Toko

Saa käyttää mitä käskyjä haluaa.

Koira toki saa mennä istumisen kautta maahan seuraamisesta maahanmeno liikkeessä, jos ette hae kymppi riviä, koska nopeushan siitä kärsii, eli pisteet vähän tippuvat.

Kannattaa opettaa koira menemään maahan suoraan. Istumisen kautta ei ole nopeaa, eikä suoraa. Helpoiten sen opettaa koiralle leikin timmellyksessä, eli koira leikkimään vaikka vetolelulla kanssasi, sitten kesken leikin vetäiset leikin maahan...

-Saa käyttää.Käskysanat on ohjeellisia,mutta jos haluaa vaihtaa,niin oleellista ON se,että on oltava aina yksiosaisia.

- Ei ole määritelty,paitsi sanalla nopeasti.Eli jos koira kykenee menemään maahan nopeasti istumisen kautta,niin se täysien pisteiden arvoista.Ennenvanhaan määriteltiin,että liikkeen taytyy olla jatkuvaa.
Mutta tosiaan,kuten jo mainittiin,kannattaa opettaa suoraan maahan,koska teknisesti harvemmin koira tekee riittävän nopeaa maahanmenoa istumisen kautta.

juuri samaa sanoisin kuin äskeiset kommentoijat :)

ok, kiitos.

Mitä mieltä olette, jos alan opettaa maahanmenoa uudelleen eli ei-istumisen kautta, niin opetanko sen eri sanalla?

Voi sen rakentaa vanhalla sanalla uudestaankin. Se riippuu koirasta ja miten se asioita sisäistää. Eli alkupalikoista rakentamalla A.sta se onnistuu parhaiten..

Paha tienkin sanoa näkemättä miten se olisi korjattavissa/säädettävissä.
Mieti kuitenkin jos sanan korvaat, että millä sanalla. Sanassa on tärkeä sen äänen etupaino ja tietenkin se, että se tulee "takaraivosta".

Äänenpainon esimerkki: MAA-han korvataan sanalla A-las.
Etu osa on se painokas ja jälkimmäinen voi tulla vaikka kuiskaamalla.
Eli voit jättää myös vanhan käskyn, jos painotat sitä eritavalla. Sanan muistisääntö on tärkeä ihmiselle. Eli en ihan pienestä lähtisi vaihtamaan koko sanaa. Kun ja jos se ei tule kokeessa vaikka "takaraivosta" niin siitä voi tulla myös itselle hieman epävarmuutta kokonaisuutta silmällä pitäen. Eli oikeassa tilanteessa on mahdollisuus kämmätä sana yleisen jännityksen avustamana.

Onx vähän tyhmä harrastus, toko. Väkisinhinkkaamista ja pisteyttämistä... Mitä väliä sillä oikeasti on miten koira menee maahan tai miten se tulee sivulle tai mitä sanaa käytetään.

Ei koiran hallittavuus ole koskaan huono juttu. Se on myös itse koiran turvallisuutta lisäävä tekijä. Ei huono juttu kaupungeissakaan, jos koira on hyvätapainen. Hyvä että mahdollisuuksia on paljon...Jatka sinä vaikka sitä pallonheittoa koiralle, tuskin sitä tullaan kritisoimaan. Hyvä koiralle.
Mieti samalla heitätkö koiralle palloa vai hakeeko se sitä sinun vuoksesi.
Turha muiden harrastusta on kritisoida.

Nojoo, oli hölmöä kritisoida muiden harrastusta. Ei vaan mahdu mun kaaliin. Monet harjoittelevat tyylipuhtaita suorituksia mutta ovat silti pulassa koiransa kanssa, esim. remmikäyttäytymisessä tai reviiriasioissa. Omat koirani tottelevat minua vaikka itse kouluttamiseen en ole uhrannut paljoakaan aikaa. Mulle riittää että ne tulevat luokseni kun kutsun niitä, ihan sama tulevatko vasemmalle vai oikealle puolelleni, ja että ne pysyvät paikoillaan kun sanon paikka. Ihan sama seisovatko, istuvatko vai makaavatko kunhan pysyvät paikoillaan. Me elämme jonkinlaisessa symbioosissa, vaikka perheeseemme kuuluu monta ihmistä. Koirani tarvitsevat minua ja minä heitä. Se ei tarkoita että muut perheenjäsenet eivät nauttisi koirista, koirat leikkivät paljon lasten kanssa ja ovat päivittäin vaimoni rapsuteltavina, mutta minua ne seuraavat.

Lipsui aika paljon aiheesta. Kaikenlainen koulutus ja harrastus on tietenkin hyvä juttu ja helpottaa (koira)elämän muita osioita. Pahoittelut edellisestä viestistäni.

Toko, kuten mikä tahansa muukin harrastus, jos sen tekee koiran ehdoilla eli ei väkisin väännä eteenpäin titteleiden toivossa, niin kasvattaa yhteenkuuluvuutta.

Toko (kuten moni muu harrastus) saa monen ihmisen ajattelemaan asioita eri tavoin ja he alkavat ymmärtämään koiraansa. Moni kouluttaa omasta mielestään oikein, mutta tekee sen silti väärin, ajattelematta oman koiran tarpeita, motivaatiota kunakin päivänä, omaa fiilistään, jne.

Aina on ohjaajasta kiinni miten hauskaa tämä(kin) laji on koiralle.

Mutta ymmärrä täysin joopajoota, kukin tyylillään ja toivottavasti kukin koiraansa jatkuvasti ajatellen.

Tärkeintä on kai siinä tokossa, kuten muussakin harrastuksessa, että oppii tekemään yhteistyötä koiran kanssa. Erillaisia asioita tulee kuvaan myös muunkin kuin liikkeiden myötä niin ihmiselle kuin koirallekkin. Sosiaalisuutta, pienen paineen alla työskentelyä ymv.

"Moni kouluttaa omasta mielestään oikein, mutta tekee sen silti väärin,"...tätä ajattelua hieman karsastan. Kuka määrittelee oikean ja väärän tavan?..Onko minun tapani parempi kuin sinun. Edes epäonnistuminen ei aina tarkoita väärää koulutustapaa...Mielestäni oikea tapa kouluttaa on se mikä toimii lopputuloksena...

Tarkoitin lauseella nimenomaan koiran kannalta väärin. Eli, että ajoitetaan väärin, motivoidaan väärin (esim liikaa kierroksia liikkeeseen, joka pitäisi treenata valmiiksi rauhallisessa vireessä), ollaan itse väsyneitä tai hermostuneita, edetään liian nopeasti ja epäloogisesti, yms. Eli vaaditaan koiralta mahdottomia eikä huomata, että se oma koulutustyyli ei olekkaan juuri tälle koiralle sopiva tai ihan muutenkaan niin hyvä kuin sen haluaisi olevan.

Tyylejä on ilman muuta yhtä paljon kuin koirakoita.

Harmillisen usein kuulee puhuttavan, että "minulla oli ennenkin tämän rotuinen, se oppi tämän niin ja niin nopeasti, tämä koira taas ei millään". Pidetään siis jokaista saman rodun edustajaa toistensa kopioina, ei elävinä olentoina.

Joo ryhmässä on se hyväpuoli, että siinä on monta silmäparia, joilta voi saada apua ja jotkaa seuraa asioita erikantilta. Kynnyskin on pienempi kysyä, jos sitä tarvitsee. Nykyisin vain kai ollaan niin ylpeitä että ei apua kysellä. Kaikki haluaa olla vain vitooria erkki millaneita.

""minulla oli ennenkin tämän rotuinen,"..niin kuulee ja niin siinä usein käy, että aika kultaa muistot. Harva muistaa enää niitä pentuajan häröilyjä, kun vanhana koira tasaantuu ja on hyvin sopeutunut.