Mitä ajatuksia seuraava herättää? Minulla on anoppi joka väittää miehensä olevan este ettei hän saa tavata sukulaisiaan ja olla tekemisissä läheistensä kanssa niin kuin haluaisi. Se on kuulemma syy siihen miksei hän ole mummona voinut luoda läheisiä suhteita lapsenlapsiinsa. Kuitenkin mies oli viikkotolkulla poissa maisemista paljon matkustamista vaativan työnsä puolesta, jolloin tällä naisella olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia ylläpitää suhteitaan vaikka mihin sukulaisiinsa, mutta silloinkaan hänestä ei kuulunut eikä häntä näkynyt.
Vuosien saatossa hän piti aktiivisesti yhteyttä perheeseemme ainoastaan soittelemalla miehelleni ja sitä kautta utelemalla perheemme asiat, jotta saattoi olla tietoinen jos joku kyseli mitä meille kuului. Lapsiamme emme milloinkaan tyrkyttäneet hänelle hoitoon tai mitään muutakaan sellaista. Lapsiamme hän ei milloinkaan kysynyt luokseen eikä halunnut tarjota hoitoapuakaan millään tavoin. Hän ei koskaan vaikka rahasta todellakaan ei ole pulaa, ikinä ole antanut lapsille juuri mitään ylimääräistä pientä kivaa pakollisten synttäri -ja joululahjarahan lisäksi. Ikinä hän ei ole halunnut osallistua mihinkään taloudellisesti, edes ehdottanut (me emme ole sitä edes pyytäneetkään. Hän on itse kertonut olevansa pihi ja sen kyllä huomaa. Nyt kun aikaa on kulunut niin että lapsemme ovat jo isoja eivätkä ole innoissaan lähtemään mummun kanssa kerran vuodessa jonnekin elokuviin, tämä mummu suuttuu siitä minulle (miniälle). Lapsemme eivät todellakaan tunne mummoaan kunnolla, neljävuotiaana ollessaan tyttäreni kysyi että kuka Pirjo-mummu, kun mummu oli puhelimessa. Tämä mummu ei halua olla lastenlasten kanssa tekemisissä muutoin kun kerran pari vuodessa viedä kahden perheen lapsenlapset kaikki yhdellä kertaa jonnekin jotakin esitystä katsomaan. Tätä on vaikea selittää, mutta lapsilla ei ole mummuunsa mitään kontaktia, koskaan ei ole ollut mummulla mitään halua tutustua heihin ja mennä vaikka kävelylle tai mummulaan kyläilemään ja olemaan mummunsa kanssa. Känssakäyminen on vain sitä että että joku muu taho hoitaa ohjelman esim. leffa, teatteri tai musikaali. Mummu on vain se joka vie ja huomio kiinnittyy sen jälkeen muiden ihmisten järjestämään ohjelmaan. Tämä mummu myös suuttuu minulle siitä jos perheemme ei pääse heille syömään parin pvän varoajalla ennenkuin hän ja hänen uusi miehensä matkustavat kakkoskotiin maapallon toiselle puolelle oleilemaan kaksistaan. Minulle osoitetaan mieltä mitä ihmeellisimmällä tavalla, ei vastata mitään jos ilmoitan ettemme pääse tulemaan. Ollaan niin loukkaantuneita, mutta sen sijaan tämä mummu laittaakin miehelleni (pojalleen)kirjeen jossa kertoo kuinka pahoillaan hän on kun hänen kanssaan ei jutella puhelimessa ( mieheni ei ehdi jutella päivisin työaikana äitinsä kanssa )ja kun emme päässeet heille syömään ja että hän on huomannut ettemme halua olla hänen kanssaan tekemisissä kun hän ei ole sellainen mummu, äiti ja anoppi kuin me haluaisimme. Miten hän voi ajatella tuolla tavalla. Me emme ole ikinä odottaneet häneltä yhtään mitään, hän on saanut olla juuri sellainen ihminen kuin haluaa, eikä häntä ole kukaan siitä moittinut. Enhän minäkään ajattele etten ole sellalinen miniä kuin hän haluaisi tai etteivät lapsenlapsemme ole sellaisia kuin hän haluaa? Sellainenhan on todella outoa ajatusten kulkua. Hän tuntuu syyttävän miestään ja meitä siitä että hänellä on huono olla ja osoittaa minulle mieltään jos asiat eivät suju hänen tahtomallaan tavallaaan. Hän ei ota huomioon sitä että meillä on perheessämme aika lailla ohjelmaa koko viikko harrastusten ym. kanssa emmekä välttämättä pääse heille parin pvän päästä sunnuntaina syömään kello 12. Yleesnä se on viikon ainoa vapaapäivä ja me vasta heräilemme puolen pvän aikaan ja syömme silloin aamiaista. Kaikki tapaamiset hänen kanssaan on tavalla tai toisella silloin harvoin kun niitä on, yhteisiä sukutapaamisia kaikkien muiden sukulaisten kera, silloin kun jollakin on merkkipäivä. Lapsillamme ei ole mitään tunnesiteitä tai odotuksia tältä ihmiseltä, joka nyt on yhtäkkiä alkanut vaatimaan lapsia kanssaan enemmän elokuviin, joissa lapset tätä nykyä käyvät jo ilman aikuisia kavereidensa kanssa. Ei ole kiva olla äitinä tässä selittämässä mummulle mikseivät lapset hihku innosta lähteä mummunsa kanssa jonnekin mihin mummu haluaisi. En voi pakottaa lapsia lähtemään jotta mummu olisi tyytyväinen. Enkä voi alkaa pelkäämään että tämä mummu (anoppini) suuttuu jos emme peruuta tai laita viikon aikatauluja uusiksi siksi että emme pääsisi heille muuten syömään kun se sen kerran heille kävisi. Toivottavasti tästä nyt sai jonkunlaisen käsityksen mitä halusin sanoa. Olenko ihan väärässä kun mietin että tämä ihminen ajattelee asioista aika itsekeskeisesti?
Vuosien saatossa hän piti aktiivisesti yhteyttä perheeseemme ainoastaan soittelemalla miehelleni ja sitä kautta utelemalla perheemme asiat, jotta saattoi olla tietoinen jos joku kyseli mitä meille kuului. Lapsiamme emme milloinkaan tyrkyttäneet hänelle hoitoon tai mitään muutakaan sellaista. Lapsiamme hän ei milloinkaan kysynyt luokseen eikä halunnut tarjota hoitoapuakaan millään tavoin. Hän ei koskaan vaikka rahasta todellakaan ei ole pulaa, ikinä ole antanut lapsille juuri mitään ylimääräistä pientä kivaa pakollisten synttäri -ja joululahjarahan lisäksi. Ikinä hän ei ole halunnut osallistua mihinkään taloudellisesti, edes ehdottanut (me emme ole sitä edes pyytäneetkään. Hän on itse kertonut olevansa pihi ja sen kyllä huomaa. Nyt kun aikaa on kulunut niin että lapsemme ovat jo isoja eivätkä ole innoissaan lähtemään mummun kanssa kerran vuodessa jonnekin elokuviin, tämä mummu suuttuu siitä minulle (miniälle). Lapsemme eivät todellakaan tunne mummoaan kunnolla, neljävuotiaana ollessaan tyttäreni kysyi että kuka Pirjo-mummu, kun mummu oli puhelimessa. Tämä mummu ei halua olla lastenlasten kanssa tekemisissä muutoin kun kerran pari vuodessa viedä kahden perheen lapsenlapset kaikki yhdellä kertaa jonnekin jotakin esitystä katsomaan. Tätä on vaikea selittää, mutta lapsilla ei ole mummuunsa mitään kontaktia, koskaan ei ole ollut mummulla mitään halua tutustua heihin ja mennä vaikka kävelylle tai mummulaan kyläilemään ja olemaan mummunsa kanssa. Känssakäyminen on vain sitä että että joku muu taho hoitaa ohjelman esim. leffa, teatteri tai musikaali. Mummu on vain se joka vie ja huomio kiinnittyy sen jälkeen muiden ihmisten järjestämään ohjelmaan. Tämä mummu myös suuttuu minulle siitä jos perheemme ei pääse heille syömään parin pvän varoajalla ennenkuin hän ja hänen uusi miehensä matkustavat kakkoskotiin maapallon toiselle puolelle oleilemaan kaksistaan. Minulle osoitetaan mieltä mitä ihmeellisimmällä tavalla, ei vastata mitään jos ilmoitan ettemme pääse tulemaan. Ollaan niin loukkaantuneita, mutta sen sijaan tämä mummu laittaakin miehelleni (pojalleen)kirjeen jossa kertoo kuinka pahoillaan hän on kun hänen kanssaan ei jutella puhelimessa ( mieheni ei ehdi jutella päivisin työaikana äitinsä kanssa )ja kun emme päässeet heille syömään ja että hän on huomannut ettemme halua olla hänen kanssaan tekemisissä kun hän ei ole sellainen mummu, äiti ja anoppi kuin me haluaisimme. Miten hän voi ajatella tuolla tavalla. Me emme ole ikinä odottaneet häneltä yhtään mitään, hän on saanut olla juuri sellainen ihminen kuin haluaa, eikä häntä ole kukaan siitä moittinut. Enhän minäkään ajattele etten ole sellalinen miniä kuin hän haluaisi tai etteivät lapsenlapsemme ole sellaisia kuin hän haluaa? Sellainenhan on todella outoa ajatusten kulkua. Hän tuntuu syyttävän miestään ja meitä siitä että hänellä on huono olla ja osoittaa minulle mieltään jos asiat eivät suju hänen tahtomallaan tavallaaan. Hän ei ota huomioon sitä että meillä on perheessämme aika lailla ohjelmaa koko viikko harrastusten ym. kanssa emmekä välttämättä pääse heille parin pvän päästä sunnuntaina syömään kello 12. Yleesnä se on viikon ainoa vapaapäivä ja me vasta heräilemme puolen pvän aikaan ja syömme silloin aamiaista. Kaikki tapaamiset hänen kanssaan on tavalla tai toisella silloin harvoin kun niitä on, yhteisiä sukutapaamisia kaikkien muiden sukulaisten kera, silloin kun jollakin on merkkipäivä. Lapsillamme ei ole mitään tunnesiteitä tai odotuksia tältä ihmiseltä, joka nyt on yhtäkkiä alkanut vaatimaan lapsia kanssaan enemmän elokuviin, joissa lapset tätä nykyä käyvät jo ilman aikuisia kavereidensa kanssa. Ei ole kiva olla äitinä tässä selittämässä mummulle mikseivät lapset hihku innosta lähteä mummunsa kanssa jonnekin mihin mummu haluaisi. En voi pakottaa lapsia lähtemään jotta mummu olisi tyytyväinen. Enkä voi alkaa pelkäämään että tämä mummu (anoppini) suuttuu jos emme peruuta tai laita viikon aikatauluja uusiksi siksi että emme pääsisi heille muuten syömään kun se sen kerran heille kävisi. Toivottavasti tästä nyt sai jonkunlaisen käsityksen mitä halusin sanoa. Olenko ihan väärässä kun mietin että tämä ihminen ajattelee asioista aika itsekeskeisesti?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Miehesi äiti on NARSISTI! Kannattaa pysytelläkin kaukana. Hyvä vain etteivät lapsenne ole olleet hänen kanssa enemmän tekemisissä. Miksi miehesi kertoilee perheenne kuulumiset äidilleen puhelimessa? Minä en kertoisi jos ei halua olla muutoinkaan tekemisissä. Sano hänelle suoraan vaan että aika on mennyt hänen ohitseen. Saat kyllä hänestä ikuisen vihamiehen, mutta mitä menetät? Narsisteille ei voi koskaan, ikinä olla mieliksi, he ovat aina tyytymättömiä. Sano miehellesi että lopettaa myös kuulumisten kertomiset puhelimitse. Vai onko hän narsistiäitinsä otteessa?
Voi ei, tää narsistijuttu on jo NIIIIn loppuunkulunut! vaihtakaa levyä!
Taas narsistileiman jakaminen näemmä alkaa. Miksi te annatte sen niin helposti?
Luonnehtikaapa ap laadultaan. Onko hän... niin mikä?
Ap,n kertomana anopissa ei ole ainuttakaan narsistin tuntomerkkiä.
Antakaa isoäidin elää omaa elämäänsä miehineen.
Ap mainitsee kirjoituksessaan nimenomaan juuri tämän asian että he ovat miehensä kanssa antaneet isoäidin elää juuri sellaista elämää kuin hän haluaakin. Miksi isoäiti ei tee sitä samaa ap:n perheelle? Antaisi heidän olla ja elää omaa elämäänsä yhtälailla, ilman että alkaa syyllistämään perhettä sen vuoksi ettei hänestä ollakaan niin kiinnostuneita kuin isoäiti itse toivoisi. Sinähän käsitit asian aivan nurinkurisesti.
Minusta taas isoäiti vaikuttaa hyvinkin keskenkasvuiselta joka on sitoutunut ja haluaa elää elämäänsä pelkästään uuden miehensä kanssa, samalla odottaen että lapsenlapset automaattisesti rakastavat häntä. Jos isoäiti ei ole kiinnostunut tuon vertaa jälkikasvusta niin mikä hän on odottamaan vastakaikua? Ne ihmissuhteet joita ruokitaan, kukoistavat kyllä. Mutta isoäidin on turha suuttua jos muut eivät toimi hänen tahtomallaan tavalla, kun hänen omatkin intressinsä ovat näköjään pitkälti omassa navassaan.
Miksi isovanhemmat leimataan heti keskenkasvuiseksi/narsistiksi ynm. jos he eivät ole kiinnostuneita ottamaan vaativia lapsia hoitoon?! Entä jos ihminen näkee että hän on tehtävänsä tehnyt, äitinä nimittäin, huolehtinut sen oman lapsensa aikuiseksi ja huolehtikoot tämä hänen lapsensa omansa. Onko tuo ajattelu väärin ja millä tavalla, jos on?
Meillä ei ole isovanhempia lapsillemme. Tai siis ovat olemassa (lukuunottamatta ukkia), mutta eivät tekemisissä lasten kanssa, toki näkevät heitä aina välillä, mutta ei koskaan ota hoitoon, käy heidän kanssaan missään jne. Tämän me tiesimme jo ennenkuin lapsia hankimme, joten en valita.
Minä itse isoäitinä en ole varakas, mutta lapsenlapseni ovat minulle todella rakkaita. Koen eläväni kun pienokaiset rikastuttavat elämääni. Aloittajan kertomus pisti miettimään miksi tämä mummu on niin etäinen. Ehkä hänellä on narsistimies joka määrää miten hän saa olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sellaisiakin on, mutta siinä tapauksessa tämä mummu on valinnut tämän miehen ja valinnut sen että on vähemmän muiden kanssa yhteydessä.
Toisaalta tulee taas mieleen että minkälainen nainen antaa uuden miehen määräillä tekemisiään sillä tavalla ettei saa lupaa olla tekemisissä edes lastenlasten kanssa. Taitaa tällä mummulla heittää mielen alueella. Tulin lähinnä surulliseksi tarinaa lukiessani. Mistä mummun yhtäkkinen innostus tavata lapsenlapsiaan nyt on tullut? Onko avioero uudesta miehestä? Eikä lapsia voi pakottaa olemaan mummun kanssa jota he eivät näytä juuri tuntevan. Tällaisia ajatuksia kirjoitus herätti.
Heitä tollanen mummu kaivoon! Mitä ylipäätään olette häneen missään yhteydessä jos on kerran noin täynnä itseään? Jos tuollainen mummu katsoo oikeudekseen saada olla vihainen tuollaisista asioista, hänellä täytyy olla persoonallisuushäiriö. Tyypillinen esimerkki ihmisestä joka näkee onnettoman elämänsä syyt vain muiden aiheuttamina. Itse hän kokee olevansa uhri. En ole koskaan kuullutkaan noin empatiakyvyttömästä mummusta. Jos oikein mietit, voiko siinä olla mahdollista että mummu on nk.kaappijuoppo, joka ei halua tulla paljasteltuksi ja siksi on vetäytynyt muista sukulaisista? Syitä vo olla monia.
No nyt kyllä pisti miettimään. Tämä mummu on enemmän kuin kiinnostunut viineistä. Heillä on isot viinivarastot ja oikein sitä varten hankittu todella hienot säilytyskaapit mitkä ovat pullollaan hyviä viinejä. He tietävät kaiken viineistä ja olivat jo muuttamassa Ranskaan lähelle viinitilaa, koska heille viinit ovat niin rakkaita. Lisäksi hän valmistaa viiniä tämän uuden miehensä kanssa itse, siis kotitekoista viiniä. En tiedä onko siihen syynä pihiys vai se että heidän viinin lipittelynsä lähentelee suurkulutusta, että tuntuu jo pihin mutta varakkaan ihmisen lompakossa :) Mutta sen tiedän että tämä uusi mies juo mielellään ja molemmat lipittävät viinejä mielellään, eikä anoppikaan todellakaan lasiin sylje. Nyt kun mietin niin tuskin tämä anoppinikaan uuden miehensä kanssa muuten istuu kuivin suin. Tietenkään. Voisiko todella olla että hän on kaappijuoppo ja se olisi todellinen syy. Se kyllä selittäisi paljon.
Hei, kaappijuoppo on sellanen joka juo salaa. Mutta jos toi mummu on puhtaasti alkoholisti. Juo yhdessä uuden miehensä kanssa eikä kehtaa muille sukulaisille naamaansa sen vuoksi näyttää.. Alkoholistit voivat olla todella taitavia salaamaan juomisensa perheensä ulkopuolisilta vuosikausia, jopa kymmeniäkin. He ovat todella taitavia peittämään, pettämään ja manipuloimaan.
Entäs nyt kun olet haukkunut anoppiasi toisin sanoen mustamaalannut häntä KOKO maailmalle, miksi teet niin? Ja jos hän nyt LIPITTÄÄ niin onko se niin tärkeä asia että se pitää julistaa kaikille. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ajattele itseäsi, voisiko ehkä sinussa olla jotain vikaa myös? Ja parinkymmenen vuoden päästä sitten sun miniääsi haukkuu sinua täällä netissä, kaikki mitä teet ja jätät tekemätä. Ota yhteys anoppiisi ja keskustele hänen kanssaan suoraan ongelmista joita SINULLA on, se on paljon reilumpaa.
Toivon sydämmestäni että minun miniäni ei puhuisi minusta tuollaisia asioita netissä, ja jos puhuisi niin silloin katkeaisi yhteys. Sillä sinulle on kelvannut tämän naisen synnyttämä poika mieheksi, joten älä alenna hänen äitiään netissä.
Anonyymina ei ketään alenneta eikä loukata
Eihän täällä ketään ole henkilöity? Miksi otat moiset pultit kun toinen kirjoittaa anoppi-appi -palstalle mieltään painavasta asiasta. Eikä hän ole todellakaan ketään haukkunut! Se on vain sinun näkemyksesi, taitaa liipata läheltä sillä reaktiosi on ihmeen aggressiivinen. Se koira älähtää johon kalikka kolahtaa.
Ja mikä paha asia on jos mainitaan viinin ahkera nauttiminen? Tässä pohdittiin mikä mahtaa aiheuttaa anopin etäisen käytöksen. Syitä saattaa olla monia ja se oli vain yksi asia mikä osui kohdalleen. Jos miniä tietää anoppinsa nauttivan runsaasti viiniä, ei anoppi sitä ole mitenkään peitellytkään joten mitä siitä suuttumaan?
Ihan hyvällä mutta lue tuo sinun oma kirjoitus ainakin kahdesti, ehkä suotavaa olisi lukea se jopa viisi kertaa ajatuksen kanssa läpi. Pientä ristiriitaisuutta on havaittavissa. Sama asia on eri asia sinun tekemänä. Kannattaa myös kiinnittää huomiota kohtaan; "Me emme ole ikinä odottaneet häneltä yhtään mitään, hän on saanut olla juuri sellainen ihminen kuin haluaa, eikä häntä ole kukaan siitä moittinut."
Juu ihan samaa mieltä, todella ristiriitaista tekstiä ap.ltä. Ei muka odoteta mitään ja odotetaan kuitenkin ihan kybällä.
Kaikki ei ole lapsenvahti rotua, lasten kanssa voi viettää aikaa muutoinkin kuin olemalla lapsenvahtina. ;)
Hei 9 19, en ole milloinkaan ajatellutkaan hoidattavani lapsiani mummuillani. Minun omaa äitiänikään en ole halunnut vaivata että hoidattaisin lapseni hänelläkään. He ovat omansa hoitaneet aikoinaan. Lapseni olen todellakin ja mielelläni hoitanut ihan itse ilman mitään apuja mieheni tuen lisäksi, paitsi sitten kun menin töihin, lapset menivät silloin hoitoon josta maksoimme toki palkkaa niin kuin perheillä on yleensä tapana. Pärjäsimme mieheni kanssa vallan mainiosti lastemme kanssa, minä en ole sellainen että pitäisi kapakoihin päästä rentoutumaan ym.ja siksi hoidattaa lapsia muualla, enkä edes halunnut lähteä matkoillekaan ilman lapsiani. He olivat mukanani välillä jopa työmatkoillakin kun eivät olleet vielä koulussa. Se oli aivan ihanaa, työni oli sellaista että se oli mahdollista ja lapset tykkäsivät todella paljon! Olisin vain yksin ulkomaanmatkoilla ikävöinyt heitä muuten ja miettinyt miten kivaa pienillä olisi ollut siellä missä itse olen, kokea myös niitä kivoja juttuja ja nähdä uusia paikkoja. No asia sikseen, ei ole tarvetta päteä, kunhan halusin tuoda esille etten todellakaan olisi ikinä ajatellutkaan hoidattavani hänellä lapsiani.
Nyt tämän mieheni äidin kohdalla oli kyse siitä, ettei hän ole ikinä halunnutkaan luodan minkäänlaisia henkilökohtaisia kontakteja lapsiimme. Hän on voinut käydä kylässä nopeasti piipahtamassa e r i t t ä i n harvoin, mutta ei lapset ole ikinä kiinnostaneet häntä. Ainoa mikä häntä on kiinnostanut perheessämme, on hänen oma poikansa. Ja nyt kun lapset ovat isoja, hän kiukuttelee minulle kun lapset eivät ole innoissaan hänen kanssaan vaikkapa lähtemään leffaan. Koska he käyvät leffoissa kavereidensa kanssa...
"Me emme ole ikinä odottaneet häneltä yhtään mitään, hän on saanut olla juuri sellainen ihminen kuin haluaa, eikä häntä ole kukaan siitä moittinut."
Pyysit kiinnittämään erityisesti huomiota yllä mainittuun kohtaan. Selitän sen: Tämä mummu valitti ja itki meille jossakin vaiheessa kun lapset vielä edes osanneet kävelläkään, että hän tuntee olevansa epäonnistunut mummuna.
Me sanoimme tuolloin hänelle ettei maailmassa ole olemassakaan epäonnistuneita mummuja. Me emme millään tavoin syyllistäneet häntä, vaan hän sääli silloin itseään tuolla tavalla ja suurinpiirtein ennen kuin mummous oli edes alkumetreillä, hän oli jo etukäteen päättänyt olla huono mummo.
Meistä ei kukaan ikinä moittinut häntä siitä kuinka vähän hän haluasi olla tekemisissä meidän kanssamme. Olin kyllä aluksi siitä vähän ihmeissäni, sen myönnän, mutta sitten ajattelin että mummoja on monenlaisia ja että tämä haluaa satsata ennenkaikkea elämääsä uuden miehensä kanssa. Eikä siinä ole mitään pahaa. Se oli oikein ok. Ongelmat ovat alkaneet vasta nyt, kun tämä samainen mummo syyttää kaikkia muita ja on vihainen tilanteestaan sekä tälle uudelle miehelleen, syyllistää häntä, vihainen myös meille, syylllistää meitä sekä näyttää mieltään siitä ettei hänestä olla tarpeeksi kiinnostuneita. Mistään muusta ei ole kyse.
Isoäitihän se tässä odottaa poikansa perheeltä yhtäkkisesti läheistä ja tiivistä kontaktia, tosin omilla ehdoillaan. Aloittaja kertoi että heille oli ok että isoäiti keskittyi pelkästään omaan elämäänsä uuden miehen kanssa. Ongelmat alkoivat vasta kun isoäiti yhtäkkiä alkoi syyttelemään muita huonosta yhteydenpidosta muita ja vaatimaan perheeltä toimintaa ja reaktiota ikäänkuin hän olisi aina ollut heille läheinen anoppi/isoäiti.
Et tainnut lukea ketjun aloittajan kirjoitusta kokonaan. Hän ei missään vaiheessa ole halunnutkaan anopistaan lastenhoitoapua..eikä sitä ole siten voinut odottaakaan.
Ap vastaa: Nyt onkin kyse siitä että koska me emme todellakaan ole odottaneet mieheni äidiltä yhtään mitään, kukaan ei ole millään tavalla näyttänyt tai sanonut hänelle että hän olisi toiminut väärin. Hyväksyimme sen että hän on sellainen mummi joka ei niin kauheasti välitä olla yhteydessä ja haluaa nauttia elämästään uuden miehen kanssa. Kaikki siis hyvin. Kaikki oli oikein hyvin sen kymmenen vuotta. Tässä tulee ristiriita, mikä ehkä oli epäselvästi tuotu aloituksessa esille: Nyt tämä mieheni äiti valittaa meille kuinka hän on odottanut että me olisimme pitäneet häneen enemmän yhteyttä. Hän on siis 10 vuotta odottanut että pitäisimme häneen enemmän yhteyttä, mutta ei ole sanallakaan maininnut siitä meille :(
Toisekseen hän haluaa miehestäni terapeuttia itselleen että saisi purkaa pahaa oloaan koska hänen uusi miehensä on estänyt häntä tapaamasta muita sukulaisiaan. Hän säälittelee itseään, kirjoittelee säälikirjeitä pojalleen (miehelleni) ja moittii meitä, näyttää mieltä jos perheemme ei ole heti valmis toimimaan juuri silloin ja sillä hetkellä kun hän haluaa tavata. Hän suuttuu kun lapsemme eivät ole kiinnostuneina lähtemään hänen kanssaan katssomaan jotakin esitystä, yhdessä kaikkien muiden tämän mummun lastenlastaen kanssa, joiden ikähaitari on 4-11 v. Kuinka moni ihminen edes kuvittelee että 4 ja 11 -vuotiasta lasta voi kiinnostaa samat tapahtumat.
Se mitä hain tässä takaa: Koska me emme todellakaan ole odottaneet häneltä ikinä mitään, onko hänellä todellakin oikeus vaatia meidän perheeltämme yhtään mitään sen enempää? Ei minusta. Siitä on kyse. Onko oikein että hän manipuloi ja säälitteelee itseään miehelleni minun selkäni takana? Minusta ei, ja siksi siitä suutuinkin. Suuttuminen ei tietenkään ole ainoa oikea tapa reagoida, toki olen senkin ymmärtänyt,, mutta alkureaktio oli ehdottomasti se.
Nyt kun selvensit asiaa, niin tottahan kuvakin alkoi kirkastua. Minulle tuli sellainen vaikutelma että tämä miehesi äiti on sinulle kateellinen. Hän varmaan kokee olleensa itse epäonnistunut myös äitinä. Nyt hän on nähnyt miten sinä hoidat lapsenne ja ja ehkäpä hän näkee sinussa sellaisen äidin jonkalainen hän olisi itsekin joskus halunnut olla. Häntä vituttaa että miehesi on nähnyt paremman naisen kuvan sinussa kuin häntä hoitaneessa äidissään. Tämä mummo on itsekkään luonteensa lisäksi myös siis kateellinen. Sellainen on erittäin vaarallinen yhdistelmä. Neuvoisin pitämään niin etäiset välit kuin mahdollista ja se mitä miehesi pitäisi tehdä tällaisessa tilanteessa; EI OTTAA VASTAAN NIITÄ ÄITINSÄ SÄÄLITILITYKSIÄ. Jotkut isoaidit ovat ´jääneet niin kiinni poikaansa etteivät osaa päästää irti, ja sitten keksivät vaikka mitä jotta saisisvat poikansa huomion ja säälipisteet. Voimia koko perheellenne! Laittakaa mummu järjestykseen ja tehkää rajat selkeiksi. Hän todennäköisesti suuttuu ja loukkaantuu siitä, mutta mitä sitten. Joillekin ihmisille on vain näytettävä missä raja kulkee, muuten he kävelevät niiden yli aivan röyhkeästi.
Kuule Meecha
Jos nyt muka kirkastui että anoppi on kateellinen miniälleen, voi herran tähden, miks hän olisi sitä. Jos hän on odottanut 10 vuotta että otettaisiin enemmän yhteyttä on ihan selvää että hän on huomannut että hänelle ei ole paikkaa pojan perheessä, ja kuka sitä tunkeutuu. Joten siitä puhe mistä puute. Se joka tässä manipuloi on miniä. Se on miniä joka on kateellinen anopille, ja jos anoppi haluaa elää omaa elämäänsä niin se ei tarkoita että hän ei rakastaisi lapsenlapsia, kaikki eivät ole samanlaisia, se pitää ottaa huomioon. Tämä anopin uusi mies kun on tapeetilla niin taitaa kiikastaa siitä että häntä kai ei saisi olla edes olemassa. No miniä parka, kyllä sinä saat miehesi äitiään vastaan kun olet hyvä manipuloimaan, lopulta saat sitten sen elämän kun olet halunnut mutta älä syyttele sitten muita. Ottaa pääkoppaan kun lukee mitä pöljiä sitä oikein onkaan.
Jos jokin vaikuttaa pöljältä, niin mummu joka ei kymmeneen vuoteen juurikaan halua olla tekemisissä poikansa perheen kanssa vaan alistuu/haluaa olla uuden miehensä kanssa ainostaan ja ainoastaan antaa itsestään ja ajastaan vain hänelle. Pöljä siksi että nyt omasta valinnastaan johtuen syyttää poikansa perhettä etteivät lapsenlapset halua viettää aikaansa hänen kanssaan ja ettei hänestä olla kiinnostuneita niin kuin toivoisi. Minusta erittäin pöljää ajatusmaailmaa, eihän pöljempää voi enää olla. Tosin pöljä lienee väärä sana. Itsekekseisyys parempi sillä sellaiselta tämä mummukka minusta vaikuttaa, valitettavasti.
Harvemmin miniät on anopeilleen kateellesia, kyllä se useimmiten on juuri päinvastoin. Herrantähen mikä kirjoitus sinulla.
Kyllä minusta ap vaikuttaa ihan asialliselta aikuiselta ihmiseltä. Anoppi puolestaan vaikuttaa aika omituiselta, suoraan sanottuna anoppi tuntuu hyvinkin itsekeskeiseltä ja omaa kyllä narsistia piirteitä joita on vastuun välttäminen ja syiden sälyttäminen muiden päälle. Hänellä voi olla kateuden, saituuden ja äiti-poika napanuoran lisäksi vielä alkoholiongelma. Syitä voi todella olla monia, mutta neuvoisin ettei tuollaisen kanssa kannata riidellä. Annatte hänen olla omissa oloissaan ja jos hän sieltä kiukuttelee, niin ette anna sille mitään painoarvoa. Ap:n miehen tehtävänä on tehdä äidilleen selväksi että nyt tärkein on hänen oma perheensä, ja äiti selvittäköön ongelmansa tämän uuden miehensä kanssa. Ammattiauttajia löytyy myös tällaisille persoonallisuushäirötapauksille pilvin pimein. He vain harvoin osaavat sellaiselle hakeutua koska eivät näe mitään syytä koskaan itsessään. Syy on aina muissa, mutta näitä ihmisiä on maailma pullollaan. Kuitenkin aina parempi laiha sopu kuin lihava riita.
Sinulle sopu sijaa antaa
Tämä anoppi ei ole mitenkään omituinen, sinä olet lukenut vaan miniän version, jos saisit lukea myös anopin niin ehkä kykenisit analysoimaan, ehkä et. Minusta kurjaa kun täällä puidaan ventovieraan ihmisen ominaisuuksia ja kaikilla on mielipide, vaan kellekkään ei ole välähtänyt että miniä voisi olla jotenkin pirullinen, ei kai se ole normaalia että valistaa koko maailmaa anopin olemisista ja tekemisistä. Vaan että hän otti ja kirjoitti anopistaan tänne on selvä merkki että se on HÄN joka on ihmeen outo tyyppi, sääliksi käy lapsiakin kun mummon elämää vatkataan jokaisen kanssa joka osaa tavata vielä niittenkin jotka eivät edes tiedä elämästä muuta kun oman suppean näkökantansa.
Tämä on palsta jossa nimenomaan kirjoitetaan mieltä askarruttavia asioita anoppi_appisuhteissa! Kukaan ulkopuolinen ei tiedä kenestä tässä on kyse, kuka on aloittaja tai kuka on hänen anoppinsa. Tuo Pirjo-viittaus jonka hän kerran maintisee on muutettu nimi, niin kuin täällä yleensä tavataan käyttää tuollaista käytäntöä, asioista puhuttaessa. Oletko sinä se anoppi joka nyt on tunnistanut itsesnsä?
Kun noin tykkäsit huonoa että asiasta on kirjoitettu tänne (mikä on aivan yleinen käytäntö ja palstan idea), aivan kuin olisit ottanut asian henkilökohtaisesti. Otitko? Nyt jo säälit kirjoittajan lapsia (mikä kertoo ilkeydestäsi) vaikka kyseessä on häiriintynyt isoäiti joka taisi juuri lukea tekstiä itsestään tai löysi elämänkerraltaan osuvan aloituskirjoituksen.
Kuulehan Yesty no hill, lukaiseppa esim. tämä keskustelun aloitus, niin pääset jyvälle mikä näiden keskustelupalstojen idea on. Et ilmeisesti ole tajunnut vaan suutut siitä että miniäsi on kirjoittanut totuuden mukaisen tekstin joka ei ole haukkumista vaan tosiasioiden mitettimistä miten niitä voisi ratkasita. Miniäsi ei ole halunnut sinulle mitään pahaa, hän on ollut vain ihmeissään käytöksesi outoudesta jota se on kyllä minunkin mielestäni.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10019024
Tässä yhden aivan fiksun äidin pohdintaa omasta pojastaan ja hänen tuoreesta puolisostaan ;)) Täällä on lupa miettiä ja vaihtaa ajatuksia. Ajatuksia ei voi vaihtaa tilanteesta jos sitä ei avaa yhtään. Tässäkin on kerrottu miten asiat ovat edenneet ja mitä tämä äiti miettii ja hän haluaa saada lisää ymmärrystä tilanteeseensa.
No tämä kuvailtu mummu kuulostaa todella omituiselta. Harvoin sitä kuulee isoäidistä joka ei halua pitää yhteyttä tai olla tekemisissä lastenlastensa kanssa. Tiedän vain mummoja jotka ovat aivan innoissaan ja täpinöissään kun ovat saaneet lastenlapsia. olen kyllä kuullut että on sellaisia jotka tuppaavat liikaakin puuttumaan kun ovat niin innoissaan. Mutta tämä tapaus on aivan päinvastainen. Ja vielä ihmeellisemmän siitä tekee se että nyt kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen mummu on vaatimassa pääsyä perheen elämään ja syyttelemällä tätä perhettä. Ei taida tällä mummulla todellakaan kaikki muumit olla kotona. Kuka mummu nyt syyttelisi oman lapsensa perhettä? Ei ainakaan tervellä järjellä varustettu. Isoäidithän suhtautuvat rakkaudella lapsiin ja lapsenlapsiin, ja syyttelyt ovat rakkaudesta kaukana.
Entäs miniän rakkaus anoppiin, siinähän se vika onkin. Ja hulluttelumummu, jatka hulluttelemistasi. Kerrankin oikea nimimerkki.
Miksi olet niin nega hulluttelumummun kommentille? Hänhän on aivan oikeassa. En näe hänen kirjoituksessaan mitään väärää. Sinulla taitaa olla ongelma???
Tuommoisten isovanhepien kanssa tulee toimeen VAIN siinä tapauksessa kun jättää loukkaantumatta heihin itse ja tekee kaiken heidän toiveidensa mukaisesti ja koittaa olla heille kaikin tavoin mieliksi.
Minua ainakin loukkaisi vanhempana jo lasteni puolesta se ettei isoäiti halua olla heihin yhteydessä. Loukkaantuisin todellakin lasten takia, sehän on loukkaus heitä kohtaan!
kuulostaa täysin omalta isältäni!Hänelle on ollut tärkeintä kapakkaelämä mutta sitten pitäisi häntä palvoa myös ukkina kun se hänelle sopii. Ei ole kyennyt luomaan mitään suhdetta lapsenlapsiin mikä on hänen oma syynsä täysin.
Kyllähän mummin ajan voi kapakkaelämän sijaan vähän hienostuneempi versio: viinin lipittely kotikännien merkeissä kahdestaan uuden ukkonsa kanssa. Tässä ap:n tapauksessa nimenomaan.
Olen sitä mieltä että lasten ehdoilla on mentävä, ei itsekkäiden isovanhempien. Jos nyt joku mummi haluaa olla osana lastenlasten elämää, niin kyllähän sellainen mummi tekee sen sydämestään. On aivan hullua pakottaa muut tanssimaan pillinsä mukaan ja suuttua sitten siitä kun mitään vastakaikua ei saa. Ja vain sen takia että oma napa on kaikkein tärkein, ja sen huomaavat kyllä lapsetkin. Sääliksi käy tuollaisia isovanhempia. Menettävät elämästä juuri ne kaikkein upeimmat hetket ja asiat. Heidän arvonsa pohjautuvat ihan johonkin muuhun kuin lähimmäisen rakkauteen. Monesti tämän tyyppisille ihmisille on tärkeää rahan ja korkean koulutuksen ja arvostetun työpaikan lisäksi kaikki muu mikä kuullostaa upealta. He elävät sitä varten ja saavat siitä tyydytystä kaikkein eniten, lapsenlapset ovat siinä tyystin sivuseikka. Toki alkoholi on kuningas joka jätättää toisarvoiseksi kaiken muun.
Alkoholistit ja luonnehäiriöisesti narsistisesti ajattelemaan taipuvaiset ovat hyvin itsesäälikeskeisiä ihmisiä. He voivat olla välittävinään esim. jälkikasvusta, mutta se on vain muilta opittua käyttätymismallia pahimmillaan. Todellisuudessa näitä ihmisiä ei kiinnosta kukaan muu kuin he itse.
Itsesäälin lisäksi he ehdottomasti syyttävät itse aiheuttamistaan (jotka ovat seurausta heidän omasta tunnekylmyydestään) seikoista tai tilanteista aina muita ihmisiä. He ovat vain uhreja.
Ihmeellisen tästä ap:n jutusta tekee todellakin se että selvästi luonnehäiriöinen mummu on nyt saanut päähänsä alkaa leikkimään mummua (varmaan nytkun lapsenlapset on isoja ja vähemmän hoitotyötä vaativaa), mummun omilla ehdoilla tosin ;) niin hän suuttuu kun lapsenlapset eivät ole kiinnostuneita hänestä. Tässä kohdin syyllinen löytyy miniästä, uudesta miehestä ja kaikesta muusta kuin mummusta itsestään. Naurettavaa. Kehoitan kaikkia ihmisiä pysymään hyvällä etäisyydellä näistä sairaista ihmispoloista jotka kylvävät pelkkää pahaa mieltä ympäriinsä.
...............................Sinulle, älä anna neuvjasi, kun et tiedä syitä syviä, ja jos ihminen on sairas niin silloin hän tarvitsee tukea, eikä tulla yksin jätetyksi. Joten anna olla typerät neuvosi kun olet lukenut vaan toisen osapuolen tarinan. Kaikilla ihmisillä pitää saada olla oikeus olla se miksi he ovat syntyneet.
Ohje kaikille, joilla on kipiäs anoppi:
"Kehoitan kaikkia ihmisiä pysymään hyvällä etäisyydellä näistä sairaista ihmispoloista jotka kylvävät pelkkää pahaa mieltä ympäriinsä. "
Humaani asenne!
Sinä et edes näytä tietävän mitä sana humaani tarkoittaa juuri tässä tapauksessa. Mutta miniä hieroo käsiään onnistuihan narraamaan niin monta
Anoppiko on ollut 10 vuotta sairas ja epätoivoisesti piilotellut sairauttaan poikansa perheeltä eikä vieläkään kerro miksi ei ole halunnut pitää yhteyksiä? Yhtäkkiä vaan vaatii pojan perheeltä enemmän kiinnostusta itseensä syyllistämällä ja suuttuu kun luonnollisesti lapset joille hän on jäänyt etäiseksi, eivät pidäkään häntä mummuna jonka kanssa lähtisi mielellään jonnekin. Jos on sairas tai jotakin muuta vialla eikä voi siitä kertoa, silloin tekee valinnan ja pitää itse poikansa perhettä niin vieraana ettei halua kertoa. Jos ei halua mitään jakaa itsestään, niin mitä ihmettä sitä on vaatimaan muilta yhtään mitään vastineeksi?? Kysyn vaan.
Juuri tässä tapauksessa? Eli tiedät juuri tämän tapauksen ja sen että miniä mielestäsi narraa? Paljastitkohan nyt itsesi?? Ilkeä tapasi vastata edelliselle kirjoittajalle paljastaa millainen olet. Et ainakaan sydämellinen ja mukava :(
Minäkin mietin että miksi miniä haluaisi tulla tänne narraamaan anonyymisti anopista jota kukaan ei tunne tai tiedä? Ihan ihmeellinen näkemys :o
Niin siis ap:lle ; Sano anopillesi että sinä määräät teidän perheessä säännöt ja niihin on sitten tyytyminen samalla tavalla kuin hän tyytyy uuden ukkonsa päsmäröintiin. Yhtä lailla voithan sinäkin kieltää miestäsi olemasta tekemisissä äitinsä ja hänen uuden ukkonsa kanssa. Eikös se olisi ihan sama juttu? Yhtä hullua, mutta voisi pistää tämän kummajaisanopin pikkusen miettimään :)
Voi myös olla hieman vikaa nuoremmassa osastossa, kuten meillä. Vaimoni on pienestä saakka halunnut elää itsenäisesti ja pärjätä omillaan ilman muiden apua, kaikkein vähiten äitinsä. Anoppi sitten kerran siellä käydessäni jutteli kanssani siitä miten hän on niin ylpeä että tytär on pärjännyt omillaan muttta harmitteli sitä miten harvoin vaimoni pyytää esim lapsenhoitoapua. Eli se voi oikeasti olla anopeilla se hiljainen yhteydenpito siitä kiinni että miten lapset pitävät yhteyttä heihin. Ajatus voi tuntua pöljältä mutta ehkä he eivät vain halua sekaaantua juuri tällaisten kilipäiden vuoksi joiden mielestä anopilla on vain velvollisuuksia, ei oikeuksia ja kaikki kontaktit tulisi tulla sieltä.
Tässä ap:n kohdalla anoppi oli käsittääkseni tehnyt selväksi ettei halua olla lähemmin poikansa perheen kanssa tekemisissä. Eikä mummojen ja lastenlasten suhde perustu mihinkään hoitamisten määrään, vaan siihen mikä on anopin sydämen asenne. Voihan mummi pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa ja heidän vanhempiinsa vaikkapa satojen kilometrien päästä puhelimitse, tietokoneen avulla, skypellä...tapoja on lukemattomia. Kyse on todellakin siitä mikä ihmisen sydämen asenne. Éi ap kirjoittaja viittaa siihen että anopilla pitäisi olla vain velvollisuuksia ilman mitään oikeuksia ja että kaikkien kontaktien tulisi tulla sieltä. Ja on anopin asia haluaako hän pitää yhteyttä pelkästään poikaansa, silloin hän sen tekee. Mutta viestittää samalla ettei pojan muu perhe kiinnosta. Hyvin yksinkertaista. Aika mielenkiintoista myös että nimittelet vaimoasi kilipääksi. Mikähän mahdat itse olla miehiäsi? Taidat itse olla vain anoppi joka on tunnistanut itsensä teksteistä ja kirjoittelet muka jonkun sulhaspojan suulla...
ja vielä, jos vaimo haluaa itse hoitaa lapsensa, mitä siinä anopin tarvitsee sitä itkeä? Jokainen vanhempi kaiketi tekee tällaiset päätökset ihan itse. Tässä tapauksessa anopillasi on ongelmana se että luulee lasten hoitamisen olevan ainoa keino olla kontaktissa. Jotain mätää siinä täytyy olla jos tytär ei halua äitinsä hoitavan lastaan, joten hänellä lienee siihen pätevät syynsä, tai sittenon vain sitoutunut äitinä oloonsa ja nauttii siitä eikä halua olla vaivaksi muille. Eikö aikuinen mummoikäinen ihminen muka pysty avaamaan suutaan ja sanomaan tyttärelleen toivovansa voivansa viettää enemmän aikaa lastenlastensa kanssa. Sehän voi tapahtua niin että äiti on silloin mukana yhdessä mummon ja lastensa kanssa. Pakkoko niiden vanhempien on aina oltava poissa kuvioista jotta tämä tutustuminen voisi olla mahdollista. Ihmeellistä ajatuskulkua, en tajua tuota viestisi tarkoitusta. Haukut vaimoasi kilipääksi ja sellainen taidat olla kyllä ihan itse anoppisi mukaanlukien.
Entäs jos hän kärsii jonkinlaatuisesta depressiosta tai tuskatiloista, siloin usein saatetaan sanoa tekosyitä miksi ei tulla. Ja jos hän vaan on tyylisensä. Kuitenkaan et voi häntä muuttaa miksikään. Ja sitten tuo ikuinen kaakatus lapsen vahti hommista milloin anopille ei anneta lapsia ja milloin anoppi ei pyydä olla niiden vahtina. Mitäs jos hyväksyttäisiin kaikki ihmiset sellaisina kun he ovat, toiset eivät ole lapsen vahti tyyppejä, ja toiset taas ovat liikaakin lapsien kimpussa, toiset ovat pihejä OMIEN rahojensa kanssa ja toiset anteliaita, toiset kirjoittavat pojalleen kirjeen jos mieli on pahoittunut, toiset taas eivät takerru sellaisiin asioihin niin kivan kovaa. Joten annetaan ihmisten olla ihan niin kun he ovat olleet ennen miniän tuloa heidän poikansa elämään. Ja haukkukaa herran tähden omia äitejänne sillä he voivat antaa anteeksi tyhmytenne, ja puuttuvan kunnioituksen toisten ihmisten elämää ja tapoja kohtaan. Ja nuo naurettavat aikataulut sitten, paljon saatte miniä parat vielä jauhaa leuoissanne ennenkö äly alkaa toimimaan. Sillä 98% anopeista ovat ihan kivoja, vaikkakin miniän äiti ole heitä kasvattanut, haukkumaan ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan. Ja katsokaa syvemmälle asioihin, minulle eräs tuttu anoppi kertoi omasta paniikki häiriöstään ja kertoi ettei uskalla osallistua mihinkään saatika sitten suunnitella mitään sillä nämä kohtaukset tulevat arvaamatta. Hänen miniänsä kuuluu siihen yhteiskunta luokkaan joka haukkuisi hulluksi jos tietäisi sen joten välttääkseen ikäviä tilanteita hän ei ole sanonut mitään kellekkään, nyt olen saanut hänet käymään lääkärin puheilla joten hiljaa hyvää tulee. Joten MINIÄT lopettakaa kaakatuksenne ja lukekaa vaikka psykologiaa tai yhteiskunta oppia sen ajan kun juoruatte. Ystävyys joka perustuu juoruille ei kestä koskaan.
Minusta hän on ihan normaali ihminen.
Miten itse toimit häneen päin?
Miksi hänen pitäisi tukea teitä taloudellisesti? Jos antaa syntymäpävälahjoja ja joskus rahalahjan, niin lahjapuoli on ihan riittävä.
Monissa perheissä suku tapaa yteisissä tilaisuuksissa eikä pidä sen ihmeemmin yhteyttä.
Jos lapset ovat viraantuneet mummostaan, niin olette tekin.
Eihän siitä ole mitään haittaa teille eikä mummollekaan.
Älä nyt ihmettele, miksi hän ajattelee kuten ajattelee. Jos on lähdössä maailman toiselle laidalle, niin on ihan oikein ihmetellä, jos ette todellakaan voi tulla puolelta päivin hänen tarjoamalleen lähtöaterialle, sillä sen jälkeenhän saatte hänen puolestaan nukkua kuukausikaupalla joka sunnuntai vaikka iltaan asti.
Ihmiset nyt vaan käyttäytyvät ihan omien tapojensa mukaan, niinhän sinäkin. Ilmeisesti olet kovin likeinen oman sukusi kanssa, omien vanhempien luona paljon, ja saat heiltä taloudellista tukea pyytämättä.
Se on heidän ratkaisunsa.
Jos mummu haluaa kustantaa koko lapsenlapsikatraansa johonkin näytökseen, en pitäisi häntä kovinkaan pihinä. On se aika kustannus, ja mielestäni teet lapsille karhunpalveluksen, kun manipuloit heidät kieltäytymään kutsusta.
Miksi et ole kutsunut anoppia kotiisi vaan pidät selvänä, että hän kutsuu teidät.
Hän ei ehkä ole kutsujen järjestäjätyyppi, vaan haluaa tavata perhettään muualla kuin kotonaan. Ymmärrän ihan hyvin, koska ikäihmiselle se voi olla raskas ponnistus.
Kirjoituksestasi kuvastuu se ikävä miniä-anoppisuhde, joka syntyy monta kertaa ihan tyhjästä ja kasvaa sitten vuosien varrella kuin lumipallo, kun kerätään kaikki harmin aiheet ja pidetään ne mielessä ja etsitään aina loukkaus kaikesta.
Helopomaa olisi ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat ja unohtaa harmistumiset. Ei kukaan jatkuvasti jaksa loukata tahallisesti muita, se on raskasta ja aiheuttaa ahdistusta myös loukkaajalle.
Jos alkuperäinen kirjoittaja ei ole pyytänyt/vaatinut lastenhoitoapuakaan vanhemmiltaankaan, vaikuttaa hän ihmiseltä joka tulee toimeen omillaan muutoinkin. Mistä tiedät ettei hän ole kutsunut anoppiaan kotiinsa?? ja mikä saa sinut ajattelemaan että ap manipuloi lapsensa kieltäytymään mummun elokuvakutsusta??? Taidat itse olla kyseinen anoppi ja ilkeämielisyyttäsi ajattelet miniäsi manipuloivan lapsiaan, vaikka hän kirjoittaa etteivät lapset itse halua lähteä mummon matkaan kun mummo on jäänyt heille vieraaksi ihmiseksi. Tekstistäsi paistaa päivä läpi, tai sitten olet muuten vaan pahansuopa.
Heh, tuli ihan sama mieleen. Kirjoitti niin kuin omasta kokemuksestaan puhuisi :)
Kuulehan 78 vee, jota et oikeasti todellakaan ole. Kirjoitit:
Älä nyt ihmettele, miksi hän ajattelee kuten ajattelee. Jos on lähdössä maailman toiselle laidalle, niin on ihan oikein ihmetellä, jos ette todellakaan voi tulla puolelta päivin hänen tarjoamalleen lähtöaterialle, sillä sen jälkeenhän saatte hänen puolestaan nukkua kuukausikaupalla joka sunnuntai vaikka iltaan asti.
Kommentoin: taidat todellakin olla anoppi josta tässä ketjussa puhutaan. Miksi vastailet täällä ventovieraan nimimerkillä? Paljastuit muiden ketjuun lähettämiesi viestisesi lisäksi tässä viestissäkin näkyviin asioihin: Mainitset ko anopin matkustavan maailman toiselle laidalle kuukausikaupalla :))) Ap ei missään vaiheessa kertonut sitä, mutta sinä TIEDÄT. Lue lisäksi alla olevat kommentit joista sinut on huomattu aloittajan omaksi anopiksi. Mainitset mm. lasten manipuloinnin sinua vastaan jota pidät itsestään selvänä, vaikka aloittaja mainitsee toisin, lisäksi ihmettelet miksei miniä kutsu anoppiaan kotiinsa vaan olettaa tämän kutsuvan heidät. Mistä tiedät niin varmalla olettamalla asioiden olevan näin?? Olet tavallista tyhmempi ja kaikki lukijat tajuavat että olet tunnistanut itsesi aloittajan tekstitstä ja suuttuneena kirjoittelet nyt eri nimimerkeillä puolustamassa.
Typertyneelle vastinetta!
No hu, hu!
Sinä puhut anopistasi kovin ylenkatseellisti:"Tämä ihminen," niinkuin hän olisi joku vain "roska silmässäsi."
>>Me emme ole ikinä odottaneet häneltä yhtään mitään, hän on saanut olla juuri sellainen ihminen kuin haluaa,ikinä ole antanut lapsille juuri mitään ylimääräistä pientä kivaa pakollisten synttäri -ja joululahjarahan lisäksi. Kirjoituksestasi kuvastuu se ikävä miniä-anoppisuhde, joka syntyy monta kertaa ihan tyhjästä ja kasvaa sitten vuosien varrella kuin lumipallo, kun kerätään kaikki harmin aiheet ja pidetään ne mielessä ja etsitään aina loukkaus kaikesta.
Helopomaa olisi ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat ja unohtaa harmistumiset. Ei kukaan jatkuvasti jaksa loukata tahallisesti muita, se on raskasta ja aiheuttaa ahdistusta myös loukkaajalle.
Tämä oli lainattu jonkun aikaisemmasta vastauksesta:
---> Kirjoituksestasi kuvastuu se ikävä miniä-anoppisuhde, joka syntyy monta kertaa ihan tyhjästä ja kasvaa sitten vuosien varrella kuin lumipallo, kun kerätään kaikki harmin aiheet ja pidetään ne mielessä ja etsitään aina loukkaus kaikesta.
Helopomaa olisi ottaa ihmiset sellaisina kuin he ovat ja unohtaa harmistumiset. Ei kukaan jatkuvasti jaksa loukata tahallisesti muita, se on raskasta ja aiheuttaa ahdistusta myös loukkaajalle.
Eiköhän laiteta piste tähän lankaan, ei normaali ihminen kirjoittele nettiin omasta anopistaan tuollaisia, ja vielä moni joka ihan tosissaan uskoo. Normaali ihminen joka on suora ja rehellinen selvittää asiat asianomaisen kanssa eikä vento vieraiden ihmisten. Onneksi oli monta jotka näkivät että miniä on se joka on ongelma eikä anoppi. Vaan ajatus että tämä ihmis poloinen istuu jossain ihan tietämättä että maailmalla tehdään hänestä analyysiä, saa minut voimaan huonosti.
Kieron merkki on että kerrotaan asiat muille mutta ei asianomaiselle.
Minusta tämä mummu ei vaikuta narsistilta eikä muutenkaan häiriintyneeltä. Hän ei vaan ole osannut luoda läheisiä suhteita lapsenlapsiin ja yrittää nyt korjata asian. Se että läheisyyttä ei synny, voi johtua monista tekijöistä eikä tee hänestä kelvotonta. Toki hän suree sitä että ei ole tullut pidettyä yhteyttä ja lapset eivät viihdy hänen luonaan, mutta ei osaa korjata asiaa. Kenelle tahansa voi käydä niin. Eikä halu pitää yhteyttä läheisiinsä ole itsekkyyttä ollenkaan, se on ihmisen normaali tarve.
Kun tiedät tämän hänen toiveensa ja tiedät ettei hän osaa siihen vaikuttaa, voisit yrittää vaikuttaa asioihin niin että ainakin tapaamisia lasten kanssa järjestyisi. Voit myös selittää lapsille, että kylään tai elokuviin mennään mummun seuraksi ja halutaan tehdä mummu iloiseksi.
Jos omia lapsia kasvattanut naisihminen, tässä tapauksessa isomummu ei tiedä miten luodaan ihmissuhteita, ei sen hänelle opettaminen kuulu miniälle :D Eikä noin aivotonta isomummua voi olla joka ei tietäisi miten olla kontaktissa läheisiinsä.
Niin makaa kuin petaa. Pisti vielä silmään tuo että pitäisi selittää lapsille että elokuviin mennään mummun kanssa mummun mieliksi. Kylläpä on kummallista ajattelua! Kyllähän isoäidit vievät lapsenlapsia elokuviin jotta tehdään lapset iloisiksi. Jos lapset eivät halua mennä elokuviin mummun kanssa joka on heille vieras, ei heitä tule siihen pakottaa. Yhteys pitää yrittää luoda jollakin muulla keinoin. Esim. mummu voisi tiedustella lasten vanhemmilta mikä olisi kiva juttu lasten mielestä ja sitä kautta ehdottaa jotakin muuta kuin elokuviin menoa. Ei kaiketi tarvitse olla tyhmä??
Hmm.. jos mies on kerran kieltänyt niin ei kuulkaas todellakaan varmaan uskalla ottaa yhteyttä. Ei se ole mitenkään tavatonta enää, kaikkea hullua kun tapahtuu. Ehkä mummu on tullut todellakin katumapäälle ja koittaa asiaa korjata. Minusta hänelle pitäisi antaa tilaisuus.. Ja onko tämä mummu se pihi, vai onko sittenkin mummun mies???
Kaikki vaikuttaa kaikkiin..
Kumminkin pidätte yhteyttä ja käytte syömässä mummolassa, sukutapaamisia päälle vuodessa ja kaikkien muksujen merkkipäivät sekä joulut sun muut kun laskee yheen niin kyllähän olette tekemisissä ihan hyvän määrän tämän mummon kanssa.. Etäisenä pysyttelevä saattaa olla myös hyvin pelokas tai arka. Usein molempia. tälläinen tuli itselle mieleen.. mummuparka..
Syyttelevä mummu nyt ei mitenkään aralta ainakaan vaikuta. Ennemminkin röyhkeältä...
Itse minäkin anoppi ja juoksisin mielelläni vaikka joka päivä lapsia katsomassa, vaan tajuan että kyllästyyhän se miniä jos ylenaikaa on oven takana, mutta en kyllä ala kirjallisia anomuksia laittamaan että koska saa kylään tulla ja kun itsekkin olen vielä työelämässä niin ei sitä jaksa juostakkaan varsinkin jos on muitakin lapsia lapsineen, joten kaikella on omat syynsä, vaikka tämä miniä nyt näkeekin kaiken mustavalkoisena, niin hän ei koskaan tiedä millaisia ajatuksia anopilla on, ja kun vielä ajattelee että anoppi parka yrittää puhua OMAN poikansa kanssa kahdenkesken niin sekin leimataan "seljän takana"puhumiseksi. Minulla on usein halu jutella poikani kanssa ihan ilman muita koska olen hänen äitinsä, mutta se ei merkitse että haluaisin selän takana puhua, vaan sitä että rakastan poikaani ja haluan jutella hänen kanssaan joskus. Silti pidän miniästäni hirveästi ja myös juttelemme kaksin silloin kun ei poikani ole kotona. Mutta lapsen vahtina olemiseen ei minun voimani riitä niin kauan kun olen työ elämässä sillä työni on vaativaa ja kun on vanhempi niin ei jaksa enää kuten ennen. Joku toinen anoppi kyllä varmaan jaksaa vielä töittenkin päälle. Olemme niin erinlaisia.
Lapsenvahtimisestahan tässä ei ollutkaan kyse minkä kirjottaja yllä heti mainitsikin. On ihan normaalia että äidit haluavat jutella poikiensa kanssa kahden. Mutta ap kertoi että tämä anoppi ei ollut halukas olemaan yhteydessä/tekemisissä kenenkään muun kanssa kuin poikansa kanssa siinä perheessä. Minustakin olisi ihmeellistä jos mieheni äiti ei olisi juurikaan missään tekemisissä minun ja lastemme kanssa vaan ainoastaan mieheni kanssa puhelimitse. Jokainen saa puhua oman poikansa kanssa, mutta jos anoppi sulkee pojan perheen kanssakäymisensä ulkopuolelle niin siinä on minusta jotakin outoa. En minäkään tykkäisi että mieheni jutteleisi sellaiselle äidilleen josta minä en tietäisi yhtään mitään ja kertoisi hänelle kaikki perhettämme koskevat asiat.
Nämä viimeiset, suuresti tätä anoppia puolustelevat viestit on tullut kaikki yhdestä ja samasta ip-osoitteesta! Lienee mummu/anoppi tunnistanut itsensä ja kirjoitellut muka eri henkilöinä ahkerasti eri nimimerkkejä käyttäen. Ap:lla näyttää todellakin olevan kestämistä. Tunnen TODELLAKIN MYÖTÄTUNTOA HÄNTÄ KOHTAAN!
Luin koko ketjun alusta loppuun huolella. Miten noloa paljastua tuolla tavalla! Toivon että aloittaja palaisi vielä katsomaan tätä keskustelua jotta saa vahvistusta ajatuksilleen. Anoppinaan vaipuisin maanrakoon, mutta sanottakoon että ihan oikein. Tosin tässä tapauksessa taitaa nostattaa vain suurempaa raivoa ja vihaa miniää kohtaan. Voimia jatkoon aloittajalle! Olipa pitkästä aikaa kiinnostava ketju, jos jotakin hyvää pitää etsiä.
Miten voidaan tarkistaa IP-osoite?
Ymmärtäisin, että se ei ole mahdollista kuin ylläpidolle.
Huh! Minä en taida mennä ikinä naimisiin, paitsi sellaisen miehen kanssa jolla ei ole äitiä! EN HALUA ANOPPIA!
Harvinaista herkkua, kuin tositeeveetä seuraisi! Ensinnäkin miniä joka kirjoitti yllä olevan tekstin ei ole haukkunut vaan tuonut esille epäkohdan joka häntä vaivaa suhteessaan anoppiin. Miniä ei ole tehnyt yhtään mitään loukkaavaa mielestäni. Keskustelun sattui löytämään anoppi josta on kyse. Mistä muuten selkeästi suivaantunut anoppi tietäisi ja pitäisi itsestään selvänä asioina sellaisia asioita joita alkuperäinen kirjoittaja ei ole missään vaiheessa kertonut täällä? Nyt anoppi on suuttunut entisestään ja raivoaa täällä ilmeisesti useimmilla keskusteluketjuilla samasta asiasta ja yrittää mustamaalata miniäänsä kostoksi, minkä kerkiää ja paistattelee omaa erinomaisuuttaan ja väittää ettei riitele ikinä kenenkään kanssa, mutta tekee sitä jatkuvasti. Kyseinen anoppi on todellakin häiriintynyt vakavasti, eikä mikään ihme että miniää on ihmetyttänyt nimenomaisen anopin käytös siinä määrin että on kaivannut ulkopuolisten näkemystä asiaan. Voin kertoa sinulle yhden asian aloittaja: Pidä niin etäiset välit tähän anoppiisi kuin ikinä kykenet. Ole kuitenkin ystävällinen mutta älä anna hänelle minkäänlaista valtaa tai pääsyä perheesi sisälle vaikuttamaan perheenne asioihin. Juttele myös miehesi kanssa ja näytä hänelle nämä keskusteluketjut, niin näkee äitinsä todellisen luonteen jollei ole jo sitä huomannut.
Noh, en minäkään tulisi toimeen moisen anopin kanssa. Eikä tod. näk. kovin moni muukaan. Miten tällaisia anoppeja on edes olemassa? Luulisi että rakastava äiti joka aidosti rakastaa poikaansa, tekee rakkaudesta kaikkensa lapsensa perheen hyvinvoinnin eteen. Mikä saa anopin ajattelemaan itseään ja pitämään itseään niin tärkeässä asemassa poikansa perheen silmissä että ottaa oikeuden suuttua jos lapset eivät suostu mielistelemään mummo-anoppia ja tekemään asioita tämän pillin mukaan? Vastaus: Rakkaus, kyllä juuri se, mutta rakkaus omaa itseään kohtaan.
Ompa harvinaislaatuinen anoppi! En vain omalle kohdalle haluaisi sattuvan. Tunnekylmä anoppi on painajaisista pahimpia.
Tunnekylmä anoppi on pahin painajainen, ei sellainen voi osoittaa myötätuntoa, se on mahdottomuus.
Narsistianoppia ei todellakaan tarvitse sietää Hyvä,kun sinä narsistiin väsynyt miniä jaksoit kirjoittaa tänne nettiin. Voimme neuvoa Sinua, me kokeneemmat.
Oma "suhteeni" narsisteihin rakentuu sillä tavalla, että olen syntynyt narsistikotiin - valitettavasti. Mutta nyt aikuisena ollut tietysti jo vuosikymmneiä ns. omillani. On oma perhe, koti, omat elämänkuviot. Pitkään tiesin ja ymmärsin, että lapsuudenperheessäni on jotain vialla, mutta en osannut antaa pahoinvoinnille ja kiusanteolle nimeä. Vasta nyt 2000 -luvulla netin monien keskustelu palstone ja useiden Suomessa ilmestyneiden hyvien narsismia käsittelevien kirjojen avulla pääsin varmoille jäljille siitä, mistä tässä on kysymys. Myös lukuisat lehtiartikkelit, sekä radio- ja televisio-ohjelmat ovat täydentäneet tietämystäni.
Tämänhetkinen tilanne on se, että minulla on suhteet isääni täysin poikki. Emme ole missään tekemisissä, äiti on kuollut.
Vanhempani saivat minua vedätettyä vuoskymmeniä kaikenlaisilla syillä: lasten (aikuistenkin)pitää kuunnella vanhempiaan, pitää noudattaa vanhempien neuvoja, on pidettävä yhteyksiä, lähes raportoiva jokapäiväisestä elämästään.
On käytävä kylässä, vaikka ei haluaisi ja niin edelleen.
Vanhemmillani oli aivan ylikorostunut tarve valvoa ja kontrolloida minua aikuista naimisissa olevaa, perheellistä lastaan. Monta kertaa asiaan hermostuinkin, mutta kilttinä ihmisena aina lopulta annoin anteeksi. Ei olisi pitänyt.
Narsisti kusettaa uhriaan niin kauan kuin pystyy ja keinot vain kovenevat koko ajan. Pitää osata elää omaa elämäänsä ja vetää vanhempien - tai sinun tapauksessasi anopin käytökselle selvät ja selkeät rajat,joita ei anoppi saa ylittää. Jos ylittää, seuraa sanktio...Melkein neuvoisin, että vähimmällä pääsisitte kokonaiskärsimyksessä,jos ymmärtäisitte katkaista perheen välit kokonaan ja kertakaikkiaan tuollaiseen anoppiin. Se anoppi ei nimittäin muutu, muuta kuin pahempaan teidän kannaltanne.
Jossain vaiheessa anopin kiusallinen läsnäolo ja määräily ripeaa vaikuttamaan myös perheennne terveyteen, sekä fyysiseen että psyykiseen. En kehota kokeilemaan. Omalla kohdallani on fyysinen terveys kärsinyt monenmoisia vaurioita useita vuosia kestäneiden täysin mahdottomien stressitilanteiden seurauksena. Lapsesi eivät tarvitse eivätkä ansaitse narsistista isoäitiä. Pidemmän päälle sellaisesta on vain haittaa.
Narsku-anoppi ei kestä poikansa onnea. Ei tietenkään. Narsisti eli narsku on äärimmäisen katkera, kaunainen ja kateellinen ihminen,joka tuntee, että toisen ihmisen (olkoonkin sitten poikansa perhe) onni on pois häneltä itseltään.Varokaa tällaista anoppia. Narsistin koko elämä on pelaamista aamusta iltaan. Uhreina ovat useimmiten häntä kiltimmät ja hyvätapaisemmat ihmiset: perheenjäsenet, työtoverit, harrastuskaverit, naapurit jne. Nyt sanon, että narsistin kanssa selviää hengissä vain olemalla häntä kovempi, lujempi ja vahvempi Muuten luhistut - ja narsisti nauraa rätkyttää siinä vieressä.
Narsistilla ei ole minkäänlaisia tunteita, mutta hän osaa näytellä onnistuneesti monia tunnetiloja. Muista myös, että narsisti ei tee (omasta mielestään)koskaan mitään väärin. Vain muu maailma ja te muut ihmiset teette virheitä. Sinun on myös hyvä tietää, että narsisti EI KOSKAAN pyydä anteeksi (miksi pyytää, kun syy on kuitenkin muissa), narsisti ei häpeä, ei kadu, eikä hänellä ole minkäänlaista omaatuntoa. Närsisti on hyvin röyhkeä, täydellisen itsekäs ja aina etuilemassa - jos mahdollista.
Teistä löytyy sukujuhlissa yms. aina jotain virhetta, moitittavaa tai muuta
huomautettavaa...... Tämä siis tulevaisuudenvisona,jos jatkatte entisillä laduilla.
Lähes kaikkea narsistin taholta kokeneena (ja narsisteja ovat/olivat) omat vanhempani, neuvoisin teitä eli Sinua ja puolisoasi järkevinä ihmisinä käymään läpi tämän pelitilanteen ja olemaan alistumatta anopin vietäväksi. Sillä,jos hän pääsee niskan päälle, niin pulassa olette.
Neuvon panemaan välit absoluuttisesti ja kertakaikkiaan poikki anopin suuntaan. Ei selityksiä, ei raportointia, ei kontrollia. Ei myöskään tapaamisia, ei puhelinsoittoja, ei tervehdyksiä, kortteja kirjeitä eikä paketteja. Te, Sinä, miehesi ja tuleva lapsenne elätte omaa hyvää ja tervettä elämäänne ja annatte sen narsistisairaan anopin rimpuilla omassa elämäntuskassaan,joka ei voivottelemalla lopu.
Narsistia EI VOI auttaa eikä parantaa. Ei olelääkettä, terapiaa tai hoitoa,joka auttaisi tuolla tavalla mielenvikasita ihmista. Eikä hän sitä paitsi, omasta mielestään, edes ole sairas, miksi siis parantaa tervettä ja täydellista ihmistä?
Voimia teille ja onnea elämäänne.