Yksinelo voittaa parisuhteen!

Samaa mieltä!
Oma tupa, oma lupa.
Toisen naama ärsyttää 24/7 yhdessä oleillessa.
Ei tartte vakiintua kun ei jaksa miellyttää/palvella/tyydyttää kaikkia vaatimuksia. Paree omillaan. Ei ikinä minusta itsestäänselvyyttä toiselle.

Käytetyllä saati taviksen näköisellä naisella ei tee mitään.

Yksinäisiä ootte kuitenkin. Haluatte vaan selitellä.

Kyllähän tässä sinkkuudessa on se tietty oma vapaus ja itsenäisyys, mutta kyllä tässä niitä varjopuoliakin on. Toki se kuinka tyytyväinen sinkku on riippuu paljon siitä millainen sinkku oikein on, jos on paljon tekemistä ja sosiaalista elämää, niin se parisuhde on helppo nähdä pelkästään elämää rajoittavana tekijänä. Mutta jos on yksinäinen tai omaa muuten vähän vaatimattomamman sosiaalisen elämän, niin se parisuhde voidaan nähdä hyvinkin houkuttelevana ja tavoiteltavana tilana.

Itse olen kyllä valmis uhraamaan melko suuren osan tästä nykyisestä sinkkuelämäni vapaudesta parisuhteeseen päästäkseni. En nauti omasta sinkkuudestani, ja uskon siihen että sitä omaa aikaa ja tekemistä pystyy kyllä jossain määrin olemaan myös parisuhteessakin. Ei se parisuhde merkitse oman minuuden ja itsenäisyyden täydellistä menetystä, vaikka siinä jotain kompromisseja joutuukin tekemään asioista jotka sinkkuna voisi tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Mutta elämä on valintoja. Toinen valitsee parisuhteen, toinen sinkkuuden ja joku kolmas jotain siltä väliltä.

Pitkästä suhteesta juuri eronneena en parisuhdetta etsi enkä edes halua semmoista. Nautin suunnattomasti omasta vapaudesta ja siitä, ettei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään yhtään mistään asiasta. Saan mennä ja tulla oman mieleni mukaan eikä tarvitse lupia kysellä. Voihan olla, että mieli vielä muuttuu mutta just nyt ei todellakaan!

Sittenhän sinun kannattaa elää elämäsi yksin. Ei kenenkään ole pakko olla parisuhteessa. Tyhjänpäiväinen marisija olet!

Kyllä ihminen on sosiaalinen olento ja toista ihmistä rinnalle tarvitaan...

Esimerkiksi, juuri nyt olen kuoleman väsynyt ja olisi hienoa sukelta oma Beben kainalon... Ahh! Ihana, hih :)

Eihän sinkkuna yksin tarvitse olla. Ystäviä, harrastuksia ja satunaista seksiä. Pitkässä suhteessa seksin määrä vähenee ja yllätyksellisyys häviää vaikka kuinka tietäisi toisen mieliteot.

Alkuun tehdään kompromisseja ja ollaan toiselle mieliksi, mutta aikojen saatossa nämäkin häviävät eli jokin muu pitää usein yhdessä vaikkapa asuntovelka, lapset, tottumukset. Olen nähnyt pitkien suhteiden vastuut, kun toinen sairastuu...ihan kuin arpaa heittäisi ottaako toinen vastuuta sairastuessa?

Olen myös kokenut pitkän suhteen hyvät ja huonot puolet, kun talous sekä pää kestävät niin jatkossa voisin harkita kahden asunnon deittailua jossa kestäisi intohimoa pidempään ja voisi ladata akkuja omissa nurkissa tai en pane pahakseni vaikka menisi pidempikin aika ennen vakinaisen tyttöystävän löytämistä.

Vinkki: älä dokaa liikaa, pidä huolta kunnostasi, toteuta mielihalujasi mahdollisuuksiesi mukaan, kohtele ihmisiä hyvin olemalla positiivinen, pidä kiinni rutiineistasi, kehitä itseäsi.

.......

.... jätä minua rauhan, oletpa inhottava stalkkeri....

No kyllä se on mukava olla sinkkuna. Mutta kyllä vaihtaisin tämän yksinolon lämpöön ja läheisyyteen, koska vain jos vaan sopiva ilmaantuisi.
Vaikka suhteessa on huonojakin puolia mutta kyllä ne kestää. Mutta hetkinen eihän täydellisessä suhteessa ole huonoja puolia paljon yhtään. Siispä siihen pitää pyrkiä eli löytää samanhenkinen kuin minä, niin voitaisiin yhdessä tehdä samoja asioita. Juuri tähän olen pyrkinytkin, mutta toistaiseksi onnistumatta.

johtaa rappeutumiseen - moraaliseen, psyykkiseen tai fyysiseen -
ennen pitkää. Varsinkin siinä hypoteettisessa tapauksessa kun ruokakaupan ovet sulkeutuvat ja sähköt sammuvat viimeistä kertaa. Ai mutta niin.

Mutta luonnossa on oltava vastavoima, joka palauttaa "jöön" silloin tällöin ja sille kuuluvalle paikalleen. Karkotettava keikarius tai poistettava prinsessamieli. Kaapin paikaksi sitä voisi myös kutsua. Se kaappi on tehty puusta, joka taas on tehty luonnosta.

Eikä luonto turhan takia ole kehittänyt urosta ja naarasta. Vastakohtien sanotaan nimittäin vahvistavan ja täydentävän toisiaan itämaisessa viisaudessa. Yin ja Yang. Tsing & Tsang. Sing me a song. Kahdesta tulee yksi - täydellisyys. Sillä yhdellä on vaan, hauska tai ei-niin hauska, taipumus leikkiä ymmärtämätöntä.

Ja häh, eikö Kalevalalaisesta mytologiasta todella löydy vastaavaa kaukoviisautta. On vain tappajia, raiskaajia, murhaajia ja kullan ryöstäjiä. Ja jokunen kalanleukainen musiikkistara. No eipä ihme että täällä on vain sinkkuja sitten.

Sanoin jo eilen pysymän minusta kaukana....

En oo vihainen sulle, vaan ei mua kiinosta keskustella kanssasi.... ymmärä ihmiseksi.

"Jos minulla tulee olemaan jonkinlainen suhde, niin yhdessä asuminen
ei tule kyseeseen, vaan kummallakin on oltava oma asunto. "

Ennen miehet meni autotalliin murjottamaan. Sai olla omissa oliossaan...

Tämä on kyllä yksi asia mitä naiset ei tajua jos mies haluaa olla omissa oloissaan...

Vaikka olisi parisuhteessa, niin miksi ihmeessä pitäisi silloinkin olla 24/7 koko ajan yhdessä? Olen huomannut, että kaikkien pitkien parisuhteiden salaisuus on siinä, että:

1. Saa olla oma itsensä. Kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on.
2. Annetaan toisilleen tilaa tehdä haluamiaan asioita. Tehdään jotain yhdessä, mutta annetaan myös toiselle tilaa tehdä hänen haluamiaan asioita
3. Ei takerruta pikkuasioihin, vaan annetaan anteeksi. Jos toisessa ärsyttää joku asia, niin suljetaan silmät, katsotaan toisaalle, suljetaan korvat tms. Ei anneta yksittäisten ärsyttävien asioiden hiertää, vaan ymmärretään, että itsessäkin on ärsyttävyyksiä, jotka vastaavasti toinen katsoo läpi sormien.

Vaikka olen sinkku enkä mitenkään epätoivoinen, niin uskon yhä rakkauteen ja perinteiseen parisuhteeseen. Tietenkin jokainen ajatelkoot asioista kuten itse haluaa.

Juu, on sinkkuna olemisessa omat puolensa. Ite olen ollu nyt vuojen sinkkuna ja nauttinu yksinolosta. Olen omasta päätöksestä selibaatista, koska en koe sitä tärkeäksi eikä tuntemattomat/tunteeton seksi houkuta.
Aikani on kiitettävästi mennyt kunnosta huolehtien, opiskellen ja koiraa kouluttaen. Aikaa on itselle vaikka kuinka. Eikä kukaan ole valittamassa korvan juuressa koko ajan jostain (en ole se nalkuttava osapuoli kun en koe tarpeelliseksi valittaa koskaan)

Mutta kuitenkin, sitä on tullu kaivattua lämpöä ja läheisyyttä. Olisi ihana kömpiä oman kullan kainaloon nukkumaan.
Itsekkin olen sitä mieltä, ettei parisuhteessa ollessa pidä olla koko ajan kumppanin kanssa vaan itselleenki pitää olla aikaa ja omille harrastuksille ja ystäville.
Ja tärkeintä onkin, niinku edellinen sanoi " Saa olla oma itsensä. Kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena kuin on."

harmia. Ne haisee luonnostaan pahalle, syövät paljon, piereskelevät. Haluavat seksiä väärään aikaan. He eivät arvosta omaa naistaan, vaan haluavat aina uuden valloituksen.

Mihet ovat mukavuudenhaluisia ja laiskoja. Nykymiehet eivät tee suhteessa ollessaan ns. naisten töitä, eivätkä osaa miesten töitä.

Parisuhteessa nainen siivoaa, pyykkää, käy kaupassa, hoitaa lapset, leipoo. laittaa ruuat. Tämän lisäksi pesee auton, ripustaa taulut, tapetoi, maalaa, hakkaa puut, leikkaa ruohon ym.

Jos vastaan tulee työ jota nainen ei ehdi tai osaa tehdä, parisuhteessa oleva nainen hankkii ammattimiehen palveluksen. Maksaa renkaiden vaihdosta tai pyörän kumin paikkaamisesta.

Mutta - Kun naisella koittaa vapaus eron myötä, niin jopa on ilmaista apua tarjolla ! Joku ilmaantuu renkaiden vaihtoon, joku tulee muuttoapuun, joku tarjoutuu sen polkupyörän korjaamaan ja jopa ruoho leikataan puolesta !

Tämä kuulostaa varmaan uskomattomalta, mutta on totta. Ainakin omalla kohdalla on mennyt näin. En ole kaunis tai viisas. Ehkä olen säälittävä tai holhottava noiden lähipiirin miehien mielestä ? Tyytyväisenä otan avun vastaan ja totean että on paljon parempi elää ilman miestä !

Ja lopuksi vielä kiitos kaikille kultaisille miehille, jotka auttavat minua tarpeen tullen ! Ikinä suhteen aikana en saanut näin paljon apua mieheltä/miehiltä.

No suo anteeksi kapea käsityksesi.
Minä teen ns. miesten töitä vain siksi, että ne kiinnostavat minua enemmän kuin "naisten hommat". En tosiaan siksi, että yrittäisin päässä ihmisten suosioon hyvänä jätkänä. Typerä väite..

Lisäksi ilmavaivat ovat normaali elintoiminto, ei sole vaan miesten vika.
Juopottelukin on tapauskohtasta.

Olet ihan oikeassa.. En halua minkäänlaista miestä tähän elämään enää ikinä. Koiran voin ottaa ja se saa riittää minulle.

Joo, kyllä omissa oloissa ja ajatuksissa on loppujen lopuksi kaikkein parasta olla. En kaipaa elämää ympärilleni ja jos ryhtyisin parisuhteeseen, niin siinä tulisi painolastina elämä mukana. En ymmärrä väitettä, että ihminen olisi sosiaalinen olento, en minä ainakaan ole.

Olen päätymässä samalle kannalle.
Syynä on epäonnistuneet suhteet ja sivusta seuranneena varsin aneemiselta vaikuttavat muiden parisuhteet.

Tämän lisäksi tietäen ettei tällaisella habituksella saa säädyllistä naista joka sopisi minulle lainkaan suhteeseen.

Joten jos plussia ja miinuksia aletaan laskemaan sen kannalta mitä on naisista saatavissa ja miten helppoa on olla yksin niin jälkimmäinen voittaa edellisen helposti.
Tuohon lisättynä vielä ne vaikeudet mitä parisuhde voi tuoda ylipäätään elämiseen niin ollaan jo kirkkaasti plussalla parisuhteettomuuden puolesta.

Happamia sanoi kettu