TV:stä tuli joskus -90 luvulla dokumenttielokuva, missä kerrottiin karkeasti kymmenvuotiaasta tytötstä, jonka oli hänen isänsä ja isän sotakaverit joukkoraiskanneet. Tytön minuus oli lohkoutunut ja psykiatrit olivat tunnistaneet hänessä ainakin kahdeksan toisistaan erossa olevaa persoonaa, joista vain yksi kykeni muistamaan tuon traumaattisen tapahtuman ja kertomaan siitä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön normaaleihin defensseihin kuuluvat voimakkaasti lohkominen (dissosiointi), kieltäminen ja heijastaminen.
Voisiko olla niin, että lapsuudessa vakavasti traumatisoitunut persoonallisuus, jota hallitsee dissosiatiivinen identiteettihäiriö, sekoitettaisiin narsistiseen persoonallisuushäiriöiseen? Vai pitäisikä DID vain yksiselitteisesti niputtaa kategoriaan NPH?
dissosiaatiosta
83
660
Vastaukset
- narsismitekijä
Kaikki naristit ovat olleet raiskattuja lapsia.
- d.i.c.e
Se että narsistit käyttävät dissosiaatiota enemmän, kuin normi-ihmiset, ei tee heistä vielä dissosiaatiohäiriöstä kärsiviä...
NPH:öön kun liittyy niin paljon muutakin. Narskujen persoona on käsittääkseni pikemminkin "Murskaantunut", kuin lohkoutunut erilliseksi minuuksiksi...Hajonnut.
Jokainen ihminen käyttää dissosiaatiota, toiset enemmän, toiset vähemmän...Joillakin menee häiriöön asti, mihin ei kylläkään liity narsistiset piirteet millään tavalla.
Dissosiaatiohäiriöllä ja dissosiatiivisella identeettihäiriöllä on eroja...
Toisessa on oikeita sivupersoonia, ( ja se on erittäin harvinainen ) toisessa mm. muistihäiriöitä ja enemmän, tai vähemmän lohkoutunut minuus...Näin yksinkertaistettuna.
T: Erkki. ;)- d.i.c.e
Tuli mieleen, että toisaalta olen taas lukenut, että varsinkin ne pahemmanlaatuiset narsistiset tapaukset vaihtavat "minuudentilasta" toiseen...Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan. Tarkoittaako se, että heillä on erillisiä kuvitteellisia minuuksia ( rooleja ) minkä mukaan vaihtelevat..? Ainakin eksälläni tuntui olevan tuhat eri persoonaa. :D
( Hmm...Tätä pitää miettiä yhden tupakan verran... ) - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
Tuli mieleen, että toisaalta olen taas lukenut, että varsinkin ne pahemmanlaatuiset narsistiset tapaukset vaihtavat "minuudentilasta" toiseen...Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan. Tarkoittaako se, että heillä on erillisiä kuvitteellisia minuuksia ( rooleja ) minkä mukaan vaihtelevat..? Ainakin eksälläni tuntui olevan tuhat eri persoonaa. :D
( Hmm...Tätä pitää miettiä yhden tupakan verran... )Musta tää on ihan hyvä aihe käsitellä vaikka ihan hupia, meni metsään tai ei.
Monesti puhutaan siitä esittämisestä.... jota voi jatkua vaikka vuosiakin (?). Itse en "näihin" törmätessäni ole kyllä niiiiin pitkäjännitteistä tavannut. Jos kuitenkin niin on, voisiko "joku tällainen" ilmiö selittää sitä ? - d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Musta tää on ihan hyvä aihe käsitellä vaikka ihan hupia, meni metsään tai ei.
Monesti puhutaan siitä esittämisestä.... jota voi jatkua vaikka vuosiakin (?). Itse en "näihin" törmätessäni ole kyllä niiiiin pitkäjännitteistä tavannut. Jos kuitenkin niin on, voisiko "joku tällainen" ilmiö selittää sitä ?En tiedä, mutta jos on päivittäin tekemisissä jonkun narskun kanssa, niin eiköhän se siinä vuodessa, parissa yleensä selviä...Eri asia, jos näkee vaikka kerran, pari viikossa.
- lynett
d.i.c.e kirjoitti:
En tiedä, mutta jos on päivittäin tekemisissä jonkun narskun kanssa, niin eiköhän se siinä vuodessa, parissa yleensä selviä...Eri asia, jos näkee vaikka kerran, pari viikossa.
Juu...mutta mietin vain 24/7 365pvä/v jatkuvaa tietoista esittämistä....
Kuulostaa hurjalta esim parin vuoden ajan. Luulisi, että on jo jotain muuta takana.
Toisaalta, se tosiaan riippuu tilanteesta ja "läheisyydestäkin".
Eipähän ihmiset jotka ovat minun tai kenen tahansa kanssa tekemisissä harvemmin, koskaan näe "kaikkea". Meidän kyläpaattikin näytti todelliset kyntensä vasta vuosien vuosien "tuntemisen" jälkeen vaikka sekoilikin sinä aikana muuten. Ei vain koskettanut meikäläistä samalla tavalla.
Kun pääsi ns tarpeeksi lähelle, tai luuli päässeensä, ilmestyi eri mies... - lynett
lynett kirjoitti:
Juu...mutta mietin vain 24/7 365pvä/v jatkuvaa tietoista esittämistä....
Kuulostaa hurjalta esim parin vuoden ajan. Luulisi, että on jo jotain muuta takana.
Toisaalta, se tosiaan riippuu tilanteesta ja "läheisyydestäkin".
Eipähän ihmiset jotka ovat minun tai kenen tahansa kanssa tekemisissä harvemmin, koskaan näe "kaikkea". Meidän kyläpaattikin näytti todelliset kyntensä vasta vuosien vuosien "tuntemisen" jälkeen vaikka sekoilikin sinä aikana muuten. Ei vain koskettanut meikäläistä samalla tavalla.
Kun pääsi ns tarpeeksi lähelle, tai luuli päässeensä, ilmestyi eri mies...Ps. "oma" tapaus taas näytti kyllä kyntensä aiemminkin mutta en vain tulkinnut merkkejä oikein...
- d.i.c.e
d.i.c.e kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
"Hurmausvaihe" tuli kuvioihin vasta myöhemmin, ja sitten oltiinkiin niin lipevää ja imelää että...Luvattiin hakea kyllä kuut ja tähdet taivaalta, pideltiin kädestä, eikä enää oltukaan niin mustasukkaisiakaan, kuin alussa... :)
- d.i.c.e
d.i.c.e kirjoitti:
"Hurmausvaihe" tuli kuvioihin vasta myöhemmin, ja sitten oltiinkiin niin lipevää ja imelää että...Luvattiin hakea kyllä kuut ja tähdet taivaalta, pideltiin kädestä, eikä enää oltukaan niin mustasukkaisiakaan, kuin alussa... :)
Itse seurasin koko tilannetta aivan, kuin joku ulkopuolinen...Katsoin suhdettani vierestä, kuin jotain elokuvaa, mutta en kyllä tuntenut olevani siinä millään tavalla "mukana".
- lynett
d.i.c.e kirjoitti:
Itse seurasin koko tilannetta aivan, kuin joku ulkopuolinen...Katsoin suhdettani vierestä, kuin jotain elokuvaa, mutta en kyllä tuntenut olevani siinä millään tavalla "mukana".
Ööööö... mun ei tarttekaan sitten selitellä omia fiiliksiä kun teit sen tuossa juuri...=)
Meillä kyllä oli merkit ilmassa mutta ignoorasin ne. Mietin ihan samoja juttuja mutta annoin kuitenkin asioiden edistyä.
Nyt kyllä muistan kuunnella tuollaista intuitiota paremmin ja olla sulkematta silmiä selkeältä sekoilulta jo heti alkuun.
Kaikki muukin mitä kirjoitit tuntuu niin tutulta. Alku oli melkein "kamalampi" kuin myöhemmät vaiheet. No ei nyt sentään mutta näin vois välillä joistain asioista sanoa. "Heräämisen" jälkeen uskottelin itselleni, että on hurmannut alusta asti mutta ei se nyt ihan suoraan niin mennyt. Hurmaili kyllä, olemalla minulla minä mutta muuten... ? Ensimmäiset "jutut" tuli jo ihan ensimmäisten tapaamisten aikoina mutta kuten sanottua, en vain pysäyttänyt sitä junaa. MIksi? Enpä tiä...
En tiedä, tuntuu niin sekavalta se alkuaika. En TAJUA miksi lähdin siihen mukaan. Toisaalta se oli eka "tällainen" kokemus joten annoin mennä ihan hämmennystänikin varmaan. Juuri noin, kuin seuraten sivusta.
Nykyään kun olen enempi irrallaan tai "heräämisen jälkeen" alkoi vasta todellinen hurmaaminen. Niin kuin tälläkin hetkellä = maailman anteliain, avuliain, ihanin, ymmärtäväisin... kunnes alkoi taas hakkailemaan seiniä ja karjumaan ympäriinsä, ennen finaalimatsia TANA =)
Painuin sitten muualle kattomaan sitä.
Jep...enpä enää ota niitä itteeni mutta irti en nähtävästi päästä. Jotain on vielä kokematta... - elämän kevät
d.i.c.e kirjoitti:
Itse seurasin koko tilannetta aivan, kuin joku ulkopuolinen...Katsoin suhdettani vierestä, kuin jotain elokuvaa, mutta en kyllä tuntenut olevani siinä millään tavalla "mukana".
Hyvin sanottu.
- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Ööööö... mun ei tarttekaan sitten selitellä omia fiiliksiä kun teit sen tuossa juuri...=)
Meillä kyllä oli merkit ilmassa mutta ignoorasin ne. Mietin ihan samoja juttuja mutta annoin kuitenkin asioiden edistyä.
Nyt kyllä muistan kuunnella tuollaista intuitiota paremmin ja olla sulkematta silmiä selkeältä sekoilulta jo heti alkuun.
Kaikki muukin mitä kirjoitit tuntuu niin tutulta. Alku oli melkein "kamalampi" kuin myöhemmät vaiheet. No ei nyt sentään mutta näin vois välillä joistain asioista sanoa. "Heräämisen" jälkeen uskottelin itselleni, että on hurmannut alusta asti mutta ei se nyt ihan suoraan niin mennyt. Hurmaili kyllä, olemalla minulla minä mutta muuten... ? Ensimmäiset "jutut" tuli jo ihan ensimmäisten tapaamisten aikoina mutta kuten sanottua, en vain pysäyttänyt sitä junaa. MIksi? Enpä tiä...
En tiedä, tuntuu niin sekavalta se alkuaika. En TAJUA miksi lähdin siihen mukaan. Toisaalta se oli eka "tällainen" kokemus joten annoin mennä ihan hämmennystänikin varmaan. Juuri noin, kuin seuraten sivusta.
Nykyään kun olen enempi irrallaan tai "heräämisen jälkeen" alkoi vasta todellinen hurmaaminen. Niin kuin tälläkin hetkellä = maailman anteliain, avuliain, ihanin, ymmärtäväisin... kunnes alkoi taas hakkailemaan seiniä ja karjumaan ympäriinsä, ennen finaalimatsia TANA =)
Painuin sitten muualle kattomaan sitä.
Jep...enpä enää ota niitä itteeni mutta irti en nähtävästi päästä. Jotain on vielä kokematta...Enpä tiedä onko tuollaisessa mitään koettavaa...Sama karuselli pyörii ympyrää. Välillä tahti kiihtyy, välillä hidastuu, mutta aina lopputulos on kuitenkin sama.
Jos hyvin käy, tahdin kiihtyessä ei lennä kyydistä, ja iske päätänsä puuhun... :) - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
Enpä tiedä onko tuollaisessa mitään koettavaa...Sama karuselli pyörii ympyrää. Välillä tahti kiihtyy, välillä hidastuu, mutta aina lopputulos on kuitenkin sama.
Jos hyvin käy, tahdin kiihtyessä ei lennä kyydistä, ja iske päätänsä puuhun... :)Näin se on mutta tällä mennään =)
Jospa siellä päässä joka raksahtais kohilleen kun kolahtaa ;) - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Uskaltaisin tässä lähteä miettimään asiaa addiktin kannalta sillä heillä nämä mekanismit ovat ERITTÄIN voimakkaita itsensä ja sen riippansa suojelemiseksi. Sama asia se ei suoraan ole mutta mekanismit täsmäävät.
Kun addikti valehtelee, hän valehtelee vain itselleen ja uskoo oikeasti siihen mitä sanoo tai jättää sanomatta. Kun olen "sen tarpeessa" ja menen tuonne "porukoihin", he näkevät minusta kaiken sen hyvän mitä olen aikaan saanut (enkä tietenkään myönnä muuta kuin harvoille tai tuntemattomille täällä) ja annan heidän pitää sen mielikuvan vaikka totuus (jonka kyllä tiedostan, mutta en aina) on toista. Näin saan sitä kuuluisaa heijastusta kaikesta ihanuudestani ja jätän loput kertomatta jotta totuutta ei tarviste kohdata.
Se korottaa "mahtipontista oloani" ja luo hetkellisen illuusion. Mutta kun se ei riitä. Tarvitsee koko ajan lisää koska totuus meinaa siinä välissä paljastua. Se johtaa masennukseen, levottomuuteen, järjettömään ahdistukseen MIKÄ ON POISTETTAVA. MIelellään HETI.
Eli tällaisessa tilanteessa hakeudun todellisuudentajuttomaan tilaan toisten ihmisten tuella ? Ihmisdyykkari silloin ?
Siihen illuusioon on helppo jäädä kiinni. Se tuntuu niiiiiin hyvältä.
Jos se ei onnistu toisten tuella juuri silloin tai on ns väärässä seurassa, sen paremmuuden tunteen hakee dissaamalla muita, kokemalla ettei kukaan tajua, ymmärrä, ettei tuollaisilla ole kykyä...taitoa...ja näin oloa saa yksinkin parannettua. Kunnes taas tarttee lisää.
Jos muuta ei edelleenkään ole, painan töitä kuin eläin ja tunnen itseni erikoislaatuiseksi ja korvaamattomaksi kun teen niin...
Huoh...näiden menetelmien ja toisten ihmisten tässä asiassa hyväksikäyttämisen tuloksena syntyy illuusio...eli todellisuudentajuton tila ?
Whaaat... pitäiskö mennä vaiks nukkuu ;) - d.i.c.e
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Itselleni tuli joskus mieleen sellainen teoria...
Että kun oman minuuden ei ole annettu lapsena riittävästi kehittyä, se on murskattu ja lopulta ainakin näennäisesti "lakannut olemasta" on ollut siihen tilalle pakko sitten kehitellä jotain...On otettu ominaisuuksia sitten sieltä, ja vähän täältä...Ensimmäisenä niiltä "idoleilta", omilta vanhemmilta, kunnes narsisti omassa suuruudentunnossaan on hylännyt nämäkin idolit, ja tekeytynyt omaksi idolikseen, niin sanotuksi...Tämän jälkeen hän keräilee persoonallisuudenpiirteitä jokaiselta vastaantulevalta mielenkiintoiseksi kokemaltaan ihmiseltä, kuin jokin näkymätön varjo, joka etsii itselleen sielua...Koskaan se ei ole riittävän hyvä, tarvitaan lisää ja taas lisää...Silti, jotain olennaista tuntuu puuttuvan...Kun se oma minä on kadotettu ja unohdettu.
Tämä näyttäytyy sitten muille kameleonttimaisuutena...
Dissosiaatiohäiriössä sen sijaan, oman persoonan osaset ovat lohkoutuneet irti toisistaan. Ne ovat sitä, mitä ovat olleetkin aina, niihin ei ole lisätty mitään fantasiapersoonallisuuden osasia, toisin kuin narskulla...
Ihme sepustus, mutta jospa tästä joku saisi selvää. :D - d.i.c.e
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Niin no...Itse kyllä koen vaihtelevani rooleja, kuin joku toinen sukkia, mutta olen silti minä!
On lapsellinen puoli ;), "poor me"-puoli, mukava ihminen-puoli, "normihenkilö"-puoli, ja sitten se v-mäinen narsku-puoli, jota tuskin tarvitsee kuvailla...
Ja varmasti vielä joitain muitakin...
Koen kyllä itseni erilaiseksi jokaisessa noissa "roolissa", mutta en nyt sentään kuvittele olevani eri henkilö, eri nimillä, historialla yms. kuten tuossa identiteettihäiriössä...Eikä myöskään mielestäni muistini mitenkään vaihtele "roolista" toiselle...Vaikka tapa ajatella saattaakin jonkun verran muuttua. ( Mitenköhän tämän kirjoittaisi niin, ettei kuulostaisi aivan umpihullulta. ;) )
Joka tapauksessa järki ja todellisuudentaju pysyy kyllä tallella...Enhän muuten voisi kirjoitella täälläkään.
Tuo vaihtelu tosin pitää huolen siitä, etten voi katsella, tai ajatella itseäni kokonaisuutena...
Vähän kuin palapeliä kokoaisi, tai siltä se tuntuu... - d.i.c.e
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Sanotaan, että suhteen alussa narsku on "hyväksyntää hakeva lapsi", ja kun tätä hyväksyntää ei näy, eikä kuulu hän "muuttuu" tuoksi "pahaksi" narskuksi...
Uhrit kokevat tämän näyttelemisenä, tai kieroiluna, vaikka kyse ei olekaan siitä... - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
"Mielestäni narsisti ei fantasioi, vaan dissosiaatio narsistisella persoonallisuushäiriöisellä on aitoa, todellista, hänen perspektiivistään katsottuna. "
Tämä on näkökantana ihan yhtä arvokas kuin muutkin.
Tullaanko tässä siihen, että onnistunut itselleen valehtelu (mikä sille nyt onkaan "oikea" psykologinen termi mutta näin maallistettuna) on TOTUUS. Eli kun narsisti esim "nostattaa", hän ei tee sitä tietoisen valheellisesti miettien kaikkia eleitään ja puheitaan vaan elää siinä "tietoisuuden tilassaan" rehdisti. Ilmiselvää on, ettei se voi kauan jatkua vaan romuttuu. Siksi kumppani yhtäkkiä saattaakin näyttää "pettäneen" toisen osapuolen tai hän näyttää muuttuneen yllättäen.
Esim itselläni, kun inhovaihe alkaa, se on sisältä kumpuavaa ja täysin rehtiä, ei suunnitelmallista. Jos haluan katsoa sitä narsismin kannalta, se tarkoittaisi sitä vaihetta kun "tylsistyy" tai sitä, ettei halua olla joukossa joka hyväksyy. Enää. Kun jatkuva tavoittelemisen tila on saavutettu...alkaa hyljeksintä.
Dissosiaation kannalta sitä voi myös katsoa. Tai ainakin se varmasti voisi näyttää siltä. En osaa muuta oikein sanoa vaikka olen asiaa omallakin kohdalla jonkin verran miettinyt. Teoriamahdollisuuksia kun on niin paljon =) - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
"Todelliseksi dissosiaatio, erilaiset lohkotut sisäiset roolit, 'äiti' kotona, 'amatsoni' koulussa/töissä, 'prinsessa' rakastajan kanssa, 'papitar' hengellisissä piireissä, 'noita' vihamiesten pitkän listan selän takana... "
Näin se on mennyt aina meikäläisellä. Toisaalta, tietty roolitus on normia jokaisen elämässä mutta tietyn pisteen ylitettyään se voitaisiin häröistää. Huomaan kuitenkin, ettei roolinvaihto aina onnistu vaan jää ns päälle ns väärään paikkaan ja sitten ollaankin kusessa.
Sen "väärän reaktion" voi laukaista jokin tekijä, ele, ihminen olemassaolollaan.
Mutta jos miettii lapsuusajoista alkaen niin päästään lähemmäksi tuota. Alkuun roolista tuli vain rooli. Helpotus. Sitten se alkoi muuttumaan pysyvämmäksi mekanismiksi. Kun jotain, esim pelkoa ei kykene käsittelemään, se helpottavaksi koettu rooli tulee päälle ja mitä kauemmin sitä jatkaa, sitä tiukemmassa se alkaa istumaan. Sitten ei enää mikään hetkauta ja ihminen tässä esimerkissä muuttuukin "yhtäkkiä" esim täysin kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Liiallista ja jäykkää defenssien käyttöä (selviytymiskeinot jotka jokin laukaisee) vai dissosiaatiota ?
Ns kiltimmät roolit taas tulevat vain tietyissä tilanteissa esiin mutta voivat vaihtua nopeasti sinne toiseenkin ääripäähän josta ei jotenkin enää meinaa päästä ulos.
Onhan se kyllä totta, että esim sekunneissa muuttuva "luonne" herättää hieman kysymyksiä... - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Tää on just sitä mistä oli puhe siinä sisäisessä roolituksessa ja itseään toteuttamaan alkavasta ennakkoasenteesta.
Niin kuin siinä penkillä istuvan mummun tarinassa nähtiin.
Uhrin ja narsistin käytöksessä on paljon samoja piirteitä. Hyvin hyvin paljon. Lyödäkö siitä narsistin leimaa ja kenelle, se on eri asia mutta joka tapauksessa.
Jos uhria katsoo täysin syyntakeettomana, se tarkoittaisi jollakin tavalla vähintäänkin osallistumattomuutta vuorovaikutustilanteissa : esim tilanne jossa mies tulee vittuuntuneena kotiin ja hakkaa vaimonsa tämän tehdessä ruokaa keittiössä. Mutta jos sitä ennen huudetaan ja syytellään, vaaditaan ja painostetaan, siinä on taistelupari vaikka toinen toimiikin väärin ollessaan väkivaltainen.
Jos uhri elää kuin lapsi vanhempiensa "alla", hän ei samoin osallistu sotatantereen tykinlaukauksiin. - d.i.c.e
lynett kirjoitti:
"Todelliseksi dissosiaatio, erilaiset lohkotut sisäiset roolit, 'äiti' kotona, 'amatsoni' koulussa/töissä, 'prinsessa' rakastajan kanssa, 'papitar' hengellisissä piireissä, 'noita' vihamiesten pitkän listan selän takana... "
Näin se on mennyt aina meikäläisellä. Toisaalta, tietty roolitus on normia jokaisen elämässä mutta tietyn pisteen ylitettyään se voitaisiin häröistää. Huomaan kuitenkin, ettei roolinvaihto aina onnistu vaan jää ns päälle ns väärään paikkaan ja sitten ollaankin kusessa.
Sen "väärän reaktion" voi laukaista jokin tekijä, ele, ihminen olemassaolollaan.
Mutta jos miettii lapsuusajoista alkaen niin päästään lähemmäksi tuota. Alkuun roolista tuli vain rooli. Helpotus. Sitten se alkoi muuttumaan pysyvämmäksi mekanismiksi. Kun jotain, esim pelkoa ei kykene käsittelemään, se helpottavaksi koettu rooli tulee päälle ja mitä kauemmin sitä jatkaa, sitä tiukemmassa se alkaa istumaan. Sitten ei enää mikään hetkauta ja ihminen tässä esimerkissä muuttuukin "yhtäkkiä" esim täysin kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Liiallista ja jäykkää defenssien käyttöä (selviytymiskeinot jotka jokin laukaisee) vai dissosiaatiota ?
Ns kiltimmät roolit taas tulevat vain tietyissä tilanteissa esiin mutta voivat vaihtua nopeasti sinne toiseenkin ääripäähän josta ei jotenkin enää meinaa päästä ulos.
Onhan se kyllä totta, että esim sekunneissa muuttuva "luonne" herättää hieman kysymyksiä..."Onhan se kyllä totta, että esim sekunneissa muuttuva "luonne" herättää hieman kysymyksiä... "
;D - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
"Onhan se kyllä totta, että esim sekunneissa muuttuva "luonne" herättää hieman kysymyksiä... "
;D=)
Jymmärtä.
But it´s just me.
Ja aina voi syyttää hormoneja ;) - M.B.
lynett kirjoitti:
=)
Jymmärtä.
But it´s just me.
Ja aina voi syyttää hormoneja ;)Olen käsittänyt, että NPH:lla tuo roolitus menee niin, että yksi rooli kerrallaan. Että jos vaikka ajattelisin sinua :) esimerkissäni (suonet anteeksi) niin jos vaikka työntäyteisenä päivänä olet aamusta asti "bisnesnainen" ja siinä kesken kiireisimmän härdellin saat puhelun, että tyttösi on kesken koulupäivän joutunut terveyskeskukseen saatuaan pesäpallosta otsikkoon, niin että jos olisit NPH, niin et kykenisi "bisnesnaisena" laittamaan hommia katkolle ja rientämään "äitinä" tyttäresi tueksi ja turvaksi, vaan saisit ihan jumalattoman raivokohtauksen tyttärellesi siitä, että tämä pilaa sinun hyvän työpäiväsi!!
En muista mistä luin tuosta NPH:n vaikeudesta noitten rooliensa kanssa, mutta idea oli jotakuinkin tuo tuollainen tai vastaava. - d.i.c.e
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
"Puhutaan narsistisesta 'splitista', jossa narsistinen persoona äkkiarvaamatta muuttuu raivoavaksi pedoksi ja sitten samalla tavalla takaisin ns. normaaliksi viehättäväksi itsekseen."
Tuttua...Tuota tapahtuu mulle kokoajan. :D
Mutta en siltikään laskisi identiteettihäiriöön, vaikka läheltä liippaa...Tuo voi myös selittää kaiken sen epäloogisuuden. Miten unohdetaan raivokohtausten jälkeen se viha, ja ajatellaan, että kaikki on hyvin...Dissosioidaan tunteet sitä mukaan, kun niitä tulee, tai vaihdetaan "minän tilasta" seuraavaan, ettei tarvitsisi niitä kokea, ja "uhrit" seuraavat vierestä aivan ihmeissään, että mitä tapahtuu...Miksi toisesta ei saa "otetta".
No ei tietenkään, kun toisella on miljoona eri "puolta"...
Sitä mukaan, kun yrität lähestyä tunnetasolla, toinen vaihtaa seuraavaan ja taas seuraavaan...Ja lopulta huomaat kaiken olleen vain turhaa...
Ja narsku vaan mennä porskuttaa...Eikä ymmärrä yhtään toisen hätää, kun ei jaksa noita kohtauksiaan enää muistaa, kun kieltää ne jatkuvasti mielessään, kuten kaiken muunkin itselleen epämieluisan. :)
Toisinsanoen tunnemuistot katoavat sitä mukaan, kun niitä tulee..
"Uhri" kärsii, ja narsku miettii, että mikäs helvetti nyt tuota taas vaivaa...
(?) - henna...
d.i.c.e kirjoitti:
"Puhutaan narsistisesta 'splitista', jossa narsistinen persoona äkkiarvaamatta muuttuu raivoavaksi pedoksi ja sitten samalla tavalla takaisin ns. normaaliksi viehättäväksi itsekseen."
Tuttua...Tuota tapahtuu mulle kokoajan. :D
Mutta en siltikään laskisi identiteettihäiriöön, vaikka läheltä liippaa...Tuo voi myös selittää kaiken sen epäloogisuuden. Miten unohdetaan raivokohtausten jälkeen se viha, ja ajatellaan, että kaikki on hyvin...Dissosioidaan tunteet sitä mukaan, kun niitä tulee, tai vaihdetaan "minän tilasta" seuraavaan, ettei tarvitsisi niitä kokea, ja "uhrit" seuraavat vierestä aivan ihmeissään, että mitä tapahtuu...Miksi toisesta ei saa "otetta".
No ei tietenkään, kun toisella on miljoona eri "puolta"...
Sitä mukaan, kun yrität lähestyä tunnetasolla, toinen vaihtaa seuraavaan ja taas seuraavaan...Ja lopulta huomaat kaiken olleen vain turhaa...
Ja narsku vaan mennä porskuttaa...Eikä ymmärrä yhtään toisen hätää, kun ei jaksa noita kohtauksiaan enää muistaa, kun kieltää ne jatkuvasti mielessään, kuten kaiken muunkin itselleen epämieluisan. :)
Toisinsanoen tunnemuistot katoavat sitä mukaan, kun niitä tulee..
"Uhri" kärsii, ja narsku miettii, että mikäs helvetti nyt tuota taas vaivaa...
(?)d.i.c.e, tuo mitä kirjoitit ainakin äkkiseltään luettuna tuntuu hyvin kuvaavan exäni ja minun suhdetta. Mutta onko kuitenkin narsistin vaihtaminen "minän tilasta toiseen" kylmä, laskelmoitu "temppu" ainoana päämääränä vain pääseminen omiin tavoitteisiinsa ja ainoastaan tietoista uhrin huijaamista?
- henna...
d.i.c.e kirjoitti:
Sanotaan, että suhteen alussa narsku on "hyväksyntää hakeva lapsi", ja kun tätä hyväksyntää ei näy, eikä kuulu hän "muuttuu" tuoksi "pahaksi" narskuksi...
Uhrit kokevat tämän näyttelemisenä, tai kieroiluna, vaikka kyse ei olekaan siitä...d.i.c.e., tuohonkin kommentoisin että noin myös usein koin exäni "maailmassa" olevan kun asiaa olen sadalta kantilta pähkäillyt. Paitsi että "hyvksyntää ei näkynyt eikä kuulunut" NARSISTIN MIELESTÄ vaikka sitä olikin, narsisti ei kyennyt ottamaan sitä vastaan.
Olisiko siinä yksi syy, miksi uhrit jäävät kiinni narsistiin yleensä pitkiksikin ajoiksi, että he näkevät narsistissa tämän "hyväksyntää hakevan lapsen" ja haluavat pitkämielisellä rakkaudellaan täyttää tämän narsistissa olevan "aukon", eivät usko että sitä ei voi täyttää vaikka kuinka rakastaisi? - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Addikti ei koskaan sairausvaiheessa kykene mihinkään muuhun kuin kieltämiseen, lohkomiseen ja sataan muuhun defenssiin. Jos on ryhmässä, on astunut jo askeleen. Sitä ennen on kuin seinille puhuisit. Paitsi että niitä seiniä lyövät lärville raivostuessaan moisista paskapuheista.
- lynett
henna... kirjoitti:
d.i.c.e, tuo mitä kirjoitit ainakin äkkiseltään luettuna tuntuu hyvin kuvaavan exäni ja minun suhdetta. Mutta onko kuitenkin narsistin vaihtaminen "minän tilasta toiseen" kylmä, laskelmoitu "temppu" ainoana päämääränä vain pääseminen omiin tavoitteisiinsa ja ainoastaan tietoista uhrin huijaamista?
En usko. Se on sisäsyntyistä ja totta, ei suunnitelmallista. Mutta dice vastatkoon itse.
- lynett
henna... kirjoitti:
d.i.c.e., tuohonkin kommentoisin että noin myös usein koin exäni "maailmassa" olevan kun asiaa olen sadalta kantilta pähkäillyt. Paitsi että "hyvksyntää ei näkynyt eikä kuulunut" NARSISTIN MIELESTÄ vaikka sitä olikin, narsisti ei kyennyt ottamaan sitä vastaan.
Olisiko siinä yksi syy, miksi uhrit jäävät kiinni narsistiin yleensä pitkiksikin ajoiksi, että he näkevät narsistissa tämän "hyväksyntää hakevan lapsen" ja haluavat pitkämielisellä rakkaudellaan täyttää tämän narsistissa olevan "aukon", eivät usko että sitä ei voi täyttää vaikka kuinka rakastaisi?Vastaan taas vaikka ei kysytä. Narsistinen ihminen ei halua kuulua joukkoon joka hänet hyväksyy. Jatkuva erillisyyden tunne vaivaa mutta ei silti voi sitä vastaanottaa. Siksi "inho" alkaa.
- henna...
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
"Vastaavasti 'uhri' elikkäs lähteenä toimiva narsisti, jos ei saa palautetta itselleen omasta lähteestään, elikkä narsistista, muuttaa mielessään narsistin pahaksi..."
Temppuilija, olen ihan eri mieltä tuosta. Ei narsistia tarvitse uhrin MUUTTAA MIELESSÄÄN pahaksi ...jne. Narsistista tekee narsistin juuri se että RIIPPUMATTA siitä miten uhri toimii hän kohtelee väistämättä tätä huonosti. Ai niin kirjoititkin "uhri elikkäs lähteenä toimiva narsisti", no en siitä tiedä miten toimii parisuhde missä on kaksi narsistia. Todellinen narsistin uhri ei ole koskaan itse narsisti.
"...ja alkaa projektiivisen identifikaation tavoin käyttäytymään siten, että narsisti muuttuu pahaksi - provosoi."
Edelleenkin narsistin käytöksessä toisia ihmisiä kohtaan ei ole kysymys siitä että uhri muuttaa narsistin pahaksi tai provosoi narsistin muuttumaan pahaksi, kyllä se pahuus on ihan narsistista itsestään lähtöisin.
Jos kirjoittamasi ymmärsin oikein niin väittämäsihän on yleinen narsistien mielipide tyyliin "hakkasin sinut koska itse pakotit minut tekemään niin, joten ihan oma syysi" sinun tekstissäsi vaan hienolta kuulostavia sanoja käyttäen. - d.i.c.e
henna... kirjoitti:
d.i.c.e, tuo mitä kirjoitit ainakin äkkiseltään luettuna tuntuu hyvin kuvaavan exäni ja minun suhdetta. Mutta onko kuitenkin narsistin vaihtaminen "minän tilasta toiseen" kylmä, laskelmoitu "temppu" ainoana päämääränä vain pääseminen omiin tavoitteisiinsa ja ainoastaan tietoista uhrin huijaamista?
Itsekin vähän sekaisin tuon asian kanssa...Jotenkin ristiriitainen olotila tulee, kun yrittää miettiä...Mutta koitetaan:
Itse jotenkin koen ( en voi edelleenkään yleistää ) sen niin, että kun tunnen olevani tuo mukava, ihana ihminen, tunnen se OIKEASTI olevani, vilpittömästi...Mutta hetkessä, jostain toisen sanomasta lauseesta saattaa tapahtua tuo kyseinen "split-ilmiö", jolloin kaikki se alitajuntaan painettu viha kumpuaa esiin...Ja siinä mielentilassa sitä vasta kykenee "narskuilemaan" ja huijaamaan ja mitä nyt ikinä...
Sitten taas *naps* viaton "minä" astuu esiin...Ja ihmettelen, että mistäs tuo nyt noin...Mitään pahaa en ole tehnyt... ( tiedän tehneeni, mutta en tunne sitä niin. Siis todellisuudentaju säilyy, mutta olotila on erilainen, kuin tuossa aiemmin. ) Toisen silmissä tämä näyttää varmaan melkoiselta sekoilulta.
Tavallaan siis kykenee tietoisesti huijaamaan, mutta tuossa toisessa mielentilassa ei "tunne" niin tekevänsä...Vaikka järjellä sen voi tiedostaakin, jos jaksaa/haluaa miettiä...Mutta miksi nähdä vaivaa, kun näkee niin paljon vaivaa jo siihen, että voi sen kaiken unohtaa?
Sanoisin kuitenkin, että narsku voi vaihtaa tilasta toiseen koska vain haluaa, vaikka yleensä se tapahtuukin spontaanisti, jostain ulkopuolisesta syystä, tai vaikka omasta ajatuksesta...
Tietoista, vaiko ei tietoista...Vähän sekä että. Tällä hetkellä sanoisin, että ei tietoista, mutta jos olisin erittäin v-mäisellä tuulella sanoisin, että tietoista. :D Joskus se on laskelmoitu "temppu", joskus se tapahtuu sen suurempia miettimättä, siinä on sitten vähän itsekin pihalla, että mitäs nyt...Mutta ei vain jaksa alkaa ajattelemaan asiaa sen kummemmin, sen jälkeen kun olo palautuu "normaaliksi".
Toivottavasti tästä nyt sai edes jotain selkoa...
Äää...En ole paha narsku, en. ;( - henna...
lynett kirjoitti:
Vastaan taas vaikka ei kysytä. Narsistinen ihminen ei halua kuulua joukkoon joka hänet hyväksyy. Jatkuva erillisyyden tunne vaivaa mutta ei silti voi sitä vastaanottaa. Siksi "inho" alkaa.
Narsisti alkaa halveksia ihmistä joka hänet hyväksyy ja joka rakastaa narsistia, koska syvällä sisimmässään narsisti ei mielestään ansaitse hyväksyntää ja rakkautta hänen oman itseltään tiukasti piilottamansa häpeän tunteen, jota itsestään tuntee, vuoksi?
- d.i.c.e
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
:D
- henna...
d.i.c.e kirjoitti:
Itsekin vähän sekaisin tuon asian kanssa...Jotenkin ristiriitainen olotila tulee, kun yrittää miettiä...Mutta koitetaan:
Itse jotenkin koen ( en voi edelleenkään yleistää ) sen niin, että kun tunnen olevani tuo mukava, ihana ihminen, tunnen se OIKEASTI olevani, vilpittömästi...Mutta hetkessä, jostain toisen sanomasta lauseesta saattaa tapahtua tuo kyseinen "split-ilmiö", jolloin kaikki se alitajuntaan painettu viha kumpuaa esiin...Ja siinä mielentilassa sitä vasta kykenee "narskuilemaan" ja huijaamaan ja mitä nyt ikinä...
Sitten taas *naps* viaton "minä" astuu esiin...Ja ihmettelen, että mistäs tuo nyt noin...Mitään pahaa en ole tehnyt... ( tiedän tehneeni, mutta en tunne sitä niin. Siis todellisuudentaju säilyy, mutta olotila on erilainen, kuin tuossa aiemmin. ) Toisen silmissä tämä näyttää varmaan melkoiselta sekoilulta.
Tavallaan siis kykenee tietoisesti huijaamaan, mutta tuossa toisessa mielentilassa ei "tunne" niin tekevänsä...Vaikka järjellä sen voi tiedostaakin, jos jaksaa/haluaa miettiä...Mutta miksi nähdä vaivaa, kun näkee niin paljon vaivaa jo siihen, että voi sen kaiken unohtaa?
Sanoisin kuitenkin, että narsku voi vaihtaa tilasta toiseen koska vain haluaa, vaikka yleensä se tapahtuukin spontaanisti, jostain ulkopuolisesta syystä, tai vaikka omasta ajatuksesta...
Tietoista, vaiko ei tietoista...Vähän sekä että. Tällä hetkellä sanoisin, että ei tietoista, mutta jos olisin erittäin v-mäisellä tuulella sanoisin, että tietoista. :D Joskus se on laskelmoitu "temppu", joskus se tapahtuu sen suurempia miettimättä, siinä on sitten vähän itsekin pihalla, että mitäs nyt...Mutta ei vain jaksa alkaa ajattelemaan asiaa sen kummemmin, sen jälkeen kun olo palautuu "normaaliksi".
Toivottavasti tästä nyt sai edes jotain selkoa...
Äää...En ole paha narsku, en. ;(Tässä kohtaa täytyy sanoa, että tunnen jonkunlaista mielenkiintoa juuri sinun kommenttejasi kohtaan syystä että kirjoitat useinkin samanlaisia tai saman tapaisia tuntemuksiasi/mielipiteitäsi kuin exäni puhui kun joskus yritin epätoivoisesti selvittää hänen kanssaan hänen kummallista persoonaansa. Minusta tuntui että hän joskus oli ihan rehellinen noissa vaikka usein myös ajattelen että hän jauhoi pelkkää paskaa aina. Tuntui että hän kuitenkin itsekin joskus pohti oman itsensä outoutta muihin ihmisiin verrattuna, jonka sanoi huomanneensa joskus teini-ikäisenä, huomanneensa että oli ja käyttäytyi jotenkin eri tavalla kuin useimmat ihmiset yleensä.
Tosin hän joskus sanoi myös että sen vuoksi olen ikuisesti hänen omaisuuttaan koska hän on paljastanut minulle pimeää puoltaan. Kun totesin että suhteesta ei tule mitään ja hän vuodesta toiseen piti eroamme vain minun väliaikaisena kiukutteluna vaikka itse asuikin jo uuden naisyhtävänsä luona.
Joo, en pelkää että sinäkin pitäisit minua tämän takia omaisuutenasi vaikka kenties rehellisesti paljastat narsistin toimintatapoja ja ajatuksia :D - d.i.c.e
henna... kirjoitti:
Narsisti alkaa halveksia ihmistä joka hänet hyväksyy ja joka rakastaa narsistia, koska syvällä sisimmässään narsisti ei mielestään ansaitse hyväksyntää ja rakkautta hänen oman itseltään tiukasti piilottamansa häpeän tunteen, jota itsestään tuntee, vuoksi?
:(
- M.B.
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Tarkoitin omassa esimerkissäni ihan perusnormaalielämän roolien hallinnanvaikeutta NPH:lla..
Eli esimerkiksi aito NPH ei esimerkiksi ilahdu puolisonsa piipahtamisesta työpaikallaan.. Koska siinä on hämmennystä itsensä "handlaamisesta" yleisön edessä ikäänkuin vieraassa tilanteessa.. Eli yllättäen puolison roolia pitäisi sovittaa työrooliin..
Sellaisen hankaluuden löysin NPH:lle jostakin.. ja harmittaa taas pirusti nää mun pikaselailut keskittymättä kun ei muista miltä sivulta mitäkin jää mieleen, jonka pohjilta ne sitten pungertaa pintaan "muistikoukun" osuessa kohdalle :)
Eli sinänsä ei sen vakavampi splitti, koska normityypithän menee kevyesti nuo tilanteet läpi..
*kokki, varas, vaimo ja rakastaja* - henna...
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
No sitäpä juuri tarkoitinkin että narsistin kanssa ei ole kyse syy-seuraus-suhteesta, miksi narsisti esimerkiksi käyttää fyysistä väkivaltaa, uhrin ei tarvitse omalla käyttäytymisellään mitenkään provosoida narsistia käyttäytymään narsistisesti itseään kohtaan ja siitä huolimatta narsisti niin käyttäytyy. (mikä ei tarkoita taaskaan sitä että yritän tehdä uhrista jonkun yli-ihmisen ja plaa...plaa...plaa)
- henna...
henna... kirjoitti:
No sitäpä juuri tarkoitinkin että narsistin kanssa ei ole kyse syy-seuraus-suhteesta, miksi narsisti esimerkiksi käyttää fyysistä väkivaltaa, uhrin ei tarvitse omalla käyttäytymisellään mitenkään provosoida narsistia käyttäytymään narsistisesti itseään kohtaan ja siitä huolimatta narsisti niin käyttäytyy. (mikä ei tarkoita taaskaan sitä että yritän tehdä uhrista jonkun yli-ihmisen ja plaa...plaa...plaa)
No voihan tietysti ajatella että narsistin ärsyttää vaikka hakkaamaan vaikka se kun narsistia inhottaa se kun näkee toisen rakkauden (mitä narsisti ei ole syvällä sisimmässään ansainnut koska hän tuntee niin suurta häpeää omasta itsestään vaikkakaan ei pysty myöntämään sitä itselleen ja siksi tuntee halveksuntaa uhrinsa "heikkoutta" kohtaan kun rakastaa narsistinlaista ihmistä). Voihan esim. tuollaista sanoa uhrin taholta provosoimiseksikin jos narsistisesti niin haluaa sanoa mutta ei se terveessä mielessä ole provosointia. Nyt väsyttää sen verran että en saa täsmällisiä lauseita aikaiseksi, jotka selkeesti kertoisi mitä ajan takaa. Täytyy luovuttaa eikä yrittääkään enää kirjoittaa.
- M.B.
henna... kirjoitti:
No voihan tietysti ajatella että narsistin ärsyttää vaikka hakkaamaan vaikka se kun narsistia inhottaa se kun näkee toisen rakkauden (mitä narsisti ei ole syvällä sisimmässään ansainnut koska hän tuntee niin suurta häpeää omasta itsestään vaikkakaan ei pysty myöntämään sitä itselleen ja siksi tuntee halveksuntaa uhrinsa "heikkoutta" kohtaan kun rakastaa narsistinlaista ihmistä). Voihan esim. tuollaista sanoa uhrin taholta provosoimiseksikin jos narsistisesti niin haluaa sanoa mutta ei se terveessä mielessä ole provosointia. Nyt väsyttää sen verran että en saa täsmällisiä lauseita aikaiseksi, jotka selkeesti kertoisi mitä ajan takaa. Täytyy luovuttaa eikä yrittääkään enää kirjoittaa.
Musta tuntuu, että tuo häpeä selittää osaltaan sen, miksi uhrin häpeäntunteen ronkkiminen on sille narsistille yksi työkaluista..
Voisko olla jonkunlainen ajatuskuvio, että sen narskun pää pyörähtää:" koska häpeän itseäni, täytyy tuon toisenkin hävetä itseään ja voin häntä hallita hallitsemalla hänen häpeäänsä" siis sillä tiedottomalla tasolla
ja vastaavasti jos uhriparka osaa juuri häpeänsä kantaa on seurauksena yksi raivokohtauksista, jossa saa kuulla sitten olevansa täydellisen häpeämätön ja sairas sen takia kun ei osaa hävetä oikealla tavalla sitä, mitä narsku ehdottaa, että kannattais hävetä...
*flashbackia ja oivallusta* - henna...
henna... kirjoitti:
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että tunnen jonkunlaista mielenkiintoa juuri sinun kommenttejasi kohtaan syystä että kirjoitat useinkin samanlaisia tai saman tapaisia tuntemuksiasi/mielipiteitäsi kuin exäni puhui kun joskus yritin epätoivoisesti selvittää hänen kanssaan hänen kummallista persoonaansa. Minusta tuntui että hän joskus oli ihan rehellinen noissa vaikka usein myös ajattelen että hän jauhoi pelkkää paskaa aina. Tuntui että hän kuitenkin itsekin joskus pohti oman itsensä outoutta muihin ihmisiin verrattuna, jonka sanoi huomanneensa joskus teini-ikäisenä, huomanneensa että oli ja käyttäytyi jotenkin eri tavalla kuin useimmat ihmiset yleensä.
Tosin hän joskus sanoi myös että sen vuoksi olen ikuisesti hänen omaisuuttaan koska hän on paljastanut minulle pimeää puoltaan. Kun totesin että suhteesta ei tule mitään ja hän vuodesta toiseen piti eroamme vain minun väliaikaisena kiukutteluna vaikka itse asuikin jo uuden naisyhtävänsä luona.
Joo, en pelkää että sinäkin pitäisit minua tämän takia omaisuutenasi vaikka kenties rehellisesti paljastat narsistin toimintatapoja ja ajatuksia :DViesti joka alkaa "Täytyy sanoa.." jne oli tarkoitettu nimimerkille d.i.c.e.
- d.i.c.e
henna... kirjoitti:
Tässä kohtaa täytyy sanoa, että tunnen jonkunlaista mielenkiintoa juuri sinun kommenttejasi kohtaan syystä että kirjoitat useinkin samanlaisia tai saman tapaisia tuntemuksiasi/mielipiteitäsi kuin exäni puhui kun joskus yritin epätoivoisesti selvittää hänen kanssaan hänen kummallista persoonaansa. Minusta tuntui että hän joskus oli ihan rehellinen noissa vaikka usein myös ajattelen että hän jauhoi pelkkää paskaa aina. Tuntui että hän kuitenkin itsekin joskus pohti oman itsensä outoutta muihin ihmisiin verrattuna, jonka sanoi huomanneensa joskus teini-ikäisenä, huomanneensa että oli ja käyttäytyi jotenkin eri tavalla kuin useimmat ihmiset yleensä.
Tosin hän joskus sanoi myös että sen vuoksi olen ikuisesti hänen omaisuuttaan koska hän on paljastanut minulle pimeää puoltaan. Kun totesin että suhteesta ei tule mitään ja hän vuodesta toiseen piti eroamme vain minun väliaikaisena kiukutteluna vaikka itse asuikin jo uuden naisyhtävänsä luona.
Joo, en pelkää että sinäkin pitäisit minua tämän takia omaisuutenasi vaikka kenties rehellisesti paljastat narsistin toimintatapoja ja ajatuksia :D"Joo, en pelkää että sinäkin pitäisit minua tämän takia omaisuutenasi vaikka kenties rehellisesti paljastat narsistin toimintatapoja ja ajatuksia :D"
;D
"Tosin hän joskus sanoi myös että sen vuoksi olen ikuisesti hänen omaisuuttaan koska hän on paljastanut minulle pimeää puoltaan."
Tuon kyllä ymmärrän...Sitä kun ajattelee, että kukaan ei hyväksy ja sitten kun toinen "hyväksyykin", niin sitä haluaa sitten pitää siitä kiinni...Kynsin ja hampain.
Tai no, jos ei hyväksy, niin ei ainakaan heti ole karkaamassa mihinkään narskuiluista huolimatta...Koska sitä tietää, ettei itselleen voi mitään.
Ja ne ihmiset ovat harvassa, jotka jää...
Kai siinä taustalla on joku toivo...Jostain.
Mutta ellei toinen ole pohjattoman masokisti, niin ei sellaisesta voi tulla mitään. Narsku ymmärtää tämän itsekin, mutta ei halua olla yksin...Vaikka henkisesti aina sitä onkin, nimittäin kukapa ymmärtäisi. Ei kukaan...Ja ne jotka ymmärtävät, lähtevät pois.
Mulla on ollut myös aina tarve saada toinen ymmärtämään, miksi toimin, miten toimin..."Jostain syystä" en ole saanut sanomaani perille. Ei sitä toista osapuolta kiinnosta, sen jälkeen, kun olet kohdellut tätä huonosti, että miksi näin olet tehnyt, miksi olet mitä olet jne...Jonkinlaista hyväksynnän hakemista olemassaololleen ehkä?
Ymmärtäähän tuon...Ja sitten kuitenkaan ei ymmärrä.
Ehkä täällä netissä onnistun paremmin, en kai täällä muuten kirjoittaisikaan. :) - henna...
M.B. kirjoitti:
Musta tuntuu, että tuo häpeä selittää osaltaan sen, miksi uhrin häpeäntunteen ronkkiminen on sille narsistille yksi työkaluista..
Voisko olla jonkunlainen ajatuskuvio, että sen narskun pää pyörähtää:" koska häpeän itseäni, täytyy tuon toisenkin hävetä itseään ja voin häntä hallita hallitsemalla hänen häpeäänsä" siis sillä tiedottomalla tasolla
ja vastaavasti jos uhriparka osaa juuri häpeänsä kantaa on seurauksena yksi raivokohtauksista, jossa saa kuulla sitten olevansa täydellisen häpeämätön ja sairas sen takia kun ei osaa hävetä oikealla tavalla sitä, mitä narsku ehdottaa, että kannattais hävetä...
*flashbackia ja oivallusta*"Musta tuntuu, että tuo häpeä selittää osaltaan sen, miksi uhrin häpeäntunteen ronkkiminen on sille narsistille yksi työkaluista"
Niin luulisin. - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Tässä päästään taas tuohon toiseen aiheeseen josta puhuin.
Jotkut uhrit kertovat että heitäkin on haukuttu narsistiksi. Miten kukin tulkitsee kenenkin käytöstä.
Näin katsoen täytän itsekin narstistin piirteet, mutta olenko sitä ? Okei, enhän voi tietää mutta mutta... enpä usko, tietenkään ;)
Ei mutta ihan vakavastikin ottaen, jos kykenen tuolla tavalla joidenkin mielestä nolaamaan (miksei tunnu siltä, ollessani ihminen ?) itseni ja luettelemaan listan selkeästi ja helposti ulkopuolelta narsistiseksi koettuja (!) piirteitä ja käytösmalleja... se voidaan tai voidaan olla tulkitsematta narsismin merkiksi. Riippuu katsotaanko sitä sairaudentunnottomuuden vai käytöksen perusteella...
Jos ajatellaan että se (myöntäminen, esiintuominen) on varma merkki siitä, etten ole narsisti, niin silloinhan näissä arvioissa ulkopuolelta mennään varmasti metsään ja usein...koska sellainen näyttäytyy narsismina monille.
Miten kukin haluaa jos omalta kohdaltaan miettii ( harva vain miettii tai ne koetaan häpeällisiksi tms mitä EN tajua koska kaikki tekee pahoja asioita)...mutta sitten tullaankin siihen, että tuntuu olevan paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään "tällaisia "ongelmia (esim osa uhreista). Ei nyt just ehkä sen listan mukaan mutta muuten.
Keitä he ovat ;) ? Narsistien lisäksi...
Eli olenko minä NPH vai ainoa "normaali" kun kykenen myöntämään ja näkemään itsessäni nuo asiat ? Esimerkkinä. Eli tekeekö tuollainen käytös tai sen myöntäminen minusta sairaan vai terveen? Vai vain normi-ihmisen ?
Se mitä uhreista sanot...allekirjoitan. Täysin SAMOIN keinoin käyttäytyviä ihmisiä ilman sairaudentuntoa, monesti. Ei tietenkään AINA. Jos se on normaalia, miksei narsistiksi tulkitun käytös sitten ole sitä ?
Kuka ja mikä on sairas ihminen ? - elämän kevät
lynett kirjoitti:
Tässä päästään taas tuohon toiseen aiheeseen josta puhuin.
Jotkut uhrit kertovat että heitäkin on haukuttu narsistiksi. Miten kukin tulkitsee kenenkin käytöstä.
Näin katsoen täytän itsekin narstistin piirteet, mutta olenko sitä ? Okei, enhän voi tietää mutta mutta... enpä usko, tietenkään ;)
Ei mutta ihan vakavastikin ottaen, jos kykenen tuolla tavalla joidenkin mielestä nolaamaan (miksei tunnu siltä, ollessani ihminen ?) itseni ja luettelemaan listan selkeästi ja helposti ulkopuolelta narsistiseksi koettuja (!) piirteitä ja käytösmalleja... se voidaan tai voidaan olla tulkitsematta narsismin merkiksi. Riippuu katsotaanko sitä sairaudentunnottomuuden vai käytöksen perusteella...
Jos ajatellaan että se (myöntäminen, esiintuominen) on varma merkki siitä, etten ole narsisti, niin silloinhan näissä arvioissa ulkopuolelta mennään varmasti metsään ja usein...koska sellainen näyttäytyy narsismina monille.
Miten kukin haluaa jos omalta kohdaltaan miettii ( harva vain miettii tai ne koetaan häpeällisiksi tms mitä EN tajua koska kaikki tekee pahoja asioita)...mutta sitten tullaankin siihen, että tuntuu olevan paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään "tällaisia "ongelmia (esim osa uhreista). Ei nyt just ehkä sen listan mukaan mutta muuten.
Keitä he ovat ;) ? Narsistien lisäksi...
Eli olenko minä NPH vai ainoa "normaali" kun kykenen myöntämään ja näkemään itsessäni nuo asiat ? Esimerkkinä. Eli tekeekö tuollainen käytös tai sen myöntäminen minusta sairaan vai terveen? Vai vain normi-ihmisen ?
Se mitä uhreista sanot...allekirjoitan. Täysin SAMOIN keinoin käyttäytyviä ihmisiä ilman sairaudentuntoa, monesti. Ei tietenkään AINA. Jos se on normaalia, miksei narsistiksi tulkitun käytös sitten ole sitä ?
Kuka ja mikä on sairas ihminen ?"Miten kukin haluaa jos omalta kohdaltaan miettii ( harva vain miettii tai ne koetaan häpeällisiksi tms mitä EN tajua koska kaikki tekee pahoja asioita)"
Johtuu kai niistä ruusunpunaisista silmälaseista ettei kykene näkemään niitä "pahoja" puolia itsessään ja on hyvin inhimillistä, useimmiten myös tarpeellista. Yleensä jonkinlainen kriisi elämässä vasta aiheuttaa tarpeen tutkia asioita vähän perusteellisemmin ja tutustua tarkemmin itseensä. Jos kaikki sujuu elämässä suht koht hyvin, ei tarvitse niin kauheasti miettiä. Eikä voi olettaa että kaikki ymmärtäisivät vaikka itse ymmärtäisikin :) - M.B.
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Itsetuntemus on taitoa kantaa itse oma häpeänsä. Ihan hyvin voi hävetä, mutta miksi esimerkiksi kailottaa koko maailmalle, että juuri nyt hävettää näääääin paljon ja miksi jäädä kantamaan sitä häpeäänsä mahdollisesti pitkäksikin aikaa..
Sehän jos mikä sitoo ihmistä.
Pitää oppia, että KAIKKI tekee pöljästi joskus ja että kukaan ei häpeään kuole. Parhaiten siihen auttaa itsellensä nauraminen ja se makeasti sittenkin.. - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Häpeämättömäksi heittäytyminen on häpeän yksi muoto =)
Itsetuntemus...hmm.... häpeän voittamista mielestäni. Sitä olen harjoitellut kovasti.
Olen mitä olen, vaikka se olisi kuinka vähän tai paljon =) - lynett
elämän kevät kirjoitti:
"Miten kukin haluaa jos omalta kohdaltaan miettii ( harva vain miettii tai ne koetaan häpeällisiksi tms mitä EN tajua koska kaikki tekee pahoja asioita)"
Johtuu kai niistä ruusunpunaisista silmälaseista ettei kykene näkemään niitä "pahoja" puolia itsessään ja on hyvin inhimillistä, useimmiten myös tarpeellista. Yleensä jonkinlainen kriisi elämässä vasta aiheuttaa tarpeen tutkia asioita vähän perusteellisemmin ja tutustua tarkemmin itseensä. Jos kaikki sujuu elämässä suht koht hyvin, ei tarvitse niin kauheasti miettiä. Eikä voi olettaa että kaikki ymmärtäisivät vaikka itse ymmärtäisikin :)Diih...kyllä... toinen vaihtoehto kriisissä : syleillä uhrikaapua.
Se ei johda kollapsiin vaan jättää ihmisen "siihen tilaan" kovin helposti, jotkut loppuelämäkseen. Sitten alkaakin yhtäkkiä tuntua siltä, että koko ajan tulee vain paskaa niskaa vaikka kuinka koettaisi...miksiköhän...
Olen ollut uhri yli kolmekymmentä vuotta ja nyt yhtäkkiä en olekaan tai ollutkaan. Siinä on nielemistä monelle, mutta hyvä että pitävätkin hulluna, pysyvätpähän loitolla ;)
*vaihtaa lasinsa sinisiin* - lynett
M.B. kirjoitti:
Olen käsittänyt, että NPH:lla tuo roolitus menee niin, että yksi rooli kerrallaan. Että jos vaikka ajattelisin sinua :) esimerkissäni (suonet anteeksi) niin jos vaikka työntäyteisenä päivänä olet aamusta asti "bisnesnainen" ja siinä kesken kiireisimmän härdellin saat puhelun, että tyttösi on kesken koulupäivän joutunut terveyskeskukseen saatuaan pesäpallosta otsikkoon, niin että jos olisit NPH, niin et kykenisi "bisnesnaisena" laittamaan hommia katkolle ja rientämään "äitinä" tyttäresi tueksi ja turvaksi, vaan saisit ihan jumalattoman raivokohtauksen tyttärellesi siitä, että tämä pilaa sinun hyvän työpäiväsi!!
En muista mistä luin tuosta NPH:n vaikeudesta noitten rooliensa kanssa, mutta idea oli jotakuinkin tuo tuollainen tai vastaava.Sepä se MB, en pystykään aina vaihtamaan sitä roolia.
Se onnistuu VAIN silloin kun ITSE sen tavallaan saan tehdä. Ns pakotettuna olen ärtyisä ja väärä rooli jää päälle väärään paikkaan. Se ei ole hyväksi ympäristölleni eikä minulle mutta en oikein osaa sitä hallita "oikein".
Joku "väärään paikkaan" tullut katkaisu tekee minusta arvaamattoman ja aggressiivisen. Kyllä =( - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
"Ongelmalliseksi tuollaisen lapsen kanssa keskustelusta tekee se, että jos puhut rantatytölle vaikkapa prinsessan asioita, hän sulkeutuu tai hyökkää"
Thats me =( - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
"Joo, en pelkää että sinäkin pitäisit minua tämän takia omaisuutenasi vaikka kenties rehellisesti paljastat narsistin toimintatapoja ja ajatuksia :D"
;D
"Tosin hän joskus sanoi myös että sen vuoksi olen ikuisesti hänen omaisuuttaan koska hän on paljastanut minulle pimeää puoltaan."
Tuon kyllä ymmärrän...Sitä kun ajattelee, että kukaan ei hyväksy ja sitten kun toinen "hyväksyykin", niin sitä haluaa sitten pitää siitä kiinni...Kynsin ja hampain.
Tai no, jos ei hyväksy, niin ei ainakaan heti ole karkaamassa mihinkään narskuiluista huolimatta...Koska sitä tietää, ettei itselleen voi mitään.
Ja ne ihmiset ovat harvassa, jotka jää...
Kai siinä taustalla on joku toivo...Jostain.
Mutta ellei toinen ole pohjattoman masokisti, niin ei sellaisesta voi tulla mitään. Narsku ymmärtää tämän itsekin, mutta ei halua olla yksin...Vaikka henkisesti aina sitä onkin, nimittäin kukapa ymmärtäisi. Ei kukaan...Ja ne jotka ymmärtävät, lähtevät pois.
Mulla on ollut myös aina tarve saada toinen ymmärtämään, miksi toimin, miten toimin..."Jostain syystä" en ole saanut sanomaani perille. Ei sitä toista osapuolta kiinnosta, sen jälkeen, kun olet kohdellut tätä huonosti, että miksi näin olet tehnyt, miksi olet mitä olet jne...Jonkinlaista hyväksynnän hakemista olemassaololleen ehkä?
Ymmärtäähän tuon...Ja sitten kuitenkaan ei ymmärrä.
Ehkä täällä netissä onnistun paremmin, en kai täällä muuten kirjoittaisikaan. :)"Narsku ymmärtää tämän itsekin, mutta ei halua olla yksin...Vaikka henkisesti aina sitä onkin, nimittäin kukapa ymmärtäisi. Ei kukaan...Ja ne jotka ymmärtävät, lähtevät pois."
Tämä se onkin surullisinta. Kaipaa hyväksyntää ja ymmärrystä mutta jokainen joka ymmärtää mistä on kyse, osaa ottaa jalat alleen joten missä ratkaisu. Lopullisessa vankilassa elelyä yksin...
Sitä tavallaan haluaa tuntea ja kaipaa sitä "läheisyyttä" ja olemisentaitoa mitä muilla näyttää olevan mutta pakenee kuitenkin sen edessä. Ei "kestä". Ei "osaa". " Ei "kykene".
Haluaa mutta ei ota vastaan. - d.i.c.e
lynett kirjoitti:
"Narsku ymmärtää tämän itsekin, mutta ei halua olla yksin...Vaikka henkisesti aina sitä onkin, nimittäin kukapa ymmärtäisi. Ei kukaan...Ja ne jotka ymmärtävät, lähtevät pois."
Tämä se onkin surullisinta. Kaipaa hyväksyntää ja ymmärrystä mutta jokainen joka ymmärtää mistä on kyse, osaa ottaa jalat alleen joten missä ratkaisu. Lopullisessa vankilassa elelyä yksin...
Sitä tavallaan haluaa tuntea ja kaipaa sitä "läheisyyttä" ja olemisentaitoa mitä muilla näyttää olevan mutta pakenee kuitenkin sen edessä. Ei "kestä". Ei "osaa". " Ei "kykene".
Haluaa mutta ei ota vastaan.Tämän jälkeen jotkut luovuttavat ja ajattelevat pistää elämänsä ( ja siinä samalla muidenkin elämän) kunnolla risaiseksi...
Toiset päättävät lopettaa elämänsä, toiset vain...yrittävät pärjätä, keksiä muuta täytettä elämälleen, ura, addiktiot jne... :) - lynett
henna... kirjoitti:
"Musta tuntuu, että tuo häpeä selittää osaltaan sen, miksi uhrin häpeäntunteen ronkkiminen on sille narsistille yksi työkaluista"
Niin luulisin."Musta tuntuu, että tuo häpeä selittää osaltaan sen, miksi uhrin häpeäntunteen ronkkiminen on sille narsistille yksi työkaluista"
Juu, tätä tapahtui alkuvaiheessa. Mutta kun pääsin ylöspäin, se aiheutti valtavan kriisin kun en enää suostunut ottamaan vastaan...tai antanut ronkkia. Siinä sitten mentiin sellaista heilurimäkeä ja koetti kaikin keinoin saada tilanteen takaisin vanhaan.
Nimenomaan tuntuu siltä, että narsisti kokee kaikkien "ajattelevan samoin" koska siirtää nämä ominaisuutensa ja tunteensa heihin. Onko kukaan muuten huomannut sitä, että on helpompi monestikin käsitellä omia vaikeita tunteita näkemällä ne toisessa ?
Tämä ilmenee mm vertaisryhmissä ja se on siksikin helpompaa,koska se ei tavallaan kohdistu itseen mitenkään suoraan...äääh... en osaa selittää. Ei pysty esim itse samaan siellä ryhmässä koska "paljastaisi itsensä", joutuisi laskemaan muureja, mutta toisen kautta niitä voi ns salaa kokea tai yrittää kokea. Samaistua. Sitä ei saa koskaan kukaan tietää, aina ei edes itse =) - lynett
henna... kirjoitti:
Narsisti alkaa halveksia ihmistä joka hänet hyväksyy ja joka rakastaa narsistia, koska syvällä sisimmässään narsisti ei mielestään ansaitse hyväksyntää ja rakkautta hänen oman itseltään tiukasti piilottamansa häpeän tunteen, jota itsestään tuntee, vuoksi?
Diii ih...=(
Hakee tavallaan sitä hyväksyntää tai kaipaa sitä "rakkautta" tai miten sen nyt haluaa kuvata mutta sen kohdatessaan olo käy sietämättömäksi.
Itselläni tällainen käytös näkyy niin, että tasaisessa parisuhteessa alan vieroksumaan sitä toista, etääntymään. Jonkinasteinen inho nousee esiin.
Kun toinen sitten loittonee, olo tuntuu turvallisemmalta ja alkaa taas hakemaan sitä "hyväksyntäänsä". Se on turvallista se takaa-ajo (joka voi tuntua esim rakkaudelta muka) mutta sen kiinnisaaminen aiheuttaa perääntymisen.
Näissä sykleissä sitten eletään....=( - M.B.
lynett kirjoitti:
"Musta tuntuu, että tuo häpeä selittää osaltaan sen, miksi uhrin häpeäntunteen ronkkiminen on sille narsistille yksi työkaluista"
Juu, tätä tapahtui alkuvaiheessa. Mutta kun pääsin ylöspäin, se aiheutti valtavan kriisin kun en enää suostunut ottamaan vastaan...tai antanut ronkkia. Siinä sitten mentiin sellaista heilurimäkeä ja koetti kaikin keinoin saada tilanteen takaisin vanhaan.
Nimenomaan tuntuu siltä, että narsisti kokee kaikkien "ajattelevan samoin" koska siirtää nämä ominaisuutensa ja tunteensa heihin. Onko kukaan muuten huomannut sitä, että on helpompi monestikin käsitellä omia vaikeita tunteita näkemällä ne toisessa ?
Tämä ilmenee mm vertaisryhmissä ja se on siksikin helpompaa,koska se ei tavallaan kohdistu itseen mitenkään suoraan...äääh... en osaa selittää. Ei pysty esim itse samaan siellä ryhmässä koska "paljastaisi itsensä", joutuisi laskemaan muureja, mutta toisen kautta niitä voi ns salaa kokea tai yrittää kokea. Samaistua. Sitä ei saa koskaan kukaan tietää, aina ei edes itse =)" Onko kukaan muuten huomannut sitä, että on helpompi monestikin käsitellä omia vaikeita tunteita näkemällä ne toisessa ? "
Joskus on sellaisia "mustia aukkoja" omassa koheltamisessa, että ei todellakaan tiedä, että MIKSI toimi niin kuin toimi, ilmeisesti jonkinasteisen tunnetason itsensäkieltämisen vuoksi juurikin, mutta vastaavanlaista koheltamista seuraamalla saattaa avautua sellainen henkinen tönäisy sen itsensäkieltämisen läpi tai yli, jolloin seuraa sellainen A-haa-oivallus, että juuri noinhan se minäkin silloin ja ihan tasan samasta syystä.. Tai niin, että näkee siinä toisen koheltamisessa sen oman syynsä oivalluksenomaisesti, vaikka ei olisikaan tietoinen juuri sen toisen koheltamisen syistä..
Mutta sinänsä omien tunteidensa näkeminen toisessa ei tuota vastaavanlaista mitään.. Se on sellainen - minulla on tunteet-toisilla on tunteet - tilanne.
Sen tiedän, että mulle itselleni on helpompi olla oma itseni kaikkinensa jos toinen antaa itselleen luvan olla oma itsensä kaikkinensa. Eli sinänsä taidan olla aika hyvin narsistista käytöstä sietävä ja sitä itsekin toisinaan harrastava tyyppi, mutta siinä on se ehdottoman rehellisyyden raja. Jos toinen minut haukkuu toistuvasti pystyyn kykenemättä sanomaan, että miksi niin tekee tai kieltää vaihtoehtoisesti tekevänsä niin, tai ei ota kuuleviin korviinsa keskusteluyritystä siitä, että minkälaisia vaikutuksia hänen haukkumisellaan mahdollisesti saattaa olla minun olemiselleni suhteessa häneen, niin se oleminen on nopeasti siinä. Riippuen suhteen luonteesta määrittyy myös välimatka ja sitkeys pitkienkin henkisten välimatkojen ylläpitoon. Ystäville suon eniten. Mutta mikäli joku on onnistunut saamaan minut harhautettua suhteeseen kanssaan niin, että mikään sanottu ei pidäkään paikkaansa, henkisen välimatkan pituus saattaa huonolla onnella määrittyä kauemmas kuin mahdollista on sanoin kuvailla. - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Kiitti =)
En ikinäikinäikinä kuvitellut eläväni "näin" mutta niin vain kävi halveksunnastani huolimatta, sellaisia ihmisiä kohtaan. Itseasiassa tajusin, että olen elänyt niin ennenkin. Erolla uhkailu jne on sitä samaa vaikkei oikeasti erottaisikaan...sitä ei vain aina huomaa... - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
Tämän jälkeen jotkut luovuttavat ja ajattelevat pistää elämänsä ( ja siinä samalla muidenkin elämän) kunnolla risaiseksi...
Toiset päättävät lopettaa elämänsä, toiset vain...yrittävät pärjätä, keksiä muuta täytettä elämälleen, ura, addiktiot jne... :)Niinpä... eli joudun pikkaisen joustamaan (huh, onpa vaikeaa) siinä, että addiktit ovat keskimääräisesti narsistisempia tai narsistisesti vammautuneita jopa sillä riskillä että osa on alinarsistinen ja osa yli....(tai riski ns siihen on suurempi)....
Hmm...hmm... taidanpa lähteä vetämään pään täyteen. Ei tätä muuten kestä =)
Elämä ranttaliksi, se on perjantai ! - M.B.
lynett kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Kiitos samoin, hyvää viikonloppua :)
Niin, ehkä se on ehdollistavaa jollakin tavoin, ei nyt ihan aukea, että millä tavoin..tuo:"Sen tiedän, että mulle itselleni on helpompi olla oma itseni kaikkinensa jos toinen antaa itselleen luvan olla oma itsensä kaikkinensa"
Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että jos olen tietoinen siitä, että toinen vain tarkkailee sitä, että miten minä olen hänen seurassaan, jätän ikäänkuin aika nopeasti olematta, koska se tarkkailu lyö jotenkin niin vahvasti läpi. Ja vastaavasti omana itsenään oleva ei ensisijaisesti ota sitä seuraa trakkailunsa kohteeksi, vaan on vaan, tilanteessa eläen, joka edelleen muotoutuu sitä mukaa kun tilannetta eletään ja koetaan ja mahdollisesti jopa jaetaan, joko sanallisesti tai sanattomasti.
Toisaalta ihmisten tarkkailu on mukavaa puuhaa, mutta siinä puuhassa on eroja kuten on tarkkailijoitakin. Eli tarkkailla voi, mutta sellainen tarkkailemalla tarkkaileminen, että pitää olla koko ajan huomauttelemassa toisen olemisesta, tyyliin: Et sä nyt voi mitenkään päin haluta syödä mansikkajäätelöä, koska juuri sanoit, että vaniljajäätelö on sun feivorittimaku jäätelöissä - on vaan ahdistavaa. Ehkä jopa toisen kontrollointiin tähtäävää toimintaa.
"En halua mitätöidä kokemustasi vaan erotin nämä asiat toisistaan." :D
Sen verran pässi olen, että mun kokemuksia ei voi kukaan toinen mitätöidä :) Voin yrittää ymmärtää omia kokemuksiani, mutta mikäli niihin liittyy toinen ihminen, on väärinymmärryksen mahdollisuus jotakin, joka on syystä tai toisesta läsnä aina, eritoten mikäli toinen on omalta osaltaan kykenemätön hyväksymään kokemukseni asioista kokemuksinani asioista. Ne narsistisemmat osapuolet usein ottavat toisen kokemuksen asioista vastaan automaattisena syytöksenä, että heitä ikäänkuin samantein syytettäisiin jostakin.. mikä tekee osaltaan asioitten selvittelyn hankalaksi juuri heidän kanssaan, ja niin jäljelle jää tällainen: Yksin pähkäily syistä ja seurauksista ja synnyistä syvistä..Siis yksin ilman toisen välitöntä myötävaikutusta, koska eihän niillä syillä ja seurauksilla ole väliäkään sille narsistisemmalle osapuolelle..
Sen sijaan se mitätöityminen tapahtuu näennäisen läheisessä suhteessa, jossa ei ole ikäänkuin oikeutta omiin kokemuksiin, omiin ajatuksiin, omiin tulkintoihin, omiin sanoihin, omiin tunteisiin, omiin mihinkään kun se toinen aina vaan väittää tietävänsä paremmin..oikeammin, milloin mitäkin. Ja lienee siis tunnekokemus suorassa suhteessa siihen toiseen.
Kasassa pitämisestä en tiedä.. olen ajatellut, että minä olen minä vaikka olisin yksin harmaassa horisontittomassa maisemassa vailla tietoa kenestäkään toisesta. Ajatuksen käytäntöön siirtäminen vaan on vaivannäön takana, mutta mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen asia.
*keskustelu polveilee :)* - lynett
M.B. kirjoitti:
Kiitos samoin, hyvää viikonloppua :)
Niin, ehkä se on ehdollistavaa jollakin tavoin, ei nyt ihan aukea, että millä tavoin..tuo:"Sen tiedän, että mulle itselleni on helpompi olla oma itseni kaikkinensa jos toinen antaa itselleen luvan olla oma itsensä kaikkinensa"
Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että jos olen tietoinen siitä, että toinen vain tarkkailee sitä, että miten minä olen hänen seurassaan, jätän ikäänkuin aika nopeasti olematta, koska se tarkkailu lyö jotenkin niin vahvasti läpi. Ja vastaavasti omana itsenään oleva ei ensisijaisesti ota sitä seuraa trakkailunsa kohteeksi, vaan on vaan, tilanteessa eläen, joka edelleen muotoutuu sitä mukaa kun tilannetta eletään ja koetaan ja mahdollisesti jopa jaetaan, joko sanallisesti tai sanattomasti.
Toisaalta ihmisten tarkkailu on mukavaa puuhaa, mutta siinä puuhassa on eroja kuten on tarkkailijoitakin. Eli tarkkailla voi, mutta sellainen tarkkailemalla tarkkaileminen, että pitää olla koko ajan huomauttelemassa toisen olemisesta, tyyliin: Et sä nyt voi mitenkään päin haluta syödä mansikkajäätelöä, koska juuri sanoit, että vaniljajäätelö on sun feivorittimaku jäätelöissä - on vaan ahdistavaa. Ehkä jopa toisen kontrollointiin tähtäävää toimintaa.
"En halua mitätöidä kokemustasi vaan erotin nämä asiat toisistaan." :D
Sen verran pässi olen, että mun kokemuksia ei voi kukaan toinen mitätöidä :) Voin yrittää ymmärtää omia kokemuksiani, mutta mikäli niihin liittyy toinen ihminen, on väärinymmärryksen mahdollisuus jotakin, joka on syystä tai toisesta läsnä aina, eritoten mikäli toinen on omalta osaltaan kykenemätön hyväksymään kokemukseni asioista kokemuksinani asioista. Ne narsistisemmat osapuolet usein ottavat toisen kokemuksen asioista vastaan automaattisena syytöksenä, että heitä ikäänkuin samantein syytettäisiin jostakin.. mikä tekee osaltaan asioitten selvittelyn hankalaksi juuri heidän kanssaan, ja niin jäljelle jää tällainen: Yksin pähkäily syistä ja seurauksista ja synnyistä syvistä..Siis yksin ilman toisen välitöntä myötävaikutusta, koska eihän niillä syillä ja seurauksilla ole väliäkään sille narsistisemmalle osapuolelle..
Sen sijaan se mitätöityminen tapahtuu näennäisen läheisessä suhteessa, jossa ei ole ikäänkuin oikeutta omiin kokemuksiin, omiin ajatuksiin, omiin tulkintoihin, omiin sanoihin, omiin tunteisiin, omiin mihinkään kun se toinen aina vaan väittää tietävänsä paremmin..oikeammin, milloin mitäkin. Ja lienee siis tunnekokemus suorassa suhteessa siihen toiseen.
Kasassa pitämisestä en tiedä.. olen ajatellut, että minä olen minä vaikka olisin yksin harmaassa horisontittomassa maisemassa vailla tietoa kenestäkään toisesta. Ajatuksen käytäntöön siirtäminen vaan on vaivannäön takana, mutta mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen asia.
*keskustelu polveilee :)*Aina ne polveilee =) Se kuuluu asiaan!
"Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että jos olen tietoinen siitä, että toinen vain tarkkailee sitä, että miten minä olen hänen seurassaan, jätän ikäänkuin aika nopeasti olematta, koska se tarkkailu lyö jotenkin niin vahvasti läpi"
This is the problem, että on antanut toisen määritellä sitä tilannetta/itseään jne tai odottaa toiselta samaa tai hyväksyntää tai mitä ikinä jotta voisi "olla jotain", esim oma itsensä. Pitäisi (tiedän, tiedän...en osaa itsekään) olla vain oma itsensä ja jos ei kelpaa niin... siksi puhuin ehdoista. Eli jos sinä olet oma itsesi, minä olen myös mutta muuten en.
Ja halusin sillä mitätöintijutulla vain sanoa sitä, että jos mennään eri suuntaan, se ei tarkoita sitä että vähättelen tai näen näkemyksen vääräksi. Monesti se saatetaan kokea niin ja en tarkoita sitä. Haluan aina huomauttaa koska se muuten tyrehdyttää hyvätkin keskustelut.
"Ne narsistisemmat osapuolet usein ottavat toisen kokemuksen asioista vastaan automaattisena syytöksenä, että heitä ikäänkuin samantein syytettäisiin jostakin.. mikä tekee osaltaan asioitten selvittelyn hankalaksi "
Tämän koen samoin. Se on niin totta. MInä olen oikeassa, sinä olet oikeassa, "hän" on oikeassa....kuka on oikeassa ? ja pitääkö kenenkään edes olla oikeassa ? Tai voiko olla ?
Apua...lähden taas lentoon ennen kuin lähden oikeasti lentoon ;) - d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Niinpä... eli joudun pikkaisen joustamaan (huh, onpa vaikeaa) siinä, että addiktit ovat keskimääräisesti narsistisempia tai narsistisesti vammautuneita jopa sillä riskillä että osa on alinarsistinen ja osa yli....(tai riski ns siihen on suurempi)....
Hmm...hmm... taidanpa lähteä vetämään pään täyteen. Ei tätä muuten kestä =)
Elämä ranttaliksi, se on perjantai !Samat suunnitelmat itselläkin.
Kutsuja satelee...
On se mukavaa olla suosittu...Vaikka vain viikonloppuisin. ;P
http://www.youtube.com/watch?v=yX0XM03yHbw - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
Samat suunnitelmat itselläkin.
Kutsuja satelee...
On se mukavaa olla suosittu...Vaikka vain viikonloppuisin. ;P
http://www.youtube.com/watch?v=yX0XM03yHbwTOD !
Hauskaa viikonloppua sinnekin !
AI LAIK IT!
Mulla vielä hetki aikaa, sitten lähden narsuilemaan narsun kanssa ;) - lynett
d.i.c.e kirjoitti:
"Puhutaan narsistisesta 'splitista', jossa narsistinen persoona äkkiarvaamatta muuttuu raivoavaksi pedoksi ja sitten samalla tavalla takaisin ns. normaaliksi viehättäväksi itsekseen."
Tuttua...Tuota tapahtuu mulle kokoajan. :D
Mutta en siltikään laskisi identiteettihäiriöön, vaikka läheltä liippaa...Tuo voi myös selittää kaiken sen epäloogisuuden. Miten unohdetaan raivokohtausten jälkeen se viha, ja ajatellaan, että kaikki on hyvin...Dissosioidaan tunteet sitä mukaan, kun niitä tulee, tai vaihdetaan "minän tilasta" seuraavaan, ettei tarvitsisi niitä kokea, ja "uhrit" seuraavat vierestä aivan ihmeissään, että mitä tapahtuu...Miksi toisesta ei saa "otetta".
No ei tietenkään, kun toisella on miljoona eri "puolta"...
Sitä mukaan, kun yrität lähestyä tunnetasolla, toinen vaihtaa seuraavaan ja taas seuraavaan...Ja lopulta huomaat kaiken olleen vain turhaa...
Ja narsku vaan mennä porskuttaa...Eikä ymmärrä yhtään toisen hätää, kun ei jaksa noita kohtauksiaan enää muistaa, kun kieltää ne jatkuvasti mielessään, kuten kaiken muunkin itselleen epämieluisan. :)
Toisinsanoen tunnemuistot katoavat sitä mukaan, kun niitä tulee..
"Uhri" kärsii, ja narsku miettii, että mikäs helvetti nyt tuota taas vaivaa...
(?)Temppu : mitä ajattelet siitä tytöstä joka oli 18 vuotta vankina, kidnapattuna, kahden lapsen äidiksi sen kautta tulleena ? Tunnetko tapauksen ? Pitivät takapihalla roskien seassa jossain kenttäteltan tapaisessa jne...
Naapurit olivat aivan häkeltyneitä kun asia selvisi, saivat tappouhkausia kun eivät puuttuneet asiaan jne vaikka näkivät kuinka miesporukka juhli siellä...mutta kurkistamatta aidan yli. Dr Phil neuvoi, että jos on 3 metrinen aita edesssä, kurkkaa edes kerran...
Lapset ymmärrän... kaksi niistä syntyi siihen tilaan ja olivat hiljaa ja tottelevaisia isän kanssa ulkona. Se on ilmiselvää. Mutta tämä kaapattu tyttö (kelaa! ) sai arvostelua siitä ettei lähtenyt vaikka tilaisuuksia oli (herra isä!!!!!). Hän oli kaappaushetkellä sellainen ala-asteikäinen.
Voisiko dissosiaatio auttaa tämän asian ymmärtämisessä ?
Vai oliko hän huolissaan lapsistaan ?
Vai oliko hän nuoren ikänsä vuoksi niin manipuloitavissa ?
Tämä on todella järkyttävä tapaus. Se herättää miettimään, että mikä vaivaa länsimäisessa hyvinvoivassa yhteiskunnassa (tukirakenteet ON) elävää AIKUISTA ihmistä joka jää pahoinpideltäväksi. MIksi esim minulla on vaikeuksia muistaa mitä pahaa minulle on tehty ? Miksi yksi päivä olen kunkku ja toisena päivänä uhri ? Miksi pahoinpitelen välillä muita ? Miksi olen kohta se, jota olen syyttänyt (syystäkin) mutta kokien sen oikeudekseni ?
Tuo dissosiaatio on aika iso juttu enkä tiedä onko se vastaus, mutta miten ihminen voi esim unohtaa insestin ? Haluten kuitenkin tavallaan toistaa sitä? Tavallaan tajuaa että on taas siellä mutta ei voi muuta. Väkivalta. Miksi haluaa toistaa sitä ? Siksi että se on turvallista ja tuttua ? Siksi ettei koe sitä niin pahana kuin muut ?
Voidaanko "terveen perheen" lapsi alistaa myöemmin tällaiselle kohtelulle vai vaatiiko se aina "pohjan" ? - M.B.
lynett kirjoitti:
Aina ne polveilee =) Se kuuluu asiaan!
"Tarkoitin ehkä enemmän sitä, että jos olen tietoinen siitä, että toinen vain tarkkailee sitä, että miten minä olen hänen seurassaan, jätän ikäänkuin aika nopeasti olematta, koska se tarkkailu lyö jotenkin niin vahvasti läpi"
This is the problem, että on antanut toisen määritellä sitä tilannetta/itseään jne tai odottaa toiselta samaa tai hyväksyntää tai mitä ikinä jotta voisi "olla jotain", esim oma itsensä. Pitäisi (tiedän, tiedän...en osaa itsekään) olla vain oma itsensä ja jos ei kelpaa niin... siksi puhuin ehdoista. Eli jos sinä olet oma itsesi, minä olen myös mutta muuten en.
Ja halusin sillä mitätöintijutulla vain sanoa sitä, että jos mennään eri suuntaan, se ei tarkoita sitä että vähättelen tai näen näkemyksen vääräksi. Monesti se saatetaan kokea niin ja en tarkoita sitä. Haluan aina huomauttaa koska se muuten tyrehdyttää hyvätkin keskustelut.
"Ne narsistisemmat osapuolet usein ottavat toisen kokemuksen asioista vastaan automaattisena syytöksenä, että heitä ikäänkuin samantein syytettäisiin jostakin.. mikä tekee osaltaan asioitten selvittelyn hankalaksi "
Tämän koen samoin. Se on niin totta. MInä olen oikeassa, sinä olet oikeassa, "hän" on oikeassa....kuka on oikeassa ? ja pitääkö kenenkään edes olla oikeassa ? Tai voiko olla ?
Apua...lähden taas lentoon ennen kuin lähden oikeasti lentoon ;)Perjantai on hyvä päivä lentelyyn :D
"This is the problem, että on antanut toisen määritellä sitä tilannetta/itseään jne tai odottaa toiselta samaa tai hyväksyntää tai mitä ikinä jotta voisi "olla jotain", esim oma itsensä. Pitäisi (tiedän, tiedän...en osaa itsekään) olla vain oma itsensä ja jos ei kelpaa niin... siksi puhuin ehdoista. Eli jos sinä olet oma itsesi, minä olen myös mutta muuten en."
Oikeastaan aika hyvä tämä keskustelupalsta kun täällä tulee ihan silmien eteen piirrettynä se, että miten ja millä tavalla joku toinen ihan oikeasti käsittää sen mitä sanon :D
Eli se, että jätän olematta oma itseni, tarkoitin enemmänkin senkaltaista asiaa, että jätän tuomatta julki sen, mitä olen siinä tarkkailevan tarkkailevassa seurassa. Eli en kuitenkaan koe, että en olisi oma itseni, vaan niin, että olen sitä hyvinkin suljetusti vain itselleni ja jätän spontaanin reagoinnin vähemmälle. Seurassa, jossa saa kuulla kuinka nauraminen on ihan tyhjää hommaa, se nauraminen vähenee automaationa vaikka se, että naurattaa kuitenkin, ei vähenisi yhtään.
Hmm.. Tarpeeksi hyvin tarkkailevassa seurassa, joka vielä jatkuvasti tekee ihan hatusta vetästyjä johtopäätelmiä sellainen saattaa myös "tahallisesti" kääntyä itseäni vastaan. Eli seurassa, jossa painotetaan nauramisen turhuutta ja häpeällisyyttä esimerkiksi yleisellä paikalla, niin saatan alkaa nauramaan ihan vaikka ei juuri naurattaisikaan.. Mutta usein se on jo mennyt se tilanne "aivan samaksi" siitä syystä, että on saanut kuulla itsensä vierestä tulkittua olemista 100 prosenttisesti päin hevosen takapuolta jonkinasteisena tauottomana jatkumona ja väsymys itse tilanteeseen ja siihen, että huomaa olevansa millään tavoin kykenevä siihen itse vaikuttamaan, että toinen jääräpäisesti jatkaa... saa minussa positiivisimmillaan aikaiseksi "lyödään sitten läskiksi kaikki" - asenteen. Joka tietenkin vain sinetöi toisen ajatukset minusta paikkansapitäviksi :))
*lavatanssit olisivat kivat juuri nyt* (suussa alkoi nappaseen perjantaifiilis siis) - lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Oliko se ilkkis, joka täällä kerran puhui (selatessani vanhoja viestejä, en ole UUSI nikki) siitä, että miehen masennus ajaa tekoihin jotka ovat...noh, mitä ovat ?
Mutta... tosiasiassahan väkivalta on aina out. Piste. Mutta...kun lähdetään puimaan sellaisen suhteen dynamiikkaa..ja uhrit sanovat että tekivät kaiken rakkaudesta niin minulle herää kysymys että MIKÄ RAKKAUS ?
MIkä on ihmisessä "vialla" kun KOKEE että VÄKIVALTAINEN ihminen voi tarjota rakkautta ? MIkä RAKKAUS ? Kysyn vielä ; missä siellä on rakkaus ? Ehkä jopa suhteen aikana kertovat siitä kuinka ovat kaltoinkohdeltuja mutta... - d.i.c.e
lynett kirjoitti:
TOD !
Hauskaa viikonloppua sinnekin !
AI LAIK IT!
Mulla vielä hetki aikaa, sitten lähden narsuilemaan narsun kanssa ;)Haha! Itsellä samat suunnitelmat. ( naapuri ) :'D
Hauskaa viikonloppua!! - lynett
M.B. kirjoitti:
Perjantai on hyvä päivä lentelyyn :D
"This is the problem, että on antanut toisen määritellä sitä tilannetta/itseään jne tai odottaa toiselta samaa tai hyväksyntää tai mitä ikinä jotta voisi "olla jotain", esim oma itsensä. Pitäisi (tiedän, tiedän...en osaa itsekään) olla vain oma itsensä ja jos ei kelpaa niin... siksi puhuin ehdoista. Eli jos sinä olet oma itsesi, minä olen myös mutta muuten en."
Oikeastaan aika hyvä tämä keskustelupalsta kun täällä tulee ihan silmien eteen piirrettynä se, että miten ja millä tavalla joku toinen ihan oikeasti käsittää sen mitä sanon :D
Eli se, että jätän olematta oma itseni, tarkoitin enemmänkin senkaltaista asiaa, että jätän tuomatta julki sen, mitä olen siinä tarkkailevan tarkkailevassa seurassa. Eli en kuitenkaan koe, että en olisi oma itseni, vaan niin, että olen sitä hyvinkin suljetusti vain itselleni ja jätän spontaanin reagoinnin vähemmälle. Seurassa, jossa saa kuulla kuinka nauraminen on ihan tyhjää hommaa, se nauraminen vähenee automaationa vaikka se, että naurattaa kuitenkin, ei vähenisi yhtään.
Hmm.. Tarpeeksi hyvin tarkkailevassa seurassa, joka vielä jatkuvasti tekee ihan hatusta vetästyjä johtopäätelmiä sellainen saattaa myös "tahallisesti" kääntyä itseäni vastaan. Eli seurassa, jossa painotetaan nauramisen turhuutta ja häpeällisyyttä esimerkiksi yleisellä paikalla, niin saatan alkaa nauramaan ihan vaikka ei juuri naurattaisikaan.. Mutta usein se on jo mennyt se tilanne "aivan samaksi" siitä syystä, että on saanut kuulla itsensä vierestä tulkittua olemista 100 prosenttisesti päin hevosen takapuolta jonkinasteisena tauottomana jatkumona ja väsymys itse tilanteeseen ja siihen, että huomaa olevansa millään tavoin kykenevä siihen itse vaikuttamaan, että toinen jääräpäisesti jatkaa... saa minussa positiivisimmillaan aikaiseksi "lyödään sitten läskiksi kaikki" - asenteen. Joka tietenkin vain sinetöi toisen ajatukset minusta paikkansapitäviksi :))
*lavatanssit olisivat kivat juuri nyt* (suussa alkoi nappaseen perjantaifiilis siis)okkei, menee kamutukseksi, mutta sori jos käsitin väärin. En tarkoita sitä oikeasti mutta pidän imagoni ;) ;)
Mutta, nyt huomasin että puhuimme IHAN eri asiasta ja olen sen huomannut täällä eleettömässä viestinnässä aiemminkin. Vaikeaa olla varma, että puhutaan samasta asiasta tai edes sen vierestä
MÄÄÄ LÄHEN LAVATANSSEIHIN ja vieritän ketjua. Tzorgen ! Mutta, kaikille lastenmielisille HYVÄÄ WEEKENDIÄ !!!!
MUISTAKAA PYSYÄ TERVEEN NARSISTISINA ja jos ei onnistu niin harjoitellaan!
http://www.youtube.com/watch?v=ESOEuBMygbU
WUHUUUU ! - M.B.
lynett kirjoitti:
okkei, menee kamutukseksi, mutta sori jos käsitin väärin. En tarkoita sitä oikeasti mutta pidän imagoni ;) ;)
Mutta, nyt huomasin että puhuimme IHAN eri asiasta ja olen sen huomannut täällä eleettömässä viestinnässä aiemminkin. Vaikeaa olla varma, että puhutaan samasta asiasta tai edes sen vierestä
MÄÄÄ LÄHEN LAVATANSSEIHIN ja vieritän ketjua. Tzorgen ! Mutta, kaikille lastenmielisille HYVÄÄ WEEKENDIÄ !!!!
MUISTAKAA PYSYÄ TERVEEN NARSISTISINA ja jos ei onnistu niin harjoitellaan!
http://www.youtube.com/watch?v=ESOEuBMygbU
WUHUUUU !..sanot vaan että muhun pesiytyisi narsistinen kademieli :DD Mutta jos oikeesti, niin jalalla koreasti niin että lava notkuu sitten vaan!!
- elämän kevät
lynett kirjoitti:
Diih...kyllä... toinen vaihtoehto kriisissä : syleillä uhrikaapua.
Se ei johda kollapsiin vaan jättää ihmisen "siihen tilaan" kovin helposti, jotkut loppuelämäkseen. Sitten alkaakin yhtäkkiä tuntua siltä, että koko ajan tulee vain paskaa niskaa vaikka kuinka koettaisi...miksiköhän...
Olen ollut uhri yli kolmekymmentä vuotta ja nyt yhtäkkiä en olekaan tai ollutkaan. Siinä on nielemistä monelle, mutta hyvä että pitävätkin hulluna, pysyvätpähän loitolla ;)
*vaihtaa lasinsa sinisiin*Pahiksen rooli on ihan kiva joskus :)
- lynett
temppuilija kirjoitti:
Kirjoittaja on poistanut tästä viestin
Tosta suvaitsevaisuudesta ja "jäykkämielisyydestä" tuli mieleeni ;
Eli olen siis aika liberaali/avarakatseinen ihminen nykyjään ja en voi käsittää sitä etteivät muut ole. Jees...mutta siinä tulee taas yksi ongelma.
Puolustan sitä näkemystäni taas hyvin jäykästi, hauskaa eikö olekin ?
Olen siis yhtä suvaitsematon suvaitsemattomia kohtaan kuin suvaitsemattomat suvaitsevia kohtaan ;)
Hih hii... ei tästä mitään tule =)
- lynett
Tästä on muuten tullut mielenkiintoisempi näkökulma nyt...huomaan selkeästi ekaa kertaa, että tässä "happihyppelyssä" (eli ns erossa) muutuin yhtäkkiä ihan toiseksi ihmiseksi.
Yritin mm eilen illalla muistaa koko ihmistä ; hänen ulkonäköään, eleitään, puheitaan ja ihmettelin kun en mieti koko asiaa vaan touhuilen ihan muita juttuja. Näin ei ole aina.
En yksinkertaisesti meinaa saada edes kasvojenkuvaa päähäni ?
Ja tällä kertaa "tuli esiin" kostonhimoisen, itsesäälijän tai levottoman addiktin sijasta toimelias, vaikka seinien läpi tarvittaessa kävelevä ja päättäväinen Lynett, joka ei moiselle kökölle edes muistojaan kykene tuhlaamaan.
Sama on mm lapsuuteni kanssa, en muista sieltä juuri mitään ja sen mukaan mitä mielessä on, ailahtelin laidasta laitaan ; joko olin juuri tässä tilassa tai esim täysin lamaantunut (lapsena) tai aggressiivinen jne.
WTF `? - --------------------
no ei voi olla narsistinen persoonallisuushäiriö jos on dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö, koska vain yksi osa on ihmisestä narsisti ja koska pääpersoona on yleensä terve ja narsismi on sairaus niin ainoastaan ihmisen sairas osa on narsisti, mutta ei se hänestöä tee narsistia. Ihan niin kuin minäkään en ole uskovainen vaikka yksi minun persoonista on vahvasti uskovainen. Pääpersonani eli minä olen ateisti ja en usko mihinkään hölynpölyyn. omaan kyllä persoonan jonka voisi luokitella psykopaatiksi, mutta se on vain se yksi persoona en minä.
- M.B.
En tarkoita olla töykeä, mutta kuka sinuista kirjoittaa? Ja ovatko eri persoonasi tutut keskenään??
Mielenkiintoista.
- --------------------
Pääpersoona tietää kaikista ja on aina ainakin sivustaseuraaja, mutta en voi vaikuttaa sivupersoonan toimintaan enkä muista kaikkea mitä sivupersoonien aikana tapahtuu tai he tekevät. Minulla on kaksi tai kolme pääpersoonaa eli siis koen ne tasavertaisiksi itseni kanssa ja en osaa aina edes sanoa onko minulla päällä joku niistä pääpersoonista. koen ne vieraiksi ja samalla itsekseni samanaikaisesti kun taas sivupersoonan ollessa päällä koen itseni vain sivupersoonaksi ja minä itse olen kuin kaiku jossain kaukana.Sivupersoonat myös keskustelee keskenään ja tappelevatkin.Toinen sivupersoona voi tulla toisen sivupersoonan avuksi ja toimia välittäjänä muiden persoonien välillä. Olikohan tämä nyt sekava selostus? Minä en jostain syystä voi vaikuttaa sivupersoonien välisiin suhteisiin.
Nyt olen muutaman päivän ollut normaali. persoona vaihtuu yleensä äkillisesti, mutta viime aikoina ne ovat olleet tullessaan päällä useamman päivän ja persoonat tulee yleensä migreenin kanssa tai valun ikään kuin kehoni sisään ja näytän ehkä katatoniselta ulospäin, mutta ymmärrän kaiken terävästi ympärillä. en voi vaan liikuttaa itseäni tai silmiäni. Siitä kun tokenee niin päällä on silloin sivupersoona.- M.B.
No joskus katsellut jonkun dokumentintapaisen ihmisestä ja ihmisestä. Elikkäs kaksi ihmistä tutustuivat netissä ja rakastuivat ja toinen teki toisesta dokumentin. Ohjelman päähenkilöllä oli muita persoonia, joka siis ehkä oli enemmän sellainen ASIA siinä dokumentissa. Muistan, että yksi oli pieni tyttö, noin 5-6 vuotias, joka piti piirtämisestä.. Ja sitten oli liuta muita. Sillä henkilöllä oli yksi muista persoonista sellainen, joka kutsui muut välillä neuvonpitoon ja keskustelemaan asioista. Ohjelma oli mielenkiintoinen, valitettavasti en muista sen nimeä..
Onko sinulla minkälaisia hankaluuksia muitten sosiaalisten suhteitten kanssa sitten elämässäsi tuon persoonallisuus-jutun takia ja tietääkö sun lähi-ihmiset asiasta?
Sano vain jos olen liian utelias, ei ole mikään pakko vastata :) - -----------------
M.B. kirjoitti:
No joskus katsellut jonkun dokumentintapaisen ihmisestä ja ihmisestä. Elikkäs kaksi ihmistä tutustuivat netissä ja rakastuivat ja toinen teki toisesta dokumentin. Ohjelman päähenkilöllä oli muita persoonia, joka siis ehkä oli enemmän sellainen ASIA siinä dokumentissa. Muistan, että yksi oli pieni tyttö, noin 5-6 vuotias, joka piti piirtämisestä.. Ja sitten oli liuta muita. Sillä henkilöllä oli yksi muista persoonista sellainen, joka kutsui muut välillä neuvonpitoon ja keskustelemaan asioista. Ohjelma oli mielenkiintoinen, valitettavasti en muista sen nimeä..
Onko sinulla minkälaisia hankaluuksia muitten sosiaalisten suhteitten kanssa sitten elämässäsi tuon persoonallisuus-jutun takia ja tietääkö sun lähi-ihmiset asiasta?
Sano vain jos olen liian utelias, ei ole mikään pakko vastata :)No minulla ei ole hirveästi ongelmia muuta kuin itsetuhoisten persoonien kanssa. Muiden ihmisten ongelmista en tiedä. Minulla ei ole sellaisia ystäviä jotka kävisi luonani tai parasta ystävää, mutta tuttuja ja ystäviä joihin pitää yhteyttä puhelimella ja facebookissa silloin kun jaksaa on kylläkin. Sattuneesta syystä en koe itseäni yksinäiseksi koskaan. Päinvastoin meteliä on liikaakin ja seuraa on aina.
Työkavereilla ei ole ollut tietoa asiasta. Minulla on työminä joka menee päälle sillä hetkellä kun työvaatteet laittaa päälle. Itseasiassa minulla ei ollut mitään ongelmia kunnes tapasin narsistin ja trauma laukaisi häiriön koko laajuudessaan niin, että en enää hallitse sivupersoonia. Ennen oli jonkinlainen blokki, että sekoa sitten kun on aikaa, mutta nyt ne tulee ja menee miten sattuu ja olen siksi työkyvytön.
Narsistia minun sairaus ei haittaa. Hän ei keskustele kuin itseään miellyttävien persoonien kanssa ja yhtä hän pelkää. Syystäkin. persoona on psykopaatti ja syy miksi ei tapa kaikkia jotka ei miellytä on ainoastaan se, että suomen laki kieltää. Persoona aikoinaan syntyi suojelemaan minua, mutta sairastuttuani pahemmin hänestä on tullut vihamielinen ja nalkuttava ja kyllästynyt minun saamattomuuteeni. Psykopaattiset piirteet ja armottomuus on vain lisääntynyt vuosien aikana. - M.B.
----------------- kirjoitti:
No minulla ei ole hirveästi ongelmia muuta kuin itsetuhoisten persoonien kanssa. Muiden ihmisten ongelmista en tiedä. Minulla ei ole sellaisia ystäviä jotka kävisi luonani tai parasta ystävää, mutta tuttuja ja ystäviä joihin pitää yhteyttä puhelimella ja facebookissa silloin kun jaksaa on kylläkin. Sattuneesta syystä en koe itseäni yksinäiseksi koskaan. Päinvastoin meteliä on liikaakin ja seuraa on aina.
Työkavereilla ei ole ollut tietoa asiasta. Minulla on työminä joka menee päälle sillä hetkellä kun työvaatteet laittaa päälle. Itseasiassa minulla ei ollut mitään ongelmia kunnes tapasin narsistin ja trauma laukaisi häiriön koko laajuudessaan niin, että en enää hallitse sivupersoonia. Ennen oli jonkinlainen blokki, että sekoa sitten kun on aikaa, mutta nyt ne tulee ja menee miten sattuu ja olen siksi työkyvytön.
Narsistia minun sairaus ei haittaa. Hän ei keskustele kuin itseään miellyttävien persoonien kanssa ja yhtä hän pelkää. Syystäkin. persoona on psykopaatti ja syy miksi ei tapa kaikkia jotka ei miellytä on ainoastaan se, että suomen laki kieltää. Persoona aikoinaan syntyi suojelemaan minua, mutta sairastuttuani pahemmin hänestä on tullut vihamielinen ja nalkuttava ja kyllästynyt minun saamattomuuteeni. Psykopaattiset piirteet ja armottomuus on vain lisääntynyt vuosien aikana.Itsetuhoiset persoonat varmasti saattavat muodostuakin ongelmaksi, ihan ymmärrettävästi.
Puhuuko psykopaattinen persoonallisuutesi sinulle? Ja jos niin miten ja mitä?
Ja edelleenkin, saa huomauttaa jos olen liian utelias. - ----------------
M.B. kirjoitti:
Itsetuhoiset persoonat varmasti saattavat muodostuakin ongelmaksi, ihan ymmärrettävästi.
Puhuuko psykopaattinen persoonallisuutesi sinulle? Ja jos niin miten ja mitä?
Ja edelleenkin, saa huomauttaa jos olen liian utelias.Ei mua haittaa, kun en oikeastaan omista itseäni. Ei ole olemassa "minää". Kyllä ristiriita tilanteissa hän voi puhua minulle, mutta en kuule hänen ajatuksiaan vaan tulen häneksi, koska hän on yksi pääpersoonista niin keskustelumme käydään kolmannen persoonan välityksellä, joka todistaa tapauksen minulle ja jonka kautta olen läsnä tilanteessa jossa itse olen. Onneksi näitä ikäviä "perhekokoontumisia " on harvemmin ja vain suurissa hajoamisissa. Psykopaattinen persoona tuntuu olevan kiinnostunut vain pääpersoonasta eikä koe arvoisikseen muita jotta puuttuisi niiden toimintaan. Eli haukut tulee minulle, joka luultavasti olen pääpersoona, mutta kuka tietää. Ainakin ulkopuoliset kokee minut oikeaksi ihmiseksi.
psykopaattinen persoona puuttuu vain heikkouden hetkinä. Silloin kun kärsin ja olen lyöty. Se jotenkin loukkaa häntä, koska hän joutuu elämään minussa ja minä en ole sen näköinen ja sellainen ihminen jollainen hän haluaisi minun olevan. Epäonistun kaikessa hänen mielestään ja pilaan hänen elämänsä. - M.B.
---------------- kirjoitti:
Ei mua haittaa, kun en oikeastaan omista itseäni. Ei ole olemassa "minää". Kyllä ristiriita tilanteissa hän voi puhua minulle, mutta en kuule hänen ajatuksiaan vaan tulen häneksi, koska hän on yksi pääpersoonista niin keskustelumme käydään kolmannen persoonan välityksellä, joka todistaa tapauksen minulle ja jonka kautta olen läsnä tilanteessa jossa itse olen. Onneksi näitä ikäviä "perhekokoontumisia " on harvemmin ja vain suurissa hajoamisissa. Psykopaattinen persoona tuntuu olevan kiinnostunut vain pääpersoonasta eikä koe arvoisikseen muita jotta puuttuisi niiden toimintaan. Eli haukut tulee minulle, joka luultavasti olen pääpersoona, mutta kuka tietää. Ainakin ulkopuoliset kokee minut oikeaksi ihmiseksi.
psykopaattinen persoona puuttuu vain heikkouden hetkinä. Silloin kun kärsin ja olen lyöty. Se jotenkin loukkaa häntä, koska hän joutuu elämään minussa ja minä en ole sen näköinen ja sellainen ihminen jollainen hän haluaisi minun olevan. Epäonistun kaikessa hänen mielestään ja pilaan hänen elämänsä.Käytkö terapiassa asian takia.
- --------------------
M.B. kirjoitti:
Käytkö terapiassa asian takia.
Kyllä.
- M.B.
-------------------- kirjoitti:
Kyllä.
Onko siitä ollut apua? Minkälainen lähestymistapa asiaan terapiasuhteessa on?
Suhtautuvatko eri persoonasi terapiaan, niin millä tavalla? - --------------------
M.B. kirjoitti:
Onko siitä ollut apua? Minkälainen lähestymistapa asiaan terapiasuhteessa on?
Suhtautuvatko eri persoonasi terapiaan, niin millä tavalla?Ensimmäiset 5 vuotta meni aikalailla turhaan. Oli pikkulapsi vaihetta ja raskauden jälkeistä masennusta ja parisuhdekriisiä ja ties mitä. Pintapuolisesti raapaisin että jotain on hassusti tai siis onko tämmöstä ja ohi mennen lääkäri heitti, että kuulostaa dissosiaatiolle. Nyt on uusi terapeutti ja psykiatri joiden mielestä työsarka on massiivinen.
Tällä hetkellä on ollut vielä samat fraasit, että tottakai jokainen tarvitsee hellyyttä ja kosketusta ja sun on oikein haluta rakkautta, mutta siinäpä se vaikeus onkin kun mua ei kiinnosta ne jutut ja sitten on yksi osa minusta joka on kuollakseen rakastunut narskuun ja hänen pelleilyn mukaan mennään. Seksiaddikti taas haluaa pitää hyvän panon. Mulla ei ole oikeasti omaa tunne-elämää. Jo lapsena risoi kun olin kameleontti. Mikään ei ollut omaa. Terapiassa haluaisin löytää aikuisen ihmisen joka ottaa aikuisen vastuun asioista. Sellaisen joka osaa sanoa, että minua ei kohdella näin, nyt loppuu riisto ja kusettaminen ja te alatte kunnioittaa kaikki minua. Koskee niin ihmisiä kuin sisäistäkin elämää. - A
-------------------- kirjoitti:
Ensimmäiset 5 vuotta meni aikalailla turhaan. Oli pikkulapsi vaihetta ja raskauden jälkeistä masennusta ja parisuhdekriisiä ja ties mitä. Pintapuolisesti raapaisin että jotain on hassusti tai siis onko tämmöstä ja ohi mennen lääkäri heitti, että kuulostaa dissosiaatiolle. Nyt on uusi terapeutti ja psykiatri joiden mielestä työsarka on massiivinen.
Tällä hetkellä on ollut vielä samat fraasit, että tottakai jokainen tarvitsee hellyyttä ja kosketusta ja sun on oikein haluta rakkautta, mutta siinäpä se vaikeus onkin kun mua ei kiinnosta ne jutut ja sitten on yksi osa minusta joka on kuollakseen rakastunut narskuun ja hänen pelleilyn mukaan mennään. Seksiaddikti taas haluaa pitää hyvän panon. Mulla ei ole oikeasti omaa tunne-elämää. Jo lapsena risoi kun olin kameleontti. Mikään ei ollut omaa. Terapiassa haluaisin löytää aikuisen ihmisen joka ottaa aikuisen vastuun asioista. Sellaisen joka osaa sanoa, että minua ei kohdella näin, nyt loppuu riisto ja kusettaminen ja te alatte kunnioittaa kaikki minua. Koskee niin ihmisiä kuin sisäistäkin elämää.Olet reipas. Kyllä sinä osaat. :)
- M.B.
-------------------- kirjoitti:
Ensimmäiset 5 vuotta meni aikalailla turhaan. Oli pikkulapsi vaihetta ja raskauden jälkeistä masennusta ja parisuhdekriisiä ja ties mitä. Pintapuolisesti raapaisin että jotain on hassusti tai siis onko tämmöstä ja ohi mennen lääkäri heitti, että kuulostaa dissosiaatiolle. Nyt on uusi terapeutti ja psykiatri joiden mielestä työsarka on massiivinen.
Tällä hetkellä on ollut vielä samat fraasit, että tottakai jokainen tarvitsee hellyyttä ja kosketusta ja sun on oikein haluta rakkautta, mutta siinäpä se vaikeus onkin kun mua ei kiinnosta ne jutut ja sitten on yksi osa minusta joka on kuollakseen rakastunut narskuun ja hänen pelleilyn mukaan mennään. Seksiaddikti taas haluaa pitää hyvän panon. Mulla ei ole oikeasti omaa tunne-elämää. Jo lapsena risoi kun olin kameleontti. Mikään ei ollut omaa. Terapiassa haluaisin löytää aikuisen ihmisen joka ottaa aikuisen vastuun asioista. Sellaisen joka osaa sanoa, että minua ei kohdella näin, nyt loppuu riisto ja kusettaminen ja te alatte kunnioittaa kaikki minua. Koskee niin ihmisiä kuin sisäistäkin elämää.No onko sinunkaltaisille olemassa vertaistukea? Tunnetko ketään toista ihmistä, joka on yhtäaikaa tai vuorotellen vaihtelevasti välillä joku toinen?
Hieman harmittaa kun en nyt saa päähäni sitä mainitsemaani dokumenttiakaan..
Eli olet jo lapsena ollut olematta kosketuksissa omaan itseesi, niinkö? Korjaa vain jos en käsitä oikein..
Fraseologia on aina ikävää silloin kun tuntuu siltä, että asia jää sille "tutustutaan tässä nyt kaikessa rauhassa" - vaiheeseen, eikä mitään tunnu tapahtuvan sen jälkeen. Asiat eivät etene niin sanotusti. Kuin työelämän kokoustelut, joissa kokoustellaan kokousteluitten vuoksi aihepiirissä: "Jotain tarttis tehrä..", mutta koskaan ei saada päätetyksi että mitä, missä ja milloin... - --------------------
M.B. kirjoitti:
No onko sinunkaltaisille olemassa vertaistukea? Tunnetko ketään toista ihmistä, joka on yhtäaikaa tai vuorotellen vaihtelevasti välillä joku toinen?
Hieman harmittaa kun en nyt saa päähäni sitä mainitsemaani dokumenttiakaan..
Eli olet jo lapsena ollut olematta kosketuksissa omaan itseesi, niinkö? Korjaa vain jos en käsitä oikein..
Fraseologia on aina ikävää silloin kun tuntuu siltä, että asia jää sille "tutustutaan tässä nyt kaikessa rauhassa" - vaiheeseen, eikä mitään tunnu tapahtuvan sen jälkeen. Asiat eivät etene niin sanotusti. Kuin työelämän kokoustelut, joissa kokoustellaan kokousteluitten vuoksi aihepiirissä: "Jotain tarttis tehrä..", mutta koskaan ei saada päätetyksi että mitä, missä ja milloin...Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että en koskaan halua tavata kaltaistani ihmistä. En kestä epätasapainossa olevia ihmisiä. Ne ajaa minutkin raiteiltaan. En muista missä vaiheessa huomasin oman olemattomuuteni. Mutta nyt ihan kuukauden sisällä olen tajunnut pikkuhiljaa, että ihmiset kokee itsensä jotenkin itsekseen ja ihmetellyt miltä se tuntuu kun on selkeästi yksi minuus. Mieheni yhtenä iltana koski minua jalkaan ja tuntui kuin olisin saanut sähköä. Tunsin kosketuksen ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan. Minulla ei ole mitään muistikuvaa miltä toisen ihmisen kosketus tuntuu. Olin kuin uuden ihmeen löytänyt, että vauuu... tätäkö koskeminen on?? Minulla on näköjään kehon aistit kiinni koko ajan eikä toisen ihmisen kosketus tunnu omaani kummemmalta. No se oli hetken hurmaa. Seuraavana päivänä sitä ei enää ollut, mutta vaalin sitä hetkeä ja tunnetta mielessäni aina välillä ja kuvittelen sen uudestaan
Ketjusta on poistettu 35 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614178Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643408Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541777Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251634Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961413Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132919Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235853en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115817Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17780