Heips. Olen 21-vuotias naisenalku ja olen seurustellut ensimmäisen poikaystäväni kanssa n. 1,5 vuotta. Minulla on ollut seurustelun alusta saakka kaikenlaisia pelkoja, jotka tunkevat jatkuvasti pakonomaisina mieleeni. Sitten kun yritän olla miettimättä niitä, tietenkin ne pälkähtävät heti päällimmäisinä ajatuksiin. Kaikille näille pakonomaisille ajatuksille on yhteistä se, että niiden kaikkien lopputulos on sama: päädymme poikaystäväni kanssa eroon tai meidän on "pakko" erota.
Olen käynyt läpi vaikka mitä erilaisia kauhuskenaarioita, jotka johtavat tuohon: jompikumpi ihastuu johonkuhun toiseen ja joudumme eroamaan, kyllästymme toisiimme, tunteemme taantuvat vain kaveritasolle, poikaystäväni ei enää kestä minua koska olen mielenterveysongelmineni toisinaan varmaan raskasta seuraa, jotenkin mystisesti huomaan etten rakasta häntä enää, intohimo väliltämme laantuu jne. Tämän kaltaisia "mitä jos, mitä jos, mitä jos"-ajatuksia. Yleensä pallottelen aina yhtä tällaista kauhukuvaa mielessäni jonkin tietyn jakson (esim. viikon) ja sitten saatan ns. "päästä siitä yli"; sitten olen jonkin aikaa normaalisti ja murehtimatta, kunnes kaivan taas mielestäni uuden samantyylisen jutun joka vaivaa päätäni.
Jos minulla on ihan hyvä fiilis, en osaa jotenkin tajuta sitä, että kaikki voi oikeasti olla joskus hyvinkin ilman että tarvitsee koko ajan pelätä pahinta; sitten tuntuu, että oikein keksimällä keksin jotain mistä stressata. Välillä ajatukset riivaavat minua niin, että päätä särkee ja itken ja puolittain uskon ajatusteni olevan totta (vaikka toisaalta tiedostan, että ne ovat vain oman mielikuvitukseni tuotteita). Nyt minulla on ollut tässä jonkin aikaa sellainen pelko, että kun oon ollut poikaystäväni kanssa 1,5 v ja se maaginen rakkauden ensihuuma alkaa väistyä, niin kyllästymmekin toisiimme... ja jos vaikka ärsyynnyn hänelle joskus vähänkin jostain tai en jaksa pomppia riemusta ja olla onneni kukkuloilla hänen kanssaan vaan oloni on vain "ihan ok", alan heti tonkia mieltäni ja ajatella "mitä jos en enää rakastakaan häntä? Onko tää joku merkki siitä? Täytyykö minun jättää hänet?".
Sitten kun poikaystäväni sanoo rakastavansa minua ja vastaan hänelle samoin, tunnen oloni kamalaksi valehtelijaksi kun samalla päässäni pyörii tuollaisia ajatuksia. Tuntuu kuin joku muu pistäisi noita ajatuksia mieleeni ja huutelisi etten oikeasti rakasta poikaystävääni. On kauhean raskasta kun en usko että voin varsinaisesti mennä poikaystävällenikään suoraan sanomaan, että "joo, mulla pyörii pakonomaisesti päässä että mitä jos en rakastakaan sua ja että mitä jos mun 'täytyy' jättää sut". Sitten kuitenkin kun edes mietin tilannetta jossa jättäisin poikaystäväni tai hän minut, minulle tulee ahdistus ja paniikinomainen tunne ja joskus itkettääkin... eikä meillä siis ole mitään ongelmia minkä vuoksi minulla olisi oikeasti syytä häntä jättää, vaan hän on kaikinpuolin herttainen ja ihana ihminen ja meillä on samanlaiset arvot ja huumorintajut.
Seurusteluun liittyvät pakkoajatukset?
3
685
Vastaukset
- AP
En usko, että minulla on varsinaisesti OCD, mutta ahdistusta (psykiatrilla ahdistukseni vastasi eniten sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä) ja sittemmin masennustakin minulla taas on ollut jo 3-4 vuotta. Vasta noin kuukausi sitten sain Voxraa 150mg/pv juurikin ahdistukseen ja masennukseen (sitä ennen lekurit ynnä muut eivät koskaan meinanneet uskoa, että oikeasti kärsin ahdistuksestani). Eikö jonkin muun ahdistuneisuushäiriön/masennuksen sivutuotteena voi myös tulla pakkoajatuksia?
On hirveän väsyttävää kun koko ajan päässä pyörii tuollaisia kamalia ajatuksia, ne oikeasti vievät voimia ja nytkin uuvuttaa kun olen itkeskellyt pitkin päivää noiden takia. Lisäksi olen nähnyt painajaisiakin siitä, että poikaystäväni on jättänyt minua suostumatta kertomaan syytä asiaan. Olen miettinyt, että onko näiden pakkoajatusten takana pelko menettämisestä? Poikaystäväni kun nyt on ensimmäinen kenen kanssa olen seurustellut ja minun on välillä vieläkin vaikea uskoa todeksi että olen todellakin niin hyvän ihmisen kanssa yhdessä.
Lisäksi minulla on oikeastaan koko tarhan ja ala-asteen ajoilta monia kokemuksia hylkäämisestä, yksinäisyydestä ja kiusaamisesta; tarhassa en kelvannut mukaan muiden tyttöjen leikkeihin, vaan he pilkkasivat minua joukolla, ja ala-aste oli yhtä draamaa erään "kaverini" kanssa; hän suuttui kaikenlaisista pikkujutuista ja saattoi niiden seurauksena vain joinain päivinä päättää, ettei hän haluakaan olla kaverini tänään (enkä koskaan saanut syytä siihen, miksi; hän vain yhtäkkiä ilmoitti, että ei tarvitse tulla tänään kouluun samaa matkaa ja vieroksui seuraani), yritti käännyttää muita minua vastaan puhumalla minusta paskaa, koetti pilata muita ystävyyssuhteitani (esim. lähetti sähköpostiosoitteestani nimelläni yhdelle toiselle kaverilleni viestejä, joissa haukkui tätä), lähetteli lappuja joissa haukkui minua ja väitti sitten ettei ole tehnyt sitä jne. Olen monesti miettinyt, että ehkä tuo selittää ahdistukseni sosiaalisissa tilanteissa jne. ja myös tuon pakkoajatteluni; koska jos tuota rationaalisesti miettii, voisi kuvitella, että tuossa on pohjalla pelkoa menettämisestä?
Onko kellään muulla mitään vastaavaa ja miten olette selvinneet?Terapialla? Voxra on kyllä auttanut ahdistukseen (fyysiset oireet, kuten vatsakivut jne. ovat hävinneet) ja itseinhon puuskia ei enää tule, mutta hermostuttaa kun pönttö peuhaa yhä ylikierroksilla. Haluaisin vain olla joskus oikeasti onnellinen ja iloinen ilman mitään estoja niin, ettei pääni kehittelisi aina jotain murehdittavaa :( Asiaa ei auta se, että olen luonteeltani ylianalysoija ja "pahimpaan varautuja"... - Ysiviiis
Hei, tuskinpa tätä viestiä huomataan kun on niin vanha keskustelu, mutt löytyi kun googlettelin. On itsellä nyt aikalailla sama tilanne ja olisi mahtavaa tietää miten sulla elämä jatkunut tuon jälkeen.
Hieno kirjoitus.toivottavasti saat paljon samassa tilanteessa kamppaillevilta kirjoituksia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän475146- 3261918
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1131838Anja ja Janne
Eli nämä kosulan manipellet sai raploojan tubetuksen loppumaan,sitten selitellään uusimmalla videolla ettei heillä ollut701517Tässä epämiellyttävä totuus
Sinä olet henkisesti sairas ja se on epämiellyttävä totuus jota välttelet ja jota et halua kuulla sanottavan. Sinä elät681467- 811214
Elämäni rakkaus
Miten hirveästi haluaisin olla lähelläsi, halata sinua ja kuiskata monta kertaa, että rakastan sinua. Hyvää yötä! Mieh321213- 361056
- 421035
Mikä sinussa on parasta
Olet sellainen ihana kokonaisuus, että en löydä huonoa juttua. Mutta siis parasta. Tarmokkuus, pitkäjänteisyys, kädet, ä21984