Onko tosiaan niin, että kaikki internetin sivustot ovat yhtä luotettavia?
Sen käsityksen saa, kun katsoo täällä esitettyjä väitteitä. Siis, että kaikki sivustot ovat yhtä luotettavia ja kelpaavat todisteiksi tieteelliseen keskusteluun.
Toisaalta, lapsillekin opetaan, että kaikkeen ei internetissä voi luottaa.
Mikä johtopäätös nyt pitää vetää täällä esiintyvien hörhöjen arvostelukyvystä?
Sen käsityksen saa, kun katsoo täällä esitettyjä väitteitä. Siis, että kaikki sivustot ovat yhtä luotettavia ja kelpaavat todisteiksi tieteelliseen keskusteluun.
Toisaalta, lapsillekin opetaan, että kaikkeen ei internetissä voi luottaa.
Mikä johtopäätös nyt pitää vetää täällä esiintyvien hörhöjen arvostelukyvystä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olenkin ihmetellyt kun joku vajakki spämmäilee jatkuvasti väärennettyjä lätkämailakuvia ja puhuu niistä kuin pappi raamatusta.
Huh huh kun löytyy vielä tollasii typeryksiä.
Niinpäs, en voi kuin ihmetellä mm. Tuvalusta liittämääsi "tukimusta" yhden ihmisen lässytystä parin vuoksiaaltovalokuvan kera,
tituleeraa itsekin itseään harrastelijaksi.
"Toisaalta, lapsillekin opetaan, että kaikkeen ei internetissä voi luottaa. "
Oikeassa olet, kaikkeen ei todellakaan voi luottaa.
Esimerkiksi kun katsoo tätä:
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastonmuutos-suomessa
Miksi älykääpiö ottaa edes aiheen esiin, hämmästyttää.
Kaikkeahan voi lukea kuin piru raamattua.
Pitää lukea rivien välistä, etenkin Suomessa.
Usein tärkeimmän tiedon saa selville kuin etsii "sitä mitä ei sanota".
Tässä tapauksessa on kyseessä postmmoderni tiede, joka ei tietenkään ole tiedettä, vaan sanahelinää joka ei merkitse mitään, vaikka näyttääkin hienolta.
"Sanahelinä on argumentaatiovirhe, jossa pyritään voittamaan väittely puhumalla paljon mutta sanomatta mitään. Sanahelinä on tyypillisesti merkityksettömiä ja asiaan liittymättömiä, kieliopillisesti oikeita, kukkaiskielisiä lauseita, jotka eivät ilmaise mitään. Sanahelinä tunnetaan myös nimellä argumentum ad eloquantiam (argumentaatio kaunopuheisuudella). Usein sanahelinä sisältää vaikeatajuisia sivistyssanoja tai täysin merkityksettömiä, keksittyjä sanoja. Sanahelinän äärimmäisin muoto on pekoraali [1], jossa käytetään semanttisesti ja grammaattisesti oikeita mutta täysin merkityksettömiä sanoja (flati voci). Postmodernisteja on usein syytetty sanahelinästä. Termi "sanahelinä" on peräisin Paavalin lausumasta: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali." (I Kor. 13:1)"
(lainaus).
Nykyään sanahelinä on usein esiintyy linkkilitanioina.