Miesystäväni ja ystävämieheni...

eivät taida tulla keskenään toimeen.. Aina kun kerron miesystävälleni jotain ystävästäni, esim. sanon, että kävin hänen luonaan ja tehtiin sitä tai tätä, tulee jotain naljailtavaa, että sellanen se mies onkin. Sitten jos kerron ystävämiehelleni jotain miehestäni niin tuntuu, että hän suhtautuu tähän myös varautuneesti. Ja kuitenkin tuntuisi, että voisivat tulla toimeen keskenään, kun jotain samaa heissä on. Ovat pari kertaa tavanneet, mutta tuntuu, että on jotain estettä siinä välillä.

Mikä auttaisi? Oma mieheni suhtautuu enemmän varautuneesti ystävääni, mutta mielestäni hän ei ole lainkaan mustankipeä minusta.
17109
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

en usko että mikään, miehet nyt vain on sellaisia ettei ne voi sietää toisiaan jos joku naine on siin välissä.Sama se vaikka ne molemmat olis sun ystävämiehiä ja toinen olis homoki!

Äänestä

Onko miesten sitten mahdoton ystävystyä keskenään, jos ne on tavannu naisen kautta? :/

Äänestä
  • On. Miehet on lojaaleja, eivät niinkuin naiset jotka pokailee jopa toistensa miehiä.

    Äänestä

Tulee taas mieleen ämmien metkut miehen härnäämiseksi.

Seurustelin yhden hoitsun kanssa:Sen luona kävi työkavari, tk-lääkäri kahvilla usein ja ämmä vihjaili, että olisi oikein lääkärikin kiikarissa,
Tuhahdin vai, että ota sellainen shit äijäksesi, vähemmän tk-lääkäri tienaa

Se lääkäri sattuikin tulemaan samaan aikaan hoitsun luokse
Nauratti, kun näin, että se lääkäri olikin vanha läskiämmä, eikä mies.

Äänestä
  • Aika sosiopaattinen kuvitelma että nainen olisi tarkoittanut lääkärillä samaista naista...

    Äänestä

  • huokaa jo kirjoitti:

    Aika sosiopaattinen kuvitelma että nainen olisi tarkoittanut lääkärillä samaista naista...

    Se oli pikku terveyskeskuksen ainoa lääkäri

    Äänestä

  • cs kirjoitti:

    Se oli pikku terveyskeskuksen ainoa lääkäri

    hoitsu oli bisse

    Äänestä

Jospa se oli biseksuaali.

Äänestä
  • Ja Paskat kova Pihtari, siksi jätinkin sen
    Nannapäivät vain kaksi ovulaation aikana

    Äänestä

Mieheni ei ilmeisestikään voi sietää miesystävääni. Olen kyllä huomannut ettei hän ilosta hypi kun tapaan miespuolisen ystäväni mutta viimeisin purkaus sai minut hämilleni. Ilmoitin miehelleni tapaavani kyseisen ystäväni (niin kuin aina teen sillä mitään salattavaa ei ole) ja mies sai pienehkön hepulin ja ilmoitti ettei miehen ja naisen välillä voi olla pelkkää ystävyyttä ja että häntä suunnattomasti v*ttaa koko homma ja että kaikki miehet nauraisivat itsensä tärviölle jos tietäisivät mikä pelle hän on kun sallii kyseisen toiminnan.

Varmaan aika turha sanoa että olen aika järkyttynyt. Vai olenko minä se pelle ja mieheni puhuu asiaa?

Äänestä
  • Moni mies ajattelee ja tuntee samoin kuin miehesi. Heille itselleen on mahdotonta ajatella naista pelkkänä platonisena ystävänä. Niinpä he eivät usko, että siihen pysyisi kukaan toinenkaan mies.

    Silti monikin pystyy moiseen, minäkin. Kas kun se, mikä riittää ystävyyteen, ei välttämättä riitä parisuhteeseen.

    Äänestä

  • Perusmustankipeältä vaikuttaa. Riippuen tietysti, miten paha hepuli se oli, että jos ihan pieni vain niin eiköhän tuo vain välitä sinusta ja pidä sinua hyvänä saaliina, että pelkää menettävänsä. En sitten tiedä, onko tuolla mitään mustista siellä takana, mutta kyllä se on väittänyt, ettei ole. Ei tuo minua kiellä tapaamasta ystävääni.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Perusmustankipeältä vaikuttaa. Riippuen tietysti, miten paha hepuli se oli, että jos ihan pieni vain niin eiköhän tuo vain välitä sinusta ja pidä sinua hyvänä saaliina, että pelkää menettävänsä. En sitten tiedä, onko tuolla mitään mustista siellä takana, mutta kyllä se on väittänyt, ettei ole. Ei tuo minua kiellä tapaamasta ystävääni.

    Miksei tämä vastaa ylempään?

    Äänestä

  • ratikkakuski kirjoitti:

    Moni mies ajattelee ja tuntee samoin kuin miehesi. Heille itselleen on mahdotonta ajatella naista pelkkänä platonisena ystävänä. Niinpä he eivät usko, että siihen pysyisi kukaan toinenkaan mies.

    Silti monikin pystyy moiseen, minäkin. Kas kun se, mikä riittää ystävyyteen, ei välttämättä riitä parisuhteeseen.

    Miksi pitää puhua platonisesta ystävästä eikä ystävästä? Platoninen ystävä tuntuu kategorisoivan ja erottelevan sukupuolten välisen ystävyyden. Miksei voi puhua ystävästä vaan siihen pitää lisätä se joku samperin platoninen shitti?

    Äänestä

  • ????? kirjoitti:

    Miksi pitää puhua platonisesta ystävästä eikä ystävästä? Platoninen ystävä tuntuu kategorisoivan ja erottelevan sukupuolten välisen ystävyyden. Miksei voi puhua ystävästä vaan siihen pitää lisätä se joku samperin platoninen shitti?

    Platoninen naisystä voi olla kavala, kuten kaikki naiset.

    Olin kerran paltonisen naisen, hyttisiivojan hytissä kun lautta tuli satamaan.
    Ämmällä tuli kiire töihin ja sanghaijasi minut lukittuun hyttiinsä...........

    Oli sopiva aika ottaa päikkärit ja nukahdin sen ämmän bunkkaan.........

    Parin tunnin päästä heräsin, kun se ämmä tuli takaisin suussaan hirveän suuri pippeli, joka oli imeisesti minun.n

    Äänestä

  • ????? kirjoitti:

    Miksi pitää puhua platonisesta ystävästä eikä ystävästä? Platoninen ystävä tuntuu kategorisoivan ja erottelevan sukupuolten välisen ystävyyden. Miksei voi puhua ystävästä vaan siihen pitää lisätä se joku samperin platoninen shitti?

    Siksi, että sillä korostetaan ystävyyden seksitöntä luonnetta. Jotkut kun kuulemma paneskelevat satunnaisesti kavereidensa kanssa, vaikkeivät siis seurustele.

    Äänestä

  • ratikkakuski kirjoitti:

    Siksi, että sillä korostetaan ystävyyden seksitöntä luonnetta. Jotkut kun kuulemma paneskelevat satunnaisesti kavereidensa kanssa, vaikkeivät siis seurustele.

    Ja platoniset suhteet ovat sitten yleensä henkistä pettämistä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


häh? kirjoitti:

eivät taida tulla keskenään toimeen.. Aina kun kerron miesystävälleni jotain ystävästäni, esim. sanon, että kävin hänen luonaan ja tehtiin sitä tai tätä, tulee jotain naljailtavaa, että sellanen se mies onkin. Sitten jos kerron ystävämiehelleni jotain miehestäni niin tuntuu, että hän suhtautuu tähän myös varautuneesti. Ja kuitenkin tuntuisi, että voisivat tulla toimeen keskenään, kun jotain samaa heissä on. Ovat pari kertaa tavanneet, mutta tuntuu, että on jotain estettä siinä välillä.

Mikä auttaisi? Oma mieheni suhtautuu enemmän varautuneesti ystävääni, mutta mielestäni hän ei ole lainkaan mustankipeä minusta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu