle. Ne olivat aina yhtä ilahtuneita kotiinpaluusta, ja vaikka sirpaleiden keskellä kävelivät, niin ei se käytöksestä näkynyt. Mutta kissat nyt ei luontaisestikaan tuntuneet pitävän tuhojen syntymistä mitenkään erityisenä asiana, vaan meillä, jos mieltä osoitettiin, se osoitettiin lähinnä vaikka kakkaamalla hiekkalaatikon viereen, jos ei edellistä kökkärettä oltu ehditty siivota pois. Tai jos ruoka ei miellyttänyt, niin saattoivat pudottaa astioita tiskipöydältä, ja näytti kyllä siltä, että ihan tahallaan ja ärsyttääkseen. Mutta silloinkaan ei minkäänlaista osooitusta "häpeästä" tai "katumuksesta" ollut.

JOpa Nymfimme tuntuivat "häpeävän" pahantekoaan, hiukan samalla lailla kuin koiratkin. Jos se ei tervehtinyt kotiin tullessamme (tervehdys kuului myös jo pihalle asti), niin saattoi arvata, että oli tehty jotain ei toivottua aikaa tappaakseen. Mutta pidin sitä kyllä myös hyvin älykkäänä eläimenä, joka osasi yhdistää aika monimutkaisiakin syy-seuraussuhteita toisiinsa, jos ne toistuivat usein.

Olen miettinyt usein, että olisi mielenkiintoista videoida tapahtumat silloin, kun kukaan meistä ei ole paikalla. Ja verrata käytöstä sen avulla. Mutta en ole onnistunut saamaan sitä nauhalle koskaan, ja koska tuhoja syntyy niin harvoin, niin en sitten jaksanut enää kuvatakkaan.

Hieno huomio. Toden totta tuo kotiin tulon vastaanotto on kuin tulisi autioon taloon. Muuten kokemukset on aivan samanlaisia.

Jos källi on tapahtunut, niin olen sen korjannut hyvin korostetuilla ja ripeillä otteilla kunnon äänen saattelemana. Suoraan sanottuna "möyhönnyt". En siis kohdista sitä suoraan koiraan vaan källiin. Meillä se on ollut hyvin tehokas tapa

"Olen miettinyt usein, että olisi mielenkiintoista videoida tapahtumat silloin, kun kukaan meistä ei ole paikalla."...kokeile kuvausta liiketunnistimen avulla, jos haluat seurata jotain tapahtumia (vaikka lavastettuja)

No nyt voi lähtee kyllä lapasesta, mutta kirjotan silti. Yleensähän pennut ja nuoret koirat eivät tätä häpeilyä harrasta, kun sitten taas hieman vanhempana koirilla alkaa toi häpeilykäytös. Itse en ole koskaan tota noutajaa torunut, jos on jotain pahuuksia jo tehty, vaan olen ilman sanakaan aina vienyt tavarat roskiin ja se siitä. Nyt kuitenkin äsken kävi niin, että se oli repinyt yhden tulitikkuaskin auki lattialle. Kysyin sitten huvikseni vähän painavammalla äänensävyllä koirilta; kumpi nyt on riehunut? Vanhempi koira ei reagoinut mitenkään ja nuotaja sitten taas rupesi häpeilemään. Olisko sittenkin niin, että koirat oikeasti ovat niin älykkäitä, että pystyvät yhdistämään asioita noin pitkällä aika välillä? :D

Niin ja sitten toi aloituksen pointti. Olisiko niin, että koira tuntee vastuuta pesänsä ylläpidosta, kun muu lauma on poissa ja sitten on häpeissään, kun ei ole onnistunut siinä? Tuskin, mutta aina voi miettiä.

Jos jollain on resursseja ja kiinnostusta, niin voisi tehdä jotain yksinkertaisia testejä koirille tästä aiheesta. Voisi tietenkin itse tehdä niitä joskus kun on aikaa ja jaksamista.

Muistaako molossi missä keskustelussa tässä lähiaikana puhuttiin jostain tieteellisestä koira kokeilusta missä päätelmät meni ihan penkinalle.
Joku sen pääosat vielä suomenti ystävällisesti. Muistaakseni siinä sivuttiin aihetta????

Piti oikeen ettimällä ettii tää ketju kun muistin et tämmöstä keskustelua on täällä käyty.

Eli. Kyllä tunnistaa ja muistaakin vielä päivien päästä, tai niin ainakin meijän rontti. Nyt kun oman jalkani takia on ollu viikon verran hankaluuksia tarpoa metiköissä ja koiran kanssa touhuilu on rajottunu aika ankeeseen tasamaa kävelyyn ja koirapuisto seisoskeluun niin koira on keränny aavistuksen verran kieppejä. Sit kun herra on jääny päivisin yksin niin on se kehitelly itelleen pientä sijaistoimintaa ja touhuillu yksinollessaan luvattomuuksia. Mm. sulatan rontin ruuat valkosissa muovirasioissa ja joskus lähtiessä ne jää tiskialtaaseen josta herra ne sit omiin nimiin käy hakemassa ja pistää niitä uuteen uskoon. Parina viime kertana oon möykkäröiny (en koiralle vaan tapahtuneelle) keräillessäni niitä järsittyjä palasia ja koira on seuraillu mun möykkäröintiä keittiönpöydän alla kyyryssä seisten, pää alhaalla ja vienosti häntää heiluttaen. Kun tuhot on korjattu roskiin, normalisoin tilanteen ja oon kun mitään ei ois tapahtukkaan.

Nyt oon parina aamuna ihan vaan huvikseni ja kokeilumielessä näyttäny sellasta muovikuppia rontille. Samassa kääntyyy pää, ilme muuttuu semmoseks ku ois ollu taas pahojaan tekemässä, ryhti madaltuu ja paikkansa koira löytää, mistäs muualta kun pöydän alta. Sit rupee kuulumaan kun häntä taas vienosti taputtelee seinää ja rontti pää painuksissa kattoo et millä mielellä se mamma on. Huvittaa vaan moinen touhu ku koskaan en oo sille möykkäröiny enkä tilanteelle huutanu vaan sadatellu niitä muovinpalasia lattialla.

Sama käytös tänään kun tulin kotiin niin rontti oli silponu maitopurkin. Nyt en sanonu mitään kun siivosin maitopurkin roskiin, olin vaan ku mitään ei ois tapahtunukkaan. Ootin tunnin verran ja kävin hakemssa jääkaapista maitopurkin ja kun herra sen näki niin taas käänty pää, ilme muuttu ja suorilta-vartaloin-kerien katos rontti taas pöydän alle. Kyllä mulla oli naurussa pitämistä kun seurasin sen Suurta Häpeää =).

Koska molemmissa tapauksissa toimin eritavalla niin uskon kyllä vahvasti siihen et koira kyllä tietää mitä ei saa tehdä ja muistaa sen vielä ajankin päästä.

Joskus aikaisemminkin on väitelty,ajatteleeko koira vai onko kaikki opittuja asioita.Kyllä se ajattelee,meidänkin vanhus on ikää myöden tullut oikein kantelupukiksi,Jos jotain erikoisempaa on tapahtunut poissaollessani se on taatusti elämänsä innossa ovella vastassa,tuu äkkiä kattoon ..tuu nyt..jos en heti perässä mene.Ainahan sieltä joku sotku löytyy ja jos en ketään moitikkaan se ressukka on oikein surullisen näköinen.Jos se osais puhua kyllä se kertois että kato nyt millasia koheloita noi muut on.siis ne muistaa ja osaa ajatella tai sitten teille on sattunut ne yksinkertaiiset hauvat

Juu. Kaikki perustuukin kokemuksen kautta saatuun oppiin. Esim. syy ja seuraus. Tai jokin uusi asia tapahtuu, josta ei ole kokemusta, (epävarmuus siitä) joten mahdollinen seuraamus tulossa jne. (Molossi aijemmin siihen viittasi).

Koira tuskin osaa päätellä varsinaisesti. Asiat tapahtuu vaiston ja/ tai opitun /koulutuksen kautta. Ei yhtään sen enempää.

Lautanen tippuu koiran toimesta -> kokemus -> seuraus.
Kukkaruukku tippuuu kokemus sankaltaisesta tilanteesta -> seuraus. jne. Eli opituista tilanteista ja sen/samankaltaisista tilanteissa opittuun käytökseen.

Ovikello soi-> vaisto/reagointi -> ovelle opitusti -> ilmoitus/haukku -> kielto ->opittu vaste sille.

Ajatusmaailmakin rakentuu sen elimpäristön avustamana .Haju, ääni, näkö.
sekä rutiinit. Mikä mitenkin ja millä ajalla mene.Näistä kokemus. Vakiot ja poikkeamat, kummatkin opittuja koulutuksen tai kokemuksen mukaan.

En nyt menisi ihan takuuseen siitä, etteikö koira osaisi päätellä asioita. Yhtälailla ihmislapsen päättelykyky perustuu kokemuksen kautta opittuun. Tuolin päältä tippuminen sattuu -> ei kannata tehdä. Ainoana erona tässä se, että ihmisellä on paljon parempi kyky yleistää. Yksi kaappi aukeaa tällä tavalla, toinenkin aukeaa. Tämän tuolin päältä tippuminen sattuu, sattuu myös toisen tuolin päältä tippuminen. Sitten tietenkin ihminen pystyy ymmärtämään tiettyjä toimintamekanismeja paremmin. Kaapin ovi aukeaa saranoiden varassa, josta ihminen sitten pystyy ymmärtämään toisen kaapin toimintamekanismin ymmärrettyään yhden.
Esimerkki opitusta käyttäytymisestä. Lapsi saattaa esitellä sukupuolielimiään julkisella paikalla, mutta lopettaa sen vasta kun sille on kerrottu, ettei niin voi tehdä. Samoin koira ulostaa sisälle niin kauan kun sille kerrotaan, ettei se saa niin tehdä.
Se mikä tekee meistä niin paljon älykkäämpiä on se, että me pystymme jakamaan tietoa ja yleistämään asioita suhteellisen ylivertaisesti muihin eläimiin verrattuna. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö koirat sun muut nisäkkäät osaisi ajatella. Minusta se on melkein pakollista siinä vaiheessa, kun eläin itsenäisesti pyrkii omalla toiminnallaan vaikuttamaan toiseen eläimeen. Se vaatii jonkun näköistä kykyä ajatella.
Otetaan vielä yksi esimerkki, joka minusta todistaa hyvin, että koira kykenee ajattelemaan. Koiraan lyödään nyt vaikka pyyhkeellä. Koira kokee sen epämukavaksi. Jos se ei pystyisi ajattelemaan, se vain pyrkisi kokemuksen kautta välttämään sitä. Mutta, jotkut koirat pystyvät tekemään päätelmiä niin pitkälle, että ne ymmärtävät jopa piilottaa epämiellyttävän tunteen tuottaneen esineen. Se jos jokin osittaa pakollakin jonkin näköistä kykyä ajatella.

Tästä olisi kiva saada hieman lisää keskustelua ja ihmisten kokemuksia. En väitä siis, että näin on, vaan tämä on ihan oma mielipiteeni, joka perustuu luettuun ja omiin kokemuksiin ja päätelmiin. Mielelläni kuulen muitakin mielipiteitä asiasta.

Ajattelee koirakin.Kävimpä tääsä yhtenä päivänä astuttamassa meidän likan,halusin nähdä yhden uroksen siellä,mitä en kyllä edes ajatellut käyttää,se haettiin sieltä tarhasta sisälle vain katseltavaksi mutta olisitte olleet näkemässä kun se meni toisten urosten joukkoon takasin,suorin jaloin,harvaan astellen pää pystyssä oikein leuhkana,se tosiaan kiusasi muita katsokaas nyt vähän :minäpäs olenkin talläinen,murisikin ihan lähelle pyrkivälle urokselle.Mitäs muuta se oli kuin ajatuksen kanssa leuhkimista.Todellisuudessa juuri astunutta poikaa ei laiteta muiden kanssa heti yhteen,niille tulee helposti oikeasti sanomista,mutta tämäpä vain esitti saadakseen muut kateelliseksi.

Kokeiden perusteella koira hakee yllättävässä ongelmassa "apua" kontaktin muodossa ihmiseltä. esim. siinä "lihanpalakokeessa" joka on häkissä tai ämpärissä. Susi ei. Se hakee ratkaisun itsenäisesti.

Sinänsä ristiriitainen ja huvittavan vakavia päätelmiä. Koira voi ola fiksu, että osaa pyytää apua tai tukeutua ihmiseen sen sattuessa. Susi ei.
Koira voi myös olla tekemättä tuota koetta, jos on hyvätapainen.
Hiukan ristiriitaisia asioita pyytää koulutettua koiraa ratkaisemaan asia kuten susi -voimalla- ja vastoin jmitä on opetettu

Koira kuitenkin osaa ilmaista sisällä haukkumalla tai repimällä ihmistä pois talosta, joka palaa. Kokematonkin koira osaa myös pelastaa hukkuvan tositilanteessa, vaikka aijempaa kokemusta näistä ei ole.
Tv. dokumentissa oli sotakoiria, jotka oli otettu tavan kodeista 2 maailmansodan aikaan. Uskomattomia urotekoja, jotka koirat teki sotatilanteessa, jopa hengenpelastuksia oman hengen kustannuksella.
Ilman kokemusta toisella puolella maailmaa ja ventovieran ihmisen kanssa.

Koira osaa myös hakea apua, jos esim.ihminen on saanut sairaskohtauksen metsässä jne..Minusta nämä ovat hiukan monimutkaisempia asioita, kuin ratkaise "makupalaämpärissäongelma".
Jollain tapaa asioiden liiallista yksinkertaistamista.

Koira siis osaa tehdä luonnollista yhteistyötä ihmisenkanssa/erieläimen kanssa, joka ei taida onnistua muilta tässä mittakaavassa.
Tämäkin onnistuu vasta, kun side omistajaan sa on kunnossa ja tuo yhtenen sävel löydetty ja viestiminen on kunnossa

Kuitenkin nämä kotona opeteltavat asiat/käytöstavat ja ratkaisut tapahtuu kokemuksen kautta. Ilmeisesti myös sen kautta, koska nämä eivät ole koiran vaiston varaisia asioita. Mistä näitä ketään lopulta tietää.

Ihmiseen turvautuminen riippuu pitkälti koirasta, ja siitä miten se on kasvatettu/koulutettu. Itse olen pyrkinyt siihen, etten juurikaan anna koiralle apua, vaan pakotan sen ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Esimerkkinä, meillä on pannuhuoneessa tuollainen ovi, jossa ei ole kahvaa, niin sinne se meni, pyysi apua, mutta kun en sitä hetkeen antanut, niin itse se sieltä loppujen lopuksi pääsi.
Koiran on pakko olla jollain tapaa älykäs jo siinä, kun se ymmärtää pyytää apua ihmiseltä, vaikka se itse osaisi ratkaista ongelmia. Perustuu varmaan siihen, kun koirat ovat jonkin verran laiskoja ja yrittävät aina mennä sieltä mistä aita on matalin :D
Koira ymmärtää ainoana nisäkkäänä, apinoiden lisäksi, ihmisen kädellä näyttämän suunnan. Jännä juttu sinäsä, että koirille on kehittynyt kyky ymmärtää jotain, mikä ei ole niille luonnollista. Uskon, että koirat ovat todellisuudessa aika paljon älykkäämpiä kuin sudet ja muut koiraeläimet. Johtuen ihan siitä, että ne ovat oppineet meiltä tiettyjä taitoja.
Nyt on valitettavasti vieläkin niin kovat promillet veressä eilisen jälkeen, ettei välttämättä oikeen tule hirveän selvää tekstiä D:

Ai promillet koholla. Sama vika.....oli viimeksi -93...=D
Paljon paljon siistimpää, kuten tänään, lähteä aamulla ryhmänkanssa metsään ja nauttia keväästä/lämmöstä/näkymistä ...tunti istuttiin korkeilla kallioilla upeita maisemia tsiikaillen. Parituntia etsintää jne..Ei viitsi missata näitä ilmoja.
Kohta taas mennään katsomaan poimiiko koira jäljen.

Ei kans ole koholla muuta kuin tehottomin työaika.Toivon oikeesti,että koiras AJATTELIS :hae ite jälkes ! Mua suututtaa kun te ette voi uskoa päivänselvää asiaa,kyllä koira ajattelee

Edesmennyt sekarotuinen koiramme näki nuorena tyttönä tietyssä puussa oravan. Kävelimme siitä ohi viikon päästä ja koira katsoi/veti juuri siihen puuhun. Siitä lähtien aina katsoi sitä puuta kun ohi kävelimme. Vastaavia muistamisia oli paljon. Uskon vahvasti,että koira muistaa niin pahat kuin hyvät asiat.