Kerronpa hieman kuinka erikoinen meidän suhteen alku oli.
Olin 90-luvun lopussa teekkariopiskelija ja tein kesälomalla reppureissun kaukoitään. Siellä tapasin eräässä köyhässä maassa kivan tytön, joka ilokseni puhui melko hyvää englantia. Huomasimme pian, että tulemme hyvin toimeen keskenämme ja ihastuimme. Viikot kuluivat ja lopulta minun oli palattava jatkamaan opintojani. Vaihdoimme yhteystietojamme ja vannoimme, että vielä tapaamme.
Pian kotiinpaluuni jälkeen sain järkyttävän kirjeen tytön vanhemmilta: tyttö oli kuollut liikenneonnettomuudessa. Mieleni täytti loputon tyhjyys ja suru. Jaksoin vain toivoa, että tyttö olisi elossa. Silti kirjoitin osanottoni tytön vanhemmille.
Ikävöin tuota tyttöä vuosikausia, mutta elämäni puski eteenpäin, valmistuin ja astuin työelämään. Työelämä - kuin kohtalon oikusta - vei minut tuohon kaukaiseen rakkauteni maahan. Päätin jo ennen työmatkaa, että käyn tytön haudalla viemässä kukkia ja polttamassa suitsukkeita. Haudan paikka vain piti ensin selvittää tytön vanhemmilta. Onneksi muistin hyvin, missä he asuivat.
Taksi pysähtyi tuohon tutun talon eteen, mutta talossa asui eri asukkaat. He kertoivat, että pariskunta muutti tyttärensä kanssa vuosia sitten toiseen taloon ja antoivat osoitteen. Ajelin taksilla tuohon osoitteeseen, joka oli vähän matkan päässä. Talo oli hienompi kuin se missä he olivat asuneet aiemmin.
Sydän jyskyttäen kävelin pihaan. Muuta en muista kuin että tyttöni valahti kalpeaksi, tippui polvilleen ja kaatui minua vasten itkemään. Järkytyksestä toivuttuani hän sai kerrottua, että hänen vanhemmat olivat kieltäneet häntä seurustelemasta ulkomaalaisen kanssa, koska pelkäsivät tytön jättävän sairaat vanhempansa. Nyt vanhemmat olivat jo kuolleet ja tyttö asui yksin surunsa kanssa. Kerroin hänelle kirjeestä, jonka hänen vanhempansa olivat minulle kirjoittaneet. Hän oli pöyristynyt!
Veimme kukat hänen vanhempien haudalle ja poltimme suitsukkeita. Työkeikan jälkeen vein rakkaani paratiisisaarille ja katsoimme kuinka kaunis maalima on!
Tyttöni oli opiskellut ahkerasti ja melkein valmis. Hän sai työpaikan samasta firmasta ja muutti kanssani Suomeen. Avioiduimme ja nyt meillä on vauva.
Jaksan jo nauraa sille, että rakkaani nousi kuolleista.
Tulee mieleen Dingon kappale:
"On toivo kuin hyvä henki se virtaa vaan
se airottoman veneen saa liikkumaan
vene kohtaa autiosaaren jota tuulet tuudittaa
näin sinä ja minä taasen kohdataan"
Olin 90-luvun lopussa teekkariopiskelija ja tein kesälomalla reppureissun kaukoitään. Siellä tapasin eräässä köyhässä maassa kivan tytön, joka ilokseni puhui melko hyvää englantia. Huomasimme pian, että tulemme hyvin toimeen keskenämme ja ihastuimme. Viikot kuluivat ja lopulta minun oli palattava jatkamaan opintojani. Vaihdoimme yhteystietojamme ja vannoimme, että vielä tapaamme.
Pian kotiinpaluuni jälkeen sain järkyttävän kirjeen tytön vanhemmilta: tyttö oli kuollut liikenneonnettomuudessa. Mieleni täytti loputon tyhjyys ja suru. Jaksoin vain toivoa, että tyttö olisi elossa. Silti kirjoitin osanottoni tytön vanhemmille.
Ikävöin tuota tyttöä vuosikausia, mutta elämäni puski eteenpäin, valmistuin ja astuin työelämään. Työelämä - kuin kohtalon oikusta - vei minut tuohon kaukaiseen rakkauteni maahan. Päätin jo ennen työmatkaa, että käyn tytön haudalla viemässä kukkia ja polttamassa suitsukkeita. Haudan paikka vain piti ensin selvittää tytön vanhemmilta. Onneksi muistin hyvin, missä he asuivat.
Taksi pysähtyi tuohon tutun talon eteen, mutta talossa asui eri asukkaat. He kertoivat, että pariskunta muutti tyttärensä kanssa vuosia sitten toiseen taloon ja antoivat osoitteen. Ajelin taksilla tuohon osoitteeseen, joka oli vähän matkan päässä. Talo oli hienompi kuin se missä he olivat asuneet aiemmin.
Sydän jyskyttäen kävelin pihaan. Muuta en muista kuin että tyttöni valahti kalpeaksi, tippui polvilleen ja kaatui minua vasten itkemään. Järkytyksestä toivuttuani hän sai kerrottua, että hänen vanhemmat olivat kieltäneet häntä seurustelemasta ulkomaalaisen kanssa, koska pelkäsivät tytön jättävän sairaat vanhempansa. Nyt vanhemmat olivat jo kuolleet ja tyttö asui yksin surunsa kanssa. Kerroin hänelle kirjeestä, jonka hänen vanhempansa olivat minulle kirjoittaneet. Hän oli pöyristynyt!
Veimme kukat hänen vanhempien haudalle ja poltimme suitsukkeita. Työkeikan jälkeen vein rakkaani paratiisisaarille ja katsoimme kuinka kaunis maalima on!
Tyttöni oli opiskellut ahkerasti ja melkein valmis. Hän sai työpaikan samasta firmasta ja muutti kanssani Suomeen. Avioiduimme ja nyt meillä on vauva.
Jaksan jo nauraa sille, että rakkaani nousi kuolleista.
Tulee mieleen Dingon kappale:
"On toivo kuin hyvä henki se virtaa vaan
se airottoman veneen saa liikkumaan
vene kohtaa autiosaaren jota tuulet tuudittaa
näin sinä ja minä taasen kohdataan"
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos tää on oikeesti tositarina niin aivan upeeta! Oon aidosti onnellinen teidän puolesta. (:
no huh huh, kylläpä teille kävi ihanasti. Paljon onnea :)
Totuus on tarua ihmeellisempää. Onneksi olkoon. Olet löytänyt elämää suuremman rakkauden. Teidän elämä ei ollut turhaa. Hyvää loppuelämää paratiisissa.
No huh huh. Ei voi kyllä muuta sanoa, siis ihan uskomaton tositarina kyllä, melkein kuin mielikuvituksesta repäisty. Siis ei muuta kuin todellakin paljon onnea teille ja eläkää pitkä ja unelmia täyttävä elämä vaikka yksi unelma tulikin jo täytettyä. :)
Joku thaihutsu vaan vedättää sua kun et erota niitä toisistaan. ;)
No ei onnea vaan jos on totta.