Kun täällä on ollut puhetta siitä minkälainen nainen olisi ihanteellinen älykkäälle miehelle, niin pätee se toisinkin päin. Itse on tullut aikoinaan tapailtua monia, ilmeisesti sitten itseään tyhmempiä miehiä, kun ei ole paljon keskustelua syntynyt tai jos on jotain päivänpolttavista aiheista yrittänyt, on vastaus ollut suurinpiirtein joo. Keskustele nyt siinä sitten? Ei se toimi pitemmän päälle.
Onneksi nykyisellä on mielipiteet vaikka mihin asiaan ja tietoa ja se olikin yksi seikka, johon aikoinaan heti kiinnitin huomion, älykkyys.
Onneksi nykyisellä on mielipiteet vaikka mihin asiaan ja tietoa ja se olikin yksi seikka, johon aikoinaan heti kiinnitin huomion, älykkyys.
Vastaukset 35
Vanhimmat
...mitä ihmettä sitä tekee itseään tyhmemmällä miehellä ? ? ?
On sen verran tullut jo tallottua maan kamaralla, että paljon saisi mieli muuttua jos alkaisi olemaan esim. pelkästään ulkonaisten ominaisuuksien takia jonkun kanssa.
Miten ihmeessä sellaista parisuhdetta jaksaisi katsella päivästä päivään, jos ei toisella olisi mitään omaa sanottavaa, eikä hän osaisi esim. antaa neuvoja tiukan paikan tullen, päivänpolttavien aiheiden keskustelusta puhumattakaan ?
Niimpä!
Eräs veikkonen, ketä joskus tapailin, oli vielä mikälie "sovinisti" ja hänellä oli jo tietty ennakkoasenne naisia kohtaan, vaikka ei minua edes vielä tuntenut, persoonallani ei siis ilmeisesti ollut mitään väliä?
Kotvan sitä kuuntelin kunnes eräänä päivänä hermostuin niin, että se jätkä suurinpiirtein pelästyi ja se loppui siihen ja oli muuten, sitä laatua, viimeinen mies.
Olen yliopistossa opiskeleva "älykäs" nainen, enkä todellakaan etsi itseäni viisaampaa miestä. Millään muulla kuin luonteella ei ole väliä. Olin taannoin rakastunut oppimishäiriöiseen, peruskoulun jälkeen vai ammattikoulun käyneeseen mieheen. Voin kyllä myöntää että ennen kuin hänet tapasin, en olisi uskonut että koskaan olisin "huonommin" koulutetun miehen kanssa. Nykyään en jaksa edes kuunnella miehiä (tai naisia) jotka kuvittelevat olevansa jotenkin älykkäämpiä kuin muut. Ja sitäpaitsti ketä OIKEASTI kiinostaa päivänpolttavista aiheista keskustelu?
...tietää minkä ikäinen mahdat olla ?
Ajattelin itsekin noin joskus 20 vuotta sitten, mutta en todellakaan ajattele enää.
Olen itsekin opiskellut urani vuoksi jos jonkinlaisissa opinahjoissa ja vuosien aikana tuo käsitys on vaan vahvistunut.
Olen ilmeisestikin valinnut aina "liian" tyhmiä miehiä, koska se olen ollut sitten minä joka olen tilanteesta kärsinyt.
Jos ihminen on OIKEASTI fiksu, ei hän sitä tuo julki huomiota herättääkseen.
Ja niistä päivänpolttavista asioista. Eikö ole aivan jokapäiväistä keskustella esim. uutisten aiheista ?
Taidan olla tavallista tyhmempi, koska ne ihan OIKEASTI kiinnostavat minua ja ihan OIKEASTI haluan kuulla niistä toisenkin näkemyksen.
Eli eiköhän se niin ole, ettei vieläkään löydy sellaista opinahjoa josta voisi ammentaa sydämensivistystä.
Ei älykkyys ole pelkästään kirjoista opittua suurten lukujen ÄO:ä, siihen tarvitaan paljon muitakin ominaisuuksia.
... tämä elämä ole se opinahjo, josta ammennetaan sydämensivistystä? Arvosta siis ihmisen kokemuksia, ei sitä mitä hän luulee tietävänsä - älykkyys on hyvä ominaisuus, mutta ei ilman viisautta.
..ajetaankin takaa.
Sillä ei ole väliä mistä kukakin on sivistyksensä ja älykkyytensä kerännyt. Kysymys olikin siitä, onko tyhmällä miehellä mitään virkaa ?
Minun kokemukseen perustuva mielipiteeni on, että ei ole. Sellainen suhde tekee vain kiukkuiseksi ja turhauttaa elämän.
Jokainenhan toki saa elää elämänsä siten kun parhaaksi näkee ja hyväksi kokee (=> oman olonsa lähinnä).
:))
... tässä tyhmä onkaan? Nainen, joka ajautuu suhteeseen "tyhmän" miehen kanssa vai "tyhmä" mies, joka on suhteessa "älykkään" naisen kanssa?
Nietschze kirjoitti; "Du gehst zu Frauen? Vergiss die Peitsche nicht!"... tekisi hyvää sinunkin elämällesi.
Sitähän minä olen koko ajan yrittänyt sanoa, että minä ainakin olen ollut AIKAISEMMIN tyhmä, koska olen ollut suhteessa sivistymättömämmän miehen kanssa.
Älä suotta monimutkaista näin yksinkertaista asiaa.
Kyllä minusta on huomattavasti mielenkiintoisempaa keskustellaa ns. päivänpolttavista asioista jotka liittyvät maailmanpolitiikkaan jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka jaksavat kiinnostua kaiken maailman julkkisjuoruista sun muusta 'saasteesta' mitä televisiosta tulee (Idols,popstars, sun muut 'reality'-ihmissuhdevouhkaukset). Itse katson huomattavasti suuremmalla mielenkiinnolla hyvin tehdyn dokumentin(avara luonto,prisma jne) kuin jotain muuta mitä mainosrahoitteisilta trendikanavilta suolletaan.
No mä olen vasta 21, eli ehkä olen sitten liian nuori osallistumaan tähän keskusteluun. Minua ei voisi kuitenkaan vähempää kiinnostaa ne miehet joita yliopistopiireissä yleensä tapaa... Ja ehkä olen sitten tyhmempi kuin muut kun en jaksa keskustella uutisista...
No vielä vähemmän mua ne julkkisjuorut kiinnostaa
... siis monimutkaista - suosittelen insinööriä.
tottakai luonteella on väliä, ja luonteeseen (henkisiin ominaisuuksiin) kuuluu myös älykkyys.
Ketäkö oikeasti kiinnostaa päivänpolttavista aiheista keskustelu?
Jos olisit tutustunut psykologiaan tai älykkyyden määritelmään yleensä, niin tietäisit, että keskivertoa älykkäämpi tuntee helpommin koko maailman asiat omikseen, hän osallistuu enemmän mm hyväntekeväisyyteen, hän murehtii maailman menoa enemmän kuin keskivertoihminen.
Taisitpa paljastaa ettet kuulu keskivertoa älykkäämpiin ;)
muka viisaita ihmisiä en jaksa kuunnella. Ei millään pahalla. Minulla on edes sen verran älyä etten esim osallistu hyväntekeväisyyten, koska ymmärrän että rahat menevät aivan eri asioihin kuin mihin niiden on tarkoitus mennä. Taidat olla joku hyväuskoinen humanisti, joka pitää itseään keskivertoa älykkäämpänä. Minä en ole koskaan ajatellut olevani erityisen älykäs, mutta kai tulevalla avaruusfyysikolla täytyy jotain muutakin olla korvien välissä kuin ilmaa. Oli vaan pakko kommentoida tähän naurettavaan keskusteluun.
Onko se yksinkertaisesti vain niin, että et jaksa seurata pintaa syvemmälle meneviä keskusteluja ?
Mitä taas hyväntekeväisyyteen tulee, niin siihen voi antaa oman panoksensa muutenkin kuin rahan muodossa, vrt. Mummon kammari-toiminta yms.
Tuntuu kuin humanistisilla ihmisillä olisi sinun silmissäsi jonkinlainen kirous niskassaan, koska kommenttisi oli tuollainen. Tosiasia kuitenkin on, että niillä arkipäivän humanisteilla on ratkaiseva osuus kotimaammekin hyväntekeväisyydessä ja vapaaehtoistyössä.
Kommentoitko kaikkia mielestäsi naurettavia keskusteluja ?
Minä en vaan viitsisi, jos kerran pidän niitä naurettavina.
En ymmärrä "älykkäiden" ihmisten tarvetta jatkuvasti piikitellä toisia ihmisiä.
....vellit sekaisin.
Tämä ei suinkaan ole piikittelyä, vaan puhdasta väittelyä. Jotta voisin sinua piikitellä, niin minun täytyisi tietää sinusta henkilökohtaisia asioita.
"Liru, laru, loru, moni turha poru,
ratkiriidaksi muuttuu.
Höpö, höpö, höpö, se on ihan löpö,
joka leikistä suuttuu."
:))
Hyväntekeväisyys oli vain YKSI esimerkki siitä, miten joitain ihmisiä kiinnostaa muutkin_asiat_kuin oma napa. Toiset osoittavat kiinnostuksensa sillä, että puhuvat niistä päivänpolttavista asioista, toisin kuin vaikka sinä. Mikäs siinä, saahan sitä keskustelunsa valita.
Voi kuule, en "pidä" itseäni keskivertoa älykkäämpänä, olen sitä ihan todistetusti ;)
älykkyys on juuri loogista päättelykykyä, sivistystä. viisaus on elämän mukana tuomaa sydämen sivistystä.
Niimpä!
ei ossoo soomee kirjattaa ja on muka älykäs!
heh he h
Olen ollut lähes kolmekymmentä vuotta naimisissa "mensalaisen" miehen kanssa. Kumppanin kapasiteetti ei ole huono asia, mutta se ei myöskään ole kaikki. Viime vuosina olen alkanut yhä enemmän arvostaa ihmisiä, jotka jaksavat ajatella itse. Mielipiteitä ja käveleviä kliseeautomaatteja löytyy pilvin pimein. Mikä informaatioarvo sisältyy esimerkiksi toteamuksiin: "Pojat ovat poikia" tai "Elämää suurempi elokuva"?
Mitä helvetin annettavaa puolin ja toisin jollain itseään älykkäänä pitävällä viisastelijalla.
Oma mielipiteeni asiasta on se, että älyllisesti suunnilleen samantasoiset ihmiset viihtyvät toistensa seurassa, olipa se älykkyysosamäärä 80 tai 180. Tällöin henkilöillä on mitä todennäköisemmin enemmän yhteistä.
Minä en viihtyisi kanssasi. "Mitä todennäköisemmin" on päin komparamäntyä. Vaihda vokaali ja saat "mitä todennäköisimmin". Super!
olenkin aina jättänyt niille, joita se kiinnostaa =).
...mutta sitä eivät kaikki joko ymmärrä tai halua hyväksyä => lue otteita tästä viestiketjusta. Siellä on muutama sellainen jonnin joutava kommentti, jotka kuuluisivat jonnekin muualle kuin keskusteluun älykkäästä kumppanista.
Kysymys siis kuuluukin, miten löytää sellainen kumppani jonka ajatuksenjuoksu kulkee samalla tasolla kuin oma ? Oli kysymys sitten mistä tahansa älykkyyden tasosta.
Minkälaiseksi luokitellaan henkilö,
jonka opintojen arvosanat ovat kiitettäviä,
joka jatkokouluttaa itseään,
joka osaa soveltaa oppinsa käytäntöön ja
joka tulee toimeen kanssaihmisten kanssa, mutta silti tekee elämänkumppanin valinnassa aina samat virheet ?
viilataan adjektiivien vertailumuotoja eikä pilkkua. Tarkkuutta, pyydän.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Kerron omakohtaisesti koettuna, millaista on elää kolmannesvuosisata suunnilleen sama-älykkyyksisen puolison kanssa yhdessä keskustellen kaikesta mahdollisesta.
Ei meidän kummankaan älykkyyksiä ole virallisesti mitattu, mutta arvelisin sitä lajia olevan 'riitävästi'.
Minä olen se miespuoli, mutta yrittäkää naiset olla häiriintymättä siitä. Sitäpaitsi minä olen hoitanut enimmäkseen ne raskaat 'naiselliset' kotityöt, kuten kaupassakäynnit, ruuanlaiton, siivouksen ja pyykin.
Etsin koko kouluajan aina luokan priimustytöistä sopivaa rakastumiskohdetta. Omani löysin lukion tokalla, kun oli oltu jo yli yksi vuosi samalla luokalla. (Sopivan vastakkaisen MHC-geenikompleksin omaavien hajuaistihoukutus varmistaa yhteensopivuuden). Siitä lähtien onkin seurusteltu etupäässä vaan keskenämme.
Älykkyyden todisteeksi voisin esittää vaikka sen, että vaimo napsi aikoinaan täysiä pisteitä yliopiston teoreettisesta fysiikasta (mitä pidetään kai aika vaikeana aineena) ja minä olen opiskellut kolmessa korkeakoulussa. Kaikki lapsemme ylittävät meidät vanhemmat älykkyydessä (vaikkeivat nekään ole mittauttaneet älyjään, mutta huomaahan sellaisen).
Älykkäiden kanssa keskustelu on ollut niin houkuttavaista, että vaimo jäi pariksikymmeneksi vuodeksi kotiäidiksi kasvattamaan lapsiamme ja minä jelpin häntä toistakymmentä vuotta 'avustavana koti-isänä'. Älyä tarvittiin nimenomaan sen toteuttamisen mahdollistamiseen.
Eikä meillä ole ollut kummallakaan päivääkään tylsää yhdessä kotona vertaisessamme seurassa. Lisäksi koko maailman tietämys on tarjolla kaiken median välityksellä, nettikin on ollut käytössä jo viitisentoista vuotta. Seinät ovat kirjahyllyjen peitossa pursuillen kirjoja. Lisäksi vielä kirjastojen tarjonta, keskimäärin toistasataa kirjaa kerrallaan perheen lainasaldona. Pikemminkin on tuntunut siltä, ettei kaikkea mielenkiintoista ehdi, jutella toisen kanssa tarpeeksi joka päivä ja seurata maailmanmenoa ja harrastaa kiinnostavia asioita.
Emmekä me keskimääräisesti ole mistään asiasta samaa mieltä, mutta sallimme toistemme olevan eri mieltä, emmekä yritä käännyttää toista omalle kannallemme.
Ongelmana on tullut kaikissa yhteiskunnallisissa suhteissa vastaan 'ulkomaailman vähäisempi älykkyys', jolloin joudumme aina tarvittaessa opiskelemaan kaikkien erityisalojen valikoituja oppimääriä: lääkäri-psykologi-psykiatri-lakimies, milloin mitäkin sattuu tarvitsemaan, koska haluamansa tasoista palvelua ei yleensä saa.
Monia on mielipiteitä, eikä voida sanoa, mikä on juuri se oikea mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että minulle herää kysymyksiä eri asioista ym. ym. joten jos kumppanini ei olisi tippaakaan kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu, niin johan olisi tylsää...
En tarkoittanut sinällään älykkyysosamäärää, enkä sitä, että pitäisi olla korkeakoulututkinto. Minusta ihmissuhde on myös vuorovaikutussuhde.
Mitä siitä tulisi, jos yrittäisi keskustella ja vastassa olisi useimmiten hiljainen muuri? Ei mitään.
Joka hetki ei tarvitse puhua pälpättää, joskus pelkkä läheisyyskin on hyvä mutta minä kaipaan myös keskustelukumppania.
millä olette elättäneet itsenne nämä kaikki vuodet kotihaihattelijoina??? tuhlaatte yhteiskunnan rahoja kolmeen tutkintoon ja sitten jauhatte keskenänne paskaa kotona
En kirjoittanut tutkinnoista mitään, vain korkeakouluista (joita tarkemmin laskeskellessa oli omalla kohdallani neljä eikä kolme).
Elatus on toiminut yhteiskunnallisilla tukiaisilla: asumistuki, lasten kotihoidon tuki, lapsilisät, opintotuet, työttömyystuet, toimeentulotuki, ynnä muita määrältään vähäisempiä tukia. Onhan siinä kasassa ollut ajoittain pieniä satunnaispalkkioita tilapaishommista, mutta käytännössä kaikkien tukien loppusumma on ollut varsin turvallisen vakio.
Toimivuuden idea on tukiaisten yhdisteleminen. Jos yrittää nyhtää vain yhdeltä luukulta kaiken, sellaiseen puututaan pikimmiten. Eikä elämäntavasta kannata tehdä julkista, koska sellaisen tapauksen kimppuun käydään työministeritasoa myöten. Sitkeänä urbaanilegendana elelee käsitys, että tukiaisilla elää paremmin kuin työnteolla, jollaiseen Filatov ainakin joskus julkisuudessa puuttui ja todisteli omilla taulukoillaan, ettei sellaista tapahdu. Hänen mielikuvituksensa (ja älynsä?) ei kuitenkaan riittänyt hahmottelemaan todellisia tapauksia, koska ainakaan silloin erilaisten tukiaistiedostojen yhdisteleminen ei tuntunut olevan mahdollista.
Kokeilin joskus reilu puolisentoista kymmentä vuotta sitten, millaisella revittelypalkalla pääsee samaan tasoon kuin tukiaisilla. Silloin se oli noin parikymmentä tonnia markkarahaa verojen jälkeen käteen kuussa ja siihen joutui tekemään jo aika reilusti extemporetöitä. Se ei jaksanut huvittaa kuukautta pidempään, kun samaan ylsi mitääntekemättömänäkin.
Oman tasoistaan keskusteluseuraa ei valitettavasti ole löytynyt kodin ulkopuolelta. Samantasoiset älyköt puurtavat yleensä (tyhmyyttään?) nousujohteisissa uraputkissa kahmimassa rahaa, valtaa ja mainetta, eivätkä ehdi paljonkaan muuta. Samoista asuin- ja elinympäristöistä puolestaan löytyy sitä stereotyypitettyä 'kurjalistoa'.
Älykästä kodinulkopuolista keskusteluseuraa saattaa löytyä joltain näiltä keskustelupalstoilta, sikäli kuin sellaista sattuu tarvitsemaan.
Sen kun tietäisikin, miten löytää samalla aaltopituudella oleva kumppani, niin tietäisi elämästä edes yhden ratkaisevan tärkeän asian. Ei lainkaan helppo tehtävä. Internetin deittipalstat vaikuttavat aika lupaavalta mahdollisuudelta. Anonyymi kommunikointi mahdollistaa toisen ajatusmaailmaan tutustumisen ilman häiriötekijöitä: ulkonäkö, ammattistatus, varallisuus jne.
"Minkälaiseksi luokitellaan henkilö,
jonka opintojen arvosanat ovat kiitettäviä,
joka jatkokouluttaa itseään,
joka osaa soveltaa oppinsa käytäntöön ja
joka tulee toimeen kanssaihmisten kanssa, mutta silti tekee elämänkumppanin valinnassa aina samat virheet ?"
Itse luokittelen tuon kuvauksen mukaisen henkilön tunneälyltään lahjattomaksi tomppeliksi, jonka olisi parasta pysyä erossa parisuhteista niin oman kuin toistenkin edun tähden. Nämä tyypithän päätyvät lähes täydellisellä varmuudella joko yksinhuoltajaksi tai elatusvelvolliseksi.
Kyllä olisi kiva löytää sellainen kumppani, joka osaisi vastata kysymyksiini muutakin kuin joo joo.
Pitäisi olla mielipiteitä. Terve uteliaisuus tuo aina kysymyksiä ja halua keskustella asiasta kuin asiasta.
Sit pitäis olla vielä niin, että kokis ahaa elämyksiä keskusteltavista aiheista, eikä aina sitä, että kumpi on oikeassa ja kenen sana painaa enemmän. Vuorovaikutus on älykkyyttä.
Keskiverto älykkäät on melko tunnekylmiä tapauksia. He voi pärjätä koulussa ja työelämässä. Puheenaiheet voi olla suppeita. Osaavat toistaa täydellisesti jo kerran keksittyä, mutta oma luovuus puuttuu.
Äärimmäisen älykkäät on luovia ja empaattisia. Koulu ei välttämättä suju täydellisesti koska pänttääminen ulkoa ei motivoi.
Sitten on ihmiset jotka voi olla fiksuja verbaalisesti ja kielellisesti, mutta looginen päättelykyky ja matematiikka tökkäisee. Pelkillä matikkapäillä sosiaaliset taidot on huonot. Toisaalta sosiaaliset kontaktit tuskin kiinnostaakaan.