Olen 23-vuotias nainen, olen seurustellut saman ikäisen mieheni kanssa 2 vuotta. Jostain kumman syystä minua häiritsee aina vain enemmän erilaiset taustamme - mies oli minun ensimmäiseni, eli menetin hänelle neitsyyteni 21-vuotiaana, mutta mies menetti omansa jo 14-vuotiaana ja hänellä on ollut monta naista ennen minua. Koen aivan äärimmäisen nöyryyttäväksi sen että hän on ainoa mies joka minulla on koskaan ollut, kun taas hänelle koen olevani lähinnä vain lenkki ketjussa. (Etenkin kun hänen kaksi aikaisempaakin naistaan menettivät neitsyytensä hänelle.) Asia on alkanut vaivata minua jo niin paljon, että olen katunut että menetin neitsyyteni hänelle vaikka se oli ihana kokemus. Tämä katumukseni satuttaa miestäni syvästi, enkä ihmettele. Mikä minua vaivaa? Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? Miten tästä pääsee yli?
Olemme puhuneet asiasta paljon, nykyisin jo päivittäin, eikä se auta. Mies ei käsitä ongelmaa, hokee vain että ei sillä ole mitään väliä kuka on milloinkin neitsyt ja kuka ei. Mutta miksi minua sitten häiritsee jos näillä asioilla ei muka ole mitään väliä? Tuntuu tavallaan, että annoin hänelle kaiken mitä minulla on, kun taas hän on antanut itsestään kaiken jo joillekin muille kauan sitten. Olisin halunnut jakaa hänen kanssaan kokemuksen, olisin halunnut että se olisi ollut molemmille uutta. Olen jopa miettinyt muiden seksikokemusten hankkimista ihan vain "tasoitukseksi", tosin pettää en aio, en missään nimessä tee mitään miesparan selän takana. Olen puhunut näistä haluista miehelleni ja vaikka hän ei ole ottanut kovin jyrkkää kantaa, hän ei usko että kestäisi sitä että menen sänkyyn toisen kanssa vaikka se kuinka tapahtuisi hänen "luvallaan". Ja myönnän, eihän se muuttaisi sitä, että neitsyys todellakin meni juuri hänelle.
Kaikki tuntuu hirveän epäreilulta. Olin tarkka ja valikoiva miesten suhteen enkä pitänyt kokemusten hankkimista itseisarvoisena, ja sitten saankin ensimmäisekseni miehen, joka on säätänyt jo lapsesta asti vaikka kenen kanssa. Oliko aikaisemmalla elämäntavallani oikeasti yhtään mitään väliä? Olinko aivan turhaan pidättyväinen? Miehelle entinen elämäni on nimittäin yhdentekevä. Olen alkanut hävetä entistä elämääni ja valintojani.
Mainittakoon, että noin muuten en ole lainkaan mustasukkainen. Luotan mieheeni ja hänen rakkauteensa. Rakastan itsekin häntä, meillä on muilta osin hyvä suhde ja seksi toimii loistavasti. Voimme puhua toisillemme kaikesta, aina se vaan ei auta. Onko hän minulle silti väärä? Onko minun pakko jättää hänet, vai mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Olemme puhuneet asiasta paljon, nykyisin jo päivittäin, eikä se auta. Mies ei käsitä ongelmaa, hokee vain että ei sillä ole mitään väliä kuka on milloinkin neitsyt ja kuka ei. Mutta miksi minua sitten häiritsee jos näillä asioilla ei muka ole mitään väliä? Tuntuu tavallaan, että annoin hänelle kaiken mitä minulla on, kun taas hän on antanut itsestään kaiken jo joillekin muille kauan sitten. Olisin halunnut jakaa hänen kanssaan kokemuksen, olisin halunnut että se olisi ollut molemmille uutta. Olen jopa miettinyt muiden seksikokemusten hankkimista ihan vain "tasoitukseksi", tosin pettää en aio, en missään nimessä tee mitään miesparan selän takana. Olen puhunut näistä haluista miehelleni ja vaikka hän ei ole ottanut kovin jyrkkää kantaa, hän ei usko että kestäisi sitä että menen sänkyyn toisen kanssa vaikka se kuinka tapahtuisi hänen "luvallaan". Ja myönnän, eihän se muuttaisi sitä, että neitsyys todellakin meni juuri hänelle.
Kaikki tuntuu hirveän epäreilulta. Olin tarkka ja valikoiva miesten suhteen enkä pitänyt kokemusten hankkimista itseisarvoisena, ja sitten saankin ensimmäisekseni miehen, joka on säätänyt jo lapsesta asti vaikka kenen kanssa. Oliko aikaisemmalla elämäntavallani oikeasti yhtään mitään väliä? Olinko aivan turhaan pidättyväinen? Miehelle entinen elämäni on nimittäin yhdentekevä. Olen alkanut hävetä entistä elämääni ja valintojani.
Mainittakoon, että noin muuten en ole lainkaan mustasukkainen. Luotan mieheeni ja hänen rakkauteensa. Rakastan itsekin häntä, meillä on muilta osin hyvä suhde ja seksi toimii loistavasti. Voimme puhua toisillemme kaikesta, aina se vaan ei auta. Onko hän minulle silti väärä? Onko minun pakko jättää hänet, vai mitä tässä tilanteessa voi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi älä rakas ihminen tee tuota itsellesi!
Siis, et sinä ole tehnyt vääriä asioita ja menettänyt neitsyyttäsi väärälle ihmiselle. Itsekin sanoit, rakastat miestäsi ja etkö halunnut jonkun joka on sinulle tärkeä? Sanoit että eka kerta oli hyvä. Se on niin tärkeää ja paljon tärkeämpää kuin joku ikä! Eikö se ole tärkeää sinulle? Hän valitsi jo lapsena toisin, no, se on hänen elämäänsä, hänen valintojaan ja niin, hänelle sitten on joku toinenkin nainen menettänyt neitsyytensä, mutta hänkin on menettänyt sen jollekin. Hän on hän, sinä olet sinä ja te voitte silti olla yhdessä.
Sinun valinnoillasi on merkitystä: sinulle! Sinä olet sinun elämäsi johtotähti, ja entisellä elämän tavallasi nimenomaan on väliä! Sinulle se oli oikea valinta. Ehkä joku kestää lapsesta saakka eri sänkyjä, mutta sinä et sitä halunnut, silloin se oli oikein valittu. Miehellesi on yhden tekevää sillä tavalla, että hän ei siis pidä sitä huonompana tai parempana, eli ei tuomitse ihmistä, ymmärrätkö? Eihän neitsyys sinusta parempaa ihmistä tehnyt, vaan oli sinulle oikea valinta, kun et halunnut huolia ketä tahansa: sinä olet toiminut itseäsi kohtaan oikein. Se kertoo vahvuudesta tehdä omia valintojaan ja sinä voit olla itse ylpeä siitä, että olet ollut aikuinen ja valinnut itse. Ei miehen käsitykset ja merkitykset tai muut naiset muuta sitä yhtään miksikään! Miksi ihmeessä häpeät?! Siis mitä ihmettä: pitäisikö kaikkien panna ympäriinsä lapsesta saakka tai "hävetä pidättyväisyyttään"? Siinäkö on vaihtoehdot? Mitä sinun olisi pitänyt tehdä, elää kuten joku toinen haluaa sen sijaan, että elit kuten itse haluat? Itsehän sinä tämänkin miehen olet valinnut. Sinun valinnoillasi on merkitystä!
Oletko todella antanut kaiken mitä sinussa on yhdessä neitsyydessä? Anteeksi nyt vaan, mutta sitten täytyy muistaa, että sinä olet ihminen, kokonaisuus ja vaikka eka kerta on tärkeä, on tärkeämpää elää kuten uskoo, sinussa on silti enemmän suhteeseen kun yksi seksikerta. Jos se sinullekaan niin tärkeä olisi, olisit odottanut vaikka naimisiin menoa tms. vaatinut mieheltä neitsyyttä, mutta... Niin, hei, älä ole hupsu. Miksi se nyt on noin kamala asia? Mitä niistä eri sänkykumppaneista sitten olisit saanut? Miksi ne miehelläsi haittaa? Miten sinä olet ruvennut tätä asiaa näin vatvomaan vaikka kaikki on teillä ilmeisen hyvin?
Sinä olet vain yksi ja Sinä. Se teidän kertanne on ollut uutta: teidän kertanne. Se olet sinä, ja hän, eikä kukaan niistä vanhoista heiloista. Ja SINUN elämäsi on SINUN, siitä huolimatta että te olette yhdessä. Ei teidän tarvitse olla kaksosia eikä teillä tarvitse olla samat kokemukset joka asiassa, se voi olla rikkauskin. Ehkä kuitenkin tästä seksistä jauhaminen kannattaisi hetkeksi jättää ja sinunkin katsoa elämää laajemmin, myös suhdettanne. Kaatuuko suhteenne todella yhteen neitsyyteen, yhteen seksikertaan, mikä on jo ollutta ja mennyttä. Paljon paskempiakin ekoja kertoja on kuule tässä maailmassa, ja suurin osa niistä johtuu juuri siitä, että ei ole välitetty, valikoitu, ja tehty kaikki päin vastoin kun sinä: sinä olet fiksu ja saanut ihanan miehen ja ekan kerran. Se on kuitenkin hyvä! Minun mielestäsi valinnoissasi ei ole mitään hävettävää, ja te voitte hyvin jatkaa onnellisina siitä, että erilaisista elämistänne huolimatta olette toisenne löytäneet.
"Olinko aivan turhaan pidättyväinen?"...Jos tuota kysyisi mieheltä, niin sanoisin, että kyllä. En ymmärrä, mitä ihmettä varten "säästellä", jos on vapaa kulkemaan.
"Olisin halunnut jakaa hänen kanssaan kokemuksen, olisin halunnut että se olisi ollut molemmille uutta."...niin, SINÄ olisit halunnut, että HÄN elää kuten SINÄ haluat? Mainittakoon, että se "eka kerta" on useimmille miehille niin jännityksentäyteinen, että sana "nautinto" on helvetin kaukana siitä.
"Miehelle entinen elämäni on nimittäin yhdentekevä."...mikä on pelkästään terve asenne. Aika hirveää olisi vatvoa sellaisia asioita, mitkä oikeastaan eivät kuulu puolisolle-kuten entiset seksikumppanit, ja niitten määrä.
"Olen jopa miettinyt muiden seksikokemusten hankkimista ihan vain "tasoitukseksi"...joo, kannattaa nyt varmasti pettää saman tien, sillähän se suhde, ja olosi paranee, eikö niin? Aloita vaikka lähikuppilasta, sieltä löytyy joku Tane, joka hoitaa asian. Kannattaa laskea rima sitten ihan lattiatasolle, että kokemusta kertyy varmasti.
"Onko minun pakko jättää hänet"...tätä varmaan kannattaa miettiä ihan itse, eikä kysyä täältä.
JÄTÄ SE SIKA!
Älä enää jankuta miesparalle tuota asiaa pävittäin, eiköhän riitä sitä lajia. Jos sinua vaivaa henkisesti jokin, sinulla on ongelma siis, mene psykologille tai psykiatrille puhumaan ongelmastasi. Mies ei ole sinun terapeuttisi, eikä hän ole tehnyt mitään moitittavaa, eikö?
Ihan noin sivuhuomautuksena, itse olin kokematon vielä vanhemmaksi, ja minusta on ollut aina itsestäänselvää, suorastaan "miellyttävää", ajatella, että kaikki mieheni (4 kpl) ovat olleet jo kokeneita seksissä. Tämä keski-iän miesystävä on jopa ollut mm. ryhmäseksissä mukana nuorempana, ja muutakin tuhmaa tullut harrastaneeksi, ja arvaa mitä..minusta se on ajatuksena aika kiihottavaa! Että ei mikään turha peräkammarinpoika minun uljas urooni, vaan on muillekin kelvannut.