Pitääkö lasten takia pysyä yhdessä?

No yksin on vaikea tehdä lapsia, eli pitää pysyä, jos niitä haluaa.

Vanhempien siis, pelkästään lasten syystä, ei koskaan. Mutta mistä syystä kannattaa yrittää jonkin aikaa? Esim. ohimenevän vaikean elämäntilanteen yli kannattaa yrittää, vaikka parisuhteessa olisi juuri sillä hetkellä haastavaa. Jos tiedossa on, että tulossa on taas aikaa yhdessäololle enemmän, väsymistä ja stressiä tiedossa tulevaisuudessa vähemmän. Ja jos rakkautta silti riittää, tietenkin.

Ei kannata, jos kotona on huono kylmä ilmapiiri. Vanhemmat eivät osaa kommunikoida keskenään, eivätkä tule toimeen. Ei missään nimessä, jos suhteeseen kuuluu väkivaltaa, henkistä tai fyysistä tai esim. alkoholiongelmia.Jos vanhempien seksielämä on loppunut tai on vähäistä, se on myös erittäin huono merkki.

No ei pidä. Jos se perhe-elämä on tappelua ja etäisyyden ottamista. Vinoilua ja vittuilua vanhempien kesken. Ihan sama miten hyvin vanhemmat luulee voivansa huijata lasta, ne ei kuitenkaan huijaa. Ei riidellä sen nähden, ei puhuta sen kuullen. Mutta kehonkieli ja ääni, sanat ja ratkaisumallit huokuu epäsopua, niin silloin on vanhemmat jääneet rysänpäältä kii ongelmineen.

En sano etteikö ole lapselle hyvä oppia, ettei elämä eikä parisuhde ole vain ruusuista ja onnea. Olen itsekin nähnyt vanhempien helvetilliset riidat ja tappelut aikoinaan, aika karseita asioita kuullutkin, mutta sitäkin suuremmalla syyllä sanon, että ei lasta kusta silmään. Onneksi mulle on kuitenkin asioista puhuttu, jossain vaiheessa ja ei ole tarttenu vain itsekseen päätellä vanhempien välejä.

Ihan pienelle nyt on kokolailla hankalaa selittää, kun ei sanavarasto ole eikä sanojen merkitys selvillä. Mutta kyllä silti on hyvä jossain kohdassa sanoa, että vanhemmilla on hankalaa, mutta me yritetään. Tai jotenkin se ilmaista edes, niin että lapsen ei tarvi pelätä eikä kuvitella kamaluuksia. Tyhmintä mitä voi tehdä on vetää lapsi puolelleen toista vanhempaa vastaan. Välineeksi. Jos toinen vanhempi on uhka tai ei kynene hallitsemaan itseään perheensä parhaaksi, niin erota ja äkkiä.

Tärkeintä kait on olla lapselle hyvä vanhempi ja vaikkei puolisoaan enää rakastakkaan, niin yrittää elää sovussa, jos ei eroonkaan pysty. Mikäpä sitä ihan idioottivarman vastauksen voisi antaa. Niin tai näin, aina on joku mutta.

Joo o, no pitäisi katsoa lapsen kannalta parhaat olosuhteet. Eroaminen on lapsen kannalta aina pahasta, ellei sitten ole kyseessä äitiä ja lasta kohtaan väkivaltainen mies(tai nainen), tai runsaasti päihteitä käyttävä mies(nainen).
Myös hyvin mielenterveysongelmainen vanhempi voi olla huono homma lapselle ilman noita yllämainittujakin asioita.

Taas näitä kuivia mielipiteitä, mut lähinnä, koska joitain ehkä kiinnostaa.

Ei kyllä ole aina eroaminen pahasta lapselle!

meillä se oli helpottavaa lapsillekin. Lasten isää ei kotona näkynyt juuri ollenkaan ja lapset kyselivät ja odottelivat usein turhaan.

Ero selkeytti tilanteen, ensin odoteltiin tapaamispäivinä mutta kun ohareita vaan tuli niin jätettiin omaan arvoonsa.

muisteltiin vaan niitä paria kertaa lämmöllä kun se teki meille hyvät sapuskat.

Nyt isukki asuukin pysyvästi ulkomailla ja tiettävästi neljä uutta lasta siellä. mitään ei ole kuulunut vuosikausiin.