Uskotko ihan oikeasti

Kyllä.

Ei, ei ja ei. kaikkiin kolmeen. Eipä siinä auta baarissa istuminenkaan. Nimim. 15 vuotta hukkaan pubinnnurkassa.

Jokaiseen kysymykseen vastaan: En usko. Mutta tuosta viimeisestä en ole ihan varma, mutta 99 %:sti olen varma siitä ei ole.

Sanotaan, että kamunainen sokaisee. Eli joskus kun olen onnistunut ankuttamaan baarissa naiselle, niin tämä ei ole nähnyt lävitseni että olen mielisairas vaan hengannut kanssani ja antanut puhelinnumeron. Tällöin hänen (vähemmän viehättävä)kaverinsa on kuunnellut minua ilman vaaleanpunaista kuulolaitettaan ja saanut tolkutettua kaverilleen, että tuon kanssa ei kannata olla tekemisissä.

Tämän takia siis se nainen ei vastaa enää selvinpäin puhelimeen.

Kerrankin luin baarissa 19 vuotiaalle naiselle Häännikäisen käsikirjaa ja kuulin hänen kaverinsa sanovan hänelle minusta jotain negatiivistä, mutta koska nainen oli jo näivetetty niin hän olis sokea kaverinsa varoituksille.

Tuokin nainen kerran totesi hihitellen,että"sä oot ilkeä" kun sain minut kiinni nautiskelemasta sadistisesti eräästä Hännikäisen jutusta. Siitäkin huolimatta hän roikkui minussa kiinni koska oli hetkittäin ihastunut. Olen varma, että sen naisen kaveri on saanut maalattua minusta negatiivisen(lue realistisen)kuvan hänelle ja hän ei siksi selvinpäin halunnut olla tekemisissä.

Tämän takia minun kannattaakin lukea vain Hännikäisen kirjoja, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.

Pariin ensimmäiseen vastaan: No en todellakaan. Eikä myöskään sekään että väkisin yrität etsiä kovalla yrityksellä. Kyse on sattumasta enemmänkin. Kolmanteen taas vastaisin: Kaikkihan on mahdollista, eipä sitä voi tietää.

Sanoisinko jopa niin, että ilman nettiä minulla ei ehkä olisi tänä kesänä kumppania :)

Toivon jonkinlaista ihmettä.

Toivon että jossain vaiheessa se oma Bebe astuu minun elämän:)

Ihmettelen vaan missä se "paskiaineen" viipyi, kyllä hän saa selkäsaunan tästä hyvästä, hih;)))

Toivon jonkinlaista ihmettä. Minäkin. Ja jotain yritän sitten kun -- ?

En usko että mitään tulee tapahtumaan elämässäni jos vietän aikaa vain kotona ja netissä. Ulos on pakko mennä ja yrittää lähestyä ihmisiä, mutta ei se nyt vain ole niin helppoa.

En usko myöskään siihen että minulle on olemassa sitä "oikeaa" ihmistä tai kumppania, uskon siihen että on olemassa kymmeniä tuhansia minulle sopivia kumppaneita, mutta minun pitää vain löytää heidät ja lähestyä heitä oikein jotta voisimme joskus toisemme saada.

En usko että ehdin/onnistun löytämään ketään vielä tälle kesää, toki voihan sitä ainoa toivoa, mutta ei tämä asia kyllä pelkästään toivomalla mihinkään muutu. Käytän tämän kesän vielä tähän itseni kehittämiseen, mutta jos sopiva tilaisuus sattuu kohdalle, niin kyllä minä olen sitä valmis kokeilemaan.