Mistä eliöt tietävät miten lisääntyä? Esimerkiksi, miten sammakko tietää, että nyt pitää tehdä sitä ja tätä, että saadaan jälkeläisiä.
Ja miten ne ensimmäiset monisoluiset sitten tiesivät miten lisääntyä? Onko tieto vain maagisesti ilmestynyt geeneihin?
Ja miten ne ensimmäiset monisoluiset sitten tiesivät miten lisääntyä? Onko tieto vain maagisesti ilmestynyt geeneihin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
MIstä oletus, että sammakko tai monet muutkin eläimet 'tietäisivät' toimintansa johtavan lisääntymiseen?
Sama kysymyshän liittyy myös yksisoluisiin. Mistä solu tietää, että on aika jakautua? Minun mielestäni ei ole syytä olettaa solun 'tietävän' tätä, vaan se toimii jonkin muunlaisen impulsin ohjaamana. Mikäli eliöillä ei tällaista ominaisuutta olisi, niin ne kuolisivat sukupuuttoon. Luonnonvalinta siis karsisi tuollaiset eliöt.
Hormoonit ohjaavat lisääntymistä. Ei sitä kovin tietoisesti tee edes ihminen kuten monista syrjähypyistä ym voidaan huomata.
Oikeastaan juuri tätä varten meillä ihmisilläkin on ns. seksuaalivietti. Ei tarvitse tietää, että seksin harrastaminen johtaa lisääntymiseen, kun pelkkä seksuaalivietin tyydyttäminen riittää.
Tähän samaan sarjaan kuuluu myös syöminen ja juominen. Ei tarvitse tietää että elääkseen tarvitset ruokaa ja juomaa. Nälän ja janon tunteen tyydyttäminen riittää. Itseasiassa juuri tunteet ovat usein tälläisiä, teknisesti tunteen takana voi olla esim. hormoonitoiminta, mikä sitten koetaan tunteena. Ei tarvitse ajatella kun toimit tyydyttääksesi vain tietyn tunteen.
ei sammakko luultavasti tiedäkään. urossammakko saattaa yrittää vaikkapa paritella sopivankokoisen puukappaleen kanssa, laittaa rakastavat eturäpylänsä sen ympärille, kurnuttaa hellästi ja ruiskauttaa.
miehillä. Ei tartte kuin katsoa panokuvaa paperilta ja ruikkia paperille.
ei toimi kaikilla miehillä. joistakin on vastenmielistä katsella toisten parittelua, vaikka yksin kuvassa olevaa ei-provosoivaa nakunaista voikin katsoa aivan mielellään.
Ei lisäntyminen ole tietoinen toiminta.
Se on seuraus pyrkimyksesta "sääst energia".
Energia "säästyy" sille, että sen sijan että energia tuhlantuisi vanhan yhä huonompikuntoisen organismin korjauksiin, luodaan kokonaan uusi jolle myös
siirretään parhaiden palikkoiden rakennepiirustukset. Organismihan on loppujen loppuksi "systeemi" joka on itseohjautuva, itsekorjava ja alimmalle mahdolliselle energiatasolle pyrkyvä. Siksihan myös vaikkaapa "syömmekin".
Siis, käyttämme "toisten" energia hyväkseeen. Tämä toisten energian hyväksikäyttö näke kaikkialla luonnossa, raadollisimistä toiminnoista sosiaalisen käyttäytymisen asti. Mikä olisikin jonkun "systeemin" suurempi
energiansäästö kuin käyttä MUIDEN energia kaikkilla mahdollisella tavalla hyväksen?
Siinä teille on nyt selitys miks meill on sekä uskovaisia että "tiede-miehiä".
Taipumuksien mukaisesti toinen säästä energia ja päänvaiva sille että hake valmit vastaukset raamatusta.
Toinen taas "investoi" energiansa tutkimisen ymärtäen että tieteen ansiosta
hän ja hänen jälkelaisensa tulevat pääsemän helpommalla ja pienemällä vaivalla elämässä.
Siis sama luonnonlaki jonka ansiosta vety muutui heliumiksi auringossa (eli uudelleenjärjesely alemalle energiatasolle) samalla vapautaen ylijäämä-energia.
sama lainalaisuuden mukaan synty ensimmaiset "systeemit" joissa ryhmän jäsenille synty energiataloudelliset edut juuri siitä että kasantuvat ryhmäksi.
Jossain vaihessa synty lisä-etuja jäsenten erikoistumisesta (ihan niin kuin yhteyskunnassa). Sitten tuli vaihe jossa kasvu haetiin aktiivisesti kun tilanne oli kehittynnyt siihen mallin että tästä saatin lisäetuja. Kun syysteemi vanhenemisen kautta joutui sitomaan yhä suureman osan energiasta erillaisten korjauksin tuli taas tilanne että on energiataloudellisempi tehdä kokonaan uusi systeemi. Sitten kun ympäristö muutui kiihtivällä vauhdilla tuli
taas "seksuaalisen" lisäntymisen vaihe ajankohtaiseks. Niin kehitys kehityy ja bakteerit loivät itsellen palvelijoitta joilla oli jalat, silmät ynnä muut erikois-osaajat ruokkiman heitä, kuljetuksinen päivinen, sekä siirtämän koko monimutkaisen systeemin rakennepiistukset eteenpäin. Homma tuli paranneltu "trial ja error" periateen mukaisesti lukematomin eri version avulla lukematonia kertoja ja hyvä tuli.
Loppuvaihessa tää johta tietysti tilanteeseen jossa saavutetaan vihdoin ultimaatisen alhaisin mahdollinnen energiataso, eli kaikki on taas samassa ajassa samassa paikkassa ja kierros alkaa uudelleen.