Toivon että mieheni tyrii

Katala vaimo

Hei, olen keski-ikää lähestyvä nainen. Olemme olleet naimisissa pian 15 vuotta. Liittomme on ihan tavallinen, mutta se on alkanut ahdistaa minua tavattomasti. En halua olla eron ottaja, kun ei ole mitään varsinaista syytä. En vain tunne olevani onnellinen elämässäni. Tiedän ettei kukaan tee toista onnelliseksi, vaan se löytyy omasta itsestä. Silti minusta ei löydy rohkeutta ottaa eroa itseni vuoksi. Mutta salaa toivon että mieheni olisi alkoholisti, pettäisi tai muuta, että saisin jonkun oikean syyn eroon.

15

662

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ässädaami

      Haluatko olla ennemmin kuin lastu laineilla, vai lohi joka uskaltaa hypätä vastavirtaankin?

    • Katala vaimo

      Haluaisin olla lohi! En taida vain olla riittävän vahva kestääkseni ympäristön paineet ja hämmästelyn, miksi erota ns hyvästä miehestä.

      • älä kauaa odota

        Ymmärrän ajatuksesi täysin. Minäkin olin vuosikausia kuin lastu laineilla. Odotin ja toivoin, että kävisipä mies vieraissa niin saisi hyvän syyn erota. Etten minä olisi syyllinen avioeroon.
        Lopulta en enää jaksanut vaan aloin jutella miehelle erosta. Yllätys, yllätys. Mies oli samaa mieltä, turha jatkaa, kun kumpikaan ei ole onnellinen liitossa. Helpotti.
        Mitään muuta en kadu kuin sitä, että olin pelkuri ja odotin ja odotin.


    • .............

      Niinpä, mies voi olla yllättäen samaa mieltä ja haluta erota. Mullekkin on käynyt aikaisemmassa suhteessa noin. Ero tuli helpotuksena molemmille, ei kai vaan mieskään uskaltanu tehdä aloitetta eron suhteen.

    • 8

      Juu, noin se menee, jos on mennäkseen.
      Ei tuo tilanne odottamalla parane tahi muutu.

    • Ol Playa

      Onnesi löytyy nykyisestä liitostasi. Olet uskonut valheen, että onni on löydyttävä vain itsestä, eikä puolison tarvitse tehdä yhtään mitään sen toteuttamiseksi eikä saisi vaatia ja ilmaista, mitä haluaa, jos asiat ovat sellaisia, joita puoliso ei aivan automaattisesti autopilotilla täytä tai kokee epämiellyttäviksi. Näinhän niitä eroja tulee.

      Kyllä se toinen voi tehdä sinut onnelliseksi - juuri tämä miehesi. Teidän liittonne on tullut vaiheeseen, jonka jokainen kokee.

      Sinulla on tarpeet, joita tarvitset täyttymystä tullaksesi onnelliseksi. Mitä nämä ovat? Mitkä niistä on täytetty? Mitkä ovat vielä täyttämättä?

      Liittosi "tavallisuus" varmasti on osa syynä siihen, että et ole onnellinen ja siinä miehesi on ihan avainasemassa.

      Myös miehelläsi on tarpeet.

    • Kalteritango

      "Ol Playa" ei ole ymmärtänyt jutun juurta ollenkaan vai lukihäiriökö vaivaa. Aloittaja ei ole onnellinen ja on täysin oikeassa: onni asuu omassa taskussa, se vain täytyy kaivaa sieltä ulos. Kukaan muu ei voi, eikä ole edes velvollinen, tekemään ihmisen elämää täydeksi ja tyydyttäväksi kuin ihminen itse.

      Aloittaja näyttää olevan myös vanhakantaisen avioliittomallin kaavoihin kangistunut, hän ei ilmiselvästi pysty, osaa tai voi lähteä avioliitostaan etsimään sitä omaa onneaan. Enkä tarkoita toista miestä, tarkoitan muuta elämää, muutosta elämään; harrastuksen, matkustamisen, opiskelun, uuden työn ... ihan minkä vain asian avulla, jota itse halajaa ja tahtoo. Avioliitto on vankila, jos omaan elämään ei ole lupaa, ja vankilassa "alkaa ahdistaa".

      Omia unelmia ja haaveita täyttämään nyt heti, sinä "katala vaimo". 'Onni tulee eläen, ei etsien' (ja odottaen).

      • Ol Playa

        Tässähän se jutun juuri on: "Katala vaimo" ei puhu harrastusten puutteesta tai menojalan vipatuksesta vaan siitä, että avioliittonsa on kuivunut kasaan, "ihan tavallinen", mistä syystä hän ei ole onnellinen. Siis: Jos hänen avioliittonsa ei olisi tavallinen, vaan kukoistaisi, "katala vaimo" olisi onnellinen.

        "Katalan vaimon" näkökulma on tämä harhainen, valitettavasti myös monien parisuhdeterapeuttien näkökulma, että avioliitto "menee omalla painollaan", kuivuu ja näivettyy ja se on muka normaalia, ja oma onni pitää etsiä sen ulkopuolelta. Eikä toiselta saa toivoa kukkia, hellyyttä, suudelmia... ei, ei vaan jos halituttaa ja pusututtaa ja kaipaa elämäänsä romantiikkaa, niin pitää lähteä koiran kanssa ulos ja marttakerhoon, matkustelemaan yksin, pitää kaikkea tuota elämän hienointa antia vain nuoruuden haihatteluna, joka on nyt ohi tai odottaa kenties seuraavassa suhteessa vain kuollakseen taas uudelleen.

        Tämä ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Avioliitossaan omaan kumppaniinsa rakastuneena pysyttelevät parit ovat kaikkein onnellisimpia, eivät jatkuvasti eroavat ja pariutuvat. Jos joku ei sen eteen halua tehdä töitä niin voi voi.

        Jos harrastuksia ja omaa aikaa ei ole, niihin pitää panostaa. Ne kuuluvat tuon tarpeiden tyydyttämisen piiriin.


    • Katala vaimo

      Kiitos vastauksista!
      Meillä todella on melko vanhanaikainen liitto. Tai meidän roolimme tässä liitossa. Mies käy töissä, illat hän vaan on, tuijottaa televisiota, minä hoidan kodin. Kuten monessa muussakin Suomalaisessa perheessä. Käyn minä myös töissä, minulla on omia harrastuksia, ystäviä ja kodin ulkopuolista elämää. Miestä en ole onnistunut suostutteluista huolimatta lähtemään mukaani harrastuksiin.
      Jotenkin vain tämä avioliitto ahdistaa. En vihaa miestäni, mutta en tunne rakastavanikaan. Mies on lähestulkoon yhdentekevä minulle. Ja kuitenkin koen oloni ahdistuneeksi. Haluaisin olla onnellinen ja iloinen. Itsenäinenkin.

      • Ol Playa

        Tuossa se sinun ongelmasi tulikin. Ei löydy onni omasta taskusta, harrastuksista ja ystävistä ja siitä, että on itsenäinen. Se päin vastoin aiheuttaa ahdistusta liittoon, kun ei ole yhteyttä siihen ihmiseen, joka ennen oli niin rakas.

        Muista että rakkaushan ei ole pelkästään tunteita, mutta kyllä ne tunteet pitäisi herätellä hellävaroen taas.

        Kaikki lähtee kommunikaatiosta. Suostuttelu on ollut yritys kommunikointiin, mutta mies ei ole joko kuunnellut, tai sitten kieli on ollut väärä. Eli mies ei ole käsittänyt, että vaimo tarvitsee miehensä seuraa esim harrastuksiin ja moneen muuhun asiaan, mikä tekisi liitosta ihanan ja myös jakamaan kotityöt. Miehelläkin on varmasti omia turhautumiaan, tarpeita, jotka on jääneet taka-alalle.

        Kun miehen saa ymmärtämään, että sinä haluaisit jotain vipinää suhteeseenne ja telkkarin kiinni, ja vielä kuorruttaa sen sillä, että mies ymmärtää että siitä on hänellekin kivaa hyötyä ja sitä töllöäkin pääsee katselemaan välillä, niin asiat muuttuu. Vaikean tästä asiasta tekee se, että usein on haastavaa saada molemmat osapuolet innostumaan kommunikaatiosta ja sitoutumaan täyttämään ne tärkeimmät tarpeet.

        Suosittelen jälleen kerran leirejä joissa käydään näitä asioita läpi parikohtaisesti.


    • Suomenkieli riittää

      No jos (mieäs)ihminen, aikuinen, on niin tollo, että ei ymmärrä ihan itsekseen, tai edes maanittelulla tai pienellä painostuksella, että toinen yrittää saada yhteiseloon vipinää, niin mitä h-ä varten sitä pitää ruveta oikein työn kanssa taikomaan yhteistyökykyiseksi.

      Jos korvien väli ei riitä, niin homehtukoon sohvalleen töllänsä eteen. Ne, jotka ymmärtävät, missä elämä on, menevät ja elävät. Yhteys luonnollisesti lakkaa sellaiseen, joka kääriytyy omaan erinomaisuuteensa ja selviönä pitämäänsä tilaan, ei halua muutoksia, ei vaihtelua, ei kehitystä, eikä tajua kommunikoinnin merkitystä.

      Onni no. löytyy JOKAISEN omasta taskusta, myös sohvaperunan, joka ei halua sitä löytää. Ja silloin toisella on valta ja vapaus löytää onni ihan mistä haluaa ja ihan sellainen, kuin itse haluaa. Jos harrasteet yms. eivät onnea tuo, on aika etsiä itselleen sellainen ihminen, joka sen suo. Piste.

      • Ol playa

        "niin mitä h-ä varten sitä pitää ruveta oikein työn kanssa taikomaan yhteistyökykyiseksi."

        Koska se kannattaa ja moni pari on kokenut että voi tulla tosi onnelliseksi vaikka se yhteispeli opittaisiin vasta keski-ikäisenä 20v liiton jälkeen.

        Jos muutat Ranskaan, sinä opettelet ranskaa.


      • sohvapottu muuttui..

        "suomenkieli riittää" joo..
        Jos jyrää miehensä aina, kun hän yrittää antinsa tuoda keskusteluun, mies mykistyy.
        Silloin kannattaa ottaa yhteyttä terapeuttiin, hän on tasapuolinen ja antaa miehenkin sanoa oman sanottavansa ilman, että nainen painaa heti päälle.
        Itse en tätä asiaa tajunnut, ennenkuin terapeutti sen minulle suomensi, sinullekkin tekisi ehkä hyvää käydä sellaisella miehesi kanssa.
        Voi toki olla muussakin syytä...


    • kyselee vaimo

      Pitääkö niitä tunteita herätellä väkisin, jos ei tunne halua siihen? Vain lasten vuoksi? Ja herääkö ne tunteet?

    • mk

      Eihän sitä erota tartte vaan hommaan oma asunto ja se siitä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluan sinut, kuuletko minua.

      Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad
      Ikävä
      61
      1189
    2. Hän on tosi

      hyvännäköinen. Ei edes ryppyi oo. :D
      Ikävä
      42
      891
    3. Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että
      Maailman menoa
      332
      664
    4. Rakastan häntä

      Jumala, rakastan häntä. Haluan olla hänen omansa. Hänen vierellä. Halata häntä.
      Ikävä
      51
      651
    5. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      116
      626
    6. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      618
    7. Naiselle Kuuleppa Tämä

      Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä
      Ikävä
      38
      605
    8. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      93
      600
    9. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      75
      576
    10. Onko mun toinen

      Puoliskoni täällä, huhuuu 😍❤️ Ihanista ihanin 😚😚
      Ikävä
      56
      564
    Aihe