Edellä on keskusteltu paljon demokratiasta. Mutta mitä demokratialla tarkoitetaan? Usein demokratialla viitataan kansanvaltaan, vapaisiin vaaleihin, edustuksellisuuteen, yhtäläisiin oikeuksiin, tasa-arvoon, jne. Kuitenkin ainakin osa noista määreistä pätee myös diktatuureissa. Niissäkin äänestetään, edustetaan, jaetaan oikeutta, yms. Lisäksi myös kansanvalta saattaa olla diktatuurista.
Mielestäni demokratia käsitteenä on eräänlainen idealistinen sateenvarjo käsite, jonka alle on kerätty sekalainen joukko erilaisia arvoja peilaavia alakäsitteitä. Näin ollen, kun joku mainitsee sanan "demokratia", joutuu pakosta miettimään, mitähän tuo henkilö oikein mahtaa demokratialla tarkoittaa. Samaa voidaan sanoa monista muistakin enemmän tai vähemmän metafyysisistä käsitteistä.
Demokratiaa voidaan tarkastella kolmen perusperiaatteen, eli läpinäkyvyyden, vapauden ja yhdenvertaisuuden kautta. Jokainen voi arvioida noiden periaatteiden kautta, kuinka demokraattinen maa esim. Suomi on. Tietenkin nuo perusperiaatteet vaatisivat omat avaamisensa. Esimerkiksi vapaus ja erilaiset riippuvuudet tulisi erottaa toisistaan. Mainittujen periaatteiden syvempi avaaminen vaatisi kuitenkin valtavasti nettitilaa, joten jätän sen tässä yhteydessä tekemättä. Toisaalta asioista kiinnostuneille löytyy kyllä muita nettisivuja kirjastoista puhumattakaan, joissa noita käsitteitä on selvitelty paljon perusteellisemmin.
Mielestäni demokratia käsitteenä on eräänlainen idealistinen sateenvarjo käsite, jonka alle on kerätty sekalainen joukko erilaisia arvoja peilaavia alakäsitteitä. Näin ollen, kun joku mainitsee sanan "demokratia", joutuu pakosta miettimään, mitähän tuo henkilö oikein mahtaa demokratialla tarkoittaa. Samaa voidaan sanoa monista muistakin enemmän tai vähemmän metafyysisistä käsitteistä.
Demokratiaa voidaan tarkastella kolmen perusperiaatteen, eli läpinäkyvyyden, vapauden ja yhdenvertaisuuden kautta. Jokainen voi arvioida noiden periaatteiden kautta, kuinka demokraattinen maa esim. Suomi on. Tietenkin nuo perusperiaatteet vaatisivat omat avaamisensa. Esimerkiksi vapaus ja erilaiset riippuvuudet tulisi erottaa toisistaan. Mainittujen periaatteiden syvempi avaaminen vaatisi kuitenkin valtavasti nettitilaa, joten jätän sen tässä yhteydessä tekemättä. Toisaalta asioista kiinnostuneille löytyy kyllä muita nettisivuja kirjastoista puhumattakaan, joissa noita käsitteitä on selvitelty paljon perusteellisemmin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Demokratiahan ideaalisuushan perustuu Platonin kirjoitukseen "kulta-ajasta", ja vaalit saman kirjoittajan näkemykseen, että demokratiaa pitää uudistaa, muuten se muuttuu harvainvallaksi.
Tämä uudistaminen ei toimi, eli Suomessakin demokratia muuttuu harvainvallaksi vääjäämättömästi, kun samat naamat istuvat kaudesta toiseen eduskunnassa.
Minusta demokratian ydin on tuoda toiminnan laatua korjaava takaisinkytkentä demokratisoitavaan järjestelmään. Diktatuurissa tällaista ei ole. Teknisestä viitekehyksestä takaisinkytkentää arvioidaan mm. sen nopeuden perusteella: mitä pikemmin toiminnan virheisiin eli poikkeamiin tavoitteista puututaan, sen parempi. Siinä mielessä nykyinen suomalainen systeemi vaatisi paljon parannuksia. Omia ajatuksiani:
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/search/label/demokratian kehittäminen
Esittämäsi "toiminnan laatua korjaava takaisinkytkentä" vaikuttaa mielenkiintoiselta. Toisaalta herää kysymys; eikö se teknisenä viitekehyksenä toimi myös diktatuureissa? Nimittäin diktatuurikin saattaa olla "laadukasta", ainakin heidän omasta mielestään. Laadussahan on kyse arvosta ja koska arvot ovat subjektiivisia, niin diktatuureissa on omat "hyvänsä", joista diktaattorit pitävät kynsin hampain kiinni. Näin ollen arvot nousevatkin avain asemaan demokratiasta puhuttaessa. Olisikin löydettävä "oikeat" arvot tai olemassa olevat arvot tulisi saattaa "objektiivisemmiksi".
Näin ollen laajentaisin mainitsemasi "takaisinkytkennän" tieteessä hyvin tunnettuun "itseäänkorjaavuuteen". Se ei enää ole pelkästään tekninen kehys, vaan jatkuvaa avointa, kriittisyyden ja kyseenalaistamisen sävyttämää vuorovaikutus-suhdetta. Siinä asiat asetetaan kriittisen tarkastelun alle, koetellaan niiden kestävyyttä erilaisin menetelmin verifioinnein ja falsifiointeineen, jne. Vasta kun asiat ovat selviytyneet tuollaisen myllyn läpi, voisin ajatella demokratian jotenkin toteutuneen.
Oikeastaan diktatuureissakin on tavallaan eräänlainen takaisinkytkentä, tosin se diktatuureissa yleensä näyttäytyy vallankumouksena tai vallankaappauksena. Jos diktaattori ei kertakaikkiaan miellytä kansaa, niin diktaattori saa lähteä, tosin tällöin usein tilalle tulee toinen diktaattori.
Se on kyllä totta, että demokratiassa tälläinen takaisinkytkentä sisältyy itse demokraattiseen järjestelmään. Ainakin periaatteessa demokratia on itseään korjaava systeemi. Jos poliitikot erkaantuvat liian kauaksi kansasta ja sen arvomaailmasta, niin tällöin demokratia kykenee korjaamaan itseään, siten että kansa vain äänestää valtaan uudet poliitikot.
Mutta lienee selviö että mikään demokratia ei ikinä voi johtaa yhteiskuntaan, jossa kaikilla ihmisillä olisi hyvät oltavat tai jossa ihmiset todellisuudessa olisivat tasa-arvoisia. Tämä johtuu jo demokratian luonteesta jossa valta on enemmistöllä. Demokratia johti Suomessa ensin kansalaisten tasa-arvoistumiseen, tämä kehitys toimi niin kauan kuin maa oli suhteellisen epätasa-arvoinen ja suuri enemmistö kansalaisista oli selvästi eliittiä köyhempää. Nyt Suomessa eletään aikaa, jolloin suurella enemmistöllä menee suhteellisen hyvin ja he ovat melko tyytyväisiä elämäänsä. Tämän suuren keskiluokan poliittinen voima on niin suuri, ettei vähemmistöön jäävällä köyhälistöllä enään ole poliittista valtaa korjata tilannetta. Tilanne voisi muuttua lähinnä vain jos köyhälistö kurjistuisi riittävästi ja ennenkaikkea heitä olisi riittävästi saamaan aikaan poliittinen muutos.
Tärkeätä on kuitenkin huomata se, että demokraattiseen yhteiskuntaankin sisältyy piirteitä jotka eivät ole demokraattisia. Yksi tärkeimmistä on tietenkin raha ja talous. Taloudellista valtaa käyttää mm. kuluttajat ja yritykset, eikä tätä tapaa juuri ohjata demokratian keinoin, päinvatoin demokraattisen yhteiskunnan kyky ohjata taloutta käsittääkseni heikkenee koko ajan. Tähän on tietenkin vaikuttanut mm. pitkälle edennyt globalisaatio joka avannut taloutta kilpailulle. Teoriassa jos joskus koko ihmiskunta on integroitunut yhden ja saman poliittisen järjestelmän alle, voidaan taas nähdä vaihe jossa demokratian ja politiikan kyky ohjailla taloutta kasvaa.
Mielestäni demokratia ja enemmistödemokratia on erotettava toisistaan. Mikäli kyseessä on enemmistödemokratia, silloin demokratia saattaa kyllä toimia tuon enemmistödemokratian sisällä, mutta vähemmistö jää siitä osattomaksi. Enemmistödemokratia voidaan laskea demokratiaksi vain, jos siinä huomioidaan myös vähemmistön edut. Mikäli tämä epäonnistuu, kyseessä saattaa olla demokratian sijaan enemmistön diktatuurista, jota ylläpidetään demokratian kulissin avulla.
On totta, että epädemokraattiset piirteet heikentävät demokratiaa. Yksipuolinen ja diktatuurinen talouselämä on juuri sellainen. Tällöin kuitenkaan kyse ei ole enää demokratiasta kokonaoisuudessaan, vaan jonkinlaisesta sateenkaaripolitiikasta, joka sisältää useita poliittisia ideologioita. Yhteiskunnan ollessa todella demokraattinen, myös talouselämän on oltava demokraattinen. Se merkitsee silloin sitä, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet rikastumiseen ja hyvinvointiin niin halutessaan. Ainakaan yksittäistä kansalaista ei saisi estää etsimästä ja hankkimasta omaa hyväänsä. Jos ja kun yhteiskunta sisältää esimerkiksi köyhyysloukkuja, ansioloukkuja, verotuksellisia sudenkuoppia, liike-elämän monopolisointeja, puhumattakaan laintulkinnan epämääräisyyksistä, ollaan kovin, kovin kaukana todellisesta demokratiasta.
Kyllä, takaisinkytkentä toimii diktatuureissakin, esim DDR:ssä ja Kiinassa. Kysymys on vain "ohjearvosta", johon mittaustuloksia verrataan. Kun kansalaisilla on eri ohjearvot kuin hallitsijoilla, silloin puhutaan diktatuurista. Ohjearvot riippuvat mm. hyvän elämän käsitteistä ja yhteiskuntamoraalista.
Diktatuurissa hallitsijat keräävät mittauksia virkamiehiltä ja tiedustelupalvelulta joita hyödyntäen korjaavat toimenpiteitään, oman tavoitteensa mukaisesti.
Demokratiassa kansalaiset vertavat vallitsevia olosuhteita ja hallituksen toimenpiteitä omiin ihanteihinsa, tavoitteisiinsa, etiikkaansa ja äänestävät arvion perusteella (jos ovat fiksuja, tyhmät äänestävät propagandan ja vaaliviihteen mukaan). Vapaa tiedonvaihto ja avoimuus sekä kansalaisten sivityneisyys ovat ehdottomia ehtoja toimivalle demokratialle.
Tärkeää on mm. se, että kansalaiset tiedostavat heti vaalien jälkeen päätöstä odottavat vaikeat, arkalauontoiset toimenpiteet, joista poliittiset päättäjät eivät halua puhua ja vaativat tietoa suunnitelmista jo ennen vaaleja.
Viime aikoina, reaalisosialismin eli Neuvostoliiton ja sen sateliittien kukistuttua demokratia on tullut lähinnä merkitsemään vapaita vaaleja ja vapaata puoluemuodostusta ynnä sananvapautta, lakko-oikeutta jne.
Kaikki tiedämme kuinka raha ja media näitä demokraattisia asioita häiritsevät, media tosin toisaalta lisää demokratiaa, ja paljastaa vääryyksiä.
Demokratia on kuitenkin tärkeä ja oikeudenmukainen kaikkiin diktatuureihin verrattuna, että siitä pitää pitää kiinni ja kehittää sitä.
Demokratian vika on, että poliittiset päätökset ovat usein vesitettyjä lehmänkauppoja, kun joudutaan tekemään kompromisseja. Siksi olisi tärkeätä, että johtoelimillä aina olisi todellinen valta ja kriisitilanteissa yksi johtaja, presidentti. Nyt valta jakaantuu epäselvästi talouden eliitin, poliittisen eliitin, suurvaltojen, YK:n ja EU:n välille.
Tätä demokratian heikkoutta äärioikeisto aina yrittää käyttää hyväkseen ja haluaa suuren johtajan astuvan esille ja pelastavan maailman. Tätä täytyy kaikkien oikeamielisten ihmisten vastustaa, ja ehkä silti taas häviämme sen joskus (seitsemäksi vuodeksi Raamatun ennustusten mukaisesti). Tai ehkä se jo tapahtui Hitlerin aikana. Oliko se seitsemän vuotta kun hän oli vallassa, jollakin tavoin mitattuna? Tää Raamattu on nyt sivujuonne, ei siihen kannata tarttua.
www.santavuori.com
Mainitsemaasi reaalisosialismia kaupattiin usein demokratian käsittein. Muistamme hyvin entisen DDR:n, jonka piti olla perin juurin demokraattinen valtio. Monet suomalaiset uskoivat siihen ja taitavat uskoa vieläkin. Kuitenkin jo tuolloin vähemmän älymystöön lukeutuvat ihmiset näkivät, että kyse on pelkästään julistuksellisista kulisseista, jotka sitten aikanaan hajosivat omaan valheellisuuteensa. Näin ollen, aina kun eteemme levitellään julisteisia kliseitä demokratiasta, pitäisi herätyskellojen alkaa soida.
Siis mitä on autenttinen ja oikea demokratia? Lähtökohtana voitaneen käyttää avauskirjoituksessani esittämääni kolmea perusperiaatetta. Ainakin DDR:n kohdalla ne toimivat. Vaikka DDR olikin suljettu valtio massiivisine propakanda koneistoineen, niin havaittavissa oli, että yhteiskunta ei ollut avoin, läpinäkyvä, tasa-arvoinen, eikä ainakaan vapaa.
Demokratiaa voidaan näin ollen helposti väärinkäyttää. Sitä voidaan käyttää vallankäytön välineenä, omien yksityisten intressien ajamiseen, vapaamatkustamiseen, jne. Kun poliitikot ja muut alan "asiantuntijat " esittävät argumenttejaan demokraattisin käsittein, niin kannattaa olla tarkkana.
"Demokratian vika on, että poliittiset päätökset ovat usein vesitettyjä lehmänkauppoja, kun joudutaan tekemään kompromisseja. "
Toimiva demokratia perustuu eri osapuolten kykyyn ja haluun tehdä kompromisseja. Toimimattomien "demokratioiden" (Italia, Kreikka ym) tunnusmerkkinä ovat jatkuvat hallitusten kaatumiset, ennenaikaiset vaalit, pitkäjännitteisen politiikan täydellinen mahdottomuus vain siksi, että hallitusosapuolille omat tavoitteet ovat ehdottomia, niistä tinkiminen on äänestäjien pettämistä ja heikkouden merkki, siitä huolimatta, että tällä asenteella ei saavuteta kuin sekasortoa. Oikea asenne on, että hallituskumppanit saavat omia tavoittetaan (vaikka ne ovatkin ristiriidassa muiden kumppaneiden tavoitteiden kanssa) läpi parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti. Se on toimivaa demokratiaa.
Se äärioikeisto koostuu usein aika heikoista yksilöistä, joilla on vahva tarve tulla johdetuiksi. On totta että minuakin vähän huolestuttaa tämä äärioikeistolaisten äänenpainojen ja avoimen rasismin nousu. Minustakin jonkinlaisena perushumanistina on aina parempi kannattaa aatetta joka mieluumin yhdistää ihmisiä, kuin pyrkii aktiivisesti erottamaan ihmisiä toinen toisistaan.
Toisaalta eurooppalaisen äärioikeiston nousun taustalla on juuri tämä globalisaatio, on paljon ihmisiä jotka pelkäävät globalisaation mukanaan tuomaa taloudellista kilpailua ja ns. saavutettujen etujen menetystä. Aikoinaan en itse lainkaan kyennyt ymmärtämään väitteitä jotka rinnastivat poliittisen vasemmiston ja äärioikeiston toisiinsa. Nykyään ymmärrän jo paljon paremmin tämän yhteyden: taustalta löytyy pelko ja ahneus, sinänsä täysin inhimillistä.
Mutta onko näin saatu päätös oikein ja paras? Kyllä demokratiassa on tämä mainitsemani ongelma. Silti se on paras tapa tehdä päätöksiä. Kyllä kansa tietää.
Demokratiassamme on liikaa valtaa omistavilla luokilla, ja he pitävät kiinni etuoikeuksistaan ja pystyvät käyttämään hyväkseen mediaa ja muuta rahan valtaa. Tällä tavalla kansan edun mukaiset päätökset vesittyvät. Samoin suurvallat pystyvät määräämään muidenkin maiden asioista, ja demokraattiset maat ovat maailmassa vähemmistö kuitenkin. Ja niidenkin demokratiassa on valittamista.
Kaikkeen tähän auttaa avoin tiedonvälitys, keskustelu ja kansalaisten sivistyneisyys.
Niin että demokratia edellyttää aika korkeata sivistystasoa, koulutustasoa kansalle. Ja valistunutta eliittiä. Ehkä kaikille kansoille ei pidä tuputtaa demokratiaa. Samoallakin toimii aika hyvin heimopäällikkyyteen perustuva yhteiskunta.
Viimeiset 100v Suomessa on ollut "puutteelisesti sivistyneen kansan" demokraattinen järjestelmä. Se sopii kyllä muuallekin, jossa kansa arvostelukykyyn ei oikein uskota, vaikka Samoalle tai Kiinaan.
Mutta nyt alkavat ongelmat olla sitä luokkaa, että hyvin usein merkittävä osa kansasta ymmärtää ne paremmin kuin useimmat kansanedustajat. Siksi olisi aika ajanmukaistaa toimintatapoja:
http://akvama-ajattelua.blogspot.com/search/label/demokratian kehittäminen
Niin vasemmistolaisessa kuin oikeistolaisessakin politiikassa on monia eri asteita vaihdellen äärilaidasta toiseen. Jos rinnastetaan vasemmisto ja oikeisto toisiinsa, niin yhtäläisyyksiä saattaa löytyä eroja enemmän. Aatteet ovat myös paljolti aikaan sidottuja. Takavuosina ei voitu kuvitellakkaan, että länsimaiset suuryritykset menisivät joskus rakentamaan kommunistista Kiinaa. Tämän teki mahdolliseksi kommunismin "nykyaikaistuminen" Kiinassa.
Nykyisen vasemmiston ja oikeiston aatepohjat vaikuttavat kummalliselta. Vasemmistolaiset pyrkivät pikkuhiljaa verotuksen ja erilaisen maksupolitiikan kautta piilososialisoimaan voitot, mutta yksityistämään riskit ja tappiot. Valitettavasti se vain rapauttaa elinkeinoelämää. Vastaavasti oikeistolaiset pyrkivät yksityistämään voitot, mutta sosialisoimaan riskit ja tappiot. Tuo tapahtuu yltiöpäisen markkinatalouden kautta, josta puolestaan seuraa, että tehokkain elinkeinotoiminta siirtyy halpamaihin. Seurauksena vasemmiston ja oikeiston tuollaisesta toiminnasta saattaa olla elinkeinoelämän tuplasurkastuminen ainakin Suomen kaltaisissa maissa. Onneksi tuollainen kehitys on vielä kohtuullisen hidasta, mutta päättäjien olisi syytä ottaa se huomioon.
Edellämainittuihin ongelmiin on tietysti vaikeaa löytää ratkaisua. Mahdodonta se ei kuitenkaan ole. Asiaa saattaisi auttaa rakentamalla erilaisia kansainvälisiä kauppasopimuksia, joissa painotettaisiin reilun pelin sääntöjä.
"Vasemmistolaiset pyrkivät pikkuhiljaa verotuksen ja erilaisen maksupolitiikan kautta piilososialisoimaan voitot, mutta yksityistämään riskit ja tappiot. Valitettavasti se vain rapauttaa elinkeinoelämää. Vastaavasti oikeistolaiset pyrkivät yksityistämään voitot, mutta sosialisoimaan riskit ja tappiot"
Osasit kiteyttää asian erittäin hyvin, näin tämä todellä näyttää nykyään toimivan. Kumpikin näistä on vahingollista talouselämälle. Ensin mainittu siksi, että voittojen sosialisointi ja riskien yksityistäminen heikentää työnteon ja yrittäjyyden kannattavuutta, jälkimmäinen taas siksi että se tukee järjettömien riskien ottamista ja johtaa helposti ns. taloudellisten kuplien syntyyn. Oikeastaan jälkimmäinenkin heikentää yhtä lailla työnteon ja yrittäjyyden kannattavuutta -> rehellinen työnteko ei kannata kun riskisijoittaminen tuottaa paljon paremmin ja vieläpä ilman sitä riskiä.
Kuitenkin oikeastaan perimmäinen ydin demokratiassa on mielestäni kansalaisten vapaa päätösvalta.
Tuo on hyvä, että vasemmistolaiset pyrkivät sosialisoimaan voitot ja ykistyistämään tappiot, ja oikeistolaiset pyrkivät yksityistämään voitot ja sosialisoimaan tappiot!
Historian kulku taitaa olla demokratian ja diktatuurin taistelu, nykyinen aika alkoi Amerikassa Pohjois- ja Etelävaltioiden sodasta 1800-luvun puolivälissä. Sitten sota siirtyi Reinin varsille, 1870, 1914, 1939, missä Saksa on aina pyrkinyt demokratian tukahduttamiseen Euroopassa.
Vapaus ja tasa-arvo ne näyttävät olevan tärkeimmät.
Hyvin sanottu. Olen miettinyt samoilla linjoilla, mutta en ole osannut kiteyttää noin hyvin.
Mielestäni tämän päivän demokratia on jonkinlainen irvi-kuva siitä mitä Platon yritti hahmottaa - ja millaista demokratia oli antiikin Kreikassa.(ateena)
Ei ole tasa-arvoa, emme saa äänestää kun puolue-politiikan raameissa jne.
Lista voisi jatkaa kirjan verran, ja jatkaa parin kirjan verran. Tässä olisi jollekin historian tutkijalle hyvä aihe; vääristynyt demokratia- kuva 1900-2000 luvuilla.
Ps. Freud voisi todeta; että pervoa tämä nyky-demokratia.