Omia havaintoja ja apukeinoja suklaaholismin ja yleisen sokerisyöppöyden kanssa elämiseen. Jospa niistä olisi jollekin jotain iloa, itsellä on näitä ongelmia ja tietyt periaatteet ja keinot ovat auttaneet.
A. Väljiä määritelmiä:
Herkku= kaikki mikä maistuu hyvältä ja sisältää yleensä myös paljon kaloreita, jolla helposti voi ylittää päivän energiantarpeen. Henkilökohtaisesti minulle herkkua ovat esim. suklaa, jäätelö, tietyt leivonnaiset ja keksit.
Roskaruoka= lihapiirakat, hampurilaiset, ranskalaiset, pizza yms.
karkkipäivä= herkkupäivä
Puhun suklaasta ja karkista erikseen, koska itselleni suklaa on paaaljon isompi ongelma kuin perinteinen karkki. Ennen roskaruoka ja sipsit olivat poissa ongelmalistaltani, mutta viimeaikoina olen huomannut himoa myös niiden suuntaan, kuitenkaan se ei vielä ole huomattava ongelma.
B. Ongelmat:
1. Makeaa menisi kokoajan, jatkuvalla syötöllä, ilman mitään rajaa. Voi iskeä tajuton himo johonkin, esim. suklaaseen, kun sen syömisen lopettaa tai muistaa vain suklaan olemassaolonkin. Ja ajatus kiusaa koko päivän, olisi saatava suklaata! Tämä häiritsee elämää.
2. Paino nousee, itseinho lisääntyy, raskas olo, selluliittia tulee, rahat menee ja terveyskin voi mennä (lihomisen aiheuttamat ongelmat ja hampaiden reikiintyminen..) yms yms
3. Herkkujen syömisen syyt ovat moninaiset: tunnesyöminen, stressi, ahdistus, keskittymisvaikeudet, tylsyys, mukavuudenhalu, ilo, palkitseminen, totuttu tapa yms yms. Sitä menee siis niin iloon kuin suruunkin.
C. Realistisia havaintoja elämästä:
1. Hetken hurma huulilla, ikuisuus vyötäröllä -> Paljon kaloreita sisältäviä herkkuja ei voi syödä joka päivä, tai vastaavasti niitä ei voi syödä niin paljon, että päivän kalorintarve ylittyy joka päivä, ilman, että siitä on seurauksia.
2. Suklaa tai muut makeat ei yleensä auta tunnetilaan tai muuten vain mukavuudenhaluisuuteen kuin sen aikaa, kun syöminen on parhaillaan menossa, olen havainnut, että sai sitä miten paljon tahansa, sitä haluaa aina lisää.
3. 20euroa viikossa tai enemmän makeaan…? ei onnistu ainakaan opiskelijabudjetilla.
Jatkuu...
A. Väljiä määritelmiä:
Herkku= kaikki mikä maistuu hyvältä ja sisältää yleensä myös paljon kaloreita, jolla helposti voi ylittää päivän energiantarpeen. Henkilökohtaisesti minulle herkkua ovat esim. suklaa, jäätelö, tietyt leivonnaiset ja keksit.
Roskaruoka= lihapiirakat, hampurilaiset, ranskalaiset, pizza yms.
karkkipäivä= herkkupäivä
Puhun suklaasta ja karkista erikseen, koska itselleni suklaa on paaaljon isompi ongelma kuin perinteinen karkki. Ennen roskaruoka ja sipsit olivat poissa ongelmalistaltani, mutta viimeaikoina olen huomannut himoa myös niiden suuntaan, kuitenkaan se ei vielä ole huomattava ongelma.
B. Ongelmat:
1. Makeaa menisi kokoajan, jatkuvalla syötöllä, ilman mitään rajaa. Voi iskeä tajuton himo johonkin, esim. suklaaseen, kun sen syömisen lopettaa tai muistaa vain suklaan olemassaolonkin. Ja ajatus kiusaa koko päivän, olisi saatava suklaata! Tämä häiritsee elämää.
2. Paino nousee, itseinho lisääntyy, raskas olo, selluliittia tulee, rahat menee ja terveyskin voi mennä (lihomisen aiheuttamat ongelmat ja hampaiden reikiintyminen..) yms yms
3. Herkkujen syömisen syyt ovat moninaiset: tunnesyöminen, stressi, ahdistus, keskittymisvaikeudet, tylsyys, mukavuudenhalu, ilo, palkitseminen, totuttu tapa yms yms. Sitä menee siis niin iloon kuin suruunkin.
C. Realistisia havaintoja elämästä:
1. Hetken hurma huulilla, ikuisuus vyötäröllä -> Paljon kaloreita sisältäviä herkkuja ei voi syödä joka päivä, tai vastaavasti niitä ei voi syödä niin paljon, että päivän kalorintarve ylittyy joka päivä, ilman, että siitä on seurauksia.
2. Suklaa tai muut makeat ei yleensä auta tunnetilaan tai muuten vain mukavuudenhaluisuuteen kuin sen aikaa, kun syöminen on parhaillaan menossa, olen havainnut, että sai sitä miten paljon tahansa, sitä haluaa aina lisää.
3. 20euroa viikossa tai enemmän makeaan…? ei onnistu ainakaan opiskelijabudjetilla.
Jatkuu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
D. Periaatteita:
1. Viikossa pitäisi olla enemmän niitä päiviä, jolloin ei syö herkkuja, kuin niitä, jolloin syö niitä –eivät ne ole ravitsemuksen perusta. Yleensä sisältää huonolaatuista energiaa: rasvaa/sokeria tai molempia, tyhjää energiaa jolla ei pitkälle pötki.
2. Kolme vaihtoehtoista päälinjaa: 1) Täysi herkuttomuus (absolutismi) tai 2) herkuttomuus muina kuin ”karkkipäivinä”, tai 3) kohtuukäyttö. Riippuu täysin ihmisestä mikä vaihtoehto sopii parhaiten. Itse olen valinnut kohdan 2, täyden herkuttomuuden muina kuin ”karkkipäivinä”, joita minulle ovat lauantai ja sunnuntai. Päiviä voi tarvittaessa vaihtaa eri viikonpäiville merkkipäivien tms. mukaan. Omalla kohdalla kohtuukäyttö ei käytännössä toimi, ja oman suklaaholismini kanssa taistelussa vahvuuteni ovat juuri täysin herkuttomat päivät viikon viitenä päivänä.
3. Katso, että syömäsi herkkukalorit ovat ”laatukaloreita” makunsa puolesta! –syö vain ehdottoman herkullista, hyvänmakuista, oikein nautinnollista. Miksi söisit jotain, jossa on tuhottomasti turhaa energiaa, jos et edes pidä siitä?
4. Kun syöt, nauti siitä, nautinto ei ole kiellettyä, hemmottelu on sallittua. Vältä siis sellaisia korkeakalorisia tuotteita, jotka eivät sinulle sinänsä ole herkkuja tai nautintoa.
5. Jätä pois kokonaan vaalea leipä, samoin minimoi vaalea pasta/makaroni, jos ne eivät ole sinulle sinänsä herkkuja/heikkous. Yritä vaihtaa kokojyvätuotteisiin ja ruisleipään. Vältä ruskeaa kastiketta tai esim. kermakastiketta ruuan kanssa, ne ovat aika yleisiä ja saattavat nostaa muuten kevyenkin lounaan kaloritason pilviin. Samaan syssyyn menee esim. salaatinkastikkeet ja majoneesit.
6. Kovan opiskelu/työputken aikana stressiä voi helpottaa sallimalla herkut. En itse käytä kahvia, joten valvon öitä tarvittaessa suklaan voimin. Se on oljenkorsi, jota voi tosipaikan tullen käyttää –tällöin suklaa ei yleensä edes maistu hyvältä levyllisen jälkeen, mutta se on tarpeen jotta jaksaa puristaa.
7. Älä syö roskaruokaa. Syö hyvää perusruokaa, ei roskaruokaa ruuaksi.
8. Kannattaa välttää pitkiä mässäily-putkia joita syntyy helposti esimerkiksi juhlapyhien aikana, useamman päivän mässäilyn jälkeen jää taas enemmän koukkuun ja herkuton tai kohtuullinen arki voi olla hyvin hankala aloittaa. Kannattaa pitää yksittäisiä katkopäiviä välissä, jolloin ei syö herkkuja, vaikka joustaisi muutoin karkkipäivien säännöstä ja söisi esim. koko joululoman suklaata.
Jatkuu...
E. Keinoja ja vinkkejä:
1. Oletko rahapulassa tai muuten vain pihi? Jos herkuissa säästäminen motivoi, voit yrittää hillitä herkkujen ostamista ajattelemalla kuinka paljon niihin kuluu viikossa/kuukaudessa/vuodessa ja mitä muuta voisit tehdä tuolla rahalla.
2. Ulkonäkö motivoi. 1kg vuodessa = 10kg 10 vuodessa 20 kg 20 vuodessa… On helpompi pysäyttää painonnousu kuin laihduttaa sitä pois. On helpompaa, jos elämäntapa ei jatkuvasti lisää painoa, eli pyrkiä siihen, että elämäntapa on ”kestävä”.
3. Herkkupäivänä saa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta jos mahdollista, älä aloita ennen aamupalaa ja syö herkuista huolimatta lämmin ruoka. Käytännössä tämäkään ei ole mahdollista, jos herkkupäivien syöminen on täysin holtitonta ja syö viikon kaloritarpeet viikonlopun aikana, mutta yleisesti ottaen noina päivinä saa ”irrotella”.
4. Syö tavallisina päivinä usein ja säännöllisesti, huolehdi erityisesti proteiinista ja kuiduista, ne pitävät nälkää ainakin omalla kohdalla parhaiten, eli rahkaa, raejuustoa, kaura/ruispuuroa jne.
5. Pyri rajoittamaan herkkuvalikoimaasi. Tämä on omalla kohdalla toiminut hyvin. Jos ostat ison karkkisekoituksen, mieli tekee aina jotain toista makua toisen perään. Sama muidenkin tuotteiden suhteen. Mieti mitkä ovat niitä parhaita herkkuja ja rajoitu niihin. Yritä näin sulkea pois ruokavaliostasi joitain sinulle helpoimpia kaloripommeja, esimerkiksi älä syö lainkaan pizzaa, jos se ei ole juuri se ongelma jonka kanssa kamppailet. Itse olen jättänyt karkit käytännössä pois, samoin roskaruuan.
6. Kokeile myös sitä, että herkkupäivänä rajoitat syömisen vain johonkin yhteen tuotteeseen, jota saat nauttia rajoituksetta.
7. Epäonnistumisia ja takapakkia tulee aina, yksi keino tällaisissa tilanteissa ovat esim. CLA-kapselit, niissä on kyse siitä, että kun maksaa enemmän, voi tiettyyn rajaan asti ylittää oman päivittäisen energiantarpeensa. Ne eivät kuitenkaan ole kestävä vaihtoehto ja se on myös ristiriidassa sen kanssa, ettei herkkujen syönnin pitäisi viedä konkurssiin. Luulen, että tällaiset valmisteet ovat kuitenkin parempi, kuin esim. ahmimisen jälkeen suoritettu oksentaminen.
8. Painon tarkkailu. Tämä keino voi olla vaarallinen, ihmisarvo voi liiaksi kiinnittyä siihen, onko laihtunut tai onko paino muuten sopiva. Kuitenkin toimiessaan voi käyttää painon säännöllistä seuraamista (samana vuorokauden aikana, samalla puntarilla ja samoissa vaatteissa/vaatteitta) apuna siinä, ettei paino pääse hiipimään huomaamatta pitkän ajan sisällä jatkuvasti ylöspäin.
9. Monipuolinen liikunta ja huolehdi myös lihaskunnon osuudesta. Esim. sali on tehokas eikä ainakaan kovin monille kasva huomaamatta isot muskelit joten älä suotta pelkää isoja lihaksia, useimmat huhkivat minkä jaksavat eikä muskeleita silti näy. Hyvä lihaskunto auttaa hyllyvään tunteeseen, tuntuu paremmalta jos vararenkaan alla on lihasta.
10. Taisteltaessa kohti herkuttomia päiviä liikuntaa voi käyttää välillä apuna siten, että niinä päivinä joina liikkuu, saa syödä myös herkkuja, koska ne eivät tuolloin välttämättä ylitä energiantarvetta. Tässäkin on varottava, ettei tule pakonomaista, eli ahmimisen jälkeen on pakonomaisesti lähettävä juoksemaan korjatakseen repsahdusta.
11. Älä kokeile uutuustuotteita, kun siitä ei tiedä, sitä ei kaipaa, uutuudesta voi tulla yksi pahe eli ongelma lisää.
12. Jos pidät leipomisesta, yritä kutsua muita jakamaan kalorit kanssasi, vältä kokonaisen pellin tai vuuan syömistä yksin. Pakastaakin voi.
Joten: Pienin askelin, ongelman vaikeusasteesta riippuen. Määrittele omat ongelmatuotteet ja vältä mahdollisimman paljon sellaista, missä on paljon kaloreita ja joka ei ole erityisen hyvää. Ota siis kaloreista kaikki irti kun niitä syöt.
Miten kohti herkuttomuutta? Näin oma tie alkoi: vähensin päivittäistä makean syöntiä ja aloin yrittää pitää kokonaisia päiviä syömättä jotain makeaa –yksi päivä ilman oli todellinen saavutus. Yksittäinen päiväkin saattoi olla vaikea, tällöin pitää edetä kahvitauko kerrallaan, ajatella vain parin tunnin päähän ”vielä kun jaksan tuohon asti, ei ole enää kauan jäljellä”. Tästä kohti sitä, että viikossa olisi yhä useampi päivä herkuttomia päiviä, ja yhä vähemmän herkkuvapaita päiviä. Seuraava iso saavutus oli 4 herkutonta ja 3 herkkupäivää, eli yli puolet herkuttomia! Jossain vaiheessa pystyin olemaan 5 päivää ilman makeaa. Viikonlopun aikana syön mieleni mukaan kaikkea mitä haluan, se takaa sen, että pystyn taas arkena olemaan niistä erossa ja ainakin yleensä estää isommat ahmimiset. Paino ja ulkomuoto kestävät myös aika hyvin isotkin ahmimis-viikonloput, kunhan viikolla syö hyvin.