Juttelin vähän aikaa sitten erään entisen koulukaverin kanssa. Muisteltiin kouluaikoja ja hän kertoi että oli joskus tyttöjen puolelta saanut naljailuja pituudestaan (hän on ehkä vähän alle 180cm). Mun korvaan vaan kuulosti tosi oudolta että kiusataan siitä että on pitkä, eikä tuo 180cm vaikka se onkin naisille "pitkän pituus" ainakaan mun mielestä vielä mikään NIIN friikki pituus ole. No, kuulin myös että hän häpeili hieman sitä pituutta eikä esim. halunnut käyttää korkkareita ettei näyttäisi "liian pitkältä".
Itse en kouluaikoina ollut hirveästi perillä näiden mimmejen kiusaamiskuvioista ym. joten mulle tuli kyllä aika yllätyksenä toi että "liian pitkiä" kiusataan, ja liikapituutta pitäisi hävetä. Eikös noi missi voittajatkin yleensä ole aika pitkiä? Ja eikö yleensä pitkiä sääriä pidetä sexyinä? Kuulostaa vaan tosi oudolta, varsinkin kun muistan jätkäporukoissa sen menneen niin päin että tappeja kiusattiin lyhyydestä.
Selventäkää mimmit, miksi liikapituus on niin hirveä juttu? :)
Itse en kouluaikoina ollut hirveästi perillä näiden mimmejen kiusaamiskuvioista ym. joten mulle tuli kyllä aika yllätyksenä toi että "liian pitkiä" kiusataan, ja liikapituutta pitäisi hävetä. Eikös noi missi voittajatkin yleensä ole aika pitkiä? Ja eikö yleensä pitkiä sääriä pidetä sexyinä? Kuulostaa vaan tosi oudolta, varsinkin kun muistan jätkäporukoissa sen menneen niin päin että tappeja kiusattiin lyhyydestä.
Selventäkää mimmit, miksi liikapituus on niin hirveä juttu? :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä olen viimeiset 25 vuotta ollut 178 senttiä pitkä, eikä minua ole koskaan kiusattu pituuteni vuoksi (ei kyllä minkään muunkaan asian vuoksi, tiedä häntä sitten, miksi). Olisin mielelläni vaikka pari senttiä pitempikin, mutta milliäkään en antaisi pois - pitkänä on ihanaa, kun näkee, näkyy ja ulottuu. Aamutossuja ja lenkkareita lukuunottamatta kaikissa kengissäni on vähintäänkin viisi senttiä korkoa.
Kun pituuteni on tullut puheeksi, on sanottu jotakin positiivista, kuten "voi kun sä olet niin ihanan pitkä" ja "pitkillä on hyvät sääret", mutta teininä aikuisilta ihan liian usein kuulemani "missinmittainen" jostain syystä ärsytti ilmauksena.
"Kuulostaa vaan tosi oudolta, varsinkin kun muistan jätkäporukoissa sen menneen niin päin että tappeja kiusattiin lyhyydestä."
Olisikohan tässä vastaus haudattuna ihmettelyysi?
pardon?
Se pituuden häpeäminen juontuu varmaan kouluajoilta. Olen 177 cm ja kuljin kumarassa koska en missään nimessä halunnut millään tavalla erottua. Kasvoin nopeasti ja parikymmentä vuotta sitten kouluyhteisössä kiusattiin tosi helposti vähänkään erilaisia. Aikuisena sitten olen osannut iloita pituudesta. Samanmittaisen tai itseä pidemmän miehen löytäminen on joskus ollut vähän vaikeaa (lyhyempi kaveri ei tunnu itsestä kovin miehekkäältä).
Harva nainen etsii itseään lyhempää kumppania, joten kaipa tuo "häpeäntunne" johtuu siitä. Minua (195cm mies) ei taas huvita seurustella alle 170cm pitkien naisten kanssa, 165cm on ehdoton kipuraja nykyään. Omasta itsekkäästä näkökulmastani katsottuna olisin vain iloinen, jos naisten keskipituus olisi 10cm enemmän. :)
En ole kuunaan hävennyt omaa yli 180cm pituuttani, niin että yleistää ei ainakaan kannata tyyliin "miksi naiset häpeävät...."
Ystäväpiirikin koostuu "tavanomaista pidemmistä" naisista jotka emme ole mannekiinejä vaikka olisimme voineet vaikka ollakin jos sellainen ura olisi yhtään kiinnostanut. Ystävänikään eivät ole kärsineet pituudestaan koskaan ja osasyy siihen on, että ovat löytäneet (kuten minäkin) puolison rinnalleen eli ei tarvi mittailla enää sulhasehdokkaitakaan millään mittarilla.
Mutta itsensä hyväksyminen ei ole kaikille ihmisille yhtä ongelmaton asia.
Mä en ole koskaan hävennyt yli 180 senttistä varttani, vaikka kouluaikoina jotkin pikkupojat keksivätkin pituudestani viisastelun aihetta. Pääasiassa ihmisten kommentit ovat kuitenkin olleet ihailevia. Joka tapauksessa, miksi toisten mielipiteistä pitäisi välittää? Itse olen ollut pituudestani vain ylpeä ja käytän kauniita kenkiä, mukaan lukien kauniita korkkareita, hyvin mielelläni.
Olen 178 cm pitkä nainen, ja käytän mielelläni 5-6 cm korkkareita kulkiessani, korkeammillakin menisin, jos ei jalat väsyisi niin nopeasti (lauantaina olin osan aikaa 8 cm koroilla). En ole koskaan kokenut itseäni erityisen pitkäksi, koska juuri pituuskasvun ollessa vauhdikkaimmillaan oli paras koulukaverini 185 cm, ja hän kehotti minua käyttämään vähintään puukenkiä, joissa oli paksu pohja. Olen aina kulkenut hyväryhtisenä, yrittänyt ikään kuin näyttää yhtä pitkältä kuin kaverini, jonka kanssa käytiin tansseissa yms. Samoista pojista meidän ei tarvinnut kiistellä, kyllä pitkiä poikia riitti molemmille. Harmi vaan että jotkut todella pitkät pojat olivat huonoryhtisiä.
Puolisoni on minua vain pari cm pidempi mutta häntä ei haittaa mun korkkareiden käyttäminen. Jos jotakuta muuta miestä haittaa niin se on hänen ongelmansa, minä en tästä aio paljoa kutistua (päivän mittaan välilevyt painuvat kasaan varmaan niin paljon, että illalla on 2 cm lyhyempi kuin aamulla!).
"Harmi vaan että jotkut todella pitkät pojat olivat huonoryhtisiä."
Johtuu siitä, että maailma suunnitellaan keskivertoihmiselle. Bussissa jos oikaisee selän suoraksi, niskatuki on hartioiden korkeudella. Sama juttu henkilöautoissa: päälaki hipoo kattoa ajon aikana, vaikka istuisi kuinka lysyssä.
Yritä siinä sitten olla "hyväryhtinen", purkele. :/
Lisään vielä, että meidän pitkien miesten näkökulmasta tuntuu kuin koko maailma olisi joillekin hobiteille suunniteltu: valokatkaisimen käyttö vaatii lähestulkoon kumartumista, samoin käsienpesualtaan käyttö. Syöminen keittiön pöydän ääressä ei myöskään onnistu selkä suorana, jne.
Terveisiä vain niille miehille, jotka jotenkin erityisesti kadehtivat meitä kaksimetrisiä karjuja.
Joo, tuli tosta vaan mieleen kun kerran olin lennolla ja ihmettelin että miksi sen viereisen äijän pitää viedä niin paljon jalkatilaa sivuilta. Se istui polvet levällään sivuilla koko ajan. Sitten jossain vaiheessa kun katsoin sitä tarkemmin, huomasian että eihän sen jalat ois muualle mahtuneetkaan. Tuli syvä myötätunnon fiilis kun ajattelin että sen pitää varmaan istua siinä samassa asennossa koko matka kun ei vaan mahdu muutenkaan olemaan.
Sellaisiksi saatettiin nimitellä sekä tyttöjä että poikia, jotka olivat huomattavasti muita pidempiä ja usein vielä olivat huonoryhtisiä. Eli jos jo ala-asteella tyttö on ollut melkein 180 cm, niin varmaan siitä on saanut naljailua osakseen. Mutta muuten muista kyllä, että kun piti mennä pituusjonoon, niin ei kukaan halunnut olla se kaikista pätkin, hienoa oli jos pääsi pituusjonossa vähän taaksepäin.
Minusta naiselle ei ole paha vaikka olisi 182 cm. Itse olen keskilyhyt tai keskipitkä, olisin mieluusti ainakin 172cm koska miehet pitävät pitemmästä vissiin. :( Minusta kaikenpituiset ovat hyviä, tosin en tiedä paljonko lyhyempi kuluttaa vähemmän, voiko syödä kovinkaan paljoa mitään. Tässä pituudessani saan kanssa koko ajan kytätä mitä syö eikä kilot tipu.
Eiköhän tuo ole aika selvä juttu. Pituus on miesmäistä ja lyhyys naisellista. Samasta syystä lyhyille miehille vittuillaan. Naisten 'liikapituus' onnistutaan kuitenkin useammin määrittelemään miesten puutteellisuudeksi kuin miesten 'alimittaisuus' naisten miesmäiseksi rumuudeksi.
Ruikuti ruikuti, taas ovat naiset kiusanneet poikaa.