Englannin

Varmaan sen takia, kun elokuvissa puhutaan englantia. Eikös?

No siitä tietennii kun oli Brittiläinen Imperiumi ja hitosti alusmaita. Ranskan alusmaissa puhutaan ranskaa, belgialaisten belgiaa, espanjalaisten valloittamissa maissa espanjaa, Portugalin portugalia jne. Englantilaiset vaan oli suurin Imperiumi jossain vaiheessa ja siksi se kieli on niin yleinen. Nykyään kai alusmaita ei taida enää olla kun ovat itsenäistyneet. Kielet on silti säilyneet, esim. marokkolaiset taaplaa ranskaa, keski-amerikassa portugalia ja espanjaa jne.

Englantia puhuvat ovat olleet leviämisessään rosvoimpia, siksi he ovat eniten lisineet ja törkkineet kieltään joka puolelle.

Mitenkähän olisi ellei Kiinan keisari olisi 1400-luvulla päättänyt että nyt riittää merten koluaminen ja pannut ylivoimaisen laivastonsa telakalle. Taidettaisi Britanniassakin kalkattaa kiinaa.

Vielä 400 vuotta sitten englannin puhujia oli saman verran kuin suomen puhujia nykyisin. Sitten alkoi brittien siirtomaavallan aika, joka vei kielen ympäri maailmaa. Britit tapaavat vieläkin sanoa, että oli aika, jolloin aurinko ei koskaan laskenut brittiläisen imperiumin yllä. He ovat siis ylpeitä siitä, että anastivat maita eri kansoilta.

USA:n nousu maailman johtavaksi talousmahdiksi runsaat 100 vuotta sitten edesauttoi englannin yleistymistä maailmankielenä. Tosin esimerkiksi Suomen oppikouluissa opeteltiin vielä 50-luvun alussa tavallisemmin saksaa kuin englantia.

Kolmas englannin levinneisyyteen myötävaikuttanut tekijä on kielen näennäinen helppous. Kielioppi tuntuu suorastaan naurettavan yksinkertaiselta verratuna esimerkiksi muihin germaanisiin kieliin. Lausuminen ja oikeinkirjoitus ovat tosin hankalia. Vaikea on myös puhua tätä hieman epätarkkaa kieltä idiomaattisesti täysin oikein niin hyvin, että natiivi puhuja pitää puhujaa toisena natiivina. Saksassa se onnistuu paljon helpommin.

Entäs hispanofonian rooli tässä valossa?