Kahville, vaikka olenkin varattu..?

siitähän se johtuu mitä itsekin arvelet, tai sille ainakin vaikuttaa. älä ala toisten selän takana pelaan noita pelejä, se on niin väärin verrattuna eroamiseen. tosin onhan se viatonta käydä vain kahvilla jos se tosiaan siihen jää. harmiton ihastumisen tunne tuskin teidän suhdetta kaataa mut jos alat johonkin vähänkin fyysiseen vieraan kanssa niin se on sit ero edessä, miehes ei sitä nimittäin sulata

noin nuorena ei kannata sitoutua liikaa, jotkut kärvistelee nelikymppiseksi nuoruuden suhteessa ja lopputulos on nähtävissä sitten viikonloppuisin yhmammat radalla-osaston päästessä irti

tosin, helppohan mun on neuvoo...

Voi hyvänen aika sentään..eroa ensin ja mene sitten kahville!! Koita ny kakara tajuta, että olet jo ihastunut ja kahvittelu ei ole silloin viatonta!! Eroa ensin!

Juuri tuon takia ei kiinnostakaan luottaa kehenkään naiseen.

Silti toivon, että useampi varattu nainen lähtisi tämän kollin matkaan ;D.

Minulla on kokemusta kaltaisistasi naisista. Naiset, jotka esimerkiksi eivät halua seikkailla, etsivät vakavaa suhdetta tai haluavat tavata kahvikupposen ja ystävyyden merkeissä, ovatkin ottaneet "päätyneet" ottamaan vaatteensa pois kanssani kahden päästyään. Juuri tällaisen suhteen kanssani päättänyt nainen vielä tänään haikaili perääni sähköpostilla ja halusi taas "olla vain ystäviä" ja halusi tavata minua "ystävänä".

Eli ei tuo motiivisi mikään puhtoinen ole. Älä huijaa itseäsi. Jos haluat pyytää jotakuta "vain työkaverina" niin pyydä sitä työpaikan yksinäistä vanhaa äijää tai tätiä. Niillä on tylsää ja ne kaipaa sun seuraa.

Oikeasti haet hyvää syytä erota(tai siis itsekäshän sinä olet)-ja ottaa se askel, jota pelkäät-mutta jonka tulet ottamaan.

Eroa ensin-älä petä. Jää vähemmän vittumaisia haavoja puolisollesi.

"Olen 20vuotias, elämä edessä!??"...niin se kuule on näin 40-vuotiaanakin. asennoitumiskysymys.

Olette ehkä oikeassa, mutta en toisaalta halua jättää miestäni.. jos en löydäkään enää ketään toista hänen veroistaan! Mieheni on oikeasti ihana, mutta en ole kiinnostunut hänestä seksuaalisesti kovinkaan paljon. Pelkään myös eron seurauksia ja miten poikakaverini pärjää, koska tiedän hänen rakastavan mua ennemmän kuin mitään muuta. Välillä hän ehdottaa eroa, mutta peruu puheensa melko pian..
Ja rehellisesti pidän itsekki itseäni itsekkäänä..

Itsekin olen parikymppinen, mies ensimmäinen seurustelukumppanini ja suhteessa sen kolme vuotta ollut. Itselläkin mielessä joskus kummittelee, että tässäkö se minun nuoruus nyt on ja menee harppauksilla vuosi vuodelta, ei ole kavereita joiden kanssa pitää hauskaa ja kerätä kokemuksia ja elämyksiä. Mies on jo omat kokemuksensa ja elämyksensä kerinnyt hankkia ja haluaa asettua aloilleen minun kanssa, joka kyllä on imartelevaa, mutta täällä minä vaan kyhjöttän turhautuneena neljän seinän sisällä suurimman osan ajastani kun ei edes uskalla mennä minnekään kun mies ottaisi heti nokkiinsa ja tuntusin hirvittävästi syyllisyyttä pitkän aikaa. Kuitenkin olen umpirakastunut ja mies sitä mitä olen aina haaveillut jokamielessä, mutta tekisi mielii välillä kokeilla revitellä ja kokeilla jotain ihan uutta?. Pitäs kai keksiä joku harrastus tms. Ahdistaa vaan ajatus siitä että nökötän tässä seuraavat 40 vuotta ilman mitään ihmeellistä.

Tämmöisestä minä kuitenkin haaveilin vielä muutama vuosi sitten kun olin sinkku... suurimman osan ajasta kuitenkin olen kai onnellinen.

Sillon kun itse olin sinkku haaveilin, poikaystävästä ja kuvittelin miten ihanaa seurustelu oiskaan. Nyt tosiaan alkaa tää juttu tökkimään, vaikka miestäni rakastankin. Olisin niin halunut tavata hänet vasta vanhempana, kun olen saanut elää nuoruuttani!

Joo eroa nyt vaan, niin osaat laittaa asiat oikeisiin suhteisiin tulevaisuudessa. Elä nuoruuttasi, mutta älä hukkaa sitä baareihin, äläkä ole vastuuton.

Tosin, jos elät nuoruuttasi tarpeeksi kauan, huomaat että seurustelu ja läheisyys käyvät vaikeammaksi, et oikein osaa enää luottaa kehenkään. Vältä tilannetta, jossa mikään ei riitä.

Sitten on sekin, että tilaisuuksiin kannattaa tarttua kun niitä tarjotaan. Se on siis sinun vastuusi. Elämä ja parisuhde eivät ole peliä, jota voi hallita täysin oman mielensä mukaan. Ne eivät koskaan tule vastaamaan täysin tarpeitasi. Joskus saat enemmän kuin odotat, mutta jos olet ahne, sekään ei riitä. Parisuhde on yhteistyötä ja keskustelua.

Niinpä niin. Ongelmasi on varmasti todella yleinen, olen itsekin sen kokenut ja melkein tehnyt elämäni virheen ja eronnut. Olemme molemmat mieheni kanssa toistemme ensimmäiset seurustelu- ja seksikumppanit, yhtä ollaan pidetty nyt 5 v. Onneksi tulin järkiini keskusteltuani asiasta ystävieni ja mieheni kanssa. En kertonut koskaan miehelleni, että olin ihastunut toiseen, se olisi vain aiheuttanut turhaa mielipahaa.

Kannattaa miettiä, että onko se nyt oikeasti niin kamalaa olla sen yhden ihmisen kanssa lopun elämäänsä, jos kaikki oikeasti toimii ja rakkautta on ollut ja on edelleen? Seksuaalinen halu muuttuu suhteen edetessä ja liekin saa leimahtamaan uudelleen, jos sitä oikeasti haluaa ja molemmat ovat valmiita panostamaan siihen. Parisuhde vaatii töitä pysyäkseen kasassa.

Kannattaisi varmaan hetken aikaa harrastaa pientä itsetutkiskelua. Oletetaan, että tilanne menisi siihen että eroaisit nykyisestä miehestäsi ja alkaisit heilastella tämän uuden kanssa. Mennään eteenpäin kolme vuotta ja tilanne on taas sama. Vaihtamalla ei parane, jos lähtökohtaisesti suhteessa kaikki palaset on kohdallaan.

Kaikista eniten suosittelen miehesi kanssa keskustelua ja tämän ihastuksen unohtamista. Jahka olet päässyt ihastuksesi pauloista, näet taas asiat selkeämmin. Jos olet tyytymätön johonkin osa-alueeseen parisuhteessasi kerro se miehellesi ja tehkää yhdessä asian eteen töitä! Ei toimivaa parisuhdetta kannata heittää hukkaan vain sen takia, että on nuori. Voi olla, ettet koskaan tule enään löytämään nykyisen kaltaista miestä ja olet lopun elämäsi enemmän tai vähemmän onneton. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta yhdessä niistä selvitään! Nimimerkillä: kokemusta on!

Hmm... itse en kyllä kahville lähtis, jos tuntisin jotain ihastuksen värinöitä koska aika suurella todennäköisyydellä ne tuntemukset vaan kasvaisivat kahvikupposen ääressä.
Olis asia erikseen jos mitään tuntemuksia ei olisi.
Sun parisuhde kärsii jos lähdet kahvin juontiin ihastuksen kanssa, koska saattaa olla niin että sen jälkeen ajatukset pyörii entistä enemmän ihastuksessa ja oma mies jää aikalailla unholaan.
Tollaset ihastumiset on pitkän suhteen aikana ihan normaaleja, mut ei niiden tunteiden kasvattamiseks kyllä pidä alkaa tekemään mitään. Se ihastus unohtuu taatusti, kun nyt vaan annat olla ja keskityt omaan mieheesi

Jos aiot jatkaa miehes kanssa, niin et todellakaan lähe kahville missään mielessä. Tommosista kaikki pettäminen lähtee, ja se on sitte ihan täysin omaa syytä, ku suhde menee pilalle.
Ite oon seurustellu 7 vuotta(oon 23v), sillon tällön joku kiinnostavan oloinen mies on pyytäny kahville, mutta tottakai oon kieltäytyny. En halua vaarantaa meidän suhdetta, joten en kasvata pieniä ihastuksen tunteita, vaan pysyn kaukana kiinnostavista miehistä.
En vaan voi ymmärtää tuota, että oon vaan 20v ja elämä edessä! Joo elämä on edessä ja mikä sen parempaa ku hyvän miehen kans. Ei se mitään muuta estä, ku muitten miesten kans säätämisen. Ja se ei musta oo mikään menetys ettei voi panna jokaisen kans.

Kiitos kommenteista!

Suhteemme on yksinkertaisesti vaan niin tylsä, että kaipaan seikkailua ja vaihtelua. Jos nähdään niin istutaan teeveen ääressä tai käydään kävelyllä.. Opiskellaan molemmat eikä rahaa ole juurikaan mihinkään ylimääräiseen. Joka asiasta riitaaa ja tunteet ovat oikeastikkin kylmenneet, mutta haen kai jotain syytä että voisimme erota.. sillä miehestä sitä ei löydy.. eikö mun pitäis kuunnella itseäni tässä asiassa.. En tiedä, vaikeeta. Ollaan keskusteltu asiasta, mutta ei päästä mihinkään yhteys ymmärrykseen.

Jos seurustelisin ihmisen kanssa joka on yhtä epävarma tunteistaan olisin lempannut sen saman tien.. kai mun miehen on vaikee tehdä mitään, kun jokin mussa on mistä se pitää. Miks mä en osaa arvostaa sitä mitä mulla on.

Toisaalta sen ymmärtää, että nuorena sitä haluaa kokeilla kaikenlaista ja useamman ihmisenkin kanssa. Ei osata (eikä välttämättä halutakaan) sitoutua siihen yhteen ihmiseen, vaan vaihdetaan kumppania kun huuma loppuu. Toisaalta voi olla niinkin, että sitä kumppania ei vaan löydy, kenen kanssa haluaisi asettua aloilleen. Sitten saattaa myös käydä niinkin, ettei mikään kelpaa ja aina vaan etsii jotain parempaa ja ihanampaa, vaikka sellaista ei välttämättä edes ole olemassa. Tällainen on mm. yksi ystäväni, joka on ollut nyt sinkkuna 5 v., hän ei vain yksinkertaisesti kelpuuta ketään. Elämä on valintoja, jokainen tekee omansa. Tietysti aina kannattaa miettiä todella tarkkaan sitä mitä on tekemässä ja onko se sen arvoista. Myöhemmin on turha enää haikailla menneitä ja miettiä, että mitä jos...

"Miks mä en osaa arvostaa sitä mitä mulla on."

Osaat arvostaa sitä vasta sitten kun menetät sen.

Voithan sä testata vaikka tällaista ilmaista "virtuaali-seikkailua" jos se toimis jonkinlaisena parisuhteen kipulääkkeenä :)

http://bit.ly/3D-Chat3D

Tuolla tuntuu olevan minimissään n. 100 000 käyttäjää seikkailemassa, juttelemassa ja pelailemassa 24/7, joten varmaan löytyy mielenkiintoisiakin tyyppejä, kun vähän malttaa etsiä.

Yksi tapa piristää omaa parisuhdetta on tämä: Mieti, millaista oli kun olitte juuri tavanneet. Minkälaisia asioita teit joista hän innostui? Kokeile tehdä niitä samoja asioita taas.

Köyhyys ei ole mikään syy sille että ei voisi olla keskenään mukavaa. Riippuu tietysti luonteista, mutta minun ja avopuolisoni kanssa on välillä ollut kaikki rahat siinä kun on kasa kolikkoja pöydällä. Eipä silloin lähdetä uusissa vaatteissa juhlimaan, mutta silloinpa otetaan eväät mukaan ja lähdetään etsimään kaupungista tai lähimetsästä reittejä, mitä ei olla ennen nähty. Tai mennään tutulle laavulle ja keitetään nuotiokahvit siellä. Tai pelataan lautapelejä, opetellaan uusia korttipelejä, vaihdetaan asunnon järjestystä. Joka tapauksessa me tehdään varta vasten asioita mistä tietää että virkistytään ja tullaan iloisiksi eikä tarvitse rahaa. Se ei tunnu "työn teolta" suhteen eteen koska se on mukavaa itsellekin (minä kun ainakin assosioin tuon sanan 'työ' johonkin josta on vaivaa...). Toki se sitä vaatii että jaksaa olla positiivinen toisen ehdotuksille, ja uskaltaa itsekin ehdottaa.

Komppaan sitä että älä lähde kahdestaan tämän ihastuksen kanssa minnekään niin kauan kuin nykyinen suhteesi jatkuu.

Miksi nykyisesi on ehdotellut eroa, vaikka onkin vetänyt sen takaisin? Ei sellaista ehdotella huvikseen. Jos kummastakin tuntuu että näin ei ole hyvä (päättelisin kyllä näin myös siitä jos joka asiasta tulee riitaa), niin teidän pitää vakavasti ja rauhassa keskustella asiasta ja päättää mitä tehdään eikä jäädä lojumaan huonoon tilanteeseen. Ei se itsestään parane.

Ensinnäkin, kannattaa aloittaa siitä että lakkaa valehtelemasta itselleen. Et sinä ole sitä miestä roikottamassa kahville "ihan vaan työkaverina", jos tiedät olevasi ihastunut, et saa miestä mielestäsi ja seikkailunhalu vaivaa. Vaikka et tekisikään mitään fyysistä, et olisi kahvilla "ihan vaan työkaverina" - vai kelpaisiko naapuripömpelin (tai millaisissa olosuhteissa työskentelettekään) Pirkko yhtä hyvin kahviseuraksi? Eli on siinä jotain väärää, tiedät sen itsekin.

Päätä nyt ensin, haluatko olla poikaystäväsi kanssa vai etkö halua. Ja jos et, niin mieti sitten vasta muita.

Nimim. 14-vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa eikä vieraat kiinnosta

On aika vaikeaa sekä syödä kakku että säästää se. Jos elämäsi parisuhteessa on kaksikymppisenä jo muuttunut tylsäksi, miten voisit jatkaa tämän nykyisen kanssa vielä vuosikymmeniä? Sinkkuus tuo sinulle haluamaasi vaihtelua, mutta entä sitten kuin kaikkien seuraavien tapaamiesi miesten kanssa elämä on urautunut kotisohvalla löhöämiseksi - niin yleensä käy. Kun valitsen jonkin vaihtoehdon, sinun on hylättävä muut, tämä koskee kaikkia elämässä eteen tulevia valintoja, muitakin kuin puolison valintaa. Ihmiset haluavat nykyisin kaiken tai ainakin kokeilla kaikkea. Se juuri saa tavallisen arjen tuntumaan tylsältä.

Harvinaisen fiksuja vastauksia tähän ikiaikaiseen pulmaan. Ihastuksen kanssa ei mennä kahville, jos halutaan säilyttää nykyinen parisuhde. Pitäisi olla rohkeutta lähteä suhteesta ennen kuin tekee mitään, mutta useimmat meistä eivät uskalla tehdä niin. Jos jompaa kumpaa vieraat alkavat kiinnostaa, niin kyllä se suhde on sitten siinä. Tee päätös ja jätä nykyinen kumppanisi ja kokeile, onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Joskus se voi jopa ollakin, useimmiten ei ole, niin kuin täällä sinulle on vastattukin. Arki tulee eteen jokaisessa suhteessa. Taloudelliset syyt tai kumppanin sääliminen eivät ole oikea syy olla suhteessa.

Kiitos ihan mielettömästi asiallisista vastauksistanne! :)
Päätettiin ryhtyä niinkin ihanaa välitilaan kuin "tauko", kun ei kummatkaan enää osata päättää. Samat asiat käydään läpi päivittäin eikä vaan saada ratkaisua aikaiseksi. Päätin kyllä, että kahvillekkaan en tämän mun työkaverin kanssa lähde tässä tilanteessa. Haluan nyt vaan miettiä mitä oikeasti tahdon ja kenen kanssa.

Ei h-i vie että voi olla keskiaikaista, jos eri sukupuolta olevat ihmiset eivät voi käydä kahvilla toistensa kanssa oli parisuhetta olemassa tai ei. Ei kai siitä kahvipöydästä suoraan petiin pompata. Järjen valon on hyvä valaista niin kahvipöydässä kuin muuallakin. - Ja tätä kysyy nykyajan nuori !

Eikö sen kahvittelun tarkoituksena ole vähän niin kuin tutustua toiseen. Ja tutustumisen tuloksena voi nopeastikin huomata ja hoksata, että kaveri ei olekaan sellainen, miksi kuvitteli ja luuli. Tuntemattomat ovat sitä, mitä omassa mielessään luo, vasta tutustuminen selvittää, mitä, kuka tuntematon on oikeasti. Voi olla ihan muuta kuin luuli.