Eläimen käytös tuntuu tutummalta kuin ihmiset, miksi?

ei tarvi nuija hkon osatakaan vastata jossei halua.
hitto suomalaisilla jotakin päässä pahasti vialla pikemminkin tollasilla ihmisillä jos on luontanen tarve johonkin niin sitten on sille minä en itse mitään voi millaiset geenit olen saanut.
ASIALLISIA vastauksia kiitos tuollaiset idiootti kommentit kuuluvat nuortenpalstalle.

Et ole yksin asian kanssa. Moni todella herkkä tunne-ihminen tuntee samoin.

Voin vain arvailla mistä tällaiset tuntemukset kumpuavat.

Selvää on kuitenkin se että tämä on luonnollista, vaikka harvinaista. Tiedän miten vaikea asiasta on puhua. Ihmiset katsovat kun hullua.

Olen huomannut että moni herkkä ihminen on eläinrakas. Tämä voi juontaa siitä että herkkä ihminen aistii toisten teennäisen käytöksen - harva on vilpitön.

Tämä teennäisyyden aistiminen voi selittää oudot tuntemukset, joita toisten ihmisten kanssa kanssakäyminen aiheuttaa. (tämä on arvioni.)

Se että matkit luonnollista käyttäytymistä tekee sinusta normista poikkeavan, mutta ei luonnotonta.

- Ihmisellä on tarve matkia. (yleensä sitä mistä pitää.)

Olen toivonut joskus samaa, etä voisi kehrätä lämpimällä uunipankolla kuin kissa. Moni tyytyy khräämään kun sitä rapsuttaa, mutta toista on lihansyöjä pedot. Olen terveydenhuoltoalalla ja olemme usein keskustelleet, kuinka primitiivisiä ja jopa eläimellisiä on ihmiset toisilleen.
Väkivaltaisilla ihmisillä on uskoakseni ylimääräinen aisiti jonka avulla he saalistavaat heikkoja yksilöitä. Olen itse joutunut niin pyysiesn kuin henkisen väkivallan kohteeksi. Vuosien jälkeenkin tunnistan molemissa pahantekijöissä samat piirteet. Eläimiä me olemme.

Saattapihan se olla jotta elukoita ollaan.
Mie kun kävin Helssingissä ja yhytin tanssiravintelissa naiseläjän niin kyllä se aamusella hotellissa sanoi jotta minusta huomaa että maalta ollaan ja elukan sukulaisia.
Ensin pannaan kuin siitosori, sitten kun koira takaapäin ja loppuyön kuin kyltymättömästi kuin minkki. Aamulla sitten röhistään kuin sika.
Mie siihen ihmettelin jotta kaikkeapa ne kaupunkilaisnaiset kokkeilookin kun noin hyvin osasit verrata.

ihminen, jos ei eläin? Kaiken ihminen on matkinut eläimiltä. Kaikki koneet, imurista lentokoneeseen ja kaivureihin, on tullut eläimiltä. Jopa lääketiede käärmeen myrkystä!!!!

Entäs musiikki? Huilu = linnut, jousi = heinäsirkat, torvet = norsut, rummut = kaikkien elävien sydämen syke. Helistin voisi olla kalkkarokäärme.

Eläimet ovat miljardi kertaa söpömpiä ja kauniimpia, symmetrisempiä kuin ihmiset. Ihmiset on rumia apinoita, rumempia kuin apinat. Siispä turkitkin on tiikereiden päältä pöllitty >:( No onneksi nykyään on tekoturkiksia. Jopa silmien rajaus lienee peräisin eläinten silmien jäljittelystä. Kissapedoilla ja susilla on luonnostaan kauniit kajaalit silmissä. Entäs lintujen värikirjo..?

Kutominen lienee oppia hämähäkeiltä ja suunnistaminen linnuilta. Kaikuluotaus valailta ja lepakoilta. Lista jatkuu loputtomiin.

Kaikesta ihminen saa kiittää eläimiä! Kamalan julmia ja typeriä suurin osa ihmisistä on eläimiä kohtaan. Ihmistyperykset luulevat olevan fiksumpia, vaikka asia on päinvastoin. Ihminen on vain ilkeä ja pilaa omaa elintilaansa jatkuvasti.

Eläimillä on sielu, se sama sielu mikä ihmisissä. Sen aistii. Eläimiä voi ymmärtää, vaikkei ne puhu. Telepatian tuntee nahoissaan.

Ymmärrän sinua hyvin, mutten pukeudu eläimeksi. (En tahdo leimaamista.) olen ylitunteellinen mutta hiljainen ja ujo ellen tunne ympäristöäni. Minua vertaillaan usein eläimiin ja pidän siitä.

Minulla on "omasta takaa häntä" Kun on pitkä letti, ja nautin siitä.

Ja ihminenhän on eläin, sillä vaan on suurenpi aivokapasiteetti.

ihminen on eläin

Jahas, Turrihomoja täällä.
Yiff in hell!

" kun ihminen on ollut eläin "

Ihminen on aina ollut ja tulee aina olemaan vain yksi eläimistä. Tänäkin päivänä aivan yhtä eläin kuin 200 000 vuotta sitten.

Siis mikä idioottimainen kysymys tämä on? Ihminen ON eläin. Aina ollut ja tulee aina olemaan. Olemme yhtälailla eläinlajeja kuin muutkin tällä planeetalla. Vai mitenkä sinä oikein määrittelet ihmisen? Jokin ylivertainen olento jonka Jumala on luonut? Hey c'mon...

mä en usko tota en koskaa mitä se ees tarkottaaa????????????

Kyllä se niin on että ihmisella on sielussaan paikka jollekin eläimelle aina. Se on sellainen sopukka joka aukeaa aina kun tulee voimakkaita tunnetiloja tai vaistonvaraisesti toimii

Osa suomalaisista ei vain halua tätä myöntää. Nykymoralistinen yhteiskunta kun ei salli että pidät itseäsi eläimellisenä otuksena.

Suotakoon jokaiselle joka on luontoaan lähellä, tuntea tuon eläimellisyyden läsnäolo ja nauttia siitä

Tuntuu siltä kun olisi siivet.

Jos ihminen ei ole kädellisten lahkoon kuuluva ihmispinoiden heimon homo suvun ainut laji niin mikä se sitten on? Menikö biologian taksonomia uusiksi?

Tunteet, mielihalut ovat suurelta osin hormonien vaikutuksien tulos. Onko parin valinta tietoista? Miksi pitää joistain asioista, inohaa toisia asioita. Ihmislajin nostaminen muun yläpuolelle on yhdensortin itsesuggestiota, heikkoa itsetuntoa. Uskontojen aikaansaannosta suurelta osin. Ne jotka osaavat katsoa maailmaa avoimemmin, vapaammin silmin, näkevät maapallon paljon ihmeellisempänä, kiehtovampana kokonaisuutena, kuin uskon sokaisemat.

Koen itsekin joskus suurta halua olla pieni koira, joka temmeltää kedolla ja pyörii nurmikolla. Olen aina pitänyt eläimistä todella paljon, ja tulen niiden kanssa hyvin toimeen. Minulla on hyvä yhteys eläimiin. Välillä unelmoin olevani jokin eläin, koiran lisäksi esim. manaatti, valas tai vaikka marsu.

En kuitenkaan pidä ajatuksiani outoina. Jokainen lapsi luultavasti samaistuu johonkin eläimeen jossain vaiheessa lapsuuttaan, tai sitten toivoisi olevansa eläin. Joillakin nämä ajatukset säilyvät aikuisuuteenkin asti. Toisilla nyt vain on enemmän mielikuvitusta kuin toisilla.

Olen pohtinut kysymystä siitä, onko ihminen eläin. Olen sitä mieltä, että luonnostaan ihminen on eläin, mutta ihminen on siinä mielessä poikkeuksellinen otus, että ihminen pystyy halutessaan kehittymään henkisesti oman eläinminänsä yläpuolelle. Harva kuitenkaan koskaan kehittyy, koska se vaatii ponnisteluja. Eläinminän voittamiseen liittyy kyky hallita itseään ja ajatuksiaan ja toimia täysin epäitsekkäästi ja viisaasti. Esim. monet uskonnot tähtäävät tämän eläinminän yläpuolelle nousemiseen. Koulutuksesta ja kehittyneestä yhteiskunnasta huolimatta suurin osa ihmisistä nykyään eläimiä, koska he toimivat lähinnä välittömien impulssiensa mukaan, eivätkä he jaksa ajatella asioita kunnolla.

Ihminen on eläimen ja unelman välimuoto.

Suomi24-forumilta poistoettin jo suosittu vampyyri-keskustelu, jonka Suomi24:n yllpito valitsi "Tästä Suomi puhuu nyt" titelin alaiseksi, eli suomen suosituimmaksi jutuksi.

Tämäkin paska avaus POISTOON, koska minunkin (ap.) avaus poistettiin toisaalta, voi vitun vittu!

No toki ihminen on eläin. Jos ei olisi, niin kasviko sitten, vai sieni kenties...

Valitettavasti ihminen on eläin ja omaa samoja elintapoja kuin eläimet. Sivistyksen nimissä kutsumme itseämme ihmisiksi ja kissoja kissoiksi jne. Mitään suurta eroa ei lisääntymisen tai kuolemisen välillä ole. SYöpiö on niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Moni asia yhdistää ihmisiä ja eläimiä. Meillä on tunteita kuten eläimilläkin.

KYLLÄ ..IHMINEN ON ELÄIN!

Eläin tuntee, tietää ja toimii alkukantaisten vaistojensa varassa, vaisto on eläimen järki ja tunne. Ihminen sen sijaan on kulkeutunut niin kauas omista vaistoistaan, että pienimmätkään aavistukset asioista ja aiheista eivät enää luonnistu, onnistu.

Siksi ihminen on nykyään niin 'pihalla' issensä kanssa kuin on. Kyky vaistota, aavistaa, ennakoida, nähdä 'näkymötön', ei-konkreettinen, sanaton ... Intuitiivinen taito puuttuu täysin.

Itsekkin olen kovin pohtivaa sorttia. Mielestäni ihmiset kuuluu aina mieltää eläimiksi, myös miljoonan vuoden päästä (ellemme ole siihen mennessä jo pilanneet yhteistä planeettaamme saasteilla sun muila, kuten pahoin pelkään) vaikka aivokapasiteettimme kasvaisi Auringon kokoiseksi.
Sillä tosiasia on, että ihmisen aivokapasiteetti on muita eläimiä suurempi. Se ei kuitenkaan ole mielestäni ainoastaan hyvä asia: olemme liian "älykkäitä" jaksaaksemme muistaa muita, huolehtia kaikista ja pitääkseemme luonnon luonnonmukaisena, vaikka juuri näiden asioiden toteuttamista varten uskon ihmisen aivokapasiteetin kasvaneen. Meistä on tullut liian ylimielisiä ja mukavuudenhaluisia, roskaamme ympäristömme jollei roskakori sijaitse metrin säteellä, tarhaamme joitakin eläimiä vain niiden turkin tähden, rakennamme saastuttavia koneita vain saadaksemme asiat helpommin. Mielestäni esimerkiksi koneiden rakentaminen olisi ihailtavaa jos siitä ei koituisi MITÄÄN haittaa, mukavuudentavoittelu vaikkapa teeveenmuodossa on vähintäänkin suvaittavaa, kunhan emme vahingoita muita.
Ja sitten tämä: miksi pelkäämme niin kovin maailmanloppua ja suunnitteemme raketteja joilla karata toiselle planeetalle pilattuamme tämän maailmamme, vaikka itse tapamme muita sukupuuttoon usein edes ajattelematta tai muistamatta sitä? Ei kenenkään tarvitse olla täälläikuisesti, luonto päättäkööt, ei ihmiset.
Mielestäni on kiehtovaa miten monen laisia luonteenpiirteitä meillä eläimillä voi olla. Lisäksi jokainen laji eroaa toisistaan ei pelkästään ulkonäkönsä, vaan myös luonteensa johdosta. Esimerkiksi käärmeet saattavat syödä jälkeläisensä, mutta elefantit hautaavat läheisensä, leijonat pitävät huolta tärkeysjärjestyksestä, mutta parvikalat osaavat elää sovussa ilman sen kummempaa järjestystä. Tai mistä me sen tiedämme, emme ole tarpeeksi älykkäitä siihen, ja miksi pitäisikään kun emme kerta osaa käyttä meille suotua älykkyyttä oikein, kaikkien hyväksi?

Mitä ihmeellistä tässä nyt on? Evoluutio on totta, ja ihminen on - ei ainoastaan pohjimmiltaan - eläin.

tuntuu että jotkut ihmiset on rottia ja toiset leijonia. rotta muun muassa syö omia poikasia leijona taas suojelee pentuja ja hankkii näille ruokaa ja saa muilta eläimiltä kunnioitusta. eipä se ihminen ole kaus puusta pudonnut...

Ihan normaalia. Meidän naapurin mies istuu usein viikonloppuna aamulla puussa ja raakkuu kuin varis ja heiluttaa käsiä. Hänen vaimonsa taas kiertää puuta nelinkontin ja kuseksiin minne sattuu ja haukkuu.

kyllä Suomalainen on yks elukka!!!

kauniit kiiltävät, terävät kulmahampaamme sen todistavat, tällä työkalulla sai hyvin sitkeätä lihaa paloiksi, LISÄKSI...

Häntäluumme kertoo sen faktan, että me olimme aikoinaan apinoita, tasapainomme oli epävakaata. geenimme eli ns, kehittyvää välivaihde aikaa...
vahvin geeni alleeli on aina vienyt eläimellistä asemaamme eteenpäin.


Ylistäkää Evoluutioteoria, Älkää ylistäkö satuhahmoa nimeltä JUMALA !!!
Darwin oli nero !

Kaikilla elävillä on samaa Budhhan olemusta, olkoot eläimet tai ihmiset tai pienet vihreät heniköt UFOista. Ero on vain siinä, että omalla mielellään voi tuntea ja toteuttaa parasta itseään.

Hammaslääkäri lyhensi kauan sitten hammasraudoilla pitkät "sudenhampaani", mutta yhä edelleen haluaisin ne takaisin!

Ihminen ei tosiaankaan ole eläin, saati apinan sukulainen vittu. Apina on ihmisen irvikuva, yhtä naurattava kuin sinäkin, joka alat pohtimaan tollasia typeryyksiä vittu..

Mietippa esim.lintujen moninaisuutta väriyhdistelmineen, viserryksineen, lajineen! Voiko syntyä sattumalta? Jne,jne.Mitä on että elät, mistä elämä on syntyisin! Ihminen on Jumalan kuvaksi luotu mutta hän on sen turmellut koska paha on olemassa.
Raamatusta löydät vastauksen.

On meitä ja tulee aina olemaan. Eläimet ovat aitoja ja siksi kai tunteellinen ihminen näkee ne vilpittöminä ja heihin on helppo samaistua. Yhteiskunta on vienyt kaiken niin ahtaalle ja ihmisten todellisuus tuntuu elävän jotain luonnotonta illuusiota hyvinvointiyhteiskunnasta jossa vain "vahvat" itsekeskeiset ja narsistit pärjäävät ja heidän johtajuustaitojaan arvostetaan. Myöhemmin paljastuukin että nämä heidän vahvat henkilöt ovatkin julmia teennäisiä persoonallisuushäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Aiemmin heidät tunnistettiin helpommin, niitä vieroksuttiin ja vain lojaalit ja oikeudellisuuden tunnistavat ihmiset olivat vallankahvassa. Siksi kai entistä havermmin tapaa aitoja, oikeita ja lojaaleja ihmisiä. Eläinmaailmassa jokainen on aito, oikea, oma itsensä.

Ehkä siitä syystä arvostan ja ymmärrän eläimiä paljon paremmin. Ymmärrän toki ihmisiäkin ja sitä miksi he ovat joskus niin vaikeita.

Furry juttuja olen joskus miettinyt myös itsekin. Voisi olla kivaakin mutta sellaisia ei varmaankaan taideta täällä järjestää juurikaan.

maksaako suomi24 ja paljon näille hulluille jotka kirjottelee tällaisia provoja ja hullujen juttuja? ihan kiva että löytävät itselleen muuta tekemistä, varmaan olisivat kaduilla tappamassa/raiskaamassa muita tai tekemässä muuta sairasta toteuttaakseen hulluuttaan. ihan vaan älytöntä settiä...

No vastaus on yksinkertainen: Ihminen ON eläin.

Olen 25 vuotias nainen ja olen omistanut poikakissan 2 vuotta. Kissaani tarkkailessa olen alkanut miettimään, että onkohan minulla kissaeläimen geenejä (jos on niin luultavammin tiikerin) vai olenko ollut edellisessä elämässäni kissaeläin.
Olen hyvin samanlainen, kuin kissani: Hellyyden kipeä, viihdym lämpimässä, pidän siitä, kun esim: kuntohoitajani muokkaa minua. Erona on se, että viihdyn vedessä, kun oma kissani taas ei. Siitä epäilen, että olen tiikeriainesta

hei vähän sä oot cool tyyppi! en tiedä miten tai miks mut mullakin on samoja piirteitä...ja just kissaeläimmiin...joskus vaan haahuilen metsässä koska se tuntuu kotoisalta ja sitten huomioni herppaantuu jos joku heiluttaa jotain,voisin kuin kissa tai koira vaan hypätä sen kimppuun....en tiedä onko ihminen ollut "eläin" eikös se ole sitten eläin? jos ei niin mikä sitten? juu voiii maapallo parkaa kun on saanut sellaisen kirouksen päälleen kuin ihmisen, me vaan tuhotaan kaikki ja ei ajatella mitään muuta kuin rahaa ja seksiä....voiiii....oho...nyt vähän karkas aiheesta mutta mietin vaan minkälaista maailmassa olis ilman ihmistä? miettikää nyt....täydellinen tasapaino.....juuuu eläimmiä olemme kaikki uskokaa pois. jos ei niin onko peruseluita mitä me sit ollaan jos ei eläimmiä? ja ei vastauksia "ihminen" koska se on rodun nimi.

usein samaistun sittisontiseen...

Kyllähän se ihminen eläin on. Meillä on monia samoja käyttäytymismalleja. Mutta noin muuten uskoisin että kyse on yksilöllisyydestäsi. Toiset tykkää autoista, toiset roboteista ja jotkut eläimistä. Mitä enemmän jostain tykkää ja siihen ajatuksia uhraa niin sitä kiehtovammalta se myös alkaa tuntua ja sitä enemmän siitä sitten taas ehkä tykkää. Minua kiehtoi joskus zombit. Katselin sitten elokuvia, pelailin pelejä, keskustelin niistä ja mietin miten selvitä jos epidemia puhkeaa. Mitä enemmän aihetta mietti sitä enemmän se kiehtoi, pelotti ja tuli todellisemmaksi.

Ihminen on eläin. Nussitaan, syödään, juodaan ja kuollaan.

nyt vittu oikeesti

Ihminenhän on eläin. Ainakin enemmän kuin kasvi. Eliö kumminkin, eli siis eläinlaji nimeltä ihminen. Ei kai se ole sinulle uusi tieto?

Tervehdys aloittajalle,

täällä on yksi samanlainen kuin sinä. Olen voimakkaasti tunneihminen, kahden kesken puhelias, fiksuksi kehuttu ajattelija ja analysoija sekä hieman eristäytynyt, mutta sille on syynsä.

Jo lapsena tahdoin olla isona kissa, siinä missä toiset vastasivat kysyttäessä haluavansa olla lääkäreitä, poliiseja ym. Osittain käyttäydyin kuin pieni kissa, sähisin, murisin, kehräsin jne. Ala-asteikäiseksi sellainen oli hyväksyttävää, lapsen leikkimiseksi luokiteltavaa käytöstä. Myöhemmin aloin kuulla olevani lapsellinen ja että ei kukaan käyttäydy niin kuin minä. Viesti oli selvä: kasva aikuiseksi ja sulaudu massaan.

Kukaan ei silti hylännyt minua käytökseni vuoksi, vaan olin pidetty ihminen, pienen hetken ajan jopa suosittu. En osallistunut koulussa niinkään välituntien ryhmäleikkeihin, mutta löysin vapaa-ajalle aina ystäviä.

Ala-aste vaihtui yläasteeksi. Vierailin terveydenhoitajan luona, joka kysyi miten olen sopeutunut uuteen kouluun. Vastasin, että ihan hyvin, mutta ihmiset katsovat minua oudosti, kun käyttäydyn kuin kissa. Muistan ikuisesti terveydenhoitajan vastauksen: "Se menee kyllä ohi".

Yläasteen ajaksi se menikin suurelta osin ohi. Minut tunnettiin "kissana", mutta leikkimielisesti kissana. Saatoin silloin tällöin sähähtää, hiiviskellä tai nostaa kysyvästi "tassuani". Usein hypin iloisena pitkin käytävää, minkä vuoksi minulle naurettiin, mutta koin sen positiivisena. Turhat naukumiset jätin pois, jos näin voi sanoa.

Ammattikoulussa sain ensimmäisen poikaystäväni, jonka myötä kissa palasi minuun yhtä vahvana kuin ennen. Suhde oli aluksi kaukosuhde, joten puhuimme paljon puhelimessa. Aina ei keksinyt puhuttavaa, mutta halusi kuulla toisen ääneen. Aloimme kehrätä toisillemme puhelimessa. Poikaystäväni oli kovin miellyttämishaluinen, joten hänkin omaksui kehräämisen, naukumisen, sähähtämisen jne, vaikka sellainen käytös ei ollutkaan hänelle samalla tavoin luontaista kuin minulle.

Valmistuin ammattikoulusta eläintenhoitajaksi. En ollut enää puhtaasti kissa vaan olin omaksunut myös muiden lajien käyttäytymistapoja halutessani ymmärtää eläimiä ja niiden kieltä. Työssäoppimisen yhteydessä sain kuulla opettajalta, että minun pitäisi olla enemmän itsevarmasti eläimiä käsittelevä hoitaja (eikä eläin eläinten joukossa, kuten minulla oli tapana).

En kuitenkaan lakannut koskaan olemasta kissa isovanhempieni seurassa. Läheisten ihmisten seurassa olen sitä enemmän, mutta vieraampien seurassa olen suht normaali. Joskin työnantajani kommentoi minun yhä hiiviskelevän paikasta toiseen. En ole aikeissa enää muuttaa olemustani, sillä kissa antaa enemmän kuin ottaa. Hain hiljattain seuraa netin seuranhakupalstalta. Eräs mies hyväksyi tyynesti kaikki psyykkiset ongelmani, mutta ei suhtautumistani kissaan. Hän perui tapaamisen, koska ei halunnut naista hiiviskelemään nurkkiinsa - sellainen oli hänen mielestään liian epärationaalista käytöstä. Moni kuitenkin hyväksyy minut tällaisena, hieman kummeksuen. Innostumiseni on tarttuvaa, ja usein hymyilytän ihmisiä käytökselläni.

Psykologi tarjosi selitykseksi sitä, että olen lapsena kuvitellut minusta pidettävän enemmän kissana kuin ihmisenä, minkä seurauksena olen alkanut matkia perheemme lemmikkikissojen käyttäytymistä. Kissojen hyvinvointia ajateltiin aina. Perheelläni oli esimerkiksi usein tapana kinastella automatkojen ajan. Kun kissat alkoivat naukua, hyssyteltiin, että ollaanpa nyt hiljaa, etteivät kissat häiriinny, mutta lapsen kuullen taas selviteltiin välejä mielinmäärin. En tiedä, onko selitys pätevä, sillä olen ollut kissa niin kauan kuin muistan - ennen kuin perheellämme oli edes kissoja lemmikkeinä.

Tunnen yhteenkuuluvuutta kaikkien kissojen kanssa, enemmän kuin minkään muun lajin edustajien. Olen lapsena pelästynyt kissoja, minua on useamman kerran raapaissut tai purrut kissa, mutta silti tunnen vain syvää kuuluvuutta. Samalla tavalla kuin katson olevani ihminen, koen olevani kissa. Jokaisen lajin edustajan kanssa en tule toimeen, mutta voin tuntea samankaltaisuuden.

On paljon helpompaa kehrätä pitkään kuin sanoa 10 000 kertaa "minä rakastan sinua" tai "minun on hyvä olla". Mieluummin sähähdän kerran terävästi kuin sanon toiselle "haista vittu".

Eräs selitys kissamaisuudelleni voi olla myös takertuva / ristiriitainen kiintymyssuhdemalli, joista voin tunnistaa itseni. Moni ihmissuhteeni on perustunut turvan hakemiseen, ja olen herkästi liiankin avoin, ts. pitkään ilmiselvä viestini ihmisille oli: tulkaa ja pitäkää minusta huolta, niin olen uskollinen ystävänne ja seuraan teitä ainiaan. Ihmiset tuntuivat kovin etäisiltä ja muodollisilta. Toivoin usein voivani käyttäytyä kissan tavoin: astella ihmisten luo ja hypätä kenen tahansa syliin kehräämään, rikkoa kaikki typerät muodollisuusrajat. Olla oma itseni, olla rakastettu - sitähän jokainen pohjimmiltaan haluaa. Tavoittelemme ks. tuntemusta vain eri tavoin.

Tämä oli minun tarinani, toivottavasti siitä oli jollekulle apua.

hei hei hei hei nyt kaikki ihminen on ihminen se ei liity mitenkään eläimiin ihminen osaa ajatella ja se on fiksuin olento koko universumissa! kun jumala loi ihmistä hän nimittikin ihmistä ihmiseksi! ettei emme mitenkään oo apinoita tai muuta vastaava vaan ihminen!

Ihmiset ovat etääntyneet luonnollisista käyttäytymistavoistaan monin tavoin. On lakattu esim spontaanisti venyttelemästä.

Olen ainoa tuntemani aikuinen, joka venyttelee spontaanisti joskus monta kertaa päivässä (kuin kissa). Ikätovereistani olen myös ainoa, jolla ei ole koskaan ollut jumittuneita niskoja vaikka teen töitä tietokoneella.

jos tarvitset vahvistuksen väitteelle, niin avaa päivän lehti. Ihan mikä tahansa lehti.

Suurin ongelma syntyy, kun ihminen luulee ettei ole.

Ihminen on eläin. Ai eikö? Mikä sitten? Kasviko?

Eläimellisyys on opittutapa, koska ihminen luotiin ensin ja ihmisestä polveutuvat sitten kaikki muutkin apinat. Juuri sen takia jotkut lähtevä silloin tällöin niin sanotusti "puihin kiipeilemään". Mutta aikansa kiipeiltyään palaavat tyynesti kumppaninsa luokse jos vain voivat palata.

Kyllä se olis vaan mukava olla apinana viidakossa ja mussuttaa banaania päivät pitkät ilman huolia.

97% samat geenit kuin simpanssilla

Itse ainakin joskus ajattelisin olisko helpompaa/hauskempaa olla susi tai leijona. Ei tarvitsisi käydä muuta koulua kun sen, että selviää hengissä. Ei tarvitsisi teitää, että jonain päivänä kuolee pois. Ei tarvitsisi ajatella pukeutuuko nyt oikein ja miltä minä näytän. Ei tarvitsisi murehtia töistä, autoista, telkkarista, koneista,rahasta tai saati sodasta. Riitäisi kun vain olisi lauma tukena ja huolehtia saalistuksesta että se onnistuu ja pennuista....

Voi kunpa minulla olisi kissan korvat ja tuuhea häntä...

Ihan pakko vaan ihmetellä, että mikä estää sinua kiehnäämästä nurmikolla, painimasta kaverin kanssa tai kirmaamasta metsässä? Jos väität, ettei se ole ihmiselle tyypillistä, niin sanoisin, että olet väärässä. Mikäs siinä jos tykkää "eläimellisestä" käytöksestä.

Se, että sanoo olevansa herkkä eikä osaa hallita tunteitaan kertoo oppimattomuudesta. Eläin niinkuin ihminenkin oppii vanhemmiltaa mihin tulee reagoida ja miten. Kaikki ihmiset tuntevat samat asiat yhtä vahvasti, toiset vain näyttävät tunteenpurkauksensa herkemmin. Älä koskaan sano olevasi herkkä, se on kuin mollaisit muiden tunteita ja tuntemuksia. Toisille on luontaisempaa surra ilman kyyneliä, vihata ilman sanoja, iloita ilman naurua... eikä heidän tunteensa ole yhtään sen vähäisempiä kuin toistenkaan.

Älä ajatteli liikaa tommosia...vaan elä niinkuin sinusta tuntuu ja tavalla, joka tekee sinut onnelliseksi. Jos hännän pukeminen saa sinut hyvälle tuulelle, niin tee se. Tässä maailmassa aletaan olla jo niin suvaitsevaisia, että ehkä hännällisiäkin ihmisiä aletaan pitää ihan tavallisina. (Enkä käytä sanaa "normaali", koska sellaista ei ole. Tavallinen = totuttu, usein tavattu)

käyttäytymsmalleista osa on hankinnallisia, osa perittyjä. Yleensä perinnöllist taipumukset ohjaavat suunnan mistä suunnasta yksilö ryhtyy omaqksumaan malleja. Taiteelliset ihmiset hakeutuvat taiteen pariin kehittämään kykyään, teknisesti taitavat hakeutuvat toisaalle, kielellisesti lahjakkaat omaavat erilaisen suunnan, niin käyttäytymisessä, kaveripiirissä kuin opiskelussa..

Kyllä ihminen on ihminen, vaikka voissa paistais. =D

Sika ei ole eläin. Sika on sika. Ja jumalan luoma...

Sika on eläin, ei siis ihminen vaikka se olisi humalassa

Kyllä, kyllä, ja kyllä :) Aika lailla samanlaisia oloja minullakin. Olen herkkä ja äärimmäisen eläinrakas.
Nykyään se on hivenen lientynyt tuo eläinolotila, mutta kunhan syksy koittaa ja saalistuskausi alkaa. Jokin vietti se on, vaikea sitä on mennä selittämään.
Joku psykologi saisi asiaa tutkia hieman :) :D

Vastakysymykset ovat nyt muodissa ja voisin heittää yhden sellaisen...

Mikä erottaa ihmisen eläimestä? Olemme samaa eläinkuntaa kuin muutkin mutta hieman kehittyneempiä.

On laumaeläin,joka viihtyy muiden ihmisten seurassa. Eli ihmisellä on laumavietti ja suvunjatkamisvietti ja ravinnonhankkimisvietti,kun nälkä iskee,tekee mieli syödä,tai käydä kaupassa ruokaostoksilla. Mutta se että haluat samaistua eläimiin,tai mielesi ailahtelee iloisesta surulliseksi,viittaa mielenterveysongelmiin. Neuvoksi aloittajalle,hakeudu paikkakuntasi mielenterveyspalveluihin.

Ammu ittes.
Turri ei kannata olla kun kaikki vituilee

Ennen vanhaan oli ihan luonnollista, että aikuiset ihmisetkin heittäytyivät makaamaan nurmelle. Varmaan saattoivat siinä kieriskelläkin, jos siltä tuntui.

Vanhoissa valokuvissa näkee miehiä jotka makailevat nurmella ja neidot istuvat kivillä pihlajan kukkia sylissään.

Nuoret miehet maalla painivat pyhäisin lystikseen, eikös sekin ole kuin nuoret eläimet iloissaan purkaisivat energiaansa? Ja ajatellaanpa miehen ja hevosensa suhdetta, eikös siinäkin ollut joskus niin kiinteä side, että mies melkein oli hevonen....

Entisajan elämässä oli yhteys luontoon, se toi elämään harmonisuutta ja iloa.

Olipa kiva, että muitakin eläimiä on Suomi24:n palstoilla. Itse olen hevonen. Nukunkin aina kuin hevoset - kengät jalassa ja häntä suorana.

Siis haluisin pitää ja tehdä fursuitteja mut pelkään että kukaan ei sit enää tykkää musta ja meillä asuu jopa kaksi turri heitteriä😭