Äiti ja anoppi (onneton =C)

En löytänyt oikein muuta paikkaa purkaa tätä, siksi yritän täällä..

Tässä tarinani:
-olen ulkomailla asuva äiti, poika 32 vuotta meni juuri tänä kesänä naimisiin täkäläisen naisen kanssa.
No, myönnetään, en pidä tästä naisesta ja olisin toivonut poikani edellisen suhteen kestäneen mutta enhän asialle mitään voi. Aikuinen tekee ja elää miten tahtoo.. Olen kuitenkin yrittänyt tulla parhaani mukaan toimeen tämän tuoreen miniän kanssa, hän vain heti ensi päivästä minut tavatessaan osoitti erittäin selvästi ettei hänkään minusta pidä. No, se ei kai ole mitään uutta näissä anoppi-miniä suhteissa! Hänellä on 4-vuotias tytär joka kuitenkin on hurmannut minun sydämeni täysin! Miniä vain ei tykkää siitä, että meillä on hyvä suhde ja tyttö pitää minusta. Siitäkin kai johtuu, että eivät sitten minua halua tavata, asutaan noin 50 km toisistamme. Tähän päivämäärään mennessä olemme tänä vuonna tavanneet 2 kertaa..
No, ne häät. Niiden ajankohtaan jouduin olemaan ulkomailla, matkustan työn takia todella paljon. Valitin asiaa, mutta lähetin onnentoivotukseni ja matkalta toin heille myös lahjan. Se ei kai sitten ollut tarpeeksi hyvä, koska nyt sain pojalta puhelinviestin: " koska annat meille sen häälahjan?" Tässä maassa on tapana antaa ylitsevuotavan hienoa ja kallista tai sitten tuntuva rahasumma. Siihen en itse ole halukas, ja mielestäni olen antanut täysin kohtuullisen lahjan. Poika vain on aina käsi ojossa pyytämässä, aina pitäisi olla antamassa rahaa tai ostamassa jotain! Oma syyni tietysti, olen kai hänet sellaiseksi opettanut. Hän vain itse ei ole halukas muistamaan että olen edes olemassa ennenkuin jotain pitäisi taas ostaa ja saada. Kaikenlaista luksusta hankitaan, ja sitten ihmetellään kun rahat loppuu ennen seuraavaa tiliä. Onneksi sitten on äiti; ANNA SITÄ JA ANNA TÄTÄ! Ja nyt on siten miniä siinä lisänä käymässä päälle! Ja kyseessä siis 32-vuotias aikuinen mies!
Hän on katkaissut välit sisareensa joka asuu Suomessa yksin. 21-vuotias tyttö pärjää omillaan, ei ikinä pyydä mitään mutta toki häntäkin autan kun tiedän mikä tilanne Suomessa on. Kuitenkin hän saa veljeltään ja miniältä kuulla olevansa hemmoteltu kakara, pojastani en kuulemma välitä! Tyttöä on solvattu jopa Facebookissa miniän taholta, joten hän sulki heidät pois.
En tiedä mitä sanoa ja tehdä, rahaa en aio enää syytää. Poikaani rakastan ja heihin toki haluaisin yhteyden pitää, mutta..? Olen nyt sanonut että kun palaan matkalta, jonne joudun taas lähtemään, kahden viikon päästä haluan ottaa tämän kaiken esille ja tavata silmästä silmään. Mihinkään puhelin tai Facebookviestien kautta en aio kommunikoida. Saa nähdä mitä tästä tulee. En tiedä miksi kirjoitin, piti vain purkaa jonnekin! kiitos sinulle joka jaksoit lukea!!