Onko tällä palstalla yhtään oikeaa narsistia, jolla ongelmat olis omakohtaisia ja itseaiheutettuja ? Suurin osa täällä on narsistien uhreja. Mietin onko narsisteilla itsellään sairaudentuntoa lainkaan. Ja voiko narsisti itse pyrkiä korjaamaan käytöstään kun on huonosti kohdellut läheisiään ? Katuvatko narsistit, mitä ikävää ovatkaan saaneet aikaiseksi tekemisillään ?
Muissa sairauksissa pyritään itse muuttamaan omaa käytöstä empaattisemmaksi ja paremmin ottamaan muut huomioon. Mitä ajattelevat narsistit itse, onko heidän huono käytöksensä toisia kohtaan oikeutettua ?
Oletko oikea narsisti ?
Anilin D
32
168
Vastaukset
- phnx
Mietin onko narsisteilla itsellään sairaudentuntoa lainkaan. Ei
Ja voiko narsisti itse pyrkiä korjaamaan käytöstään kun on huonosti kohdellut läheisiään ? Ei
Katuvatko narsistit, mitä ikävää ovatkaan saaneet aikaiseksi tekemisillään ? Ei
Noista Ei seikoista narsitin erottaa normaali ihmisistä.. - d.i.c.e
"Onko tällä palstalla yhtään oikeaa narsistia, jolla ongelmat olis omakohtaisia ja itseaiheutettuja ?"
Sinun pitäisi kysyä tuota eksiltäni...Itseaiheutettuja? Miten sen nyt ottaa...Kaikkeen on jokin syy, mistä teot ovat lähteneet. Kumpi oli ensin muna, vai kana?
"Mietin onko narsisteilla itsellään sairaudentuntoa lainkaan."
Voi olla...Ehkä. :)
"Ja voiko narsisti itse pyrkiä korjaamaan käytöstään kun on huonosti kohdellut läheisiään ?"
Ei ainakaan siitä syystä lähde korjaamaan yhtään mitään.
"Katuvatko narsistit, mitä ikävää ovatkaan saaneet aikaiseksi tekemisillään ? "
Eivät...Ellei se liity heihin itseensä...Joskus poikkeustilanteessa saattaa hetkellistä ( ihan aitoa ) syyllisyyttä esiintyä, mikä on hyvin harvinaista. Yleensä katuvat enemmän sitä, jos eivät ole kyenneet olemaan täydellisiä heille itselleen...
"Mitä ajattelevat narsistit itse, onko heidän huono käytöksensä toisia kohtaan oikeutettua ?"
Kyllä. Tietävät kyllä, että ei, mutta se on silti kyllä...Koska "ei":llä ei ole yksinkertaisesti mitään väliä. Minä en tiedä onko pesunkestävällä narsistilla sairauden tuntoa. Tai uskon, että heitä on erilaisia ja erilaisessa vaiheessa, myös sielunkamppailua tekeviä. Tuntemallani ei.
Hänen tekonsa olivat kaikki oikeutettua. Hän ei koskaan katunut mitään. Hän ei kokenut mitään ongelmaa siinä, jos pahoitti jonkun mielen. Ei hän edes ymmärtänyt sellaista. Tai siitä, millaista vahinkoa hän pystyi saamaan aikaan; häneltä puuttui täysin moraalinen näkökanta; selkärankaa ei ollut ottaa toisia huomioon vaikka joku olisi tarvinnutkin sitä. Vain siinä tapauksessa, jos hän itse keksi jostain syystä olla huomaavainen (liehittelijä) jota kuta kohtaan. Sairaudentuntoa kyseisellä henkilöllä ei ollut. Eikä hänellä ollut valmiuksia ottamaan sellaista arvioita edes vastaan. Sairaudet lähinnä kauhistuttivat häntä.- d.i.c.e
Koska kyseessä ei ole varsinainen sairaus, aloin miettimään tuota sairaudentunto käsitettä...
Periaatteessahan asian tajuaminen ei vaadi, muuta kuin yhden asian tiedostamisen: Asiat mitä on tapahtuneet, saattavat olla myös osittain minun syytäni. Ei muuta...
Ei kukaan ensimmäisenä ajattele, että oho, taidan olla narsisti. Kyllä se selviää vain silloin, jos tuon oivaltamisen jälkeen on halua lähteä tutkimaan asiaa...Kaikilla ei ole.
Itse veikkaan, että narskut tiedostavat asian silloin tällöin, mutta lähes välittömästi kieltävät sen, PAITSI siinä tapauksessa, että ulkopuoliset tekijät pakottavat narskun "pakenemaan" päänsä sisään...Mikä tarkoittaa pitkään kestänyttä yksinäisyyttä, vankilaa, tai vastaavaa...
Kun yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa ei ole, on totuuden kohtaaminen väistämätöntä. Sitä ennen narsku yrittää kyllä sitkeästi kääntää ajatuksensa pois, erilaisten addiktioiden avulla nyt esimerkiksi... d.i.c.e kirjoitti:
Koska kyseessä ei ole varsinainen sairaus, aloin miettimään tuota sairaudentunto käsitettä...
Periaatteessahan asian tajuaminen ei vaadi, muuta kuin yhden asian tiedostamisen: Asiat mitä on tapahtuneet, saattavat olla myös osittain minun syytäni. Ei muuta...
Ei kukaan ensimmäisenä ajattele, että oho, taidan olla narsisti. Kyllä se selviää vain silloin, jos tuon oivaltamisen jälkeen on halua lähteä tutkimaan asiaa...Kaikilla ei ole.
Itse veikkaan, että narskut tiedostavat asian silloin tällöin, mutta lähes välittömästi kieltävät sen, PAITSI siinä tapauksessa, että ulkopuoliset tekijät pakottavat narskun "pakenemaan" päänsä sisään...Mikä tarkoittaa pitkään kestänyttä yksinäisyyttä, vankilaa, tai vastaavaa...
Kun yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa ei ole, on totuuden kohtaaminen väistämätöntä. Sitä ennen narsku yrittää kyllä sitkeästi kääntää ajatuksensa pois, erilaisten addiktioiden avulla nyt esimerkiksi...Jäi vaivaamaan, kun luin tuon uudelleen: d.i.c.e palataan tähän vielä :
"Itse veikkaan, että narskut tiedostavat asian silloin tällöin, mutta lähes välittömästi kieltävät sen, PAITSI siinä tapauksessa, että ulkopuoliset tekijät pakottavat narskun "pakenemaan" päänsä sisään...Mikä tarkoittaa pitkään kestänyttä yksinäisyyttä, vankilaa, tai vastaavaa..."
Minä näin ensin tuon kommenttisi toisessa valossa, mutta nyt tajusin..
Okei, esimerkki. MrN on rellestänyt jossakin kaupungissa ja joutunut ehkä narautetuksi tai joku pirunomainen tapahtuma ajanut tämän pakoon. Sen seurauksena hänellä ei ole ystäviä, asuinpaikkaa, työtä eikä suhteita; hän on totaalisen yksin ja kurjassa jamassa monin tavóin. Tätä olotilaa kestää hyvän aikaa. Huom! Tämä sama tarina on toistunut jo monta kertaa saman mrN:n elämässä. Hän eristäytyy, ajautuu mm erikoisiin yksinäisiin ääriharrastuksiin, kokeilee rajojaan.
Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle? Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia? Kun hän ajan saatossa palaa ihmisten ilmoille, alkaa saada elämästä jalansijaa; tästä naamioherrasta tulee saapasjalkanarsisti potenssin kymmenenen mitä paremmin elämässä menee. Hänen näkemyksensä: kaikki muut ovat vieneet hänen elämänsä. Hän ottaa se takaisin. Tavalla tai toisella. Keinoja kaihtamatta. Hän ei kadu mitään.
Voisitko pohtia tätä? Tai kaikki siis mukaan ! Mutta tuo teesi, miten se istuu tähän vai eikös sitten istukaan?- jruy
"Minä en tiedä onko pesunkestävällä narsistilla sairauden tuntoa. Tai uskon, että heitä on erilaisia ja erilaisessa vaiheessa, myös sielunkamppailua tekeviä. Tuntemallani ei. "
Narsisteja ei ole erilaisissa vaiheissa, myös sielunkamppailua tekeviä, se on narsistin itsensä luoma valheellinen illuusio. Jos pystyy kehittymään ihmisenä ja tekemään sielunkamppailua ei ole silloin narsisti. - d.i.c.e
elisakettu kirjoitti:
Jäi vaivaamaan, kun luin tuon uudelleen: d.i.c.e palataan tähän vielä :
"Itse veikkaan, että narskut tiedostavat asian silloin tällöin, mutta lähes välittömästi kieltävät sen, PAITSI siinä tapauksessa, että ulkopuoliset tekijät pakottavat narskun "pakenemaan" päänsä sisään...Mikä tarkoittaa pitkään kestänyttä yksinäisyyttä, vankilaa, tai vastaavaa..."
Minä näin ensin tuon kommenttisi toisessa valossa, mutta nyt tajusin..
Okei, esimerkki. MrN on rellestänyt jossakin kaupungissa ja joutunut ehkä narautetuksi tai joku pirunomainen tapahtuma ajanut tämän pakoon. Sen seurauksena hänellä ei ole ystäviä, asuinpaikkaa, työtä eikä suhteita; hän on totaalisen yksin ja kurjassa jamassa monin tavóin. Tätä olotilaa kestää hyvän aikaa. Huom! Tämä sama tarina on toistunut jo monta kertaa saman mrN:n elämässä. Hän eristäytyy, ajautuu mm erikoisiin yksinäisiin ääriharrastuksiin, kokeilee rajojaan.
Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle? Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia? Kun hän ajan saatossa palaa ihmisten ilmoille, alkaa saada elämästä jalansijaa; tästä naamioherrasta tulee saapasjalkanarsisti potenssin kymmenenen mitä paremmin elämässä menee. Hänen näkemyksensä: kaikki muut ovat vieneet hänen elämänsä. Hän ottaa se takaisin. Tavalla tai toisella. Keinoja kaihtamatta. Hän ei kadu mitään.
Voisitko pohtia tätä? Tai kaikki siis mukaan ! Mutta tuo teesi, miten se istuu tähän vai eikös sitten istukaan?"Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle?"
Hänen itsetuntonsa ensin laskee radikaalisti, hän mahdollisesti masentuu. Hän saattaa jopa katua tekojaan, ainakin niiden seurauksia itselleen...Vertauskuvallisesti siis "hakkaa päätään seinään". Hän todennäköisesti kiroaa muut ihmiset alimpaan helvettiin ( koska syyttää edelleen muita ) ja eristäytyy...Haluaa todistaa itselleen, ettei tarvitse ketään, vaikka paska olo onkin...Erikoisilla harrastuksillaan hän haluaa todistaa itselleen olevansa rohkein, parhain, PARAS, siitäkin huolimatta, että on onnistunut saamaan elämänsä surkeaan jamaan...
Hän kerää näillä itsetuntonsa palasia takaisin kasaan...Hokee itselleen miljoona kertaa olevansa VAHVA, kunnes sitten joku kaunis päivä tuntee sellainen oikeasti olevansa.
Esirippu vedetään syrjään ja siinä hän taas on. Mr. N...
V-mäisempänä kuin koskaan...Ja täynnä itseluottamusta. :)
"Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia?"
Todennäköisesti hän tiedostaa hetken...Kunnes kokee totuuden liian kivuliaaksi, ja kuten kaikesta muusta, myös pahasta olostaan hän syyttää muita. Ei tarvitse tiettyä kohdetta, hän käy sotaa "koko maailmaa" vastaan...Hän tietää, että hänellä on surkea olo omien tekojensa vuoksi, mutta tuo ajatus saa hänet vain pahalle tuulelle, ja sen hän purkaa muihin...Muut ovat SAANEET hänet tekemään tämän itselleen...Hän ajattelee. Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi. Aina löytyy syyllinen. :) - d.i.c.e
d.i.c.e kirjoitti:
"Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle?"
Hänen itsetuntonsa ensin laskee radikaalisti, hän mahdollisesti masentuu. Hän saattaa jopa katua tekojaan, ainakin niiden seurauksia itselleen...Vertauskuvallisesti siis "hakkaa päätään seinään". Hän todennäköisesti kiroaa muut ihmiset alimpaan helvettiin ( koska syyttää edelleen muita ) ja eristäytyy...Haluaa todistaa itselleen, ettei tarvitse ketään, vaikka paska olo onkin...Erikoisilla harrastuksillaan hän haluaa todistaa itselleen olevansa rohkein, parhain, PARAS, siitäkin huolimatta, että on onnistunut saamaan elämänsä surkeaan jamaan...
Hän kerää näillä itsetuntonsa palasia takaisin kasaan...Hokee itselleen miljoona kertaa olevansa VAHVA, kunnes sitten joku kaunis päivä tuntee sellainen oikeasti olevansa.
Esirippu vedetään syrjään ja siinä hän taas on. Mr. N...
V-mäisempänä kuin koskaan...Ja täynnä itseluottamusta. :)
"Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia?"
Todennäköisesti hän tiedostaa hetken...Kunnes kokee totuuden liian kivuliaaksi, ja kuten kaikesta muusta, myös pahasta olostaan hän syyttää muita. Ei tarvitse tiettyä kohdetta, hän käy sotaa "koko maailmaa" vastaan...Hän tietää, että hänellä on surkea olo omien tekojensa vuoksi, mutta tuo ajatus saa hänet vain pahalle tuulelle, ja sen hän purkaa muihin...Muut ovat SAANEET hänet tekemään tämän itselleen...Hän ajattelee. Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi. Aina löytyy syyllinen. :)"Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi."
Noin minäkin muuten ajattelen...En vain tajunnut sitä, ennenkuin kirjoitin tämän. :)
En kyllä tiedä, miten muutenkaan VOI ajatella...Miten otetaan vastuu, kannetaan syyllisyys? En osaa... - elämän kevät
d.i.c.e kirjoitti:
"Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle?"
Hänen itsetuntonsa ensin laskee radikaalisti, hän mahdollisesti masentuu. Hän saattaa jopa katua tekojaan, ainakin niiden seurauksia itselleen...Vertauskuvallisesti siis "hakkaa päätään seinään". Hän todennäköisesti kiroaa muut ihmiset alimpaan helvettiin ( koska syyttää edelleen muita ) ja eristäytyy...Haluaa todistaa itselleen, ettei tarvitse ketään, vaikka paska olo onkin...Erikoisilla harrastuksillaan hän haluaa todistaa itselleen olevansa rohkein, parhain, PARAS, siitäkin huolimatta, että on onnistunut saamaan elämänsä surkeaan jamaan...
Hän kerää näillä itsetuntonsa palasia takaisin kasaan...Hokee itselleen miljoona kertaa olevansa VAHVA, kunnes sitten joku kaunis päivä tuntee sellainen oikeasti olevansa.
Esirippu vedetään syrjään ja siinä hän taas on. Mr. N...
V-mäisempänä kuin koskaan...Ja täynnä itseluottamusta. :)
"Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia?"
Todennäköisesti hän tiedostaa hetken...Kunnes kokee totuuden liian kivuliaaksi, ja kuten kaikesta muusta, myös pahasta olostaan hän syyttää muita. Ei tarvitse tiettyä kohdetta, hän käy sotaa "koko maailmaa" vastaan...Hän tietää, että hänellä on surkea olo omien tekojensa vuoksi, mutta tuo ajatus saa hänet vain pahalle tuulelle, ja sen hän purkaa muihin...Muut ovat SAANEET hänet tekemään tämän itselleen...Hän ajattelee. Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi. Aina löytyy syyllinen. :)"Todennäköisesti hän tiedostaa hetken...Kunnes kokee totuuden liian kivuliaaksi, ja kuten kaikesta muusta, myös pahasta olostaan hän syyttää muita. Ei tarvitse tiettyä kohdetta, hän käy sotaa "koko maailmaa" vastaan...Hän tietää, että hänellä on surkea olo omien tekojensa vuoksi, mutta tuo ajatus saa hänet vain pahalle tuulelle, ja sen hän purkaa muihin...Muut ovat SAANEET hänet tekemään tämän itselleen...Hän ajattelee. Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi. Aina löytyy syyllinen. :)"
Mutta noinhan suurin osa ihmisistä ajattelee, moni uskoo viimeiseen asti olevansa oikeassa eikä osaa ajatella asioita toisten kannalta. Ihminen on vain pohjimmiltaan sellainen, itsekäs olento. Miksi narsistin pitäisi olla sen parempi? Kuinka moni pystyy korjaamaan aiheuttamiaan vahinkoja kun viimein tajuaa mitä on tehnyt muuten kuin korkeintaan pyytämällä anteeksi? - d.i.c.e
elämän kevät kirjoitti:
"Todennäköisesti hän tiedostaa hetken...Kunnes kokee totuuden liian kivuliaaksi, ja kuten kaikesta muusta, myös pahasta olostaan hän syyttää muita. Ei tarvitse tiettyä kohdetta, hän käy sotaa "koko maailmaa" vastaan...Hän tietää, että hänellä on surkea olo omien tekojensa vuoksi, mutta tuo ajatus saa hänet vain pahalle tuulelle, ja sen hän purkaa muihin...Muut ovat SAANEET hänet tekemään tämän itselleen...Hän ajattelee. Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi. Aina löytyy syyllinen. :)"
Mutta noinhan suurin osa ihmisistä ajattelee, moni uskoo viimeiseen asti olevansa oikeassa eikä osaa ajatella asioita toisten kannalta. Ihminen on vain pohjimmiltaan sellainen, itsekäs olento. Miksi narsistin pitäisi olla sen parempi? Kuinka moni pystyy korjaamaan aiheuttamiaan vahinkoja kun viimein tajuaa mitä on tehnyt muuten kuin korkeintaan pyytämällä anteeksi?Useimmat ihmiset kai kuitenkin katuvat ennemmin, tai myöhemmin...
Kärsivät tunnontuskia sen TOISEN vuoksi...Narsku katuu vain itsensä vuoksi. Yleensä...
Kuitenkin joissain äärimmäisissä tilanteissa, narsku ja jopa psykopaattikin voi tuntea empatiaa "uhrejaan" kohtaan... jruy kirjoitti:
"Minä en tiedä onko pesunkestävällä narsistilla sairauden tuntoa. Tai uskon, että heitä on erilaisia ja erilaisessa vaiheessa, myös sielunkamppailua tekeviä. Tuntemallani ei. "
Narsisteja ei ole erilaisissa vaiheissa, myös sielunkamppailua tekeviä, se on narsistin itsensä luoma valheellinen illuusio. Jos pystyy kehittymään ihmisenä ja tekemään sielunkamppailua ei ole silloin narsisti.jruy: hyvä kun huomautit tästä.
Täsmennän sanomisiani:
Tarkoitin että narsistis-häiriöisiä on eri sorttisia. Ylitse muiden NPH, joka mielestäni ei juurikaan kehity. Ei jos on todella tuolla patologisuuden asteella, mahdollisesti psykopatian asteella. Koska useimmiten ei tunnista häiriöönsä. Eihän se hänelle niin suuri ongelma olekaan, vaan ulkopuolisille. Kyllä aikamoinen hajoaminen pitäisi tapahtua sielun kamppailun aikaan saamiseksi...ehkä se on mahdollista. Luulen että joku pystyisi tuota ruotimaan hieman tarkemmin. Tuli mieleen tietysti Sam Vaknin.
Erisorttisia: on piirrehäiriöisiä joilla kellä mikäkin ominaisuus rasittaa ympäristöä. Mielestäni heillä taas, huomatessaan asian itsessään, on hyvätkin edellytykset kehittyä. Jokainen meistä on ominainen persoonallisuutensa kanssa. Jonkinlaisista narsistisista piirteistä myös kärsimme/tai muut kärsivät, jotka eivät ole niin suotavia. Niitä pystymme halutessamme rajaamaan ja sitä kautta itseämme muuttamaan. Sitä matkaahan me useimmat teemme; ruodimme itseämme, ja itsepääpiruN siellä antaa suuntaviivaa kokemuksiemme kautta ymmärtääksemme paremmin tätä narsismisuusajattelua. Siksi meitä palstalaisia voisi hyvällä syyllä kutsua narsisteiksi. Mutta nuo vivahde-erot on hyvä jokaisen tunnistaa; kaikki ei ole niin musta-valkoista kuin tietämättömyydessä oletetaan.d.i.c.e kirjoitti:
"Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle?"
Hänen itsetuntonsa ensin laskee radikaalisti, hän mahdollisesti masentuu. Hän saattaa jopa katua tekojaan, ainakin niiden seurauksia itselleen...Vertauskuvallisesti siis "hakkaa päätään seinään". Hän todennäköisesti kiroaa muut ihmiset alimpaan helvettiin ( koska syyttää edelleen muita ) ja eristäytyy...Haluaa todistaa itselleen, ettei tarvitse ketään, vaikka paska olo onkin...Erikoisilla harrastuksillaan hän haluaa todistaa itselleen olevansa rohkein, parhain, PARAS, siitäkin huolimatta, että on onnistunut saamaan elämänsä surkeaan jamaan...
Hän kerää näillä itsetuntonsa palasia takaisin kasaan...Hokee itselleen miljoona kertaa olevansa VAHVA, kunnes sitten joku kaunis päivä tuntee sellainen oikeasti olevansa.
Esirippu vedetään syrjään ja siinä hän taas on. Mr. N...
V-mäisempänä kuin koskaan...Ja täynnä itseluottamusta. :)
"Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia?"
Todennäköisesti hän tiedostaa hetken...Kunnes kokee totuuden liian kivuliaaksi, ja kuten kaikesta muusta, myös pahasta olostaan hän syyttää muita. Ei tarvitse tiettyä kohdetta, hän käy sotaa "koko maailmaa" vastaan...Hän tietää, että hänellä on surkea olo omien tekojensa vuoksi, mutta tuo ajatus saa hänet vain pahalle tuulelle, ja sen hän purkaa muihin...Muut ovat SAANEET hänet tekemään tämän itselleen...Hän ajattelee. Eli se, että hän teki jotain, oli jonkun toisen aiheuttamaa silti loppujen lopuksi. Aina löytyy syyllinen. :)d.i.c.e : Kiitos erittäin hyvin kirjoitetusta kommentista.
Tuo tuki täysin, sanasta sanaan sitä oletusta, minkä olin tehnyt. Mutta nämä ovat hankalia asioita, kun ei voi suoraan mennä nassulta itseltään kysymään, että . "Hei, mites tämän homman kanssa nyt oli? Oletko sitä mieltä vai onko olettamani teoria ihan pielessä?"
No mitäpä saapasjalka siihen? "vie v*uun teoriasi" -olisiko lähimpänä totuutta? Siis ennen sitä miten skitso, hullu, sekopää kommentoija onkin moisissa mielipuolisissa kuvitelmissaan? :D
Mutta; loppupäätelmä; paranemistahan siis tuossa yksinäisyydessä ei suinkaan tapahtunut.d.i.c.e kirjoitti:
Useimmat ihmiset kai kuitenkin katuvat ennemmin, tai myöhemmin...
Kärsivät tunnontuskia sen TOISEN vuoksi...Narsku katuu vain itsensä vuoksi. Yleensä...
Kuitenkin joissain äärimmäisissä tilanteissa, narsku ja jopa psykopaattikin voi tuntea empatiaa "uhrejaan" kohtaan...Jos ei ihan ääripershäiriö ole, niin pystyyhän sitä omia tekemisiään tarkastelemaan. Se vain vaatii pysähtymistä. Ajattelemista ja pohtimista. Helevetin kivualista hommaa tämä saatta olla.
"Kuitenkin joissain äärimmäisissä tilanteissa, narsku ja jopa psykopaattikin voi tuntea empatiaa "uhrejaan" kohtaan... "
Onko tästä mitään kokemusta tai näyttöä? Kiinnostaa kyllä, hyvin moni kysyy tätä aina uudestaan ja uudestaan.- d.i.c.e
elisakettu kirjoitti:
d.i.c.e : Kiitos erittäin hyvin kirjoitetusta kommentista.
Tuo tuki täysin, sanasta sanaan sitä oletusta, minkä olin tehnyt. Mutta nämä ovat hankalia asioita, kun ei voi suoraan mennä nassulta itseltään kysymään, että . "Hei, mites tämän homman kanssa nyt oli? Oletko sitä mieltä vai onko olettamani teoria ihan pielessä?"
No mitäpä saapasjalka siihen? "vie v*uun teoriasi" -olisiko lähimpänä totuutta? Siis ennen sitä miten skitso, hullu, sekopää kommentoija onkin moisissa mielipuolisissa kuvitelmissaan? :D
Mutta; loppupäätelmä; paranemistahan siis tuossa yksinäisyydessä ei suinkaan tapahtunut."No mitäpä saapasjalka siihen? "vie v*uun teoriasi" -olisiko lähimpänä totuutta? Siis ennen sitä miten skitso, hullu, sekopää kommentoija onkin moisissa mielipuolisissa kuvitelmissaan? :D"
Näinhän se menee... :) - d.i.c.e
elisakettu kirjoitti:
Jos ei ihan ääripershäiriö ole, niin pystyyhän sitä omia tekemisiään tarkastelemaan. Se vain vaatii pysähtymistä. Ajattelemista ja pohtimista. Helevetin kivualista hommaa tämä saatta olla.
"Kuitenkin joissain äärimmäisissä tilanteissa, narsku ja jopa psykopaattikin voi tuntea empatiaa "uhrejaan" kohtaan... "
Onko tästä mitään kokemusta tai näyttöä? Kiinnostaa kyllä, hyvin moni kysyy tätä aina uudestaan ja uudestaan.Tässä jotain...
http://www.goertzel.org/dynapsyc/2003/psychopaths.htm
Minäkin luulen, että jokin tietoisuus asiasta on. Koska se selittää tietynlaisen salailun ja kaiken mahdollisen naamioyritykset. Vaikea tietää, mikä se ymmärrys sitten on. Tuo oli jännä olettama, että ulkopuoliset tekijät aiheuttavat pakenemisreaktion, siis todellisuuden kohtaamiselta. Kun puhuit yksinäisyydestä; joo : napsahti joku palapelin palanen kohdallaan. Olet oikeassa.
Addiktioista olen kyllä sitä mieltä, että saapasjalkanarsisti pystyy kieltämään nekin. Mikään ei ole niin suuri nautinto, tai siis hallitse häntä, että se hallitsee häntä. Aikansa kyllä; voi saada pakkomielteenomaisia piirteitä jopa; mutta huomattuaan että jokin vie häntä (huom. jos huomaa) alkaa määrätietoiset ponnistelut irti pääsemiseksi. Kunnon pesunkestävä nassu mielestäni saattaa olla yksi kurinalaisempia henkilöitä joita tunnette. Tästä tuli taas mieleeni eräs absolutisti ja mitä kaikkea muuta olikaan.- d.i.c.e
"Kunnon pesunkestävä nassu mielestäni saattaa olla yksi kurinalaisempia henkilöitä joita tunnette."
Se riippuu...Tuossa "romahdusvaiheessa" = asioiden tajuaminen, sillä ei ole mitään väliä, mihin on koukussa...
Kunhan on jatkuvasti jotain touhuamista.
Silloin voi kärsivällisyydellä ja vanhoilla "periaatteilla" heittää vesilintua. Ne vain yksinkertaisesti lakkaavat olemasta, sillä tuossa tilassa narsku on kykenemätön säilyttämään "vanhaa itseään"...
Se vain katoaa...*pof*, kuin proffa palmun alle. :) d.i.c.e kirjoitti:
"Kunnon pesunkestävä nassu mielestäni saattaa olla yksi kurinalaisempia henkilöitä joita tunnette."
Se riippuu...Tuossa "romahdusvaiheessa" = asioiden tajuaminen, sillä ei ole mitään väliä, mihin on koukussa...
Kunhan on jatkuvasti jotain touhuamista.
Silloin voi kärsivällisyydellä ja vanhoilla "periaatteilla" heittää vesilintua. Ne vain yksinkertaisesti lakkaavat olemasta, sillä tuossa tilassa narsku on kykenemätön säilyttämään "vanhaa itseään"...
Se vain katoaa...*pof*, kuin proffa palmun alle. :)Niin, en tarkoittanut pysyviä moraalisia arvoja, näitähän nassuilla ei ole. Selkärankaa tai luonnetta ei myöskään. Mutta kurinalaisuus; jos se hyödyttää vain häntä; hän kykenee osoittamaan uskomattoman sotilaallisesti sen määrätietoisen asenteen (ainakin aikansa, ennenkuin löpsähtää...miten d.i.c.e sanoit *pof* , kuin esiaste tälle...) jonkin asian suhteen, minkä kurinalaisuutta hän pystyy noudattamaan. Tämähän on vain syvissä tarkoituksessa näyttää ettei hän ole heikko. Varsinkaan jos toinen tai jokin muu tekee näin. Esim: hän ei käytä alkoholia tai paihteitä(moraalisaarnatuomio). Hän ei pelaa, ei käytä rahaa holtittomasti (säästää saituremmin kuin Roope-setä kuunaan), hän elää äärimmäisen terveellisesti ja kurinalaisesti, jopa poikkeusolosuhteissa hän viihtyy ja mielellään korostaa näitä tekijöitä. Jne..
Löpsähtäminen taas: se näyttää aivan uskomattomalta: ihan kuin koskaan ei olisi ollut sitä hienoa harrastetta tai arvoa; ja miten kaikki voi muuttua sanoja myöten. Samalla tavalla rangaistava teko se voi olla kuin nk "uhrikin" jota aletaan sättimään kun aika on kypsä. Tavanomaisempi ihminen kun lopettaa raittiuden tai vuorikiipeilyn, niin osaa edes sitä hiukan perustella; saapasjalan uskomattomat kootut selitykset ovat suu avoimeksi jättäviä.- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Niin, en tarkoittanut pysyviä moraalisia arvoja, näitähän nassuilla ei ole. Selkärankaa tai luonnetta ei myöskään. Mutta kurinalaisuus; jos se hyödyttää vain häntä; hän kykenee osoittamaan uskomattoman sotilaallisesti sen määrätietoisen asenteen (ainakin aikansa, ennenkuin löpsähtää...miten d.i.c.e sanoit *pof* , kuin esiaste tälle...) jonkin asian suhteen, minkä kurinalaisuutta hän pystyy noudattamaan. Tämähän on vain syvissä tarkoituksessa näyttää ettei hän ole heikko. Varsinkaan jos toinen tai jokin muu tekee näin. Esim: hän ei käytä alkoholia tai paihteitä(moraalisaarnatuomio). Hän ei pelaa, ei käytä rahaa holtittomasti (säästää saituremmin kuin Roope-setä kuunaan), hän elää äärimmäisen terveellisesti ja kurinalaisesti, jopa poikkeusolosuhteissa hän viihtyy ja mielellään korostaa näitä tekijöitä. Jne..
Löpsähtäminen taas: se näyttää aivan uskomattomalta: ihan kuin koskaan ei olisi ollut sitä hienoa harrastetta tai arvoa; ja miten kaikki voi muuttua sanoja myöten. Samalla tavalla rangaistava teko se voi olla kuin nk "uhrikin" jota aletaan sättimään kun aika on kypsä. Tavanomaisempi ihminen kun lopettaa raittiuden tai vuorikiipeilyn, niin osaa edes sitä hiukan perustella; saapasjalan uskomattomat kootut selitykset ovat suu avoimeksi jättäviä.ai piru kun tää kone on näin enkä osaa jaksaa vaivautua.. Alkoi ihan hillittömästi naurattamaan tuo:"saapasjalan uskomattomat kootut selitykset ovat suu avoimeksi jättäviä."
Tiedän niin tunteen kun suu aukeaa ja aivot kehrää tyhjää hämmästyksestä.. :D
hmm.. hiiri on rekisteröiny itsensä suhteessa näyttöön normaalisti toimivaksi, näyttö yhä poikittain, enkä osaa eikä ole irtonäppistäkään..
höyhennän nipun kanoja tästä hauskuudesta!! M.B. kirjoitti:
ai piru kun tää kone on näin enkä osaa jaksaa vaivautua.. Alkoi ihan hillittömästi naurattamaan tuo:"saapasjalan uskomattomat kootut selitykset ovat suu avoimeksi jättäviä."
Tiedän niin tunteen kun suu aukeaa ja aivot kehrää tyhjää hämmästyksestä.. :D
hmm.. hiiri on rekisteröiny itsensä suhteessa näyttöön normaalisti toimivaksi, näyttö yhä poikittain, enkä osaa eikä ole irtonäppistäkään..
höyhennän nipun kanoja tästä hauskuudesta!!Kerros tarkemmin siitä sun tietsikka ongelmasta niin yritetään porukalla ratkaista. Siis näyttö poikittain..wtf... :o
- M.B.
yxex kirjoitti:
Kerros tarkemmin siitä sun tietsikka ongelmasta niin yritetään porukalla ratkaista. Siis näyttö poikittain..wtf... :o
Juu, kuva kääntynyt kallelleen, mutta sehän korjaantui kuten kännykätkin.. En sin offia, sitten onnia :D
Näppärää..
Sen siitä saa kun painelee mitä vaan nappuloita... - d.i.c.e
elisakettu kirjoitti:
Mukava huomata taas että palstalla seikkailee oikeita ihmisiä.
Sen kahden ihmisen lisäksi...Kyllä. ;)
- M.B.
d.i.c.e kirjoitti:
Sen kahden ihmisen lisäksi...Kyllä. ;)
Mää en snajuu mut ei se haittaa, takasin telsun pariin.. skipataan kirjat kaikki yhes..
- pimeyden enkeli
"Okei, esimerkki. MrN on rellestänyt jossakin kaupungissa ja joutunut ehkä narautetuksi tai joku pirunomainen tapahtuma ajanut tämän pakoon. Sen seurauksena hänellä ei ole ystäviä, asuinpaikkaa, työtä eikä suhteita; hän on totaalisen yksin ja kurjassa jamassa monin tavóin. Tätä olotilaa kestää hyvän aikaa. Huom! Tämä sama tarina on toistunut jo monta kertaa saman mrN:n elämässä. Hän eristäytyy, ajautuu mm erikoisiin yksinäisiin ääriharrastuksiin, kokeilee rajojaan.
Mitä tuona aikana -yksinäisyydessä - tapahtuu hänelle? Ajatteleeko hän omaa osuuttaan vai syyttääkö muiden toimia? Kun hän ajan saatossa palaa ihmisten ilmoille, alkaa saada elämästä jalansijaa; tästä naamioherrasta tulee saapasjalkanarsisti potenssin kymmenenen mitä paremmin elämässä menee. Hänen näkemyksensä: kaikki muut ovat vieneet hänen elämänsä. Hän ottaa se takaisin. Tavalla tai toisella. Keinoja kaihtamatta. Hän ei kadu mitään."
Ylläkirjoitettu täsmää, ei mikään kuviteltu tarina vaan täyttä totta. MrN ei kadu mitään, hän ei ole ollut itse osallisena yllämainittuihin juttuihin, ne ovat muut aiheuttaneet hänelle, mutta hän on niistä selvinnyt. Joskus olen lukenut jostakin, että narsku voi, ehkä voi, mutta en usko, aloittaa paranemisprosessin jos joutuu todella nöyrtymään, Mutta oletan, että tämä ns. nöyrtyminenkin on vain esittämistä. Keinoja kaihtamatta, tilanteen niin tullessa narsku nousee ja ottaa jälleen vallan.
Ihan kuin tuo ylläoleva kirjoitus kertoisi tuntemastani MrNarskusta ;-).pimeyden enkeli :
Onkohan jossain päin maailmaa perustettu sellainen narsistien kloonitehdas; putkeen vaan soluja tasaiseen tahtiin - toisesta päästä alkaa ampua toinen toistaan somempia nassukoita meidän iloksemme ja riemuksemme? ;-)
Hyvää pohdintaa olette saaneet aikaiseksi! Hyväksyn nuo ilman kritiikkiä. ;)
Suomessa avioliitoista 50% päätyy eroon. Iso prosentti. En jaksa uskoa että narsisti olisi ollut asialla kuin murto-osassa tapauksista. Kyse on todennäköisemmin ihmisten mutu-tunteesta. Itse olen suhteissani toiminut 'narsistisesti', ja kiristänyt toisen pinnaa...olenko siis narsisti. Ainakin ajoittain osaan olla jos vastapeluri on sopivasti kenkkumainen.
'Narsistin' synty voisi olla tällainen; pariskunnalla menee sukset ristiin erilaisten tavoitteiden ja valtataistelun seurauksena (tai vaikka pettämisen takia). Ihminen kärsii, jonka luonnollisena seurauksena hän nimeää kärsimykselleen kärsimyksentuottajan. Syntyy tilanne missä oman pään sisällä oleva kärsimys näyttää tulevan ulkopuolelta, vaikka kyseessä on oma reagointi asioihin.
Kärsimyksen tuottaja on erittäin helppo nimetä narsistiksi ja pahaksi ihmiseksi. Tiedän useita tapauksia missä eropariskunta kumpikin omalla tahollaan kokee itsensä uhriksi(kärsin niin) ja eksänsä narsistiksi(aiheutti minulle kärsimystä).
Kyseessä on meidän jokaisen jossain vaiheessa kokema narsistinen loukkaus-tunne(asia ei mennyt niin kuin MINÄ oletin/halusin), jonka ensireagointina ulkoistamme sen toiseen mieltämällä hänet narsistiksi.
Sama pätee kritiikkiin. Jos emme osaa suhtautua kritiikkiin oikein, miellämme kriitikon vittumaiseksi ihmiseksi :)
Ihminen voi kiusata toista monesta syystä(turhautuminen, kosto), olematta narsisti. Ihminen voi käyttää valtaa toiseen monesta syystä(esim seksi vallankäytön välineenä), olematta narsisti. Jos itse kärsii toistuvasti toisen menettelytavoista, kannattaa nostaa kytkintä 'sen katalan narsistin luota, jota en pystynyt muuttamaan vaikka vuosikausia yritin' ;)
Toisen syyllistäminen on usein samalla omien käsien pesemistä synneistä, jota Pontius Pilatuskin aikanaan harrasti..Hieno kommentti yxex.
Tuen sanomaasi. Kun parisuhteessa alkaa mennä niin sanottua p*e edellä puuhun; niin syyllinenhän kaivetaan sieltä vastapäisestä osapuolesta. Itseemme menemme, jos menemme, sitten tuonnempana.
Omakohtaista kokemusta. Erään suhteen eron aikana nimesin aikamoiseksi paskiaiseksi suhteen herrapuolen kriisiryhmää myöten. Se, oliko asiat niinkuin ne mielsin, ei ole nyt tässä yhteydessä suurta merkitystä. Kyse on siitä, että tavallaan peitin oman syyllisyyteni siihen riepuun, millä pyyhin menneitä vuosiamme. Myöhemmin, asioita läpikäytyäni, ajattelin että ei j*lauta; teinkö minä todella sen? Sain palikat järjestykseen sitten pohtimalla; miksi kukakin oli toiminut kuten oli toiminut, ja mikä oli kenenkin syyllisyys-osuus. Kaikilla oli lopulta kaikkea. Narsistiseksi en häntä koskaan väittänyt, enkä väitä tänäkään päivänä. Itseäni olisi hieman syytä tutkailla, mutta paksunahaksi en ala. Kuten hänkin tahollaan ruotii itseään onnistuakseen elämässään toisella yrittämällään.
Narsisitisuhteen ruotiminen on silti mielestäni toinen juttu. Tätä kun ei kertakaikkiaan voi käydä vuorovaikutteisella tasolla. Olisin voinut toimia toki toisin, mutta loppupeliin sillä ei olisi ollut merkitystä.elisakettu kirjoitti:
Hieno kommentti yxex.
Tuen sanomaasi. Kun parisuhteessa alkaa mennä niin sanottua p*e edellä puuhun; niin syyllinenhän kaivetaan sieltä vastapäisestä osapuolesta. Itseemme menemme, jos menemme, sitten tuonnempana.
Omakohtaista kokemusta. Erään suhteen eron aikana nimesin aikamoiseksi paskiaiseksi suhteen herrapuolen kriisiryhmää myöten. Se, oliko asiat niinkuin ne mielsin, ei ole nyt tässä yhteydessä suurta merkitystä. Kyse on siitä, että tavallaan peitin oman syyllisyyteni siihen riepuun, millä pyyhin menneitä vuosiamme. Myöhemmin, asioita läpikäytyäni, ajattelin että ei j*lauta; teinkö minä todella sen? Sain palikat järjestykseen sitten pohtimalla; miksi kukakin oli toiminut kuten oli toiminut, ja mikä oli kenenkin syyllisyys-osuus. Kaikilla oli lopulta kaikkea. Narsistiseksi en häntä koskaan väittänyt, enkä väitä tänäkään päivänä. Itseäni olisi hieman syytä tutkailla, mutta paksunahaksi en ala. Kuten hänkin tahollaan ruotii itseään onnistuakseen elämässään toisella yrittämällään.
Narsisitisuhteen ruotiminen on silti mielestäni toinen juttu. Tätä kun ei kertakaikkiaan voi käydä vuorovaikutteisella tasolla. Olisin voinut toimia toki toisin, mutta loppupeliin sillä ei olisi ollut merkitystä.Kiitti kamu! :)
Suuttuminen toiseen ja syyttäminen on perin inhimillistä. Samoin loukkaantuminen on inhimillistä. Kun huomaa toisen loukkaantuneen, ja osaa pyytää anteeksi (sydämestään, ja nöyrtyen), on jo hyvin pullat uunissa ;)yxex kirjoitti:
Kiitti kamu! :)
Suuttuminen toiseen ja syyttäminen on perin inhimillistä. Samoin loukkaantuminen on inhimillistä. Kun huomaa toisen loukkaantuneen, ja osaa pyytää anteeksi (sydämestään, ja nöyrtyen), on jo hyvin pullat uunissa ;)Sanopa muuta :) Niin kipeää kuin se tekeekin, minusta on terveellistä tai sanoisinko tarpeellista joskus kokea tämä. Sen asian tajuaminen on aika hyvä pohja mahdollisesti myöhemmässä elämässä.
- Anilin D
Kiitokset vastauksistanne. Kaveripiirissä meillä on narsisti mies. Hänen vaimonsa otti eron, kun koki elämänsä helvettinä. Nyt myös pariskunnan aikuiseksi kasvaneet lapset ovat hyljänneet ikävän isänsä.
Tuttu narsisti mies on siten jäänyt yksin oman onnensa nojaan. Luulisi, että hän yksin miettii, mitä teki elämässään väärin ? Nyt hän Facebookissa kyselee ystäviensä perään. Vaan kun tiedämme millainen hän on, emme kelpuuta häntä enää kaveriksemme.
Käytännössä, jos narsisti haluaa uuden parisuhteen ja ystäviä, hän joutuu aloittamaan kaiken alusta. Kun kavereita ei enää ole, ja on tehtävä työtä uusien suhteiden luomiseksi.
Olen itse bipo- eli sairastan maanis- depresiivisyyttä, joilla on narsistisia piirteitä (elämässä menee lujaa, ja sivuseikat unohtuu). Bipoilla ylikierrokset saa aikaan masennusta ja katumusta. Narsistit ei näköjään lannistu vastoinkäymisistä, ja vain jatkavat samaa rataa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 60824
Naisten top-5 red flagit
1. Feminismi: kertoo keskenkasvuisuudesta, välttää vastuuta tekemällä miehistä kestosyyllisen kaikkeen 2. Ylipaino: kiel111783- 46660
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla221624- 44559
- 55546
- 76533
- 22516
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k83495Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai37490