Perussuomalainen ruokavali vähähiilihydraattinen

Proteiinileipä. Etsin vähähiilarisia ja korkean proteiinipitoisuuden tuotteita. Törmäsin netissä tällaiseen: www.fitbread.fi. Onko kenelläkään kokemuksia RUISPRO20:stä? Ainakin ravintoarvot on kovat, mutta maistuuko leivälle?

Perussuomalaisesta ruokavaliosta tulee kunnon JYTKY ja niitä kun päästelee parit päivässä niin hoikistuuhan sitä väistämättä!

Uusi uskonto on syntynyt. Juutalaisuudesta ja islamilaisuudesta poiketen me sallimme sianlihan etenkin 15% pehmeää rasvaa sisältävän rypsiporsaan hekumallisen nautinnan.

Uskonnollinen johtajamme Blondi S.Kakonen on ottanut jopa kuninkaallisista mallia ja käyttää puhuessaan itsestään ja esittäessään mielipiteitään samaa me-muotoa kuten Michael Schumacher ensimmäisenä urheilijana maailmassa, joten voidaan yleisesti olettaa lahkomme menestyvän myös kansainvälisesti.

Lahkomme nimi on protestanteista erilaistuaksemme prosenttitantat.

Me prosenttitantat uskomme 15 prosenttiin. Millään muilla ja varsinkaan muiden esittämillä argumenteilla ei ole väliä, koska uskomme 15 %:iin.

12.5.2011 alkaen myös 40% vähennettynä 1/3-osalla on 15 %, samoinkuin jo aiemmin 38% miinus 33% tekee siis 15%.
15-prosentilla on merkittävä kansanterveydellinen merkitys ja se on erittäin merkittävää, koska 15% osoittaa kovien rasvojen muuttuvan pehmeiksi rasvoiksi. 15 prosenttia on huomattava muutos.

Niissä tapauksissa, joissa on mukana broileria asiaa ei ole aivan niin helppo laskea eli voi tulla laskuvirheitä, mutta silti lopputulos on 15 %, koska hengellinen johtajamme Blondi S.Kakonen on vakuuttunut 15-prosentista.

Ne, jotka väittävät, ettei hengellinen johtajamme ymmärrä prosenttiosuuksien ja prosenttiyksiköiden välistä eroa ja että hän jästipää sekä että hän ei ylipäätään olisi matemaattisesti tai muutoinkaan lahjakas ovat väärässä, koska 15% on aina 15 prosenttia.

Kun olemme päässeet viranomaisten kanssa yksimielisyyteen 15%:n huomattavasta muutoksesta, meidän ei tarvitse muuttaa tätä ensimmäisenä maailmassa kehittämäämme innovatiivistä lahkoajattelua. Uskomme varsinkin suomalaisten virkamiesnaisten ja muiden edunvalvojien liittyvän 15-prosentin uskovaisiin. 15% on vakuuttava väite myös ilman tieteellistä näyttöä, koska se ei perustu vanhaan kaavoihin kangistuneeseen matematiikkaan vaan "liikesalaisuuteen". Kansainvälisesti käytämme ilmaisua "commercial secret" mikä on omiaan hämmentämään suomalaisia, moukkamaisia viranhaltijoita, jotka eivät vielä ole tajunneet 15% huomattavaa eroa.

Liity sinäkin prosenttitanttojen kirjavaan joukkoomme ja nauti 15 prosentista. Elämäsi helpottuu, kun ei tarvitse enää turhaan vaivata päätään muilla asioilla. Me ainakin olemme kaikki nyt todella vähintäinkin 15 prosenttia.

Ota rohkeasti yhteys minuun, siis meihin, niin selitämme yksityiskohtaisesti sinulle 15%.

Rypsiporsas maisesti
Me itse
Blondi S.Kakonen
Prosenttitantat

Ennen kuin palataan siihen sadan vuoden takaiseen ruokavalioon, kannattaa myös muistaa että vielä 1900-luvun alussa suomalaisten keskimääräinen elinikä oli n. 45 vuotta. http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-02-18_001.html?s=0

Vaikka kyllähän siinä monet vanhuusiän sairaudet jää pois, jos ei elä vanhaksi.

Elin ikää lyhensi ennen kaikkea se ettei tunnettu muita säilöntä keinoja kuin suolaaminen ja kuivaaminen.

Umpiointi tuli 1900 luvulla ja sekin tapaa vitamiinit ja osan kivennäisaineita.

Päivittäisen ruuan paraneminen on totuus ja ehdotonta sellaista....
Kylmäsäilytys on parantunut, pakastus on keksitty.

Ruoka on tuoretta ei syödä homemyrkkyjä poistamalla vain homeen näkyvä osa kukkanen ja jättämällä ne varsinaiset myrkyt syötäviksi..
.

Ruokaa on pakastettu iät ajat. Ruokien säilytysaittoja ei lämmitetty, joten jäässä olivat talven ajan. Myös jääkellareita on käytetty kauan ennen sähköllä toimivia pakastimia ja jääkaappeja: kevättalvella nostettin jäitä, jotka haudattiin ja pidettiin kellarissa vällyjen alla. Sinne vietiin kalat heti kun ne oli pyydystetty ja perattu.

Ruuan paraneminen on silti totuus. Suomalainen ruoka oli pääasiassa tätä: naurista, hernettä, rokkaa, puuroja, huttuja, talkkunoita, mämmiä, kauraleipää, ruisleipää, marjoja, kaljaa, olutta, viinaa, läskiä, suolakalaa, voita, viiliä ja piimää.

Välimeren herkut voisivat olla myös suomalaista ruokaa, jos puutarhurit innostuisivat oliivipuiden viljelystä...

persut syö antaumuksella pizzaa, pastaa, oliiveja ja muita 1900 luvun trendituotteita, ja usko vakaasti niiden olevan alkuperältään suomalaista ruokaa. Vähän niinkuin vaaleissa käyttivät italialaista biisiä omana tunnuksenaan.

mennee aiheesta vähä sivuun, mut jos perussuomalaista ruokaa todella haluaa vetää, niin perustaa johonkin oman viljelypalstan ja lähtee mehtään liikkumaan.
nykyään alkanu viimevuosina myös kaupoissa muutkin suomalaiset ruuat kuin lanttu, porkkana, nauris, punajuuri, peruna, lihat ja yms. näkymään. esim. palsternakkaa ja selleriä on alettu viljelemään kaupusteluun saakka, vaikkakin jompikumpi taitaakin ulkomailta tuotu lajike.

mausteiden osalta sitten se onkin ruuanhakureissu. marjoja saa jo kaupoista, kauppahalleista ja torilta ja harvinaisempiakin löytyy, mutta voikukan lehet, nokkoset, vadelmanlehet, musta- ja punaherukan lehet, lumpeen ja ulpukan juurakot, voikukat muutenkin ja nokkoset, jne. pitää jo lähteä keräämään tai tuttavilta ostaa. esim. siankärsämöä on käytetty jo keskiajalta lähtien mausteena ja salaatteihin, apilankukista saadaan myöskin hyvää salaattia ja jauhoiksi voi käyttää. jos taasen peltoa on niin kerää pihakrassin mausteeksi ja salaatiksi, juolavehnän juurakko on pelkällä kuivauksella sitkeetä tavaraa, mutta kunnon myllyllä jauhettuna veikkaisin että hyvää maustetta. vähä pippurista ja kitkerää.

ite törmäsin tänään kirjastolla toivo rautavaaran - mihin kasvimme kelpaavat, 1979 painokseen. ekana oli sodan aikana tehny kahtena osana ja myöhemmin tämän karsitun version. jos todella haluaa perinneruokia ja rohroja niin etsii käsiinsä elias lönnrötin kirjottamat kaks rohdos ja ravinnekirjaa 1800 luvulta. esim. pietaryrttiä ja pujoakin käytetty yrtteinä ja mausteina pidemmän aikaa, mutta tujonipitosuuden (hermomyrkky) takia useat teokset sanoo ettei tulisi käyttää. muutama siellä täällä ei haittaa, mutta ei isoja eriä ja/tai pidempään yhtäjaksosesti.

yks kaveri valittanu jo pidemmän aikaa ettei suomessa oo ruokakulttuuria ja makukin kuulemma hirveä. nykyset kauppahyllyt eivät anna kovin paljon mahollisuutta, mutta oikeella silmällä katottuna laitametsä on täynnä ruokaa. ainakaan harvempi ruokakirja nykyään käsittelee esim. pihakrassin (vesiheinä muistaakseni) käyttämistä munakkaan mausteena tahi siankärsämöä hernekeittoon, mut toisaalta antaa luovuudelle aikalailla tilaa kun vanhat kirjat ja perimätieto ohjenuorina ;)

toisaalta jauhoja jos haluaa niin ettii jostakin umpeen kasvamassa olevan rannan / lammen, kyselee ettei oo liiemmin haitallisia aineita ympäristössä käytössä ja altaa viljelemään lummetta ja korjaa juuret. osmankäämin juuret antaa hyvää ravinteikasta satoa.

ja toisaalta, haluaako syödä pilalle jalostettuja tuotteita vai villinäkin kasvavia vitamiini / ravinne pitosia lajikkeita.

Et näytä tietävän, että lehmät oli ummessa suurimman osan vuotta ennen muinoin? Lisäksi maatiaisrodut tuotti vähän ja alhaisella rasvaprosentilla. Karjanjalostuksen idea on ollut määrän ja rasvan raju lisäys. Voita siis oli älyttömän vähän. Se oli harvinaista juhlaruokaa, paitsi tosi rikkailla. Maitotuotteet yleensä käytettiin säilyvinä piimätuotteina, jotka laimennettiin runsaalla vedellä.

.