en tiedä mitä pitäisi tehdä.. kun olin hetki sitten niin iloinen ja hehkuin onnea, mutta kun en tuntenut mitään ensi kertaa suudellessa.
en sitä mitä monet sanovat, perhosia vatsassa. mikä meni pieleen?
tuntuu kuin suhde olisi pamahtanut päin seinää, ja minä siinä mukana.
en ole mestari pitkissä suhteissa, koska "muutan mieltäni" kiinnostuksen suhteen.. se on todella rasittavaa, enkä halua todellakaan loukata ketään!
ja siksi onkin niin vaikeaa, mitä tehdä kun mietin joskus välillä että "haluan pois.."
ja silti on hauskaa ja naurattaa, mutta siti en tykkää että joudun miettimään näin että tykkäänkö vai enkö tykkää :(
en sitä mitä monet sanovat, perhosia vatsassa. mikä meni pieleen?
tuntuu kuin suhde olisi pamahtanut päin seinää, ja minä siinä mukana.
en ole mestari pitkissä suhteissa, koska "muutan mieltäni" kiinnostuksen suhteen.. se on todella rasittavaa, enkä halua todellakaan loukata ketään!
ja siksi onkin niin vaikeaa, mitä tehdä kun mietin joskus välillä että "haluan pois.."
ja silti on hauskaa ja naurattaa, mutta siti en tykkää että joudun miettimään näin että tykkäänkö vai enkö tykkää :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos niitä ongelmia ei ole, niitä luomalla luodaan. Huoh, voi ihmisen luontoa.
Miksi miettiä tykkääkö vai ei? Jos käy niin että ei, kyllä se "suhde" alkaa pikkuhiljaa tökkimään ihan ajattelematta.
Ja suudelmasta. Ei se eka suudelma voi ollakaan parhain. Puoliskot eivät tiedä toisen suutelu tahtia, tyyliä tai kestoa. Se on suorastaan klisee että eka suukko menee tyyliin; kaksi puuhaajaa muttei yhtäkään vastaanottajaa. Eripari pusut siis.
Älä sinä niistä suudelmista ja vasta tutustuneeseen ihmiseen tykkäämisistä huoli vaan elä ja ota vastaan mitä on vastaanotettavissa. Jos sinä et todella tunne ihmistä, miten voit olla varma ettet ehkä sittenkään tykkää hänestä? Monesti mieli voi muuttua.
Harvemminpa se suhteen tulevaisuus yhdestä suudelmasta on kiinni. : )
Sun asenteissasi olis kyllä tarkastamisen varaa, mutta taidat olla vielä aika nuori ja siksikin niin pinnallinen.
Etsit jotakin etkä aina itsekään tietä mitä. Joku ihminen vastaa joihinkin tarpeisiisi, mutta ei heti kaikkiin niistä, ja siihen se sitten lopahtaa ennen kuin alkoikaan.
Nå, pinnallisten unelmien perässä jolkottelukin loppuu aikanaan kun elämä opettaa hyväksymään erilaisuutta ja tulemaan sen kanssa toimeen joka päivä. Sitä sitten kutsutaan todelliseksi rakkaudeksi, joka ei pienestä säikähdä eikä hylkää - eikä alituisesti funtsaa sitäkään, että tykkäänköhän vaiko en. ; )
Tunteiden vakiintuminen vaatii aikaa ja suurpiirteisyyttä sekä kypsyyttä hahmottaa kokonaisuuksia pinnallisten yksityiskohtien sijaan.
Eli kyllä se siitä, kun aikansa harjottelee - sitä parisuhtessa elämistä meinaan.
: )
Olen nainen yli 40 v. ja sitä mieltä, että jos toinen ei miellytä seksuaalisesti eikä synny sitä jotain, sitä kipinää halatessa, suudellessa toista, ns. kemiaa, ei itseäni ainakaan rakastumaan saa. Joidenkin kanssa kun sen on kokenut, ei muu kelpaa. Vaikka ihmisessä on muitakin arvoja ja ne pitää ottaa huomioon, kyllä seksuaalinen intohimo on suhteelle tosi tärkeää. Jos suudelmat tuntuu kuin kapakalaa pussaisi, kyllä se kertoo omistakin tunteista toista kohtaan.
Kenenkään kanssa ei pitäisi olla vain sen tähden, että toinen on mukava tai että ei joutuisi olemaan yksin. Mielummin koen ensin rakastumisen, intohimon jne. ennen kuin suhde tasaantuu ja muuttuu rakkudeksi kuin että se olisi alusta alkan tasaista ja tylsää.
että homma onnistuu vaikka suudellessä ei säkenöikkään. Joskus jonkun kanssa se vaan natsaa niin säkenöivän hyvin, että jalat alta justiinsa. Sellaista saattaa kaivata läpi elämänsä, niitä huulia ja sitä tunnetta. Ajatelkaapa sitä.
tai sitten säkenöi 20 vuotta oman miehen kanssa ja kohtaa Toisen, jonka kanssa säkenöi vielä enemmän, mutta hold on! Aloin kaikkien näiden mukavien yhteisten vuosien jälkeen pohtia onkohan mieheni sittenkään minulle se oikea ;D, kun tulee joku Todella vie jalat alta sekä aiheuttaa sydämessä roihun, tunnemyrskyn ja väreilyä joka paikassa kehoani...
Suuteleminen on ihanaa miehen kanssa, josta tykkää ja ellei tykkää suudella jotakuta suhteesta ei tule mitään. Ihan kirpaisee ajatella, että olisin elänyt 20 vuotta miehen kanssa, jota en tykkää suudella. Tämä on jyrkkä kannanottoni.
mmmmmmmm
Minä olen rakkaani kanssa hitaasti etenevässä suhteessa.
Olemme toisillemme rakkaita ja minä suorastaan palvon tuota ihanaa miestä.
Etenimme kädestä pitelyn kautta toistemme syliin, tiukkaan läheisyyteen.
Kuitenkin asiat etenivät siihen ensimmäiseen suudelmaan, aivan kuin varkain.
Sen jälkeen mikään ei ole ollut entisellään,
halu ja kaipaus toiseen on vain lisääntynyt.
Huulet muistavat toisen huulten kosketusen kun olemme erossa, polvia heikottaa.
Ja kuitenkin tuskin tuo oli sen kummempi suudelma kuin yksikään aiemmin kokemani, se vaan nyt oli se ensimmäinen -oikea.