Onko "vaihtosuhde" kunnossa?

Olen miettinyt, ja totesin, että heikolta näyttää. Taloustermein ilmaistuna: ei oikein motivoi markkinoida tuotetta, johon ei itsekään usko. En oikein keksi, millainen nainen haluaisi kaltaiseni miehen.

Mitä tarjottavaa? Hmm, aika heikolta näyttää. No itseni tarjoan, ei mulla oikein ole muuta tarjottavaa. Vastaavasti ei mulla ole odotuksetkaan kovin korkealla, riittää että toimeen tulee.
Kysyn itseltäni millainen nainen sitten voisi katsella minua? No ei oikein tule mieleen... Ehkä tarpeeksi moniongelmainen, jonka ongelmia voisin selvitellä. Ei ei se on sellainen juttu että siitä ei tule mitään, vai voisko? Jos ongelmat on oikeanlaisia niin miksei. Eli siis moniongelmainen. Koska itse olen niin leppoisa tapaus että otan joskus toisen ongelmat hoitaakseni. Äh voi että mikä luonteen piirre :(
No joo eli siis ei mua kukaan kunnollinen varmaan kestä katsoa, vaikka mulla on kaikki kunnossa työtä lukuunottamatta. Eiks se näin mene toisen puute on toisen vahvuus.

Naiseni tulee olla sopivan friikki, me tykättäis pikku jutuista jotka on muista outoja ja sekstailtas villisti. Olis mieleeni sopiva muodokkuus, ihan tikkuun naiseen en ole juuri tottunut. Tyyli vois olla vähän yliampuva (itsetuntoa arvostan naisella ja en tarkoita sitä facen kamu määrää), vähän kun pulmusten Peg 2011.
Perinteiseen standardi-mieheen tottuneelle naiselle voisin olla vaikea pala purra. Auts, on minua nainen purrutkin.EN osaisi asiakaspalvella, kuten pitää?
Mun luonne on niin monipuolinen etten ota itsekkään siitä selvää.

En tosiaan markkinoi itseäni "anopin unelmana" ! Appikin saattas vähän aikaa kaffeeta rykiä kun mielipiteitäni kuultelis.

Hitsi kun väsyttä, morjes.--->zzzzzzzzz
En ole pinnallinen mutta naisen tulee mielestäni näyttää naiselta.

Olenhan minäkin karski mies.

Aika ihqu toi Tinka, sopiiko sulle jos sua kivasti suplikois ;)

Periaatteessa markkina-arvo lienee ihan kunnossa, kun on ollut vara valita. Joskus olen jäänyt miettimään, että annako suhteen alkuvaiheessa itsestäni vähän liian hyvän, siloitellun kuvan. Onkohan suhteet sitten kaatuneet siihen, kun arki astuu kuvaan.

Mietin kyllä usein sitä että mitä minulla olisi oikein naiselle tarjottavaa ja usein sitä tulee sorruttua siihen ajatteluun ettei minulla ole mitään tarjottavaa kenellekään, ei ainakaan sellaista minkä avulla erottuisin edukseni tuhansien muiden miesten joukosta. Olen kyllä kohtelias, muut huomioon ottava ja muutenkin ihan siisti tavallinen mies, mutta niin on moni muukin mies. Ehkä tämä oman "arvoni" arvioiminen alakanttiin johtuu tästä omasta kokemattomuudestani. Koska kukaan ei ole ollut minusta kiinnostunut koskaan aiemminkaan, niin sitä on vähän vaikea uskoa että tuo asia tulisi joskus muuttumaan.

Minä kuitenkin tiedän "paikkani", enkä minä nyt mitään kauheita vaatimuslistoja omaa naisten suhteen, minulle riittää että tietyt pesuasiat ovat kunnossa, loput on sitten sitä mystistä kaikkien vihaamaa "kemiaa", jota joko on tai toisen ihmisen kanssa.

Ei välttämättä ole, mutta näillä mennään. - Tosin nuo mainitsemasi "vaatimuslistat" tarkoittanevat enemmänkin sellaista ihannekumppanin listaamista ja onhan sitä joitakin ehdottomia vaatimuksia kuten sinkkuus, heterous ja tupakoimattomuus, mutta aika pitkälti muuten kaikki fyysiset mitat yms. esitetyt asiat ovat vain ihanteita ja todellisuudessa kokonaisuus ratkaisee.

Joskus tulee mietittyä. En tiedä onko tarjotavana sitä mitä toinen haluaa (tuskin monessakaan tapauksessa), mutta silä mennään mitä on ja jos se ei riitä, niin ei sille sitten mitään voi.

En ole paljon pohtinut asiaa. Olen tähän päivään mennessä voinut valita naisseurani aika vapaasti eikä ole tarvinnut tyytyä naisiin joiden ulkonäkö tai luonne ei kiinnosta (no okei, jotkut kännipanot ovat olleet rimanalituksia). Joten kai mulla sitten jotain tarjottavaa on. Vähän on kyllä mulle hämärää että mitä se on mutta kai ne naiset tietävät paremmin.