Me ollaan juuri äsken ruvettu kokoamaan laukkaa ratsastustunneilla, ja mä en oo onnistunu siinä vielä kauhean hyvin.
Saan mun vakkarin kokoamaan käynnin ja ravin ilman suurempia ongelmia, mutta laukassa tapahtuu niin, että hevonen vain vähän lyhentää askelta ja lahaa jalkoja ilman mitään energiaa ja tiputtaa sitten raville. Yritän käyttää pohjetta ja hiukan raippaa samalla kun kokoan, ettei heppa lähtisi ravaamaan, mutta silloin se vain lähtee kipittämään eteenpäin.
Ope neuvoi kokoaamaan niin, että samalla kun ajaa hevosta eteen tehdään puolipidätteitä ja pidetään hiukan ohjalla vastaan. Pitäisi myös kuulemma jotenkin istua "ylämäkeen"? Eli mitä tuo käytännössä tarkoittaa?
Saan mun vakkarin kokoamaan käynnin ja ravin ilman suurempia ongelmia, mutta laukassa tapahtuu niin, että hevonen vain vähän lyhentää askelta ja lahaa jalkoja ilman mitään energiaa ja tiputtaa sitten raville. Yritän käyttää pohjetta ja hiukan raippaa samalla kun kokoan, ettei heppa lähtisi ravaamaan, mutta silloin se vain lähtee kipittämään eteenpäin.
Ope neuvoi kokoaamaan niin, että samalla kun ajaa hevosta eteen tehdään puolipidätteitä ja pidetään hiukan ohjalla vastaan. Pitäisi myös kuulemma jotenkin istua "ylämäkeen"? Eli mitä tuo käytännössä tarkoittaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Istuaylämäkeen tarkoitta ainenkin että istut vähä eteenpäin niinkuin ylämäissä, muuten en osaa auttaa :/
Olen miettinyt ihan samaa, kun opettajat veuvovat ratsastamaan eteen ja samalla tekemään puolipidätteitä, ja hevoseni ei reagoi puolipidätteisiin mitenkään ainakaan ilman kankia.
EIEIEI!
Kun sanotaan että istutaan ylämäkeen niin pointti on, että hevosen laukan täytyy tuntua siltä kun se menisi ylämäkeen. Eli monet hevoset laukkaavat etupainoisina, mutta kootun hevosen etupää nousee kun takapää tulee enemmän alle eli hevonen kulkee "ylämäkeen". Ratsastajan kuuluu istua ihan normaalisti, eikä ainakaan nojata eteenpäin, mieluummin vaikka hieman enemmän taakse.
Laukan (ja minkä tahansa askellajin) kokoamisen perusteena on että hevosen täytyy liikkua niin paljon eteenpäin ja niin energisesti, että pieni pidäte ei siirrä sitä hitaampaan askellajiin. Kun ensin opit ylläpitämään laukkaa haluamasi ajan (eli sinä päätät milloin siirrytte takaisin raviin) telkemään siirtymät tasapainoisesti ja kevyesti, niin sitten siirrytään harjoittelemaan temponvaihteluita eli laukan vauhdin hidastamista ja nopeuttamista. Kun nämä onnistuvat ja saat hevosen nopeasti reagoimaan apuihisi voidaan alkaa harjoittelemaan kokoamista. Ei ennen!
Puolipidätteet ovat hienovaraista koordinaatiota käden ja jalan välillä eli jalan täytyy luoda tarpeeksi impulssia samalla kun käden täytyy suunnata tuo impulssi oikein (eli ylös ei eteen) ja myödätä heti kun tarpeen. Myös jalan täytyy osata vaikuttaa juuri oikean verran oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Tämä vaatii tasapainoista hyvää istuntaa, apujen oikeanlaista käyttöä ja ratsastajalta kykyä tuntea mitä hänen allaan tapahtuu. Jolleivät nämä asiat ole kunnossa, ei todellista kokoamista voi saada aikaan.
(Tiedättekö muuten, miksi haluatte hevosen kokoavan? Entä miten kokoaminen vaikuttaa hevoseen?)
"Kun nämä onnistuvat ja saat hevosen nopeasti reagoimaan apuihisi voidaan alkaa harjoittelemaan kokoamista. Ei ennen!"
Vähän on vaikea ratsastustuntilaisen itse päättää missä vaiheessa voi mitäkin tehdä... Se on kyllä niin että opettaja aika pitkälle sanelee, eihän siinä voi alkaa inttää että "en mä voi viel tätä tehdä!" kun opettaja kuitenkin arvioi milloin oppilaat on mihinkin valmiita. Tietysti teoriassa pitäis uskaltaa sanoa että ei ole vielä johonkin uuteen asiaan valmis, mutta kuinka moni käytännössä uskaltaa/kehtaa/tahtoo sanoa, etenkin kun tunnit ovat ryhmätunteja ja muut ryhmäläiset siirtyvät uuteen asiaan.
Tässä mielessä yksityistunnit olis tietysti ihanteellisia, mutta vain harvoilla on niihin varaa.